Aamukasteessa - naadia ja Savu

Haukka hymähti myöntävästi. "Hän liittyi laumaani viime syksynä, silloin kun aloitin laumani kokoamisen", alfa totesi ja istahti sitten. Savu tuskin hyökkäisi juuri nyt kenenkään kimppuun, vaikka olikin hieman äksynpuoleinen tapaus. Riesa sen sijaan vaikuttin oikein mukavalla tuttavuudelle ja osasi kuunnella tai ainakin olla hiljaa okeissa kohdissa.

Haukka ainakin päätteli Riesan tällaiseksi sudeksi.

Savu mietti, pitäisikö hänen vain poistua tilanteesta ja yrittää etsiä Turre. Tai ainakin poistua tilanteesta ja siirtyä jonnekin rauhoittumaan. Hän oli kiukkuisella tuulella ja tarpeeksi ärsytettynä voisi vaikka hyökätäkin, vaikkei nartun mielessä juuri ollutkaan sellaisia ajatuksia. Saattoi kuitenkin olla, että tarvittiin vain yksi sana ja Savun mitta olisi ylittynyt.

Uteliaisuus tilannetta kohtaan sai nartun kuitenkin pysymään aloillaan ja mulkoilemaan vihaisesti Haukkaa. Riesaan Savu ei enää katsonut, sillä hän ymmärsi että toinen saattoi olla yllättynyt hänen käytöksestään ja koki aiheettomaksi kiusata narttua sen enempää.

Hetken ärtymys pyöri Riesan sisällä, mutta nopeasti tuo nujersi sen. Tällaisen pikkuasian kanssa ei narttu rikkoisi valaansa, mutta silti. Melkein teki mieli kysyä Savulta muutamaa asiaa, mutta olisi suuremman luokan typeryyttä kysyä toiselta "hei anteeksi, mutta miksi sinä oikein nyt tuota Haukkaa inhoat niin kovasti?" Se kuitenkin kiinnosti, ja ruskeaturkki toivoikin toisten jatkavan puhettaan, jotta hän voisi saada jotain selville.

Samalla Riesan ajatukset askartelivat Kaatajan parissa. Pitäisi lähteä sinne päin vaeltelemaan, minne uros oli mennyt, ja toivoa löytävänsä joku, joka osaisi kertoa jotain arvokasta... Onneksi ei ollut satanut, se olisi aika tehokkaasti huuhdellut hajut pois. Nyt narttu voisi ehkä jopa seurata toisen hajujälkeä heidän yöpymispaikaltaan, ja jos tuuri kävisi, hän löytäisi Kaatajan, saisi varmistuksen, että tuo oli kunnossa ja voisi jatkaa elämäänsä normaalisti.

Haukka vilkaisi Savuun, jonka esittämä kysymys oli kaivellut alfankin mielessä jo jonkin aikaa. Mielenkiinnosta uros siirsi katseensa Riesaan ja kallisti päätään odottaen vastausta jännittyneenä. Mitäköhän narttu vastaisi? Että Turre oli valehteleva beta vai kunnollinen.

Nuuliaan nuolaisten Haukka vilkaisi pikaisesti myös ympäristöään. Ei mitään uutta tai erikoista.

Tuntui liian henkilökohtaiselta alkaa purkaa näille kahdelle sudelle syitä siihen, miksi Savu käyttäytyi kuten käyttäytyi. Hänellä ei kuitenkaan ollut mikään Riesaa vastaan, mutta Haukkaa vastaan hänellä oli paljonkin asioita - lähinnä vain kuulemiensa asioiden perusteella. Oli lähes turhauttavaa huomata, kuinka mukavalta uros loppujen lopuksi vaikutti, vaikka tosiaalta hän saattoikin valehdella sujuvasti.
"Toivotan siis kaikkea hyvää laumallesi ja uudelle betallesi", Savu avasi viimein suunsa uudestaan. Uuden betan kohdalla nartun äänessä kuulsi kitkerä sävy, eikä hänen olemuksensa mitenkään tuttavallisen rento ollut. Päinvastoin.
"Muistutan tosin, että ei-kenenkään-maa on parempi myös jättää sellaiseksi. Minä en pelkää puolustaa tätä aluetta", narttu jatkoi kärkkäästi. Haukka tuskin säikähtäisi yhtä uhittelevaa narttua, mutta olipahan hänenkin mielipiteensä tuotu nyt sangen selvästi esille.

Jotenkin Riesa ei jaksanut juuri enää päivitellä mielessään Savun suhtautumista Haukkaan. Outoa mikä outoa. Toisen nartun kaiken hyvän toivotukset saivat ruskeaturkin vilkaisemaan tuohon. Oliko hän kenties jatkamassa matkaansa vai oliko lausahdus enemmän vinkki Haukalle jatkaa matkaansa? Seuraava lausahdus sai Riesan yhä enemmän hämilleen, ja tuo vilkuili terävästi Savua ja Haukkaa. "...parempi myös jättää sellaiseksi..."? Sitäkö se oli? Savu pelkäsi elintilansa puolesta? Siltä se vahvasti vaikutti. Riesa meinasi ensin sanoa jotain, mutta pysyikin vaiti. Hän oli täällä niin uusi, eikä edes tiennyt, kuinka kauan sanoisi tätä laaksoa kodikseen - ehkä siihen asti, että oli saanut varmistettua Kaatajan olevan kunnossa. Turha siis lähteä sen kummempia kyselemään tai avustustaan lupailemaan, itseään pahemmin koskemattomassa aiheessa.

Haukka nousi. Se ei kokenut tarpeelliseksi uhitella itseään, muttei uhitellut Savulle takaisin. Sitäkään alfa ei kokenut tarpeelliseksi, joten se tyytyi nuolaisemaan huuliaan. "Laumattomien alueesta ei ole minulle minkäänlaista hyötyä. Siellä ei ole suojaa, eikä riistaa." Haukka puhui sitten lempeällä äänellään ja käänsi selkänsä kaksikolle.

"Jos sopii, minä lähden nyt. Toivottavasti me..." Viimeiset sanat osoitettiin Savulle. "Emme tapaa enää. Kun taas sinut, Riesa, voisin tavata toistekin." Sanojensa myötä Haukka läksi jolkottamaan rennoin askelin, ehkä hieman vihaisena ja ärtyneenä solan suuntaan.

"Ainakin yhdestä asiasta olemme samaa mieltä", Savu murahti Haukan toivoessa ääneen, etteivät he enää tapaisi. Tummaturkki mulkaisi pahasti uroksen perään tämän kadotessa kauemmas, ennen kuin narttu käänsi jopa hieman äkäisesti päänsä Riesan puoleen. Savu ei ollut mitenkään nolona äskeisestä, vaikka toki aiheen olisi voinut käsitellä paremminkin.
"Olen pahoillani tuosta", Savu totesi jäätävästi vilkaistuaan vielä Haukan perään. Narttu tuhahti halveksien ja näytti lopulta rentoutuvan, sillä eihän hänellä ollut mitään syytä vihoitella Riesalle. "Ymmärrän, jos olet hämmästynyt. Tuo susi vain ei ansaitse kunnioitustani", hän jatkoi. Hetken Savu näytti siltä, että hänkin lähtisi pois, mutta päätti käyttäytyä sentään hieman kohteliaamman Riesaa kohtaan ja jäikin hetkeksi seisomaan aloilleen. Hän odotti, halusiko Riesa sanoa mitään ennen kuin päättäisi jatkaa uuden pesän etsiskelyä.