Lähempää tuttavuutta - pelattu

Talvi oli tehnyt tuloaan laaksoon. Laakson peitti jo valkea, untuvanpehmeä lumipeite ja samaa saattoi sanoa myös laakson ulkopuolesta. Varsinkin Eteläinen nurmitasanko, Haukan reviirillä, oli lumen peitossa ja voimakkaat tuulenpuuskat riepottelivat hiutaleita aina vain jatkamaan matkaansa. Umpihankeet piirtyivät hiljalleen jälkiä. Tarkemmin tarkasteltuna jäljet muodostivat tassun kuvioinnin ja vielä tarkemmin katsottuna, suden.

Haukka, oman laumansa johtaja ja arvovallaltaan korkein susi asteli hieman alle polvien ylettävässä lumessa. Oli aivan erilaista kävellä umpihangessa, kuin tasaiseksi tampatussa peitteessä pesillä. Ei, alfa ei valittanut. Enemmänkin tuo nautti ruumiillisesta rasituksesta, joka kohdistui suhkot voimakkaisiin tassuihin ja tietenkin keuhkoihin.

Haukka seisahtui katsomaan joen suuntaan. Oikeastaan tuo mietiskeli Katalan kohtaloa. Alfalla ei ollut mitään sutta vastaan, mutta joillakin laumalaisilla oli. Varsinkin Turrella. Senkin otuksen kanssa pitäisi saada jutella, mutta nyt pitäisi selvittää pari asiaa aiemmin mainitun suden kanssa. Asema oli yksi niistä asioista, toinen oli toisen menneisyys.

¤Eli Trisha ja tämän Katala tännepäin ;D¤

Talven tulon oli huomannut myös Katala. Viima puri yhä ilkeämmin läpi uroksen talvea vasten tuuhentuneesta, mutta silti melko olemattomasta turkista ja sai suden värisemään. Pitkin jaloin se loikki joenviertä ja jäljesti, toivoen löytävänsä jotakin vietävää pesälle. Säde ei ollut pyytänyt mitään erityiskohtelua, mutta Katala oli tottunut huolehtimaan lauman synnyttäneistä nartuista ja niiden pennuista. Se oli ollut Viiman laumassa yksi suden tehtävistä.

Joki kaartui vähän vasemmalle ja Katala hypähteli talventörröttäjien yli riekonjälkien perässä. Ruskea susi oli niin keskittynyt saalistukseensa, että Haukan ilmaantuminen näköpiiriin sai sen säpsähtämään. Susi pysähtyi kuin seinään ja pörhisti kaikki karvansa, ilmiselvästi peläten juosseensa suoraa päätä vihollisen syliin. Huomatessaan, että tulija olikin sen oma alfa uros laski häntänsä lipevästi koipiensa väliin ja luimisti korvansa: "Johtajani. En huomannut sinua."

Haukalle Katala ei vielä uskaltanut elehtiä samalla tavalla, kuin Viimalle. Lipevä perseennuoleminen oli ollut kahden suden keskinäinen leikki. Haukan kanssa Katala ei ollut vielä niin läheinen, että olisi heittäytynyt tosissaan pyöriskelemään maassa ja nöyristelemään yliampuvasti.

Haukka oli huomannut Katalan ajatuksistaan herätessä ja seuraillut tuon tekemisiä jo hyvän aikaa. Siksi tuo ymmärsi myös toisen alkureagtion, sillä ei alfa ollut tajunnut ilmoillaa olemassa olostaan tuolle etukäteen. Haukka nuolaisi huuliaan ja piti normaalin, rentoutuneen olemuksen päällinmäisenä. "Eipä tuo mitään. Mitäs olet puuhaillut?" Haukka uteli kevyesti huokaisten sanojensa pääteeksi.

Mikäli Katalalle kuului hyvää ja toinen oli tehnyt jotain tähdellistä, Haukka tyytyisi nyökäyttämään. Istumaan uros ei suostunut, sillä lumi oli muutenkin jo tarpeeksi kylmää, eikä se olisi mukavaa, kun lumi paakkuuntuisi persukkeen alle. "Minulla olikin sinulle asiaa. Ensimmäisenä asemastasi, joten haluisin kuulla, mitä mieltä itse olet siitä?" Haukka uteli sitten, sillä oli parempi hoitaa muodollisuudet alta pois. Sen jälkeen voisi ehkä saalistaakin hieman.

Haukka oli tunnetusti huono saalistaja, Katala taas hyvä, niin kuin Kaataja oli maininnun menneen syksyn aikana. Siksi Katala voisi pitää pienimuotoisen oppitunnin alfalleen ja samalla ehkä huomata tuon heikkouskin.

Haukka ei pannut pahakseen töykeää ensireaktiota ja uteli, mitä Katala oli tekemässä. Uros selvitti jäljittäneensä Riekkoa Sädettä varten. Narttu tarvitsi paljon ruokaa kyetäkseen imettämään penikoita. Alfa nyökkäsi sille niukasti ja Katala lipoi huuliaan, pitäen korvansa luimussa ja häntänsä Haukan häntää alempana.

Kun alfa kertoi oikeastaan ensineensäkin Katalaa, nousivat urokset korvat vähäsen. Haukka halusi tietää, mikä oli Katalan oma käsitys sen asemasta laumassa. Katala heilutti häntäänsä pari kertaa epävarmana ja vastasi sitten rehellisesti: "Tällä hetkellä katson olevani sinun alapuolellasi, samassa arvossa Säteen kanssa. Hän on tietenkin tällä hetkellä laumalle arvokkaampi, koska hänellä on pentuja. Turre on muodollisesti minun betani, mutta häntä en kumarra. Minä en kumarra susia, joita en voi kunnioittaa. Ja joihin en kykene luottamaan", Katala lisäsi vielä. Se piti omana salaisuutenaan valtin, jonka oli Kaatajalta kuullut. Sitä ei sopinut käyttää vielä. Haukka voisi luulla Katalan mustamaalaavan Turrea ja se taas voisi vaikuttaa alfan ja Katalan väliseen suhteeseen. Katala halusi Haukan luottavan itseensä ja sellaista varten oli tehtävä jotain muutakin, kuin laverreltava muista susista.

Haukka nyökäytti päätään ja lopulta istahti lumen peittämälle maalle. Se ei jaksanut pitää itseään pystyssä, sillä jaloissa tuntuva rasitus alkoi käydä sietämättömäksi. Katalan kertoessa asemastaan, tai oikeastaan sen, miksi sitä luuli, tuo rentoutui hiukan. "Olet oikeilla jäljillä. Kaataja on kuitenkin metsästysryhmän johtaja ja hänkin on teidän, sinun ja Säteen kanssa samassa arvossa. Turre on muodollisesti beta ja loput meidän alapuolellamme." Haukka selitti Katalalle.

"Olet varmaan huomannut suhtautumiseni hierarkiin? Tarkoitan sitä, että en siedä tappelua reviirin tällä puolen, vaan ne pitää hoitaa sen ulkopuolella. Pidän kolmea asemaa tärkeänä: Alfaa, betaa ja saalistusryhmän johtajaa. Muut kulkevat lähes samalla aaltopituudella, mitä suosio minun silmissäni nyt vaihtelee" Alfa virkkoi sitten.

Haukka vahvisti Katalan epäilykset sen arvosta. Kaataja olisi kuitenkin Haukan silmiin Katalaa tärkeämpi laumanjäsen, koska se johti saalistusryhmää. Katala taas tiesi Kaatajan alistuneen sille, muttei tehnyt asiasta numeroa. Se ei muuttaisi Katalan paikkaa alfansa silmissä. Haukka muistutti sitten, että reviirin sisäpuolella se ei halunnut tapeltavan. Katala oli asiasta samaa mieltä; alfan ja betan tehtävä oli ylläpitää rauhaa.

"En minä aio taistella Turren kanssa, jos sitä tarkoitat", Katala sanoi ja luimisti korviaan lisää. "Ellei Turre taistelua aloita itse, minä en käy haastamaan. Loppujen lopuksi sinä valitset betasi ja minun kuuluu kunnioittaa sinun päätöstäsi. Sinun laumasi ja sinä päätät, mikä sille on parasta", susi sano. Se oli vilpitön ja tosissaan. Mitä tahansa Katala tekisi, Haukka päätti kuitenkin loppuviimeksi, kuka olisi missäkin asemassa. Mutta Turrea Katala ei betanaan mielistelisi. Siihen se ei suostunut. Se välttelisi urosta, mikäli Turre ei itse tajunnut astua alas asemastaan ja suksia kuuseen.

Haukka oli tyytyväinen saamiinsa vastauksiin ja nuolaisi huuliaan tottumuksesta. "Tiedätkös, Turre oli toinen jäsen laumassani ja Kolmas Kaataja. Heihin luotan hyvin paljon, mutta olen huomannut monen laumalaiseni uskon heittelehtivän Turren ja sinun välillä. Tuotat jonkinlaista kunnioitusta ympärillesi. Olet vahva niin henkisesti, kuin fyysisestikin, silti voisin väittää sinua pehmoksi. Olet tavallaan oman tiesi kulkija. Sitä minä sinussa arvostan." Haukka aloitti kunnioittavaan sävyyn, mutta näytti selvästi olevansa yhä korkeammassa asemassa.

"Haen näillä asioilla asiaa, joka varmaan on askarruttanut sinua. Nimittäin se, miksen valitse sinua betaksi. Jos minun pitäisi valita sinun ja Turren väliltä vain toinen, en valitsisi kumpaakaan. Päätös olisi liian vaikea. Mieluummin antaisin sen vastuun Säteelle, kuin kummallekaan teistä. Mutta jos saisin valita toisin, ottaisin teidät molemmat. Mutta en tee sitä. Näen, että Turren ja sinun välisi ovat liian... vaaralliset lauman ylläpitoon yhteistyöllä." Haukka jatkoi loppuun ja sanojensa päätteeksi tuo huiskautti häntäänsä niin, että lumi pöllähti.

Haukka ei tainnut panna hänen sanojaan pahakseen ja miksi olisikaan? Katala tiesi vastaavansa, kuten sen odotettiinkin vastaavan. Jokainen kunnon laulamainen kunnioitti johtajaansa. Haukka kertoi sitten jotain sellaista, joka kuitenkin sai Katalan ajattelemaan. Turre oli ollut ensimmäinen jäsen laumassa ja Kaataja toinen. Haukka luotti kumpaankin, vaikka oli aiemmin sanonut kyllä arvostavansa häntäkin (Katala tosin ei missään tapauksessa myöntänyt olevansa minkään sortin pehmo. Suorastaan pöyristyttävää puhetta moinen). He eivät kuitenkaan Turren kassa tulleet toimeen, joten lauman johtaminen yhdessä oli jotain sellaista, mitä Haukka ei voinut edes ajatella. Jos taas piti valita heidän kahden, Turren ja hänen väliltä, valitsisi Haukka Säteen. Katala oletti Haukan pyrkivän kohti harmoniaa. Mikäli Turre olisi beta, Katala kapinoisi ja mikäli Katala olisi beta, Turre kapinoisi. Säde olisi beta, jolla ei ollut haastajaa.

Katalan käsitys Haukasta nousi taas vähäsen. Haukka olikin ovelampi, kuin miltä oli aluksi vaikuttanut.

"Minä puollan sinun päätöstäsi, jos haluat nostaa Säteen betaksi. Turreen en kuitenkaan pysty luottamaan. Sinunkaan ei ehkä pitäisi", Katala sanoi, todeten viimeisen lauseen huomattavasti vaitonaisemmin, kuin sitä edeltäneet. Sen tehtävä ei ollut neuvoa alfaansa, mutta ehkä Haukan tuli tietää Turresta jotakin sellaista, mitä vanha takkuturkki tuskin itse aikoisi kertoa.

Haukka oli siirtynyt itsekin miettimään sanojaan ja tajusi niissä olevan edes jotain selkeyttä. Alunperin alfa ei ollut sanojaan harkinnut, mutta nyt... Ehkä kannattaisi pyrkiä sanoissaan selkeyteen ja siten järjestelmällisyyteen? Haukka aprikoi. Hetkinen? Mitä Katala olikaan äsken sanonut. Ettei hänen pitäisi luottaa Turreen?

"Tiedätkö jotain, mitä minä en tiedä?" alfa uteli Katalalta nyt terävempään, käskevään sävyyn kuin aiemmin ja niskavillat nousivat epäuskosta koholle, mutta ne laskeutuivat hiljalleen takaisin. Ärtymys, epäusko... Ne tunteet olivat nyt harvinaisen pinnassa, jolloin äänikin muuttui rutkasti.

Haukka ei pitänyt Katalan sanoista, mutta eipä Katala sitä ollut odottanutkaan. Se laski häntäänsä alemmaksi ja heilutti sitä, yrittäen osoittaa mahdollisimman selkeästi olevansa Haukan alapuolella ja puhuvansa sen alaisena eikä vertaisena tai haastajana: "Minä vietin hetken laumattomien kanssa, johtajani. Minä kuulin yhdeltä heistä, että Turre ei ole aina suhtautunut suopeasti laumahankkeeseesi. Laumattoman mukaan Turre on liittynyt laumaasi voidakseen rikkoa sen sisältä päin. Tämän laumattoman mukaan hän ei lisäksi ollut ainoa, jota Turre on houkutellut mukaansa. Heitä oli muitakin", Katala sanoi ja lipaisi huuliaan: "Voin antaa kuulemiani nimiä, jos haluat."

Haukka järkyttyi sisäisesti, muttei näyttänyt tunteitaan ulospäin. Turre oli petturi, mutta kuinka? Miksei tuo voinut kertoa asiaa, niin kuin Kaataja oli tehnyt? Kysymyksiä oli vaikka millä mitalla lisää, mutta niitä ei kannattanut käydä tähän listaamaan niiden paljouden takia.

"Olen kuullut ryhmästä ja tiedän Kaatajan kuuluneen heihin. Hän kertoi sen minulle itse jonkin aikaa sitten, mutta Turre?" Epäuskoisella äänellä sanotut sanat antoivat varaa sanella nimiä.

Haukka ilmoitti kuulleensa ryhmästä ja Katalan suureksi hämmästykseksi tiesi Kaatajankin osuudesta. Kaataja oli kertpnut alfalle itse. Ilmeisesti Turresta ei kuitenkaan oltu sanottu mitään, koska Haukka vaikutti perin juurin yllättyneeltä kuullessaan Turren olleen mukana suunnitelmassa.

"Minä kuulin nimen Surma useamman kerran. Häntä Turre oli kuulemma viimeksi etsinyt. Surma lienee laumaton ja mahdollisesti jonkinlainen luotettu. Laumattomia ovat ilmeisesti myös Savu, Metka ja Akka, joiden nimet kuulin myös. heistä en kuitenkaan kuullut enempää enkä mitään yksityiskohtaista. Sain sen kuvan, että liittouma olisi ollut suurikin, ainakin joskus, ja että se oli nimenomaan Turren ajatus", Katala selitti tietonsa ja vaikeni sitten. Hän seurasi Haukkaa katseellaan siltä varalta, että alfa kiukustuisi tai alkaisi vaatia jonkinlaisia todisteita. Todisteitahan Katalalla ei ollut. Hän kertoi vain sen, mitä oli kuullut.

Haukka katsoi Katalaa pitkään, eikä antanut katseensa herpaantua hetkeksikään. Toisen sanat olivat järkyttäneet ja yllättäneet alfan perin pohjin, mutta tuo pyrki pitämään hengen tasapainonsa mahdollisimman hyvänä. Haukka sulki silmänsä ja tasasi hieman kiivastunutta hengitystään. Nyt olisi parempi jutustaa Turren kanssa asiasta, eikä antaa ennakkoluulolen ottaa valtaa. Mitä isäkin siihen sanoisi? Haukka avasi silmänsä ja tuijotti Katalaan.

"Kenen kanssa juttelit?" Haukka vaati tietää, mutta ei näyttänyt päällepäin suunnitelmaansa. Jos Katala vastaisi nimen, jota tuo ei ollut aiemmin maininnut, toinen myöntäisi jättäneensä jotain kertomatta, eikä olisi yhtään sen luotettava kuin Turrekaan.

Alfan hengitys oli kiivastunut ja vaikka Haukka pysyi itsensä herrana, Katala katsoi asiakseen olla edelleen hyvin alistuneen näköinen. Se ei halunnut saada vihoja päälleen siitä, että kertoi alfalle jonkun muun suunnitelmasta. Haukka penäsi sitten järkytyksestä toivuttuaan Katalalta, mistä hän oli nimet kuullut. Nyt ruskea susi oli vaikean paikan edessä. Se kun ei voinut sanoa nimeä.

"Minä sanoin jo kuulleeni asiasta vasta hiljan. Susi, jolta asian kuulin, oli itse ollut osa liittoumaa, mutta jätti sen kauan sitten. Siksi hän osasi kertoa minulle nimet, kun pyysin. Uskon, että hän halusi minun kertovan asiasta sinulle, jotta voisit valmistautua ja varautua", Katala selitti. Se painoi korvansa ihan päänsä myötäisiksi ja vaipui makaamaan maahan, ryömien kuono maata viistäen vähän lähemmäksi Haukkaa. "Minä kerron sinulle suden nimen, jos haluat, mutta minä anelen, ettet pyydä sitä minulta. Hän ei ole sinulle uhaksi, siitä minä menen takuuseen vaikka henkeni kaupalla."

Haukan katse kiinnittyi Katalaan, kuin takiainen, eikä irronnut tuosta hetkeksikään. Toisen sanat olivat yllättäneet, eikä alfa ollut varma mitä tehdä. Mutta eräät sanat meinasivat seisauttaa verenkierron ja saada uroksen mätkähtämään siinä paikassa nurin. Tasapainoaan hakien Haukan hampaat paljastuivat hieman. Uroksen oma päättelykyky sai tuon ajattelemaan Kaatajaa, joka ei ollut enää liittoumassa.

"Tarkoitatko Kaatajaa? Saat luvan kertoa minulle, onko susi, jolta kuulit Kaataja?!" Haukka miltei ärähti viimeisen kysymyksen ja rauhallisuus oli miltei tipotiessään. Alfa ei kyennyt pidättämään pelkoaan, joka hiipi sen sisuksiin. Oliko Kaataja kertonut Katalalle nämä asiat, vai joku muu liittoutumasta?

Haukka paljasti hampaansa ja ensimmäistä kertaa vähään aikaan Katala oli aidosti peloissaan. Ei siksi, että pelkäsi alfan käyvän kiinni, vaan koska sen oma paikka laumassa oli vaarassa. Haukka vaati kertomaan, oliko Kaataja se susi, joka Katalalle oli puhunut.

Katala muisti, miten helpottunut Kaataja oli ollut, kun Katala lupasi pitää sen nimen salassa. Kaataja oli alusta asti kohdellut Katalaa eri tavalla, kuin muut. Kaataja oli halunnut antaa Katalalle mahdollisuuden olla joku muu, kuin se ylpeä, ilkeä paskiainen miksi hänet aina kuviteltiin. Se oli ainoa susi, mikä oli koskaan halunnut ystävystyä Katalan kanssa ja nyt Haukka pisti sen valitsemaan. Pitäisikö Katala lupauksensa, vai kertoisiko se Haukalle ja nousisi mahdollisesti itse arvossa Haukan silmissä.

"Se susi on minun ystäväni", Katala uikutti lopulta, ihan niinkuin siihen olisi sattunut. "Minulla ei ole muita ystäviä."

Koskaan ennen se ei ollut ollut näin vaikeassa tilanteessa. Se oli aina totellut alfaa ehdoitta ja kertonut alfalle kaiken. Se oli ollut Katalan vahvuus. Siihen oli saattanut luottaa ehdoitta. Hyvänä betana piti aina tehdä, niinkuin oli lauman parasta. Tämä oli Haukan lauma. Haukan lauma ja Haukka tiesi, mikä oli sen laumalle parasta.

Ehkä betan osa oli olla yksinäinen susi. Se, joka kertoi alfalle kaiken ja johon kukaan muu laumalainen ei voinut ihan täysin luottaa.

"Kyllä se oli Kaataja", Katala myönsi lopulta ja laski päänsä vasten maata eikä noussut enää ylös. Se tunsi olonsa petturiksi. Kaataja oli sen ainoa ystävä ja Katala oli pettänyt sen.

Haukka rentoutui ja antoi Katalan maata maassa niin kauan, kunnes oli saanut selvitettyä päätään. Katala oli ollut varmasti samassa tilanteessa, kuin Katala hetki sitten. Ystävyyden side pakotti tai sitten pelon side pakotti osapuolen pitämään suunsa kiinni ja se oli jotenkin ymmärrettävää. Haukka ei ollut vihainen, enemmänkin pettynyt ja harmistunut. Lopulta uros istahti maahan(jos oli seisonut, muutoin se pysyi paikoillaan).

"Uskkollisuutesi on ihailtavaa, kiitos. Lisäksi haluan, että nouset, sillä tuo ei ole arvollesi sopivaa." Haukka puhui jälleen rennolla äänellään ja pyysi Katalaa nousemaan, kuten oli pyytänyt paripäivää aiemmin Kaatajaakin. Kummallista, että molemmat katuivat ja alistuivat noin paljon?

"Ehdotan, että menet keskustelemaan Kaatajan kanssa. Sano hänelle, että minulla on asiaa. Ja jos näet Turrea, kerro samat terveiset myös hänelle. Nyt haluan ajatella asioita jonkin aikaa, jos vain sopii?" alfa nousi ja sanojensa päätteeksi kääntyi sivuttain lähteäkseen takaisin pesäkokoloille.

Haukka ei sanonut pitkään aikaan yhtään mitään. Kun se viimein puhui, se käski Katalan nousta, koska matelu ei sopinut sen arvolle. Mille arvolle? Se ei ollut beta ja kaiken lisäksi se oli pettänyt ystävänsä. Se oli täysin arvoton. haukka patisti puhumaan Kaatajalle ja hakemaan uroksen tänne. Myös Turrelle voisi viedä samat terveiset, jos Turre tulisi vastaan. Katala ei jäänyt edes miettimään, miksi se oli saanut tehtäväkseen moisen. Se nousi häntä luimussa ja luikki tiehensä kuin piestynä.

Sen pitäisi etsiä Kaataja ja kertoa olevansa pahoillaan. Turren puolesta se ei ollut ollenkaan pahoillaan, mutta Kaatajan puolesta se oli. Kaataja ei varmasti haluaisi nähdä sitä enää tämän jälkeen, tai ei ainakaan tukisi sen pyrkimyksiä betaksi. Katala ei oikeastaan ihmetellyt, miksi. Olihan se pettänyt ainoan toverinsa luottamuksen.

Haukka oli kuitenkin sen alfa ja Katala oli laumasusi. Alfa määräsi.

¤Olisiko tämä tässä?¤

[[Juu, eiköhän. Kiitoksia pelistä, se oli varsin mukava. Sai hahmosta hienosta uusia puolia esille.]]