Ei ole siipiä ilman sulkia

Sulka oli nauttimassa auringon säteistä solan aurionkoisena aamuna.
Hän oli varma että tänään hän tapaisi jonkun suden jonka kanssa viettää
loppupäivä.Hopeaturkki ei ikinä ole olnut näin rauhoittunut sitten ihan pentuna
olessaan.Sulka puuskutteli rauhallisesti,heilautteli häntäänsäkkin rauhallisesti
ja jopa räpäytti silmiänsä kuin unen valtaamana,mutta ei,hän oli kevään ilman ja rauhan valtaama.Hän tunsi leijuvansa ilmassa kuin linnun sulka.Samalla katsellessaan lintujen lentävän halki taivaan niin narttu tunsi että nyt joku olisi varmasti tulossa häntä kohti.Hopeaturkki ei ollut kuitenkaan varma siitä....
vai oliko....

Jossain lähettyvillä pronssiturkkinen susi oli painautunut maata vasten. Se pysyi aivan hiljaa, ei liikauttanut kynttäkään. Parin kolmen metrin päässä siitä pulskan oloinen lintu nokki maata, autuaan tietämättömänä siitä mitä tulisi tapahtumaan. Uros jännitti lihaksensa, lipaisi huuliaan ja loikkasi.

Itsekseen myhäillen Siipi irrotti otteensa linnusta, ollessaan varma ettei se enää lähtisi karkuun. Muutama sulka oli tarttunut uroksen kuononpieliin, kun se lipaisi jälleen huuliaan tyytyväisenä. Siipi antoi mustan puhuvan katseensa kiertää maastoa, ennen kuin nostaisi linnun takaisin hampaisiinsa ja palaisi Ovelan lauman alueille.

Hmm..? Uros huomasi hieman kauempana oleilevan suden. Tuota se ei ollut varmaan nähnyt aiemmin?

Sulka oli rauhan lampaiden laitumilla,kunnes aisti jonkun vieraan suden lähettyvillä.Narttu nousi valppaineen silmineen ja korvineen katselemaan
ja kuuntelemaan ympäriltään olisiko joku tosiaan hänen lähettyvillä.Sulka
ei havainnut mitää,mutta piti korvansa tarkkana solan laidoilla.


Hopeaturkki ei olisi heti hhyökkäämässä tuntemattoman kimppuun..Ei suinkaan
päinvastoin.Hän yrittäisi ottaa henkilöstä selvää tarkemmin jos tuntematon ei ole vihamielinen.

//kiva että pääsit tulemaan //

Siipi nappasi saaliinsa tiukasti hampaidensa väliin, pitäen katseensa kuitenkin tiukasti toisessa sudessa. Pitäisikö tässä paeta paikalta? Ei, ei Siipi pelkuri ollut. Mutta saalistaan se varmasti puolustaisi. Tosin tuo tuntematon susi ei tehnyt elettäkään tai sitten se ei ollut huomannut urosta. Oikeastaan Siipi ei ollut tehnyt mitään väärää, toki se oli saalistanut Ovelan reviirin ulkopuolella, mutta tämä alue ei kuulunut kellekään. Siitä se päätteli, että tuosta toisesta sudesta ei voisi olla pahemmin harmia. Miksipä siis ei esittäydyttäisi?

Lintu vielä tiukasti suussaan uros jolkotteli rauhallisesti lähemmäs Sulkaa. Siipi heilautteli häntäänsä rauhoittavana eleenä, muttei osoittanut mitään alistumis rituaaleja. Se oli pikemminkin vain utelias.
"Hei", Siipi tervehti ja laski saaliinsa etujalkojensa eteen.

Sulka kuuli askeleita,mutta pysyi kuitenkin rauhallisen.Pian tuntematon uros tervehtikin häntä.Sulka nousi pytyyn toisin kuin korvat luimuun ja pian se sanoi"He..Hei vaan sinullekkin.Olen Sulka.Hauska tutustua."Hopeaturkki oli rauhoittumassa hiljalleen huomatessan ettei uros hyökännytkään hänen kimppuunsa.

//Sori lyhyeksi menee tekstini,kun ei ole inspistä//

Susimainen hymy levisi hetkeksi uroksen suupielille, kun se kuuli uuden tuttavuudensa nimen. Sulka. Ei siipiä ilman sulkia. Siipi heilautti häntäänsä rauhoittavana eleenä, toinen tuntui vielä niin jännittyneeltä.
"Vai että Sulka", uros pyöritteli nimeä mielessään ja antoi katseensa jälleen kiertää maastoa, vilkaisematta enää Sulkaan.

Vain pienen hetken hiljaisuuden jälkeen susi istahti rauhallisena alas, nauttien auringon lämmöstä. Mustan puhuvien silmien katse siirtyi takaisin toiseen suteen, ei mitenkään uhkaavana, vaan vieläkin uteliaana.
"Hauska tavata tosiaan, olen Siipi", uros esittäytyi lopulta, nuolaisten samalla huuliaan. "Oletko laumattomia?"

Sulka vihdoin varmistui siitä ettei kyseessä ollutkaan kukaan pahamainen hukka vaan..Siipi...uuh..ihana nimi.Hopeaturkki rauhoittui saman tien kuullessaan hukkasen nimen.Sulka nousi pystyyn ja kääntyi katsomaaan Siipeä uteliaana.Sulka kuunteli Siiven puhumista ja vastasi."E..En ole laumaton olen Ovelan laumassa.Entä sinä?"Vastauksen jälkeen narttu alkoi varoen nuuskia Siipeä.

Siipi otti pari askelta taaksepäin Sulan alkaessa nuuskia tätä. Uros nosti häntäänsä hieman, vain hieman, mutta osoittaakseen olevansa tässä tilanteessa ylemmässä asemassa. Ainakin niin se päätteli, ei se ollut koskaan ennen Sulkaa nähnyt, vaikka kuuluivatkin samaan laumaan. Siipi kurotti hieman päätään, päästääkseen nuuskaisemaan narttua paremmin.

"Sittenhän meillä on sama alfa", uros rentoutui ja laski häntänsä normaali tasolle, heilautellen sitä välillä rauhoittavasti. "Mitä sitten oikein teet täällä?"
Siipi otti pari askelta sivulle, napaten saaliinsa turvaan hampaidensa väliin. Samalla se luultavasti välttyi Sulan vasta kysmykseltä, mitä sitten Siipi täällä teki. Saalistamassa se oli ollut, hionut tekniikkaansa. Olihan se Ovelalle luvannut vielä näyttää kykynsä.

Siipi nyökkäsi ja asettui itsekin makaamaan Sulkaa vastapäätä, noin metrin tai kahden päähän. Toistamiseen uros pudotti saaliinsa suustaan etujalkojensa väliin, vilkaisten narttua. "Onko sinulla nälkä?", Siipi tönäisi kuonollaan pulskan puoleista lintua, jonka se oli vain hetki sitten saanut kiinni. Itselleen se repäisi siipi palan, kuitenkaan vielä syömättä, herrasmiehenä se odottaisi Sulan vastausta.

< anteeksi lyhykäisyys ._. >

Sulka hymähti ja vastasi "K..kyllä..miten niin?"Pian nartun eteen työnnettiin makoisan näköinen lintu.tämä hopeaturkki oli tällä hetkellä todellakin onnessaan.hän oli niin onnellinen että häntä oli tehnyt mieli telmiä jonkun kanssa."Kiitos."Hetken Sulka oli hiljaa,mutta otti pian pienen palan ruuastaan,sillä hän halusi nauttia ruuastaan ihan kunnolla.


//Eipä mitään.minullahan "ei ole lyhyitä tekstejä ollenkaan"..ei älä minua katso

Siipi nuolaisi huuliaan, virnisti hölmösti ja alkoi mutustaa linnun siipi palaa. Kauan ei pulskan, mutta pienen saaliin tuhoamisessa mennytkään. Uroksen turkki vivahteli auringossa kuparin eri sävyissä, mutta tassut olivat lähes lumenvaaleat - tosin nyt tahriutuneena vereen. Susi tuhahti itsekseen ja lipaisi etutassujaan, yrittäen vähän siistiä itseään.

Mitäs nyt. Uros haukotteli ja kierähti kyljelleen, nauttien auringon lämmöstä ja täydestä mahasta. Se piti kuitenkin silmällä Sulkaa, toinen vaikutti välillä jotenkin niin hermostuneelta? Siipi heilautti häntäänsä ja sulki hetkeksi silmänsä.

Kun Sulkakin oli syönyt oman osan Siiven saalistamasta saaliista,niin narttu nuolasi huuliaan nousi seisomaan,mutta laski etutassunsa ja alkoi heiluttaa häntäänsä.(tarkoituksena oli leikkiin pyyntö)Tämä hoikka susi odotti siiven vastausta läähättäen ja vispaten hätäänsä vähän väliä.


//Nyt mulla vasta lyhyt tulikin.Hih sori //

Siipi avasi silmänsä ja katsoi Sulkaa hölmistyneenä. Toinen kutsui leikkiin, vaikka nämä olivat juuri syöneet. Nomutta, elihän Siivessäkin ikuinen pikku pentu. Uros kierähti ensin takaisin mahalleen, nostaen sitten vain takapäänsä ilmaan. Se ei ollut pitkään aikaan riehunut kunnolla, varsinkaan narttujen kanssa. Edellisessä laumassaan Siipi oli vain kisaillut leikkimielisillä tappeluilla toisten urosten kanssa, mutta kyllä se tähän pystyisi. Vai mitä?
Susi alkoi heiluttaa häntäänsä ja ponnahti välillä seisaalleen, askeleen sivulle ja painaen taas painonsa etujaloille. Se urahti hassusti ja yritti näykkäistä Sulkaa kevyesti korvasta.

Hyppy, väistö, väistö.. Siipi innostui leikistä entisestään ja yritti itsekin osua tassullaan Sulan kylkeen. Noiden kahden leikkiessä, hypellessä ympäriinsä, Siipi tunsi takauman ja pysähtyi hetkeksi. Se tuntui leijuvan toiseen maailmaan, niin selvästi se näki osan menneisyyttään. Siitä ei ollut kovin kauaa.. Nuorukainen oli leikkinyt samalla tavalla parhaan ystävänsä kanssa entisessä laumassaan. Se muisti kaiken elävästi, hajut, äänet.. kaiken.

Sulan käpälän osuessa Siiven selkään, uros horjahti ja palasi takaisin siihen hetkeen. Siipi ravisti päätään ja heilautti jälleen kerran häntäänsä. Nyt se ei enää tosin lähtenyt leikkiin mukaan, seisoi vaan paikallaan ja lipaisi rauhallisena huuliaan. Susi odotti Sulan reaktiota. Jos narttu lopettaisi itsekin leikin, Siipi olisi hetken vaiti ja yrittäisi yllättää tämän nopealla, mutta hennolla tönäisyllä kylkeen, tarkoituksena horjuttaa vuorostaan narttua itseään. Jos Sulka jatkaisi leikkiään, Siipi pysyisi vielä hetken hiljaa paikallaan.

Sulka pyöritteli päätään hetken,mutta pian hän jäi seisomaan. Kun Siipi näytti kuin olisi ollut allapäin,niin Sulka lopetti hännän heilutuksen oitis.

//En keksi mitään eriskummallisempaa sanottavaa //

< Siipi siis onnistui tönäisemään vai? Vai pysähtyikö Sulka Siiven takauman aikana? Sulka pyöritteli päätään hetken,mutta pian hän jäi seisomaan. Kun Siipi näytti kuin olisi ollut allapäin,niin Sulka lopetti hännän heilutuksen oitis. En ou varma missä välissä tuo tapahtuu, joten jos siis Sulka pysähtyi takauman aikana tai myöhemmin --> Siipi yrittää hennosti tönäistä lähes heti, kun Siipi itse on lopettanut leikin (saat toki päättää osuuko tönäisy). Selventäisitkö sen tuossa edellisessä viestissä niin roolaan sitten (: >

//Jep siis Sulka pysähtyi myöhemmin kun Siipi lopetti,sillä Sulka on aikasen höperö joten hän ei arvaisi että Siivellä olisi jotakin mielessä.Tönäisy onnistukoon //

Siipi haukahti susimaisesti saadessaan tönäistyä Sulkaa ja hypähti nopeasti taaksepäin. Tuuhea häntä heilahteli puolelta toiselle. Hiljalleen laskevan auringon kultaiset säteet osuivat uroksen sileään turkkiin, saaden ruskean eri sävyt hohtamaan valossa kuparisena ja pronssina. Vain jalat ja kaula, sekä osa suden kasvoista heijasti vaaleutta.

"Ehkä olisi parasta lähteä Ovelan maille päin, alkaa tulla myöhä", Siipi mietti ääneen, osoittaen puheensa myös Sulalle.

Kun Sulka huomasi kaatuneensa niin hän heilautti päätään ja nauroi hempeästi omaa suden nauruaan. Hopeaturkki katsoi pitkään miten Siiven turkki kimalsi auringon säteiden kanssa.

Sulka kuuli Siiven puheet ja vastasi."Ohoh. Olet oikeassa. Noh menään sitten."
Kun narttu oli vastannut niin hän katsoi ilkikurisesti hymyillen Siipeä ja heilui sulavasti korvista hännäntyveen saakka kuin linnun sulka tuulessa.

Siipi nuolaisi huuliaan, kuin vastaukseksi. Se katsoi hetken Sulan sulavaa menoa ja lähti sitten jolkottelemaan perästä kohti Ovelan reviiriä.
Siipi ja Sulka. Nimet kuvasivat täydellisesti susien liikkeitä ja eleitä. Molemmat kulkivat sulavasti, kevyesti, kuin lentäen ja liidellen vapaudessa.

< päätetäänkö tähän? >

Sulka hymähti ja käänsi päänsä katsellen puiden lomasta laskeutuvaa aurinkoa.
Totta totisesti Sulka oli kuluttanut päivänsä oikein. Hän sai uuden ystävänkin. Tämä olisi hyvä alku lauman ystävyyksille.

(Jep eiköhän tämä riitä. Kiitos kovasti)

< Kiitän ja Siipi kuittaa pelistä (: >