Kaivauksilla

Nuori narttu Säde oli saanut alfaltaan pyynnön aloittaa urakan pesäluolilla: Sen pitäisi kaivaa niin kauan kuin jaksaisi, ja niin paljon kuin jaksaisi. Kuitenkin tiineänä ollessaan kaikki etenisi hitaammin ja se joutuisi ottamaan paljon rauhallisemmin kuin tavallisesti.

Säde lähestyi epävarmasti Haukan tulevia pesäluolia. Nartun kasvoille kipusi jopa pieni virne: Tämä jos mikä olisi hyvä tapa loistaa alfan silmissä. Laumassa ollessaan oli hyvä osata paljon, eikä kaivamisen taito ollut pahitteeksi. Ruskeaturkki käveli kaikessa rauhassa pesäluolille auringon kivutessa kaukaisten puitten lomasta ylös.
Pian narttu jo nuuski maata ja kokeili sitä kuopaisemalla tassullaan. Säde alkoi kaivamaan erään männyn alta hyvin tarmokkaasti. Onneksi kiveä ei ollut tullut vastaan, ja varmistukseksi narttu kaivoi eteen päin.

Jo tovin kuluttua se itse mahtui puoliksi pesään, ja Säde teki nopeaa työtä. Sillä oli suht pieni mutta tanakka rakenne, ja tassut olivat vahvat. Hienoiset karhumaiset piirteet sopivat hyvin kaivamiseen, ja Säde oli siitä hyvillään. Narttu pystyi jopa juoksemaan melko lujaa vahvojen raajojensa avulla.
Ensimmäinen levähdystauko. Ja sen Säde teki ylpeästi kaivamssaan ensimmäisessä pesäluolassa, johon mahtuisi sen itsensä lisäksi myös pari muuta sutta, ja koska pesä oli maan alla, olisi helppo nostaa kattoa ja kohta sinne mahtuisi ehkä seisomaan...
"Uusi ennätys, pesäkolo tunnissa" ruskeaturkki huokaisi hiljaa, ja alkoi jatkaa aherrustaan. Jo muutaman tunnin kuluessa oli jo puolissa alueen montuissa kolo, ja nyt parhaillaan hukka teki tunnelia joka yhdistäisi ne.

Iltaan mennessä Pesä oli valmis.
Säde huohotti aika lailla, mutta ei vain työnsä takia: Synnytys olisi lähellä. Pärjäisikö Säde yksin?