Ab Lupus
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Ab Lupus

Missä voitto tai tappio ei ole vain sinun, se on teidän. --- Muistetaan olla uskollisia realismille.
 
PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

 

 Syystalven tapauksia / Loppu

Siirry alas 
2 posters
Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava
KirjoittajaViesti
Vierailija
Vierailija




Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyMa Marras 23, 2009 10:48 am

( SILKKI...)

Akka, joka oli jäänyt yksikseen kotipesän seutuville oli joutunut yllättävän lujille ruoan hankinnassa. Metka oli ollut se, joka osasi metsästää, Akka oli se, joka tiesi paremmin, miten se onnistuu. Nyt se oli laukannut jäniksen perässä vaikka kuinka kauas, Ovelan lauman eteläiselle rajalle asti. Vihdoin jäniksen pakomatka oli päättynyt ja lämmin raato makasi maassa läähättävän ja väsyneen saalistajan vierellä, mutta se oli täytynyt käydä koukkaamassa Ovelan puolelta, ja moinen olisi voinut maksaa kalliisti nartulle. Onneksi kukaan ei kuitenkaan ollut ollut mailla eikä halmeillakaan, ja nyt Akka saattoi saada vatsansa täyteen, kunhan vain tokenisi äskeisestä jahdista. Akka pisteli ruoan poskeensa reippaasti sitten, kun pääsi aloittamaan, ja lähti saman tien jolkottelemaan takaisin kotipesälle päin.
Ilma oli käynyt kylmäksi. Tai ei se muuten olisi ollut vuodenaikaan nähden erityisen kylmä, mutta vihainen tuuli kävi pohjoisesta, ja viuhuen iski luihin ja ytimiin. Akka oli kiitollinen yltäkylläisestä kesästä jonka se oli sisarensa kanssa viettänyt. Sen kerätyn ravinnon turvin tarkenisi talvella paljon paremmin, ja jaksaisi etsiä saalistakin. Akka kyllä muisti miten hyytävää oli yksinäisen ja laihan suden olla talven sydämessä....vaan kai se Metka takaisin tulisi, kun oli luvannut. Akka oli saalista ajaessaan tullut polskineeksi joen yli. Narttu oli päässyt peuranvasan perään, mutta joenylityksessä mokoma oli karannut siltä. Nyt sitä tosiaan inhotti ajatus että sen oli taas hypättävä tuonne hyiseen veteen päästäkseen kotiluolaan lepäämään. " En kyllä enää lähde joen yli minkään perässä" Se äsähti ja sille tuli tuosta ajatuksestakin jo kylmä. Sitten se pysähtyi ja nosti nenänsä ilmaan, ihan vain pistokokeena. Ei tuntunut haisevan mikään erikoinen...tästä läheltä voisi yrittää etsiä jonkinlaisen kolosen tai sopen, jossa voisi silmänsä ummistaa, ja jatkaa sitten levänneenä matkaa hyiselle joelle. Maastossa oli harvakseltaan havumetsää, ja katajia kasvoi metsän pohjalla siellä täällä...minkäänlaisia kiviä tai kallioita ei ollut näkösällä yksinäiselle nartulle suojapaikkaa tarjoamaan.
Akka asteli hiljakseen eteenpäin yksinäisissä mietteissään...nykyisin sen mietteet vaelsivat useammin ja useammin yksinäisyyteen. Metkan lähdettyä matkaansa Akka oli alkanut enemmän ja enemmän tuntea sisällään suorastaan korventavaa kaipuuta muita susia ja laumaelämää kohtaan. Ja pentuja! Oi, pentuja se halusi itselleen, omia rakkaita poikia ja tyttäriä. Mikä tahansa lauma, jossa vain olisi tilaa, huolisi kyllä Akan, siitä se oli varma. Vaan...jos hän astuisi jonkun lauman jäseneksi, silloin välit Metkaan katkeaisivat, ja sitä Akka ei enää halunnut. Yksikään lauma kun ei suvaitsisi veljeilyä laumattomien kanssa, se oli selvä juttu. Nyt Akan oli tehtävä selväksi itselleen, kumpi olikaan arvokkaampaa sille itselleen? Päästä laumaan, ja saada mahdollisesti pentuja, vai viettää erakon elämää, johon satunnaisesti kuuluisi rakas sisar? Noh, niin, Metka valitsisi erakon elämän ennemmin kuin laumaelämän johon kuului Akka...ja jos Akka mietti mitä Metka hänelle toivoisi, niin se oli selvä; Laumaan vaan! " Äh!" Akka tuhahti, ja tonkaisi etutassullaan lunta tuimana. Lumi pöllähti vasten suurta, vanhaa kuusta, ja veti Akan huomion sen puoleen.
Kuusen alaoksista muodostui tiheä ja suojaisa maja vasten maata. Hankea ei ollut paljon vielä, mutta sen verran, että siihen saisi jonkinlaisen kolon kuoputettua lämpimikseen. Hyvillään lepopaikan löytymisestä Akka pujahti kuusen oksien alle, ruopaisi itselleen pienen kuopan, ja nukhati lähes saman tien, kun asettui makuulle.


Viimeinen muokkaaja, Metka pvm Su Tammi 03, 2010 6:52 am, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyPe Marras 27, 2009 11:39 pm

// Täältähän minä saavun. Anteeksi, että kesti, tuli vain yllättäen paljon tekemistä ja vähän aikaa. //

Lunta oli jo satanut reilummaltikin maahan, mutta suuren uroksen liikkeitä se ei haitannut. Päin vastoin, suuri uros kulki eteenpäin häiriintymättä, astellen omalla kömpelöön viittaavalla tyylillään. Jolkottelu vuoroin hidastui ja vuoroin nopeutui, riippuen lumen määrästä. Kun lunta oli enemmän, vauhti laski, mutta alueilla, joilla tuuli oli lumen kasannut muualle, Kaataja kiihdytti. Uros ei edes tiennyt, miksi kulki täällä. Nykyään sen koti oli laakson ulkopuolella, alueella, jonka Haukan lauma oli omakseen vienyt. Kenties Kaataja oli tullut hakemaan tietoja täältä, laaksosta, ja susien elämästä täällä. Vaan mihinkään uuteen ei uros ollut törmännyt.
Veren lauman alueet olivat pysyneet samoina, Ovelan myöskin. Järvi oli samanlainen kuin ennenkin, joet virtasivat samaan suuntaan. Laumattomien alue oli yhtä pieni kuin aiemminkin, saalista oli yhtä vähän. Kaikki oli samanlaista, muuttumatonta. Samaa, mitä aiemminkin, samaa kuin viime talvena. Mikään laaksossa ei ollut muuttunut. Sen sijaan paljonkin Kaatajan elämässä oli muuttunut.

Nykyään susi eli laakson ulkopuolella. Uroksen oli hyvä olla. Mutta välillä se kaipasi ystäviään täältä laaksosta, monia susia, joihin oli tutustunut. Kuten Takkua, tai Riesaa, tai monia, monia muita. Näitä löytyi, susia joihin uros oli tutustunut, joiden seurassa oli mukava olla. Lisäksi oli muutama työ, jotka pitäisi hoitaa alta pois. Ensinäkin, pitäisi etsiä Surma. Kertoa, ettei enää vastustettu Haukkaa ja tuon laumaa. Pitäisi myös etsiä muita suunnitelmaa kuuluineita, ja kertoa heillekin. Pitäisi löytää Takku. Pitäisi jutella monen suden kanssa, monen ystävän, monen vähemmän ystävän. Kaataja ei kumminkaan ollut palannut laaksoon vain etsimään ystäviään. Susi oli tullut tänne käymään, koska tunsi tämän seudun. Ja välillä huomasi kaipaavansa sitä yksinkertaista elämää täällä.

Uros kulki lähellä Ovelan reviirin rajoja, muttei huolestunut. Kaataja uskoi vakaasti, ettei saisi kimppuunsa ensimmäistä rajoilla vartioivaa sutta, jos liikkui rajojen lähistöllä. Sen verran Kaataja oli oppinut. Harva susi, varsinkin näin talvea vasten, vaaransi terveytensä ajamalla pois näennäisen uhan. Eihän Kaataja ollut uhka laumalle ja reviirille, ennen kuin rikkoi rajat. Ja rajoja susi ei aikonut rikkoa.
Kenties syy oli lumihangessa, maiseman kauneudessa, monessakin asiassa, ettei suuri hukka pysähtynyt miettimään sen kummemmin, miksi haistoi suden hajun. Ja miksi tuo haju vaikutti etäisesti tutulta. Kaataja jatkoi jolkotteluaan, sillä tuulen käännyttyä ei Kaataja enää kyennyt haistamaan suden tuoksua ilmasta. Sen sijaan uros tiesi, että pian tuo haistettaisiin. Toivon mukaan kukaan yli-innokas susi ei ollut rajoja vahtimassa. Voisi olla hiukkasen vaikea selittää, miksi liikkui näin lähellä rajoja, jos ei niitä aikonut rikkoa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija




Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyLa Marras 28, 2009 11:31 pm

Akka oli saanut levättyä pois ajojahdistaan tulleen väsymyksen melkoisen mukavassa kuusipesässään, jonne ei tuuli sopinut. Se oli havahtunut unestaan, köllien kuitenkin yhä sijallaan. Narttu oli ehtinyt vaiheeseen, jossa se vasta mietti matkan jatkamista, kun se kuuli aivan selviä askeleita läheltä. Pehmeitä tömähdyksiä, aivan, kuten susi olisi edennyt lumessa. Tai ehkä se paremmin tunsi nämä askeleet kuin kuuli, sillä makasihan se maan tasalla rullalle kiepsahtaneena. Varovasti Akka kohottautui sijaltaan, ja tönäisi kuononsa ulos tiheiden kuusenoksien välistä; Haju oli selvä, ja tulija oli aivan lähellä. Tulija oli urossusi, ja haju oli hätkähdyttävän tuttu. Akka haistoi uudelleen, ikään kuin makusteli hajua nenässään, ja silloin sille selvisi, kuka tämä likemmäs ja likemmäs etenevä hukka oli; Karhunkaataja, juurikin Karhunkaataja. Kaatajan haju oli selvä, mutta tuuli toi akan kirsuun hienoisen lisävivahteen...Kaataja haisi hitusen toisenmoiselta kuin ennen. Sen ominaishajussa oli ikään kuin jotain lisää.
Akka veti kuononsa takaisin kuusen suojaan. Sen olisi hurjasti tehnyt mieli kipaista iloisesti urosta vastaan...oi miten paljon olisikin tehnyt! Kaataja oli se susi, jota Akka oli kaikkein eniten ajatellut yksinäisimpinä hetkinään...ja ajatellut suurella lämmöllä. Mutta tässä ei nyt voinut lähteä mihinkään rynnimään. Mistä Akka tiesi, millä asialla suuri hukka liikkui? Ja koska hajustaan päätellen uros oli joko liittynyt laumaan tai sen elinolot olivat muuten muuttuneet, sen suhtautuminen saattoi olla mikä vain, vaikka vihamielinen. Sitä Akka ei tosin uskonut, mutta pitihän sellainenkin mahdollisuus huomioida...ainakin Akan, sillä sille oli luontaista pohtia asiat selviksi, ennenkö teki mitään muuta.
Mutta aionko minä vain kyyristellä täällä kuusen alla, kun Kaataja jolkottelee ohitseni matkoihinsa? Ja olla näkemättä tätä enää kenties koskaan? Ja vaikka tulija olisikin ollut kuka tahansa, olisinko minä, yksinäinen ja ikävöivä hukka, valmis antamaan tilaisuuden saada seuraa mennä sen siliän tien ohitseni? Näitä miettittyään Akka nousi seisomaan, tuikkasi päänsä ulos oksiston välistä ja astui ulos talviseen metsään. Se oli osunut parahiksi puhuriin, joka metsässä oli alkanut puhaltaa, ja sen kirpakkuus kävi suoraa nartun pystyssä oleviin korviin. Ärtynenä se ravisteli päätään, ja lopetettuuan se näki edessään erittäin kookkaan harmaan hukan. " Hyvää iltapäivää, Karhunkaataja"
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptySu Marras 29, 2009 4:23 am

Kaataja kulki eteenpäin, miettien ja muistellen. Muistellen niitä hetkiä, kun oli kulkenut tämän laakson, tämän kohdan, halki. Muistellen tapaamiaan susia, käytyjä keskusteluja, yhteisiä hetkiä. Muistellen kaikkea. Susi oli vajonnut syvälle ajatuksiinsa, muistoihinsa, toiveisiinsa ja haaveisiinsa, niin syvälle, ettei huomannut kuusen lomasta pilkottavaa päätä. Vasta, kun koko susi oli kömpinyt näkyville, ja aukaissut suunsa tervehdykseen, Kaataja havahtui.
Koko maailma pysähtyi Kaatajan silmien edessä. Uros jähmettyi paikoilleen. Susi vain tuijotti, tuijotti, tuijotti, uskomatta sitä viestiä, mitä silmät välittivät aivoille. Kaataja sulki silmänsä pidemmäksi aikaa, ennen kuin katsoi uudelleen. Ja yhä Akka oli siinä. Susi astui lähemmäs, häntä heiluen, mutta hiukan hämmentyneenä, mutta yhtä kaikki iloisena.
"Hyvää iltapäivää sinullekin, Akka", Kaataja vastasi tervehdykseen häntä heiluen. Susi oli hämmentynyt, mutta yhtä kaikki iloinen. Oli mukava tavata tuttuja.

Kaataja huomioi ilokseen, että narttu näytti voivan hyvin. Toinen oli saanut lihaa luidensa päälle, ja turkkikin kiilsi terveenpänä kuin ennen. Akka vaikutti voivan hyvin, ellei jopa loistavasti.
"Mitä sinulle kuuluu? Mitä olet puuhaillut, en ole nähnyt sinusta merkkiäkään sitten viime kevään... Missä olet oikein piileksinyt?" Kaataja kyseli huvittuneena. Viimeisen kysymyksen aikana huvittuneisuus kuului äänestä entistä selvemmin, koska kysymys oli tarkoitettu vitsiksi. Kaataja seisoi paikallaan, häntä heiluen ja katse ystävällisenä. Susi oli varsin iloinen, kun oli kohdannut Akan. Oli mukava tavata ystäviä, aina. Vaikkakin asiat olivat muuttuneet, nykyään Kaataja kuului laumaan ja Akka ei, ainakin niin uros veikkasi nartun tuoksusta. Laumaan viittaavaa ominaishajua ei näet turkissa tuoksunut, toisin kuin uroksen turkista. Kaataja eleli laumansa kanssa laakson ulkopuolella, tyytyväisenä ja onnellisena. Laumasta oli tullut uroksen perhe. Olihan laumassa Katala, Haukka ja monet, monet muut sudet. Joista kaikkia Kaataja ei tosin vielä tuntenut. Mutta ajan kuluessa uros tutustuisi jokaiseen. Varmasti. Uros halusi tehdä kaikkensa lauman eteen, ja parhaiten se onnistui lauman kanssa ystävystymällä. Yhtenäinen lauma oli sama kuin vahva lauma.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija




Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyMa Marras 30, 2009 7:00 am

Akka pisti tyytyväisenä merkille, että suuri harmaa Kaataja heilutteli sille häntäänsä tervehtiessään.
"No enhän minä ole piileksinyt!" Akka sanoi iloisesti ja kohotti nopsasti tummia kulmiaan. " Kenenkään polut eivät ole sattuneet risteämään minun polkuni kanssa"
Se sanoi yhä iloiseen sävyyn ja istahti hankeen kiepauttaen valkean häntänsä jalkojensa juureen. " Elelimme Metkan kanssa kevään ja kesän ei-kenenkään-maalla kahdestaan, ja se oli oikein miellyttävä kesä....ooooi niitä karibuja!" Akka jatkoi juttelua ja lausui viimeiset sanansa varsin haaveilevaan sävyyn " Ne; ne olivat herkkua!"
Kiukkuinen tuuli kiisi metsänpohjaa pitkin ja iski jälleen vasten Akan päätä. Se ravisteli päätään pari kertaa, ennenkö jatkoi " Me emme tosiaankaan koko kesänä tavanneet yhtään ketään. Että ei minusta itsestäni niin ole juttelemista, mutta sinä"...Nyt narttu piti pikkuisen tauon ja katsoi kohti kaatajaa varjostaen katsetta silmäripsillään.." Sinä se olet tainnut keritä paljonkin, vai mitä? Kuulisin mielelläni suuren Karhunkaatajan seikkailuista jotain, jos vain tahdot kertoa? Ja ainakin se laumattomien lauma asia, mistä silloin kevättalvella juttelimme, minua kiinnostaisi? mitä sen kanssa nyt sitten lopulta tapahtui? Mahtoi järjestyä parhain päin lopulta kuitenkin, kun olemme tosiaankin saaneet elellä koko kesän ei-kenenkään-maalla vailla suden sutta." Näin juteltuaan Akka kapsahti ylös ja istahti kohta takaisin lumeen, mutte se oli kiepsahtanut ympäri saadakseen selkänsä vasten tuulta." En enää jaksa tuota viuhunaa vasten naamaani, olen saanut siitä tarpeekseni. Tarkoitukseni ei ole ollenkaan olla epäkohtelias. Saanen kai anteeksi tämän selänkääntämiseni? "
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyTi Joulu 01, 2009 6:02 am

Kaataja kuunteli Akan puheita. Vai ettei nartulle ollut mitään tapahtunut, ja muka ei ollut piileskellyt. No varmasti oli, jos ei ollut ketään nähnyt. Mutta nämä mietteet Kaataja piti ominaan. Nartun kysyessä laumattomien alueista, Kaataja tuhahti pienesti. Miten usein se olikaan viimeaikoina mokomasta puhunut. Alfansa kanssa, Katalan kanssa, ja puhuisi vielä uudelleen alfansa ja Turren kanssa, sekä varmaankin Surman ja muiden. Mielenkiintoista. Nartun noustessa ja kääntyessä, Kaataja astahti eteenpäin, kävellen Akan kasvojen puolelle. Uros istahti siinä alas, välittämättä tuulesta. Karaistunut pohjoisen susi oli tottunut pahempaankin.
"Eipä tuo mitään. Minä voin istua näin päin, minua ei pieni tuuli häiritse", Kaataja sanoi huvittuneena. Susi ei millään tavalla halveksinut narttua, kunhan vain totesi, että oli joutunut pahempaakin kokemaan. Kaataja heilutteli yhä häntäänsä ystävällisenä, miettien, mitä vastaisi Akalle.
"Ja suunnitelman voit unohtaa, se on haudattu syvälle. Haukka vei reviirinsä laakson ulkopuolelta, joten ei ole mitään tarvetta suojella ei-kenenkään-maata. Tosin myöhemmin Veri saattaa viedä itselleen alueita. Veri johtaa nykyään Viiman laumaa, Viima syrjäytettiin. Ovela johtaa yhä laumaansa, ja Haukka omaansa, sen lisäksi on vielä neljäs lauma, tosin vielä reviiritön sellainen", Kaataja sanoi, kertoen varmuudeksi Akalle myös vallankumouksesta, jonka Viiman lauma oli kokenut. Jos toinen ei kerran muita ollut tavannut, tuo tuskin oli käynyt laumojen rajoilla. Saattoi siis hyvinkin olla, ettei Akka tiennyt mitään Viiman syrjäyttämisestä.

"Ja mitä minun elämääni tulee... No, olen elellyt laumani parissa, hoitanut asioita ja sellaista. Tutustunut laumalaisiini ja tutkinut reviiriämme. Eipä minullekaan ihmeitä kuulu. Perinteistä laumaelämää, parhaimmillaan. Haukka on ollut oikeudenmukainen minua kohtaan, ja nautin olostani laumassa. Vaikken sitä olisi vielä vuosi sitten voinut uskoa", Kaataja jutteli, lopun jälleen huvittuneena. Niin, viime talvena Kaataja oli ollut niin erakoitunut ja yksinäinen hukka, ettei lauma olisi mitenkään sopinut tuolle. Vaan pikkuhiljaa oli susi muokkautunut kohti laumaeläintä, ja nyt uros yllättäen huomasi nauttivansa laumaelämästä täysin rinnoin. Tyytyväisenä ja iloisena susi eleli, kiitos perheensä, jonka oli laumasta löytänyt. Ystäviensä, lauman, perheen, miksi sitä sitten halusikaan kutsua.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija




Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyPe Joulu 04, 2009 5:59 am

" Aha. Oikein hyvä jos se sopii sinulle" Akka sanoi ystävällisesti Kaatajalle, ja luimisti korviaan ajatellessaan taas tuulen käyvän niihin.
" Tuntuu siltä, että meidän viettäessämme rauhallista ja yltäkylläistä kesäämme jälleen toisiimme tutustumassa, täällä laaksossa on monen muun - oikeastaan suurimman osan - elämässä myllännyt paljonkin." Akka puheli rauhallisesti. " Etkä siis sinäkään ole jäänyt siitä kaikesta paitsi. Ihanaltahan tuommoinen - Perinteinen laumaelämä- minunkin korvaani kuulostaa, mutta täytynee myöntää, etten olisi sinusta kyllä heti uskonut. Vaan; tässä sen taas näkee; aivan kaikki voi muuttua." Tämän sanottuaan se katsahti nopeasti suoraan Kaatajaan tummat kulmat pompahtaen, nuolaisi huuliaan ja sanoi " Kiitän sinua laakson tapahtumien kertomisesta. On aina hyödyksi tietää niistä ja olla selvillä kiemuroista oman itsensäkin takia. Mutta...no niin...mikäs asia sinut on tännepäin saanut lähtemään jolkotuksillesi? Voin kertoa että ainakaan tällä haavaa ei saalista liiemmälti ole...vikkeläkinttuisia pupujusseja hyvin harvassa. Itseasiassa, jouduin äsken rikkomaan Ovelan rajaakin tuolla, kun olin jahdannut mokomaa otusta vaikka miten pitkään enkä aikonut luovuttaa...Ah, mutta nyt minun puolestani menee aivan lötinäksi ja lörpöttelyksi...ei ole ollut juttukaveria aikoihin ja kielenkantani meinaavat karata hallinnasta!"
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyPe Joulu 04, 2009 7:10 am

Akan puhuessa, uros asettui makuulleen. Kaataja oli rento, ja mielummin susihukka makoili, kuin oli istualteen, jolloin tuuli iski entistä kipeämmin. Susi makoili, rentona ja luottavaisena, katsellen Akkaa mielenkiinnolla. Toinen totesi, että monen suden elämässä oli tapahtunut paljon. Kaataja oli samaa mieltä. Paljon oli tapahtunut, ja varmasti tapahtuisi. Tylsältä ei elämä vaikuttanut. Akka puhui, miten perinteinen laumaelämä kuulosti mukavalta. Kaataja virnisti suden hymyä toiselle. Häntä heilui hetken ystävällisesti ja iloisesti puolelta toiselle, kertoen uroksen tyytyväisyydestä.
"No, en minäkään olisi uskonut, että näin kovasti laumaelämästä nautin. Mutta yllätyksekseni huomasin, että löysin sen puuttuvan perheen, puuttuvan asian, jota elämääni kaipasin. Laumassa kaikki on niin paljon helpompaa, varsinkin, kun lauma on yhtenäinen", Kaataja puheli. Uros katseli narttua, kunnellen toisen kiitokset. Sutta moinen huvitti. Vai että Akka kiitteli siitä, että Kaataja oli kertonut toiselle laakson elämästä. Totta kai ystävää piti auttaa! Uros kuunteli vielä nartun loppupuheen, huvittuneena. Mikäs siinä, senkus höpötti, jos niin halusi. Kaataja kyllä jaksaisi kuunnella.
"Turhia kiittelet, ystävää pitää auttaa aina kun se on mahdollista", uros sitten lausahti keveästi.

"Täällä olen, koska... no, tulin etsimään ystäviäni, jotta voisin... hyvästellä heidät. Ja tämän laakson. Elämäni on nykyään laakson ulkopuolella, joten täällä tuskin tulen niin usein käymään. Toki, jos jotakin tehtävää tulee, niin tänne saavun, mutta muutoin pysyttelen reviirillämme. Joten näin velvollisuudekseni tulla kertomaan kaikille ystäville, etten ole hylännyt heitä ja vaeltanut kauas pois, vaan että elän laumassani laakson ulkopuolella", Kaataja sitten puheli Akalle. Niin, uros oli tullut hyvästelemään ja kenties tapaamaan muutamia vanhoja tuttuja. Vaikka suden koti olikin laakson ulkopuolella, tuo aikoi silti käydä laaksossakin aina välillä. Jos ei muuten, niin ystäviensä tähden. Haukka tuskin pahastuisi paria tapaamista luotettavien laumattomien kanssa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija




Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyLa Joulu 05, 2009 5:13 am

Akka kuunteli kiinnostuneena Karhunkaatajan puheita, ja se arvosti Kaatajaa, koska tämä koki velvollisuutta vanhoja laumattomia ystäviään kohtaan. Hyvä, hieno susi, Akka ajatteli, ja pisti sekin itsensä makuulle lumihankeen vastapäin Karhunkaatajaa. " Missäs tämä sinun uusi kotisi - lauma laakson ulkopuolella - varsinaisesti sijaitsee? Mitä todennäköisemmin jossain etelässä, eikö vain? " Akka kyseli hyväntuuliseen, ja ehkä hieman haikeaankin sävyyn toiselta.
Jos joku olisi nähnyt, olisi näky ollut silmää hivelevä; Kaksi suurta sutta, toinen valkea, toinen harmaja: kuin patsaat mäntyisten paasien alla, vastatusten. Hämärä hiiviskeli jo hahmojen yllä, ja jostain suunnattomasti suivaantunut tuuli nyki niiden turkkeja saaden ne tanssimaan tahdissaan.
Sitten, samaan aikaan, tapahtui kaksi asiaa; Lunta alkoi vihmoa pilvistä alas tuulen mukana pienenpieninä ja terävinä hiutaleina, jotka olivat ainakin yhtä kiukkuisia kuin se viimakin, joka ne alas saattoi. Samalla metsikössä alkoi kiiriä jokin karvat pystyyn nostattava ääni. Se oli ikään kuin jonkin suuren eläimen tuskankiljuntaa ja hyvin matalaa kurkkumurinaa päällekäin. Akka luimisti korviaan, sillä kiljunta oli niin korkeaa ja murina niin matalaa, että se sattui suden herkkiin korviin. " En ole milloinkaan kuullut mitään tälläistä..." Narttu sanoi rauhallisesti ja nousi hitaasti makuulta jääden seisomaan aloilleen kuono kohotettuna tuuleen.

// En mä vaan tiedä mikä siellä on, kuhan keksin :D //
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptySu Joulu 06, 2009 3:39 am

Kaataja heilutteli häntäänsä kuunnellessaan Akan puheita. Suuri susi ei pahemmin tuulesta välittänyt, mitä nyt tiesi mokoman luonnonilmiön riepottelevan tuuheaa turkkia. Se ei Kaatajaa haitannut.
"Haukan lauman reviiri on laakson ulkopuolella, solan lähellä. Joki jakaa ympäröivät maat, ja joen toinen ranta onkin reviiriämme. Muutoin alueen jakavat vuoret", Kaataja kertoi. Ei uros nähnyt mitään pahaa siinä, että kertoi missä reviiri oli. Ties vaikka Akka haluaisi liittyä. Susi heilutteli häntäänsä iloisesti, miettien samalla. Jos Akka todella haluaisi liittyä, uros ainakin voisi puhua toisen puolesta. Ei sillä, Haukka varmasti ottaisi hyväkuntoisen ja terveen nartun mielellään laumaansa. Talvella Akasta olisi varmasti apua laumalle.

Ääni, joka kaikui halki lumisen maiseman, viilsi korviin pahemmin kuin kiukkuinen tuuli. Uros painoi herkät korvansa luimuun, niin kiinni niskaan kuin pystyi, vaimentaakseen äänen edes osittain. Akan noustessa, myös Kaataja nousi seisomaan. Susi piti yhä korviaan luimussa, sillä kuuli äänen varsin hyvin näinkin. Ja uroksella oli jopa epäilyksensä, mistä mokoma ääni kuului.
"Minä olen kuullut jotain tämän kaltaista... Veikkaisin, että tuota kiljuntaa aiheuttaa peura tai kauris, tai ehkäpä karibu. Ja murina taas voisi olla metsästävän karhun ääntä. En tosin ymmärrä, miksi eläimet noin metelöisivät. Ellei sitten... ellei karhu ole ajanut laumaa johonkin umpikujaan, ja seiso nyt ainoan ulosmenotien tukkeena. Eläimet kiljuvat paniikissa, ja karhu murisee pitääkseen ne aloillaan. Mutta silti... miksi karhu ei vain hyökkää yhden eläimen kimppuun?" Kaataja pohti ääneen. Susi mietti kovasti, miksi eläimet metelöivät noin, ja eritoten, mitkä eläimet. Jokin suurehko saaliseläin ja karhu, se oli Kaatajan mielipide. Uros päätyi siihen monien mutkien kautta, mietittyään tarkoin eri vaihtoehtoja.
"Karhu pidättelee saaliseläimiä, koska suojelee jotakin... pentuja! Karhulla on pentuja, ja paniikkiset eläimet uhkaavat polkea ne jalkoihinsa", uros sanoi ääneen. Kaataja mietti tarkoin, ja päätyi lopulta siihen tulokseen, että karhunpojat olivat emon takana, ja peuran kaltaiset eläimet umpikujassa. Karhu ei voinut väistää peurojen tieltä, ennen kuin karhunpennut olisivat turvassa. Ja paha kyllä, pennut olivat tunnetusti uteliaita. Kenties nämä penikat eivät halunneet totella emoaan, ja sen sijaan hiippailivat lähemmäs eläimiä. Sen sijaan, että olisivat väistyneet sivuun. Uros oli kyllä huomannut pentujen kapinahengen ja uteliaisuuden monesti. Susienkin poikaset tuppasivat välillä ajautumaan vaarallisiin tilanteisiin näiden piirteiden takia.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija




Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyTi Joulu 08, 2009 8:49 am

Akka painoi korviaan tiiviimmin vasten päätään, ja kuunteli mitä kaataja aprikoi tämän hyytävän metelin takaa löytyvän.
" Karhu? Olisiko karhulla jo tähän aikaan talvesta pentuja?" Akka sanoi epäröiden. " Jos niin on, niin nuo peurat, - tai mitä ikinä ne sitten ovatkaan - ovat häirinneet sen pesärauhaa...uniltaan herätetty karhu, jolla on pienet, vaarassa olevat pennut...??..HUH!" Akka puhahti päätelmänsä päätteeksi ja sitä aivan puistatti tuollaisen uhan mahdollisuus. Se käänsi koholla olevaa päätään hiukan ja veti ilmaa sieraimiinsa uudemman kerran..." Oi kyllä!" Se sitten henkäisi ja vilkaisi kaatajaan. " Minä haistan karhun, ja nimenomaan naaraskarhun" Se kertoi ja nyökkäsi Kaatajaa kohden kehoittaen näin tätäkin haistamaan. " Oli tämän kanssa miten nyt vain, niin taitaa olla viisainta että lähdemme hieman kauemmas...toivoisin että tulet seurassani vielä hetken matkaa, sillä tahtoisin vielä jutella jokusen sanasen kanssasi." Tämän sanottuaan Akka jäi katsomaan Kaatajaan varjostaen silmäripsillään katsettaan, sillä se ei halunnut tuijottaa toiseen suoraa ja rävähtämättä. Sitten sen suupielet nytkähtivät ja häntä heilahti kepeästi " Ellemme me sitten yritä napata saaliiksemme tuolta nujakasta jokusta peuraa..." Se haukahti ja lisäsi " En voi väittää etteikö mieleni halaisi jo kunnon riistaa pelkkien pupujussien jälkeen, mutta en ole varma, kannattaako tuon karhun huomioon ottaen tässä nyt tuollaista riskiä lähteä ottamaan....."
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyTo Joulu 10, 2009 9:34 pm

Kaataja kuunteli nartun puheita. Niin, olihan se epätodennäköistä, että karhulla oli jo pentuja. Vaan ei mahdotonta. Uros tosin uskoi, että pennut olivat viime vuoden pentuja, joita emo ei jostain syystä ollut häätänyt luotaan. Ehkä nämä pennut olivat syntyneet todella myöhään, eikä emo ollut häätänyt pieniä penikoitaan yksin talvea vasten. Tai ehkä talvi oli saapunut karhujen mielestä aikaisin, ne eivät vielä olleet menneet talviunille. Jos nämä karhut olivat etelämmästä saapuneita, sen ymmärtäisi hyvin. Kaatajan kotiseuduilla karhut nukkuivat kauemmin kuin etelässä. Olihan uroksen kotiseuduilla talvi pidempi ja rankempi.
"Niin... En kyllä lähtisi koettamaan onneani noiden peurojen kanssa. Siinä saisi pian vastaansa poikasia suojelevan emokarhun ja paniikissa olevan peuralauman. Siitä ei hyvää jälkeä syntyisi", uros sanoi. Kaataja kääntyi ympäri, ja lähti astelemaan poispäin metelistä. Hetken asteltuaan, susi siirtyi rentoon jolkotukseen, vilkaisten, seuraisiko Akka perässä. Jos narttu tulisi, Kaataja lyhentäisi askeltaan sen verran, että toinen pääsisi rinnalle. Jos susinarttu taas ei seuraisi, uros pysähtyisi katsomaan ja odottamaan.

"Voimme tutkia, josko löytäisimme kunnon saalista tältäkin suunnalta. Tosin tämän alueen talvet tiedetään, ei ruokaa, ei saalista, vain pieniä jäniksiä muutamia", Kaataja lausahti. Uros ei pahemmin pitänyt talvista ei-kenenkään-maalla. Ei ruokaa, koska kaikki saaliseläimet vaelsivat joko laumojen reviireillä tai suuntasivat ulos laaksosta. Susi mietti, mitä tapahtuisi, jos joku lauma veisi reviirinsä solasta. Sillä laumalla olisi... paljon ruokaa. Ja paljon rajarikkureita. Susi tuhahti.
Tasaisesti pitkillä liikkeillään jolkotellen Kaataja taittoi matkaa, miettien. Sillä oli paljon kysymyksiä, mitä esittää Akalle. Vaan uros ei osannut muotoilla mietteitään selkeiksi lauseiksi - niinpä susi odotteli, josko Akalla olisi jotakin sanottavaa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija




Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptySu Joulu 13, 2009 8:08 am

Akka päästi äänen, joka oli yhdistelmä tuhahdusta ja huokaisua. Oikeassahan Kaataja oli, ei tuohon leikkiin kannattaisi ryhtyä...mutta ne peurat! Hetken se ikään kuin haikaillen vielä haisteli karhun ja peuran tuoksua kuono kohollaan, mutta kääntyi sitten sukkelasti ympäri, ja lähti jolkottelemaan kaatajan jäljissä tämän perään. Kaatajalla - kookas kun oli - oli mukavan isot tassunjäljet, joihin Akankin lumiräpylät sopivat helposti. Niinpä se jolkotti urossuden kiinni, mutta jäi tämän hännän tuntumaan voidakseen mukavasti astella sen jättämiin painanteisiin.
" Eipä täältä jäniksiä tai myyriä kummempaa saalista ole ruuakseen viimeaikoina löytänyt, ei. Sitähän tämä on tämä talvi täällä...nälkää." Akka jupisi vastaukseksi Kaatajan toteamaan tosiasiaan.
Hetkisen Akka jolkotti pää painuksissa, ajattelematta juuri lainkaan mitään, tai keskittymättä mihinkään. Tuo iso harmaja hukka sen edellä teki sille niin turvallisen ja mukavan olon, että se saattoi nauttia moisesta ylellisyydestä hetkisen. Sitten se kohotti katseensa tassuistaan ja terävöityi taas omaksi valppaaksi itsekseen.
" Minusta on hieman...sanoisinko...epämukavaa kysyä tätä, mutta kysynpä nyt kuitenkin. Mitä luulet, ottaisiko alfasi laumaansa lisää susia? Tälläisen yksinäisyyteen kyllästyneen vaeltajan?" Akka puhui rauhallisesti ja varmasti. Sitä se ei kuitenkaan todelisuudessa ollut, sillä se oli tullut juuri lausuneeksi Kaatajalle jotain, jota ei vielä itsekään ollut tiennyt päättäneensä. Halu päästä elämään elämäänsä yhdessä toisten kanssa ja saada tämä yksinäisyys katoamaan alkoi olla Akan rinnassa jo niin suuri, että sanat vain karkasivat sen suusta. Tämän tajuttuaan Akka hymähti itselleen niin äänekkäästi, että Kaatajakin sen varmasti kuuli.
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyMa Joulu 14, 2009 2:44 am

Kaataja jolkotteli eteenpäin, tietäen Akan seuraavan aivan takana. Lumihangessa liikkuminen oli Kaatajalle tuttua puuhaa, ja susi osasikin liikkua siten, että se oli kaikista helpointa. Ei kannattanut suotta loikkia, ellei lunta ollut todella paljon. Helpompaa oli jolkotella korkeilla askelilla läpi. Kevyempää, vei vähemmän energiaa. Kaataja liikkui tasasesti, rauhallista vauhtia, vilkuillen välillä taakseen. Akka jupisi ruuan vähäisyydestä, mutta hiljeni sitten. Uros ei pysähtynyt eikä vastannut, jatkoi vain matkaansa, tietämättä tarkalleen, minne kaksikko suuntasi. Kunhan vain nyt jolkottelivat kauemmas.
Akan kysyessä, huolisiko Haukka laumaansa uutta jäsentä, Kaataja vilkaisi taaksepäin pitkään. Kysyikö narttu tuota tosissaan, halusiko Akka todellakin liittyä? Susi punnitsi hetken vastaustaan, ennen kuin kohotti itsevarmana häntäänsä hiukan korkeammalle - tosin Kaataja heilutteli yhä häntäänsä ystävällisenä. Uros ei uhannut Akkaa millään tavoin, mitä nyt vain kertoi itsevarmuudestaan kehonkielellään. Olisihan nartunkin helpompi luottaa uroksen sanoihin, jos Kaataja itse uskoi niihin.
"Kyllä, jos susi on lauman arvoinen. Ja sinä olet, sinussa on paljon sellaista, mitä voisit tarjota laumallemme. Osaat metsästää, olet vahva, olet terve, hyväkuntoinen. Vahvistaisit laumaamme, olisit sille hyödyksi. Totta kai Haukka ottaisi sinut laumaansa ilomielin", Kaataja puhui. Suden ääni oli ystävällinen ja lempeä, mutta vakaa. Uros tiesi, mistä puhui. Olisi sulaa hulluutta käännyttää terve narttu, joka osasi metsästää ja taistella, pois rajoilta. Varsinkin, kun laumassa oli melko vähän narttuja - itseasiassa, Säde taisi olla ainoa. Kyllä, Kaataja uskoi, liki tiesi, että Akka pääsisi laumaan. Totta kai susi pääsisi. Haukka oli viisas ja lempeä alfa, joka varmasti näkisi nartun parhaat puolet ja hyväksyisi suden omaan, pienehköön laumaansa. Kaataja oli siitä varma, oli liki valmis lupaamaan Akalle paikan laumassa. Vaikkei uroksella olisi edes valtuuksia sellaisia mennä lupaamaan. Alfa päätti, ketkä otettiin laumaan ja keitä ei huolittu. Siihen ei Kaatajalla olisi sanomista.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija




Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyTi Joulu 15, 2009 4:37 am

Akka huokaisi Kaatajan sanojen päätteksi. Se oli sellainen pitkä ja kevyt huokaisu, oikeastaan aika hilpeä. "Niin. Kyllähän minä tiedän, että olen todennäköisesti aivan tervetullut lisä. Mutta siis olet sitä mieltä, että johtajanne, tämä Haukka, katsoo laumassa olevan tarvetta lisäjäsenille? Se on oikein hyvä asia sitten."
Narttu oli hieman hämmentynyt tästä tilanteesta, vaikka se tiesi, että oli jo jokin aika sitten miettinyt tämän asian mielessään valmiiksi. Se vain ei ollut oikein tajunnut sitä oikein itsekään ennenkö nyt.
Sitten hopeanharmaan nartun tummat kulmat panuivat hetkeksi kurttuun ja se lipaisi mietteliäänä huuliaan. " On kuitenkin eräs ongelma...minä en näe sitä ongelmana, mutta Haukka saattaa nähdä. Minulla on sydäntalven aikaan tapaaminen, ja tämä tapaaminen on kaukana ei-kenenkään-maalla...Täytyykö minun vaeltaa yksikseni tässä vielä muutama kuukausi, vai päästäisikö alfa minut noille treffeilleni? Tarkoitan, kun sinäkin olet täällä...kuinka tarkka hän on sellaisesta?"
Yhtäkkiä Akka vingahti, ja sen etujalat olivat humahtaneet jonnekin maan alle. Nartun pää ja loput ruumiista olivat kummallisessa kulmassa, eikä se tuntenut käpäliensä vastaavan enää minnekään. " Mitä ihmettä tämä nyt on!?"Narttu äsähti ja kuulosti suorastaan vihaiselta. " Älä ota enää askeltakaan Kaataja! Täällä voi olla vaarallista!" Akka haukahti varoittaakseen urosta. Akan oli täytynyt keskusteluun uponneena ja mietteissään astua sivuun Kaatajan jäljiltä, sillä uros oli sitä itseään vielä aika lailla kookkaampi, eikä sille ollut sattunut mitään, mikäli Akka mitään näki. " Menin läpi jostain...tämä on aivan pohjaton onkalo!" Se ärähti ja yritti takajaloillaan ponnistamalla saada itseään revittyä irti tästä yllättävästä satimesta. Etutassut olivat ja pysyivät paikoillaan. Ne olivat terävien kivenlohkareiden puristuksessa, ja Akan reuhtoessa itseään irti, ne vierähtivät kolisten entistä tiukemmin sen jalkojen ympärille.
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyTo Joulu 17, 2009 7:06 am

Akan todetessa tietävänsä, että olisi varmasti hyödyksi laumalle, Kaataja heilutti häntäänsä. Niin, nartusta olisi paljonkin hyötyä laumalle, sitä ei saattanut kiistää.
"Kyllä, jäsenille on aina tilaa", Kaataja vastasi, varmistaen siten, että Akalle olisi todellakin tilaa laumassa, jos Haukka vain nartun kelpuuttaisi. Kaataja ei tosin keksinyt yhtäkään syytä, miksi Haukka ei olisi ottanut Akkaa lauman jäseneksi. Narttu oli hyväkuntoinen, vahva ja terve, osasi metsästää ja voisi varmasti auttaa laumaa monin tavoin. Olisi suurta typeryyttä käännyttää niin potentiaalinen susi pois rajoilta, hakemaan kilpailevaan laumaan.
Akan kysyessä, kuinka tarkka Haukka oli reviirillä pysymisestä, ja olisiko ongelma, jos Akka tulisi kesken talven käymään täällä, Kaataja mietti. Uros ei uskonut sen olevan ongelma, kyllähän Kaataja itsekin oli tänne tullut. Haukka oli ymmärtäväinen ja lempeä. Kaataja kunnioitti alfaansa syvästi.
"Haukka ei varmasti näkisi asiassa ongelmaa. Hän on ymmärtäväinen ja viisas alfa, hän ei pienestä suutu. Kunhan et viivy kauaa poissa, ainakaan ilmoittamatta, niin asiassa ei pitäisi olla ongelmia. Korkeintaan Haukka huolestuisi sinusta ja lähtisi etsimään sinua, mutta tuskinpa alfani asiasta suuttuisi. Etköhän saisi luvan tulla tänne tapaamaan ketä sitten olet tulossakaan tapaamaan ilman sen kummempia sotkuja", Kaataja vastasi. Ei se voinut alfansa puolesta mitään luvata, mutta epäili, että Haukka antaisi luvan käydä täällä tervehtimässä tuttuja. Ainakin, jos matkasta kertoisi etukäteen. Loppujen lopuksi, laumasta voisi aina erota. Niin jyrkkiin tekoihin tuskin oli tarvetta, kun alfana oli Haukan kaltainen, ymmärtäväinen ja ystävällinen uros.

Kaataja pysähtyi saman tien, kun Akka älähti. Uros kääntyi ympäri, katsoen nartun kiipeliä. Pieni louhikko lumen alla. Voi kuinka kiva. Susi liikkui varovasti lähemmäs, huomaten, miten Akka riuhtoi, saaden itsensä vain pahemmin jumiin.
"Älä riuhdo, seiso paikallasi, nojaa mahdollisimman paljon painoa takajalkojesi varaan. Yritä vetää ensin toinen tassu ja sitten toinen pois, mutta varovasti. Älä riuhdo, etteivät kivet viillä tassujasi. Yritä rauhallisesti ja varovasti, ja heti jos kivet puristuvat tiukemmin, lopeta", Kaataja ohjeisti rauhallisesti. Se oli törmännyt vastaavaan pohjoisessa asuessaan. Lumen alle peittyi millon millaisiakin koloja. Pahinta oli repiä voimalla tassuja irti, sillä se ei tuottanut tulosta. Yleensä vain vaikeutti tilannetta ja viilsi monia, täysin turhia haavoja jalkoihin. Parempi koettaa rauhassa. Jos Akka ei saisi tassujaan itse irti, Kaatajan olisi mentävä apuun. Uros kumminkin antoi nartulle mahdollisuuden koettaa itse, ettei vallan ylisuojelevalta vaikuttaisi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija




Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyTo Joulu 17, 2009 9:53 pm

" Hyvä on sitten" Akka sanoi rauhallisesti kuunneltuaan Kaatajan neuvoja. Se laski takaruumiinsa hetkeksi maahan, ja hengitti syvään. Tästä oli nyt vain päästävä jotenkin, ei auttanut hermostua, ja aivan varmasti se pahentaisi tilannetta, kuten uros oli sanonutkin. Nyt Akka haukotteli leveästi. Ei sen väsy ollut, mutta se tällä keinoin rauhoitteli itseään, ja onnistuikin.
Nyt se kohotti hitaasti ruumiinsa ylös hangesta. Narttu alkoi hitaasti ja pienin liikkein liikuttaa kiipelissä olevia tassujaan edestakaisin. Hyvin varovasti. Pian se saikin vedettyä toista tassuaan taaksenpäin lohkareiden liikkumatta paikoiltaan. Hyvin vähän vain, mutta koska jatkoi kärsivällisesti samaa, toinen tassu liukui ansasta vielä lisää. Yhä jalat kuitenkin olivat kiipelissä ja vaarassa vahingoittua kivenkulmista. Tässä vaiheessa sen takajalkojen lihakset jo tärisivät rasituksesta, sillä lähes koko suden massa oli niiden varassa, jotta etupää jäisi kevyeksi. Akka oli kuitenkin sitkeäksi karaistunut susi, ja se jaksoi kyllä. Välillä se vilkaisi Kaatajaan kuin kannustusta saadakseen, ja jatkoi ponnisteluaan.
Aiemmin kuulunut korviahuumaava melu oli jo jäänyt taka-alalle, mutta nyt se oli ruvennut vähä vähältä lähenemään, muistuttaen nyt kuitenkin enemmän pelkkää karhun karjuntaa, kuin aiempaa meteliä. Narttu olisi saattanut tässä vaiheessa pelästyä tosissaan, mutta se ei antanut itselleen lupaa siihen. Sen henki oli kiinni siitä, pysyisikö se rauhallisena, ja jaksaisi jatkaa yritystään.
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyMa Joulu 21, 2009 6:15 am

Akka rauhoitteli itseään, ja Kaataja yritti itsekin auttaa toista olemalla itsekin mahdollisimman rauhallinen. Susi haukotteli ja venytteli, katsellen Akkaa. Toinen hivutti varovasti jalkojaan, ja se näytti tuottavan tulosta. Kaataja kyllä huomasi, miten nartun takapää alkoi vapisemaan, lihakset vastasivat pitkäkestoiseen rasitukseen väsymällä. Mutta narttu piti pintansa. Kaataja kannusti toista, inahteli syvältä kurkustaan ja heilutti häntäänsä aina kun Akka katsoi. Uros astahti askeleen lähemmäs, kunnes peruutti jälleen.
Ääni havahdutti Kaatajan. Karhu lähestyi, ja mahdollisesti vielä peuralaumakin. Ei näin. Susi kumminkin pysyi rauhallisena, ja toivoi voivansa vakuuttaa Akankin omalla rauhallisuudellaan. Suuri uros katsoi ympärilleen valppaana, kuunnellen. Mikään ei kumminkaan hälyyttänyt tämän enempää. Susi katseli vuoroin Akkaa ja vuoroin ympäristöään, odottaen. Muuta susi ei saattanut tehdä. Vain odottaa, ja toivoa parasta, odottaa ja toivoa, toivoa ja odottaa.

// Lyhyt, mutta pakko mennä. //
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija




Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyTi Joulu 22, 2009 12:07 am

Akka oli saanut nyt toisen tassunsa lähes vapaaksi, muttei tohtinut vetää sitä vielä pois, ettei kivenlohkare olisi vierinyt toisen jalan päälle ja vahingoittanut sitä kenties pahastikin. Akka joutui pitämään ponnistelussaan pienen tauon. Se läähätti, ja höyry kohosi sen ruumista talviseen ilmaan.
Nyt narttu saattoi tuntea, miten tanner sen alla alkoi tömistä. Vienosti vain, mutta se sai Akan ymmärtämään että karhun täytyi olla jymistämässä susia kohti, ja melkoista vauhtia vielä. " Vesikauhu sentään!!" Narttu parahti tilanteen toivottumuutta ja samalla se riuhtaisi toisen tassunsa vauhdilla irti kiven alta. Lohkare päästi tassun otteestaan, mutta vierähti toisen tassun päälle saaden sen entistä pahemmin satimeen; aivan, kuten Akka oli pelännytkin. Terävä kipu vihmoi nartun jalkaa pitkin ylös, ja sen teki mieli ulvaista kivusta, mutta se ei päästänyt äännähdystäkään. " Lähde pois Kaataja, ja pelasta itsesi! Minä jään tähän...en taida voida muutakaan. Jos olen aivan paikoillani, ja olen olevinani hengetön, ei karhu ehkä piittaa minusta mitään, vaan rymistää ohitseni." Akka katsoi suureen urokseen terävästi, ja sen äänessä oli hiukan tuikea, käskevä sävy. Jos Akan oma taival päättyisi tässä, se olisi sitten niin, mutta Kaatajan henkeä se ei suostuisi viemään mukanaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyPe Joulu 25, 2009 11:25 pm

Akka vaikutti väsyneeltä ja Kaataja kyllä ymmärsi sen. Olihan raskasta kannatella painoaan takaosalla kauan, ja samaan aikaan vielä hivuttaa tassuja irti lohkareiden koloista. Ei mikään kiva tilanne. Ja paremmaksi vielä meni; karhu vaikutti saapuvan peuralauman kanssa. Typerä kontio, miksei se voinut olla nukkumassa poikasineen? Luulisi nyt, että mokoma karvakasa olisi painunut pehkuihin aikoja sitten. Mutta ei niin ei. Kaataja murahti matalalta, kääntyen Akan puoleen.
Narttu riuhtaisi toisen tassunsa irti, muttei saanut toista etutassuaan pois loukusta, ennen kuin lohkare painautui tiiviimmin ja viilsi ilmeisen kipeästi suden jalkaa. Kaataja astahti lähemmäs, mutta pysähtyi Akan käskiessä urosta lähtemään. Kaatajan vihertävän harmaissa silmissä leimahti, ja uros astui eteenpäin.
"Älä kuvittelekaan, että jättäisin sinut tänne vihaisen karhun armoille", uros murisi matalasti. Silmissä loisti voima, vakaa varmuus, Kaataja tiesi mitä teki. Susi astui varovasti eteenpäin, tunnustellen nopeasti jokaisen askeleensa. Lopulta uros oli hivuttautunut aivan Akan loukossa olevan etutassun luokse.
"Minä työnnän lohkareen sivuun, nosta tassusi ylös heti kun saan lohkareen liikkeelle", Kaataja ohjeisti voimakkaalla äänellä, katsoen narttua nopeasti. Susi asettui suuren lohkareen luokse, ruopien voimakkailla etutassuillaan kiveä. Ensin se ei liikkunut, mutta pikkuhiljaa suuret etutassut saivat voimakkaamman otteen, ja lohkare liikkui, siirtyi hitaasti mutta varmasti pois tassun päältä. Susi siirsi painoaan takaosalleen, tehden etutassuillaan kaivamisliikettä, kuin kaivaisi kiveä pois paikaltaan. Käytännössähän Kaataja tekikin niin. Susi siirsi kiveä, ja toivoi, että narttu saisi tassunsa irti nopeasti. Vaikka uros olikin suuri ja lihaksikas, ei tuokaan pystyisi kauaa raskaita kiviä kiskomaan. Puhumattakaan siitä, että samalle paikalle saattaisi tipahtaa uusi kivi, ja tassu olisi taas jumissa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija




Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyPe Joulu 25, 2009 11:55 pm

Lopulta kaikki tapahtui hyvin nopeasti.
Ensin pohjakasvillisuus susien takana alkoi kahista ja sen jälkeen sieltä syöksyi esiin kaksi pientä karhunpentua, perässään suunnatoman kokoinen naarasharmaakarhu. Karhuilla oli hyvin paljon vauhtia ja ne näyttivät kaikki kolme olevan aivan poissa tolaltaan.
Akkaa kylmäsi pelosta.
Kun Kaataja kaikkine voimineen oli saanut kiveä kiskottua sen verran, että Akka uskoi saavansa tassunsa irti lisävahingoitta, se kiskaisi; Ja tassu irtosi. Tassu näytti ruhjoutuneelta ja se vuosi verta, mutta Akka ei joutanut keskittämään siihen sen enempää huomiota, sillä nyt oli juostava! " Se irtosi! Lähdetään!" Narttu huikkasi Kaatajalle, ja ponnisti itsensä ylös. Akka tiesi olevansa hyvin väsynyt, ja tiesi, että sen vasen etutassu oli aivan tuusan nuuskana, mutta se ei nyt vain voinut välittää sellaisesta. Eikä se mitään väsyä tai kipua tuntenutkaan, sillä adrenaliini sai uskomattomia asioita aikaan. Narttu loikkasi sokkona louhikon yli, ja lähti pinkomaan eteenpäin saaden lumihangen nostamaan jälkeensä valkean pölyn. Laukatessaan narttu toivoi, että Kaataja olisi jossain sen lähettyvillä, eikä olisi karannut toiseen suuntaan, sillä Akka ei ollut joutanut kiittää urosta tämän teosta.
Tanner tutisi yhä jossain nartun takana, ja se oletti, että järkensä nyrjäyttänyt kontio oli lähtenyt nelistämään samaan suuntaan. " Se ei voi jaksaa kovin kauaa!" Akka ähkäisi mennessään ja hyppäsi vinhaa vauhtia eteensä tulleen kaatuneen puunrungon yli.
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyLa Joulu 26, 2009 12:10 am

Akka sai tassunsa irti, ja saman tien uros päästi kivenlohkareen takaisin paikoilleen. Suuri susi ponkaisi takajaloillaan, kiihdyttäen vauhtiaan jatkuvasti. Uros loikki nartun perässä, seuraten jälkiä, jotka Akka teki lumeen. Adrenaliini virtasi suonissa, ja Kaataja juoksi, tietäen, että pysähtyminen voisi koitua kuolemaksi. Susi juoksi, kirien lopulta Akan rinnalle. Suuri uros kiihdytti vielä hiukan, kunnes pääsi muutaman loikan verran nartun edelle.
"Seuraa jäljissäni, älä turhaan väsytä itseäsi enempää kulkemalla syvässä hangessa!", Kaataja haukahti, toivoen että narttu tottelisi eikä vastustelisi. Toisaalta uros ei olisi halunnut jättää Akkaa taakseen, sillä takana päin juoksi myös karhut. Mutta susi tiesi sen parhaaksi vaihtoehdoksi, sillä mitä kauemmin narttu rämpisi syvässä lumessa, sitä nopeammin toinen väsyisi. Ja Akka oli jo rasittanut ruumistaan tarpeeksi koettaessaan irroittaa tassujaan. Näin ollen Kaataja luotti siihen, että narttu seuraisi aivan kannoilla, jäljissä jotka uros teki puskiessaan lumihangen läpi.

Susi juoksi. Suuri ruumis venyi, selän lihakset joutuivat työskentelemään kuten jalat, kuten mikä tahansa muukin osa massiivisesta ruumiista. Tummanharmaan uroksen askeleet pitenivät, ja onnekseen susi huomasi lumihangen madaltuvan, jolloin juokseminen helpottui entisestään. Kaataja venytti askellustaan, kiihdytti vauhtiaan, tietäen, ettei voisi kauaa juosta näin. Adrenaliini veressä antoi kumminkin tajuttomasti lisää voimaa, pakotti unohtamaan tarpeen hidastaa.
Uros kuuli ja tunsi, miten karhut jäivät jälkeen. Susi ei hidastanut, jatkoi matkaansa vauhdilla, toivoen että Akka oli aivan kintereillä. Kaataja juoksi vielä jonkin matkaa, ennen kuin hidasti, ja katsoi taakseen. Karhuja ei näkynyt. Susi hidasti jolkotteluun, mutta pysähtyi pian. Kaataja hengitti syvään, yrittäen rauhoittaa sydämensä lyönnit ja haukkovan hengityksensä. Susi ei ollut pitkään aikaan juossut näin kovaa ja näin pitkään. Kaataja katsoi Akkaa, huolissaan nartusta. Oliko toisen tassu pahoinkin loukkaantunut, oliko narttu kunnossa muutoin?
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija




Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyLa Joulu 26, 2009 12:28 am

Huolimatta siitä, että Akka oli niin näännyksissä, ettei ehkä koskaan aiemmin eläissään ollut ollut, se tunsi, miten villi riemu kupli sen rinnassa, kun se loikki hurjaa vauhtia Kaatajan jäljissä lumisessa metsässä.
Sudet pyrkivät toimissaan säästämään energiaa aina ja kaikessa, missä se vain suinkin on mahdollista. Ja eritoten yksin elävä susi joutui tekemään niin alituiseen. Oli hyvin harvassa ne kerrat, jolloin susi sai käyttää kaiken ruumiistaan löytyvän voiman ja vauhdin. Ei edes metsästäessä tullut sellaisia tilanteita kauhean usein, että moinen olisi ollut järkevää. Vaan nyt täytyi. Nyt oli pakko. Ja Akasta tuntui, että kerrankin se sai.
Akka kuuli, miten karhut jäivät kauemmas susien taa, ja lopulta niiden mekastus lakkasi kokonaan kuulumasta. Kun narttu huomasi Kaatajan hidastavan vauhtiaan, se alkoi jarrutella itsekin ja onnistui pysähtymään lähestulkoon Kaatajan vierelle. Lumi suihkahti ilmaan kun se iski tassunsa tanaan ja pysähtyi. Sydän hakkasi niin, että se tuntui pyrkivän kiipeämään nartun kurkusta pihalle, ja kostuneet kyljet laajenivat ja supistuivat voimakkaasti, nopeasti. Höyry alkoi kohota talviseen ilmaan suden kuumasta ruumiista,ja samassa Akan lihakset alkoivat täristä. Koko ruumis vatkasi sellaisella voimalla, että nartun oli pakko lyyskähtää mahalleen hankeen. Se oli kuitenkin yhä vauhdin hurmassa, eikä vieläkään tajunnut ajatella vahingoittunutta etutassuaan, josta tippui hiljalleen verinoro valkeaan lumeen. " Se se vasta oli menoa!" Naaras huikkasi hilpeästi läähätyksen välistä Kaatajalle ja jäi katsomaan tämän kasvoja jotka häälyivät jossain nartun yläpuolella.
Takaisin alkuun Siirry alas
Silkki
Vakio laumalainen
Vakio laumalainen
Silkki


Nainen Viestien lukumäärä : 1523
Hahmot : Karhunkaataja, Kotkankynsi

Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyLa Joulu 26, 2009 9:25 pm

Akka liukui pysähdyksiin suuren suden rinnalle, varsin riemuissaan olevan näköisenä. Kaataja katsoi narttua huolissaan, eritoten lempeiden silmien katse kiinnittyi haavoittuneeseen tassuun. Oliko luita poikki, entä jänne? Luunmurtumat olisivat huono juttu, ne harvoin paranivat oikein. Hyvin olisi siis mahdollista, ettei tassulla enää juostaisi, jos se olisi murtunut. Mutta Kaataja toivoi, että haavat olivat vain pintanaarmuja, kivuliaita ja vuotavia ehkä, mutta helposti parantuvia.
Susi liki säikähti kun narttu lysähti maahan. Uros katsoi huolestuneena ystäväänsä, joka läähätti kovin ja lopulta huikkasi innoissaan matkasta. Kaataja säpsähti. Se ei haluaisi juosta uudelleen samalla tavalla. Suden kuului säästellä voimiaan, olkoonkin että välillä se tuntui taakalta ja häiritsevältä. Mutta silti. Voimia ei saanut kuluttaa loppuun, tai kuolisi. Tosin tässä tilanteessa vaihtoehdot olivat olleet selvät - lepää ja kuole tai juokse ja jää henkiin.
"Akka rauhoitu... Sinun tassusi. Onko se kunnossa?", Kaataja kysyi huolissaan, puhuen rauhallisella ja vakaalla äänellään. Kyljet kohoilivat yhä hiukan rajummin kuin normaalisti, mutta muutoin susi oli saanut olemuksensa hallintaansa. Äskeisen juoksun tuomasta väsymyksestä ei näkynyt merkkiäkään. Kaatajaa pelotti ystävänsä puolesta. Ensin Akka oli juossut jäniksen perässä ties kuinka pitkään, sitten kannatellut koko painoaan takaosallaan ja lopulta rynnännyt silmittömään pakoon halki lumihangen. Ei ihme, että narttu oli väsynyt. Kaataja vain pelkäsi, oliko Akka muutoin kunnossa. Eihän narttususi ollut loukkaantunut pahemmin, olihan Akan pesä jossakin lähellä? Susi katsoi ystäväänsä, miettien mitä pitäisi tehdä. Selvääkin selvempää oli, että Akka oli lopen uupunut. Suoja pitäisi siis löytää. Uros vilkaisi ympärilleen, muttei nähnyt mitään suojaksi kelpaavaa. No, ei ollut yllätys. Näillä aukeilla seuduilla harvoin oli mitään suojaavaa. Edes pientä käppyräistä puuta ei näkynyt.
Uros katsoi ystäväänsä huolestuneena ja lempeänä, susi halusi tietää, voisiko jollakin tavoin auttaa Akkaa. Kaataja odotti, josko Akka rauhoittuisi ja vastaisi kysymykseen, kertoisi oliko tassu aivan tohjona vai vain pienillä naarmuilla. Kieltämättä Kaatajaa hiukan pelotti, miten narttu selviäisi talvesta yksinään, jos kaiken päälle oli vielä loukkaantunutkin. Akan pitäisi löytää lauma turvakseen, jos tassu oli pahastikin vammautunut. Suuri susi kumminkin toivoi parasta, ehkä tassussa oli vain muutama naarmu joka selitti verinorot jotka valuivat valkoiseen hankeen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija




Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu EmptyLa Joulu 26, 2009 10:22 pm

" Ah, niin, en tiedä" Akka vastasi ystävänsä kysymykseen hieman hämmentyneenä. Se oli tosissaan unohtanut koko tassunsa. " En usko että se voi kovin pahassa kunnossa olla" Akka sitten sanoi ja nuolaisi veristä jalkaansa. Se kohotti jalkaansa hieman, ja verta pulpahti entistä enemmän laajasta haavasta, jonka kivi oli nirhannut. Nartun teki mieli irvistää, sillä haavaan koski, ja se oli ruman ja repaleisen näköinen. Mutta se ei kuitenkaan tehnyt niin, sillä ei halunnut myöntää kaatajalle tai itselleenkään olevansa sen kummemmin loukkaantunut."Katsohan" Narttu kehoitti Kaatajaa heilauttaen hieman tassuaan. "Ainakaan luita tai muita tärkeitä osia ei ole poikki. Haava on laaja ja ruma, mutta ei syvä" Akka sitten sanoi työntäen tassunsa lumen alle hankeen tyrehdyttääkseen kylmällä verenvuotoa. " Tuo juokseminen ja rehkiminen ei tehnyt sille ollenkaan hyvää, mutta vuoto tyrehtynee, kunhan en liiemmälti hetkeen käytä kinttuani. Jollei se tulehdu, niin en usko että sen paranemiseen menee kovin kauan....onneksi nyt on talvi, eikä esimerkiksi heinäkuu, jolloin tulehdus olisi enemmän kuin todennäköinen."
Vaan mitenkä ihmeessä minä olen käyttämättä jalkaani, etten kuole nälkään?Narttu mietti hiljaa mielessään ja sen vartalon läpi kulki puistatus. " Ja mikäli jalkani jostain syystä ei parane normaalisti ja tulehtuu, on olemassa susi, joka todennäköisesti tietää, millä sitä voi lääkitä niin, että tulehdus talttuu." Se sanoi sitten ääneen Kaatajalle, ja jännitti lihaksensa noustakseen ylös hangesta. " Tähän ei voi jäädä kauaksi aikaa makaamaan." Akka sanoi ja katsoi Kaatajaan." Minun on päästävä jonnekin lepäämään, se on varma. Ja niin on sinunkin, ettet joudu samaan kuntoon kuin minä."Se lisäsi ja sen äänessä oli rahtunen hilpeyttä, vaikkei se kovin hilpeäksi voinut olotilaansa sanoakaan. Nyt Akan lihakset alkoivat tärisyttää sen koko ruumista voimakkaasti." Minun pesäni on liian kaukana täältä...joutuisimme uimaan joen yli sinne päästäksemme. Meidän täytyisi löytää jokin suoja täältä..."Näin sanoessaan Akka katseli hitaasti ja tarkkailen ympärilleen ja totesi sitten hiljaa; " Missä sitä ei ole."
Nyt nartun alkoi jo tulla kylmäkin, sillä tuuli oli yhä hyvin vihainen iskiessään susia vasten. " Ellemme me sitten kaivaudu johonkin kinokseen, jollaisia tämän tuulen on täytynyt jonnekin kasata. Isojakin, luulen." Nyt Akka jäi katselemaan Kaatajaa, joka oli sen vierellä. Katseen loi loppuun ajettu susi, joka oli hyvin kiitollinen tätä suurta harmaata urosta kohtaan. " Minun täytyy kiittä sinua, Karhunkaataja." Akka sanoi sitten hiljaa ja lempeästi. " Jälleen."
" Olet ollut melkoiseksi avuksi minulle joka kerta kohdatessamme. Minusta alkaa tuntua, että minun täytyy saada tehdä jotain vastapalvelukseksi. Muutoin en saa rauhaa itseltäni."
Takaisin alkuun Siirry alas
Sponsored content





Syystalven tapauksia / Loppu Empty
ViestiAihe: Vs: Syystalven tapauksia / Loppu   Syystalven tapauksia / Loppu Empty

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Syystalven tapauksia / Loppu
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 2Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava
 Similar topics
-
» Rajapartiointia //Loppu//
» Varoitus - Loppu
» Nuori rajavahti -loppu
» Valkea on maa - loppu

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Ab Lupus :: Joutomaat (in-game) :: Rajamaat-
Siirry: