Tutkailua sekä seuran etsintää - Loppunut

Kuullessaan nartun kertovan oman nimensä Myrsky kertoi myös omansa: "Olen Myrsky ja kuulun Ovelan laumaan". Hän sanoi sen jotenkin mahtipontisesti kuin ylpeilläkseen sillä, että kuului laumaan - ja kyllähän hän oli hyvillään siitä, että oli päässyt pois pienestä laumasta suurempaan ja voimakkaampaan laumaan. Laumattomana tai pienessä laumassa elämisellä oli myös puolensa, mutta Myrsky oli tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen.

Uros nousi ylös ja asteli myös hakemaan lihapalan karibun kyljestä. Hän söi sitä ja tarkkaili vuoron perään Turrea, Tuhkaa ja ympäristöä. Hän ei halunnut enää tulla yllätetyksi, aivan kuten Tuhka oli yllättänyt heidät äsken.
"Oletko ollut näillä main jo kauan?" Myrsky uteli sitten. Hän oli saanut lihansa syötyä ja toistaiseksi makasi paikoillaan. Myrsky ei voinut sanoa luottavansa näihin kahteen täysin sataprosenttisesti, mutta etenkin Turreen hän luotti sen verran, että saattoi oleilla tämän seurassa rauhassa. Oli kuitenkin hieman hämmentävää viettää aikaansa kahden laumattoman kanssa ilman suurempia uhkailuja.

[ Anteeksi lyhykäisyys, mutta en halua, että peli jää jumittamaan takiani enempää. ]

Turrea ei niin tilane heilauttanut, se oli jälleen tavannut uuden tuttavuuden joka oli tällä kertaa luamaton. turren kuunnellessa toisia milihyvin rouskutellen lihaansa. PÅalansa syötyään se katsahti Myrskyyn joka näytti jo huomattavasti tyytyväisemmältä kun toinen ei kuulunut laumoihin. Tuhka taas puolestaan ei näyttänyt lainkaan niin pelottavalta miltä oli näyttänyt kun Turre oli kutsunut tuon esiin piilostaan. Vanhaksi herraksi se oli liiankin kokenut että ei niin helposti tulisi höynäytetyksi. Turren keleertävä katse siirtyi Myrskyyn tuon kertoessa kuuluakseen Viiman laumaan.
Turre mietti hetken tosien sanoja, sillä Myrsky oli saanut asian kuullostamaan lähinnäkin siltä että uros olisi ylpeä siitä että kuului juuri kyseiseen laumaan. Turre taas tuhahti omiaan sillä hän ei jaksanut vaivaita päätään minkään laisilla lauma asioilla. Turre oli toistaiseksi hengissä jossaoin päin maailmaa jonkin laisessa laaksossa kahden lauman välillä sijaitsemassa kenekään aluella. Turrelle tilanne oli hyvinkin mukava, se oli tavannut Vainun sekä MYrskyn ja nyt Tuhkan.

Turre makasi paikallaan vilkuillen vuoron perään kumpaakin, se mietti miettimistään mitä sanoisi mutta Myrskyn hoitaessa juttu puoli Turre keskittyi vain kuuntelemaan. toki se vastaisi jos siltä jotain kysyttäisiin, mutta mitä hänen turhaa lisämään kun Myrsky näytti asian jo hoitavan. Turre ei luottanut tällä hetkellä kehenkään, se kykeni olemaan Myrkyn seurassa tietoisena siitä että tuo kuului johonkin luamaan vain siksi että MYrsky liikkui yksin eikä ilmeisesti ollut korkeimmasta arvo päästä laumaa. Olihan Turrella tietnekin muutenkin hyvä esivaikutelma Myrskystä ettei se lähtisi heti moisesta vikojakaan etsimään. Mitä Taas Tuhkaan tuli Tuhka oli vakoillut Turrea ja tuon ystävää noiden syödessä, se ei niinkänä tee ensivaikutelmasta parasta mahdollista, mutta Turrelle Taas pienikokoinen narttu ei ollut vaaraksi.

Turre katseli yhä ympärilleen tyytyväisenä hetkeen, se oli syönyt kyllikseen ja katsoi nyt mielellään muiden touhuja. se ei yhäkään sanonut mitään kummallekaan se vain makasi tyytyväisenä ja nautinnollinen ilme kasvoillaan.


( ilmoitan tässä samalla että mikäli rooliani joutuu odottamaa nyli vuorokauden sen saa hypätä ylitse sillä laksettu aikani on tässä kuussa joten lähtö voi tulla ihan milloin vain itse laitokselle, joten jättäkää Turre vain kököttelemään vierelle, pyrin pääsemään takaisin joko roolimalla tai sitten joudun pitämään jonkin laista taukoa ensisijaisesti :) )

//Ok.//

Tuhka katsoi Myrskyyn ja mietti hetken mitä sanoisi. "Tulin vasta vähän aikaa sitten, enkä ole nähnyt ollenkaan laumoja." tuo vastasi hiljaisesti kun ei ääntä meinannut tulla. Narttu heilautti hännän toiselle puolelleen ja katsoi toisia. Tuhka erotti Myrskyn äänessä ylvästelyä ja hämmentyi hieman. Mitä hienoa oli olla laumassa? Sen jälkeen mitä Tuhka oli kokenut, se ei ollut tajunnut mitä hienoa lauman jäsenyydessä oli. Varsinkin jos oli lauman pohjalla, omega, mutta eihän Tuhka tosin tiennyt oliko Myrsky tavallinen laumalainen vai omega. Mutta ei Narttu asiasta paljoa välittänytkään. Tuhkan mielestä oli alhaista määräillä toisia, oli sitten alffa tahi ei. Narttu pudisti pienesti päätään ja alkoi tuijottamaan maahan, tassuihinsa.

Taas epäselvä ajatus ja ajatuksen unohtaminen. Tuhka tuskin liikkui istuessaan, joskin hengittässä on pakko liikkua. Ja tuskin Tuhka tuosta liikkuisi kovinkaan nopeasti, Vasta silloin kun reitti on selvä, eli urokset häipyisisivät.Tuhka vilkuili välillä selvästi uteliaaseen Myrskyyn. Toki Tuhka vastaisi jos jotain kysyttiin, mutta jos ei tarvinnut puhua niin sitten ei puhuttu. Ellei tulisi jotain tähdellistä asiaa.

//Lyhyt, mutta kun vaivaa inspiraatio vaje.//

[ Selvä. :) ]

Myrsky pisti merkille mitä hänen sanansa olivat saaneet kahdessa muussa aikaan. Tai eivät niinkään sanat, vaan tapa, jolla uros oli ilmoittanut kuuluvansa Ovelan laumaan. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että laumassa oleminen oli helpompaa ja turvallisempaa, kun alfa piti huolen siitä että kaikki toimivat saumattomasti yhteen lauman yhteisten etujen mukaisesti. Toisinaan oma ajattelemattomuus saattoi tietenkin aiheuttaa ongelmia lauman sisällä, mutta Myrsky ei ollut niin typerä, että olisi tahallaan aiheuttanut ongelmia ja kiristänyt susien välejä laumassa.
Saattoi tosin miettiä, oliko Myrskyn tämän hetkinen käytös välttämättä kovin loistavaa parantamaan hänestä saatua mielikuvaa Ovelan ja muiden laumalaisten silmissä.

Uros makoili maassa ja katseli Tuhkaa edelleen uteliaasti. Sattumalta hän vilkaisi Turreakin, joka näytti hyvin tyytyväiseltä tällä hetkellä - johtuen ilmeisesti täyttävästä ateriasta.
Myrsky halusi tietää enemmän Tuhkasta, mutta toinen ei vaikuttanut kovin puheliaalta yksilöltä. Samalla hän mietti myös paluuta pikkuhiljaa takaisin lauman pesälle, tosin jonkinlaisen kierroksen kautta.
"Kuinka kaukaa olet tullut?" Myrsky kysyi Tuhkalta. Narttu näytti uroksen silmissä heiveröiseltä ja heikolta, mitä pieni koko tietenkin tuki. Myrsky jos kuka kuitenkin tiesi, että toista sutta arvioitaessa ei saisi vain tuijottaa hänen ruumiinrakennettaan: Myrsky oli pitkäjalkainen ja jollain tapaa myös heiveröisen näköinen, mutta hänestä löytyi sisua ja kestävyyttä tarpeen vaatiessa.

Turre liikutteli korviaan Tuhkan ja Myrskyn jutellessa niiden suuntiin. Yhä raukean oloinen Turre makoili tyytyväisenä paikallaan kiinnittämättä kaksikkoon sen kummemmin huomiota, ei uroksella ollut mitään syytä tunkea kysymyksiä väliin sillä kysyisi kumminkin samaiset kysymykset kuin Myrsky. Toki Turre vastaisi yhä jos tuolta jotain kysyttäisiin ta iylipäätään puhuttaisiin, mutta tällä hetkellä sen raukea ja täydellinen olo tila oli mitä mainioin.

Tottahan pienikokoinen Tuhka näytti melko aralta ja pelokkaalta, mutta kuka tietäisi millaista äkkipikaisuutta tai yllättävää voimaa tuo narttu piti sisällään. Turre oli puolestaan kooltaan melko suuri ja jäntevä, kun Myrsky taas näytti olevan melko hintelä tapaus. Turren ruumiin rakenne luokiteltaisiin raskaaksi jos lihas massa tekeisi Turresta hivenenkin vielä tukevamman näköisen. Turren karva oli jo pelkästään tuuheaa ja hyväkuntoista. Leveä muotoinen pääkään ei näyttänyt jättävän valinnan varaa heikomalle katsojalle. Mutta ken tietiäisi miten itse yhdeksän vuotias ritarimme selviäisi taistelusta.

Turren raukea mieli jatkui yhä tuon makoilessa Tuhkan ja Myrskyn seurassa, se tiesi että ei ollut vaaraa niin kauan kun muita laumalaisia ei tulisi joukkoon. Turren mielestä ne jotka kuuluivat laumoihin saattoivat olla ehkä hivenen heikompaa sorttia kun laumaton susi. Sillä Laumassa mutu pitävät huolta toistitsaan kun taas yksinään vaeltavat suden pärjäävät omillaan petoja sekä rankkoja talvia vastaan. Turre on ikoinaan kuulunut laumaan ja ollut melko korkeaa arvoa mutta moinesta syystä Turre miettisi kahdesti enenenkuin liittyisi laumaan. Turre piti nimittäin itseään hivenen arvokkaampana kuin ihan tavallinen omega saat ilaumalainen. Turre viihtyi mielleään yksin tai pienessä porukassa se ei tarvinnut ympärilleen häsääviä narttuja tai saalistys reisulle mukaan kymmentä apulaista. Turre kuului siis erakko l uontoisiin susiin, sillä oli kyllä tärkeä äpitää ystävät lähellä ja nauttia niiden kanssa yhteisistä hetkistä.

Tuhka katsoi taas Myrskyyn. Ei voinut sanoa, että Tuhka tuli jostain läheltä, mutta ei Narttu ollut varma kuinka kaukaa tuli. Tuhka oli kävellyt kuin koomassa tänne, eikä muistanut paljoa mitään matkastaan. "Kaukaa..."Tuhka sanoi hieman poissa olevana. Kuinka kauan se oli kävellyt? Äkkiä Tuhka muisti sen lauman olin paikan missä oli kasvanut. Sieltähän Tuhka lähti, ja vanheni matkallaan kolme vuotta kokeneemmaksi ja vanhemmaksi. "Todella kaukaa." Narttu lisäsi katse yhä uroksessa. Tuhka tutki Myrskyn kasvoja se sama varautuneisuus yhä selvästi esivillä. Tuhka vilkaisi raukeaan Turreen ja totesi ettei siitä olisi harmia, joten Narttu keskittyi enemmän Myrskyyn. Tuhkan katse oli suora ja väistämätön, ja tumman ruskeista silmistä näkyi varautuneisuus. Yksikin uhkaileva liike tai murahdus ja viuh, Tuhka olisi juoksemassa pakoon.

Tuhka loi ajatuksissaan kysymystä laumoista, mutta antoi sen odottaan. Tuhkalla aikaa riitti, ja Myrskyllä kysymyksiä. Narttu vastaa ensin kunnes ei ole enää mitään kysyttävää, ja esittäisi sitten vasta oman kysymyksensä. yksinkertaista. Tuhkan pelko mureni vähitellen ja hitaasti pois, mitä varmemmaksi tuli ettei kumpikaan aikonut pahaa. Tuhka oletti, että tämä johtui jotenkin sen laumattomuudesta. Entä jos se olisikin ollut jommassa kummassa laumassa? Taas kerran Tuhka kiitti päätöstään elää ilman lauman turvaa ja huolenpitoa; tai Tuhkan mielestä rääkkäystä.

Nyt Myrsky piti katseensa ainoastaan Tuhkassa, sillä Turre näytti viihtyvän hyvin pelkästään tarkkailijan roolissa. Uros odotti hiljaa Tuhkan vastausta.
"Vai että todella kaukaa", hän hymähti lähinnä itselleen. Kuinkahan paljon laumattomia näillä alueilla vielä liikkui ja kuinka paljon heitä oli tulossa lisää? Etenkin nyt, kun karibuja oli runsaasti tarjolla lähes kaikille. Talven tullen laumattomana olo ei olisi kovin suurta herkkua, tai ei ainakaan Myrskyn mielestä. Jo pienessä laumassa oli ollut ajoittain tarpeeksi vaikeaa saalistaa ruokaa ja löytää hyvä suojapaikka tuulta ja tuisketta vastaan.

Kysymyksiä oli uroksen mielessä paljon, mutta niiden muodostaminen sanoiksi oli vaikeaa. Myrsky ei oikein tiennyt mistä aloittaa ja miten kysyä asiansa vaikuttamatta liian töykeältä tai hyökkäävältä.
"Et siis ole nähnyt ollenkaan laumoja?" Myrsky kysyi muistaen Tuhkan vastauksen hänen aikaisempaan kysymykseensä. Se oli uroksesta hieman outoa, mutta ehkä nartulla oli käynyt tuuri ja kukaan ei ollut nähnyt häntä aikaisemmin. Johan Tuhka oli osoittanut, että hän osasi kulkea hiljaa ja huomaamattomasti.

Totta oli että Turre oli viihtynyt pitkään vain tarkastelijan roolissa, se kuuli vastaukset kysymksiin ja mietti niitä omissa oloissaan. Kuitnkin jokin sai Turren miettimään että oliko kyllin tärkeää Myrskyn kysellä uudelta tulokkaalta kaikki tuo juuri ensitapaamisella. Turre kohautti itsekseen olkiaan minkä maatessaan kykeni. Sen aksvoilla oleva raukea hymyn häivähdys pysyi yhä paikallaan. Se kuunteli kaksikon keskustelua kunnes nousi pian istumaan.

Tuulen tarttuessa tuon turkkiin Turre avasi vihdoin suunsa. " Miksi et MYrsky kertoisi meille laumastasi ? " Turre sanoi matallala mutta joksenkin rauhoittavalla ja lempeällä äänellä. Sitä kiinnosti osittain kahden laaksossa asustavan laumojen tavat ja tarkoitukset. Mikäli MYrsky suostui kertomaan laumastaan Turre kuuntelisi jälleen tyytyväisenä tuota uutta tuttavaansa. Mitä Tuhkaan tuli Turre oli pistänyt silmälle että oli melko hiljainen ainakin aluksi. Mutta Turre ei moista pahaksi pistänyt, se ihmetteli ehkä hivenen että toinen ei juurikaan kysellyt vaan vastaili kysymyksiin vaikka oli itse vakoillut kaksikkoa hetki sitten.

Kun Myrsky olisi vastannut Turren kysymykseen Turre siirtäisi leiskuvan katseensa kohti Tuhkaa tuota pienikokoista narttua joka oli saapunut Turren ja Myrskyn seuraan hivenen ahdistavin olosuhtein. " Mikä sai sinut tulemaan luoksemme " Tuo herra sitten kysäisi Tuhkalta yhä lempeä äänen sävy puheessaan. Turrella kun ei ollut syytä ärähdella tuolle tai Myrskylle. Se jäi odotamaan vastauksia kysymksiinsä tyynenä ja rauhallisena, kuitenkin ympäristöä tarkkaillen.

Tuhkan katse ravasi urosten välissä pallon lailla. Tuo kiinnitti katseen Myrskyyn vastauksen ajaksi. "En. En ole nähnyt laumoja." Tuo vastasi varman kuuloisesti ja kohotti hieman päätään. Kun Tuhka ei kuullut vielä vastausta Myrskyltä Turren ensimmäiseen kysymykseen, käänsi tuo katseen Turreen vastatakseen Tuhkalle annettuun kysymykseen. "Alun perin ajattelin helppoa saalista, mutta ei olekkaan enää nälkä." Tuhka vastasi, laski päätään alemmas ja katsoi uteliaan näköisenä Myrskyyn. Tuhkaakin kiinnosti kuulla jotain laumasta, jos sitä pitäisi vältellä. Vaikka sen Narttu tekisi ilman kehoitustakin, se oli selvä.

Tuhka heilautti aavistuksen mustaa häntäänsä ja asetteli sen viereensä. Narttu höristi korvat Myrskyä kohden ja kallisti hieman päätään. Tuhka saattoi näyttää hieman pentumaiselta, mutta mitä sitten? Nartussa kun muutenkin oli hieman pentumaisia piirteitä. Suuret, tummanruskeat silmät, pyöreät, päähän nähden isohkot korvat ja tuuhea turkki joka pysyi melkein samanlaisena läpi vuoden. Ja olihan Tuhka pieni kokoinenkin Turreen ja Myrskyyn verrattuna. Mutta juuri nämä seikat tekivät Tuhkasta Tuhkan, monien mielestä posliininukkemaisen suden. Mutta näin ei tietysti ollut, Tuhkahan oli aika sisupussi sisältä päin.

Tuhka ajatteli jo poistua urosten seurasta, mutta Narttu halusi myös kuulla laumoista. Eihän Tuhkan edes tarvinnut kysyä mitään, kun Turre teki sen hänen puolestaan! Joten, Tuhka istui kiltisti paikoillaan, utelias katse Myrskyssä kiinni.

Myrsky katsahti Turreen tämän kysyessä kysymyksensä. Hän huomasi, että myös Tuhkaa kiinnosti Turren esittämä kysymys ja hetken punnittuaan sanojaan uros aloitti:
"Oletan teidän tietävän, että näillä alueilla hallitsee kaksi suurta laumaa. Toinen niistä on Viiman lauma", hän sanoi ja käänsi katseensa nartun reviirille. Uroksen olemuksessa oli havaittavissa pientä jännittyneisyyttä, sillä hän halveksi Viimaa ja hänen laumaansa, vaikka toisaalta myös kunnioitti narttua jollain tapaa. Olihan hänellä suuri alue huolehdittavanaan ja ainakin toistaiseksi hän oli suoriutunut siitä hyvin.
On myös kerrottava totuus - jota hän ei ikinä kertoisi Turrelle tai Tuhkalle, sillä hänhän oli joko Ovelan laumalainen tai laumaton -, että mikäli Ovela ei olisi hyväksynyt Myrskyä laumaansa, olisi uros yrittänyt päästä Viiman laumaan. Nyt, toisen lauman jäsenenä, mielipiteet nartusta ja hänen laumastaan olivat oletettavasti kielteiset.

"Mutta minä en kuulu siihen laumaan, ehei. Olen Ovelan laumalaisia", Myrsky jatkoi pienen hiljaisuuden jälkeen ja siirsi katseensa tutulle alueelle. Hän tunsi reviirin jo hyvin, sillä Myrskyllä oli tapana kuljeksia siellä vähän väliä kiertelemässä ja katselemassa ei-kenenkään-maalle sekä Viiman alueille. Uros halusi tietää kaiken heti ja paras tapa moiseen oli itse ottaa asioista selvää.
"Alfamme, Ovela, on suuri ja vanha susi. Mutta hän on kokenut yksilö ja nimi taitaa kertoa jo paljon hänestä. Laumamme beta on valkeaturkkinen Usva ja heidän lisäkseen laumassamme on pääosin narttuja, joista yksi on kantavana Usvalle. Kaikenkaikkiaan meitä on suunnilleen saman verran kuin on Viiman laumassakin."
Myrsky jätti kertomatta, että hän oli lauman uusin tulokas ja sitä kautta omega. Sen sijaan hän esitti asiat kuin olisi tiennyt niistä parhaiten koko laumassa. Koko ajan itsevarmalla äänellä ja ylpeänä siitä, että saattoi kutsua itseään Ovelan laumalaiseksi, muttei kuitenkaan pyrkinyt loukkaamaan kahta laumatonta tai aloittamaan sanasotaa siitä, oliko hyväksi kuulua laumaan vai ei.

Myrsky jätti kertomatta tarkempia yksityiskohtia laumalaisista; osittain siksi, että hän ei uskonut sellaisten yksityiskohtien juurikaan kiinnostavan Turrea ja Tuhkaa ja osittain siksi, että se tuntui hänestä töykeältä laumalaisia kohtaan.
Omega jakelemassa perusteellista tietoa laumasta kahdelle laumattomalle - kaikkea sitä tapahtuukin!

Turre tuhahti itsekseen katsahtaessaan Tuhkaan joka vastasi tuon kysymykseen. " Helppoa saalis, niinpä niin. " Se mutisi itsekseen lähes äänettömästi, se ei tajunnut miksi Tuhka ei voinut syödä nyt kun oli paljastunut eikä ollut saanut kimppuunsa kahta urosta. " Karibusta riittää yhä sinulle, jos muutat mielesi" Se sanoi sitten hetken hiljaisuuden jälkeen.

Pian Turre siirsi katseensa Myrskyyn joka alkoi kertoa piankin laumoista. Turrea ei niin kiinnostanut koko aihe mutta halusi kuitenkin tietää mitä kaksi laumaa ajoivat takaa kun olivat näinkin lähelle toisiaan asettuneet. Tosin siihen kysymykseen Turre ei vastausta saanut. Pikemminkin tieto mitä Turre sai oli turhaa. Ainakin Turrelle.

Turren katsottua hetken Myrskyyn ja sitten Tuhkaan kuin odottaen että jompikumpi sanoisi jotain. Turrella oli Myrskylle yksi kysymys johon se ei luultavasti saisi vastausta, tai kukapa tietää. Hetken hiljaisuuden jälkeen Turre kohautti olkiaan ja käänsi jälleen katseensa MYrskyyn " OSaatko sanoa miksi nämä kaksi laumaa ovat asettuneet niin lähelle toisiaan? Onko heillä jokin päämärä miksi elelevät näinkin yhtenäisessä laaksossa ? " Turre esitti kaksi kysymystä yhdellä kerralla. Vanhaksi herraksi Turre oli melkoisenkin ovela tapaus, se osasi kierrellä ja kaarella asioita ja huomasi myös nyt Myrskyssä jotain kummallista. Tosien puhe tyyli vaihteli kumamsti tuon puhuessa Viimasta. Toisaalta ei Turre kiinnostanut pätkääkään miksi näin tapahtui. Turre halusi tietää loppuen lopuksi mikä on laumojen tarkoitus tällä aluella, ja mikä on niideen heikkous. Syy siihen on taas toinen asia jota Turre ei helposti paljastaisi.

Tuhka nyökkäsi Myrskylle ja jätti huomiotta Turren kommentin Nartun vastauksesta. Tuhka ei ollut ajatellut, että karibu olisi ollut jo kuollut, vaan se ajatteli, että se olisi ollat vain loukkaantunut. Tuhka ei edes huomannut, kuinka kauan oli ollut urosten seurassa. Tosin, eihän se sitä ajatellutkaan. Nyt Tuhkan ajatukset valtasi kaksi laumaa. Viiman ja Ovelan lauma. Narttu uppoutui ajatuksiinsa, ja kuunteli toisia vain puolella korvalla.

Tuhka katsoi tassuihinsa, ja sitten taas Turreen ja Myrskyyn. Tuhka tiesi kummastakin vain hitusen, mutta tuskin Myrsky ja Turre Tuhkan kertoman perustalla tuntisi sitä sen paremmin. Narttu katsoi hetken ympärilleen ja sitten taas Myrskyyn, siinä toivossa että se kertosi edes vähän lisää. Tuhka halusi saada selville, kannatikko Ovelaa ja sen laumaa todella varoa ja pelätä. Jos näin olisi, Tuhka ottaisi varmaan jalat alleen; olihan Myrsky Ovelan laumalainen.

Tuhka oli ollut hiljainen, eikä se aikonut edelleenkään puhua jos ei olisi pakko. Ja olisi varmaan epäkohteliasta olla koko ajan puheessa. Joten, Tuhka istui hiljaa, kauempana uroksista ja välillä tassujaan katsellen.

//Nyt ei kyllä aivot pelaa...//

Myrsky oli huomaavinaan, että hänen juuri kertomansa tiedot eivät juurikaan vastanneet sitä, mitä toiset kaksi olivat odottaneet. Susi nuolaisi huuliaan ja katsoi Turrea suoraan tämän esittäessä toisen kysymyksen. Uteliaisuus ja tiedonjano olivat tietenkin hyväksi yleensä ja varsinkin tällaisessa tapauksessa, kun oli kyse kahdesta suuresta laumasta. Sellaisia ei kannattanut turhaan suututtaa ja aikaisemmin myös Myrsky oli pysytellyt pois heidän tieltään parhaansa mukaan.

"Minä en tiedä", Myrsky vastasi totuudenmukaisesti. Hän katsahti Tuhkaan, joka oli jälleen sulkeutunut kuoreensa kysymysten koskiessa sellaisia asioita, joihin narttu ei voinut vastata.
"Mutta kai sinäkin osaat jonkinlaisen syyn sille antaa? Asuuhan näillä main muitakin pienempiä laumoja ja laumattomia, kuten te kaksi. Miksi te olette tänne tulleet?" hän kysyi ja katsoi molempia hetken aikaa kuin vastausta odottaen, vaikka hän ei ollut tarkoittanut viimeistä lausetta varsinaisesti kysymykseksi.
"Ehkä myös Ovelan ja Viiman laumat olivat ensin pieniä laumoja. Ehkä tällä alueella oli useita pienempiä laumoja, kunnes Ovelan ja Viiman laumat alkoivat kasvaa ja vallata yhä suurempia reviireitä ja pienentäen siten muiden elinalueita. Mitä suurempi oma alue on, sitä vaikeampi on lähteä pois etsimään jostain muualta reviiriä - ja mitä järkeä siinä edes olisi? Myönnän, että talvet täällä ovat vaikeita ja ne koettelevat myös kahden suurimman lauman yksilöitä, mutta kesän ansiosta me jaksamme jälleen. En minä olisi luovuttanut ja lähtenyt pois toisenkin lauman kasvaessa suureksi vaikka uskon, että on täällä jonkin verran ollut kärhämiä alueista. Kenties tähän tilanteeseen vain ajauduttiin huomaamatta", Myrsky totesi. Ei hän tiennyt todellista syytä siihen, miksi täällä eli niin monta sutta - laumallista ja laumatonta - vaikka talvi oli pitkä ja vaikea. Jossain muualla elämä olisi voinut näyttää valoisammalta myös syksyn tullessa, mutta ei Myrsky pystyisi jättämään omaa reviiriään noin vain. Etenkin, kun kevät, kesä ja karibut odottelivat muutaman vaikean kuukauden jälkeen. Mikäs olikaan sen parempaa kuin maistaa karibunlihaa puolen vuoden jälkeen?

"Varmasti laumojen kasvaessa tulee kiistoja alueista ja ruoasta, ja ehkä toinen lauma jossain vaiheessa jättää laakson ja etsii itselleen uuden alueen. Mistäs sitä tietää", hän hymähti. Ovela tai Viima osaisi paremmin vastata tällaisiin kysymyksiin toisin kuin susi, joka oli ollut vielä hetki sitten ulkona näiden kahden lauman periaatteista ja toimista.

Turre tuhahti MYrskyn sanoille. " Jotenkin arvelinkin että et tietäisi syytä miksi nämä kaksi laumaa asustavat näin lähellä. Syy miksi minä olen täällä on tarina toinen " Turre vastasi huvittuneesti ehkä jopa hivenen arvotuksellisesti. Turren kellertävät silmät toivat varmasti monelle nuorelle sudelle lempeän isähahmon mieleen. Turre oli rento ja rauhallinen eikä läheskään niin päälle käyvä mitä yleensä saattoi odottaa erakkomaisilta uroksilta.

" Jos minulla olisi lauma en kykenisi jakamaan tätä laaksoa toisen lauman kanssa kovinkaan pitkään. Uskon kuitenkin että nämä kaksi Ovela ja Viima ajavat takaa jotain sellaista mitä me emme tiedä. " Turre lausahti hetken hiljaisuuteen ja jäi sitten kuuntelemaan oliko muilla jotain sanottavaa. Jos Turrella olisi lauma se ei tosiaan jakaisi sitä kovin helposti pieneen alueeseen. Turre oli omistus haluinen uros mutta tyytyi nyt toistaiseksi olemaan laumaton ja täysin kiistaton siitä että lähistöllä asui jopa kaksi suurta laumaa. Turrea asia ei niin toisaalta edes kiinnsotanut. Se vain ihmetteli miksi laumat olivat jättäneet välilleen niin sanotun ei kenekään maan, alueen jossa Turre Tuhka ja MYrsky tällä hetkellä oleilivat. Ehkä sille oli jokin tarkoitus. Oliko alue todella niin huonoa ettei se kelvannut kummallekkaan sudelle Viimalle tai Ovelalle. Tietämättömänä Turre kohautti olkiaan ajatuksilleen ja nousi toiviksi seisomaan ravistaen tuuheaa ja kiltelevää turkkiaan ja istahti sitten alas.

Turren käänsi katseensa Myrskyyn joka jatkoi puheen vuoroaan tovin jälkeen. Nyökkäys ja jonkin moinen myöntävä ele pääsi Turresta osoitettuna Myrskylle. " Aivan, emme voi tietää mitä nämä suuret Alfat haluavat. " Turre lausahti ja siirsi sitten katseen Tuhkaan, joka oli ollut jo jonkin aikaa melko hiljainen. Pieni narttu herätti rutkasti kiinnostusta Turressa, sillä olihan toinen huomattavasti pienenmpi kuin Turre tai myrsky. Kokonsa lisäksi Tuhka oli myös melkoisen ovela sillä edes Turre ei ollut havainnut lähestyvää vakoilijaa kun vasta sitten kun Tuhka oli tullut tarpeeksi lähelle. Turren vaistot olivat olleet siihen asti pettämättömät kuten vanhan suden muukin luonne. Turren katse narttuun oli turvallinen mutta utelias. Pian Turre käänsi katseensa kuitenkikn pois sillä oletti herättävänsä huomiota toisessa ehkä hivenen ahdistavanakin. Tavllaan Turre ja Tuhka kuuluivat omaan laumaansa. Mitä toden näköisemmin Turre ja Tuhka eksyisivät smaoille paikoille talven lähestyessä, ken tietää.

Turre kohautti jälleen olkiaan " Onko kummallakaan teistä tietoa paljonko laumattomia täällä on Minu ja Tuhkan lisäksi? " Turre kysäisi sitten tovin hiljaisuuden jälkeen melko arvaamattomasti. Uroksen ääni oli matala mutta joksenkin rauhoittava, eikä Tuhkan ainakaan TArvinnut pelätä että Turresta olisi tuolle vaaraa. Eipä kyllä MYrskynkään, turre tuskin edes jaksaisi lähteä ajamaan takaa kumpakaan vaikka kaksiko ryhtyisi tahallaan ärsyttämään hukkasta.

( SEkavaa, pahoittelen )

[ Roiva siis ilmoitteli tuolla eräässä topicissa, että hänen yli saa nyt hyppiä. Pidähän hauskaa leirikoulussa. :) ]

Myrsky jopa hieman loukkaantui Turren sanoista. Oli totta, että hän ei tiennyt syytä siihen miksi kaksi laumaa elelivät näin lähellä toisiaan, mutta toisen uroksen lause oli saanut asian kuulostamaan siltä, että näin vähäpätöinen susi tuskin tiesi mitä suurta alfat suunnittelivat. Se kismitti Myrskyä, sillä tiedonjanoisena hän halusi tietää kaiken mitä näillä alueilla tapahtui tai ainakin näyttää muille, että hän oli perille asioista - ja nyt Turre oli todennut, että tietenkään hän ei osannut sanoa oikeaa vastausta. Eikä uroksen mielialaa kohottanut Turren salaperäinen lausahdus siitä, että hänen täälläolonsa oli toinen tarina. Mikä siinä nyt oli niin salaista?
"Voinet kai kertoa meille tämän toisen tarinan siitä, miksi olet täällä?" Myrsky kysyi ystävällisesti, vaikka uroksen eleet eivät olleet enää yhtä ystävällisiä ja rentoja kuin hetki sitten. Suurta muutosta ei ollut tapahtunut, mutta etenkin sinisten silmien katse näytti ärtyneemmältä kuin vähän aikaa sitten.

"En tiedä paljonko täällä on oikeita laumattomia - siis tarkoitan susia, jotka liikkuvat täysin yksin eivätkä kuulu niihin pienempiin hajanaisiin laumoihin, joita täällä on. Tuskin kovin monta", Myrsky mietti. Susi oli kuitenkin laumaeläin ja ainakin Myrsky tunsi, että täysin yksin eläminen oli raskasta ja vaarallista. Laumassa sai paitsi turvaa, niin myös tukea muilta eikä tarvinnut selvitä yksin vaikeasta talvesta tai suuren karibun kaatamisesta. Esimerkiksi Turre ei olisi pystynyt kaatamaan heidän takanaan lojuvaa karibua yksin, vaan hän tarvitsi Myrskyn avuksi. Mitä toinen siis olisi tänään syönyt ilman Myrskyä? Jotain vähemmän täyttävää varmasti.
"Yksin eläminen on kuitenkin vaikeaa ja vaarallista. Laumassa - oli kyseessä sitten pieni tai suuri - susi saa kuitenkin tukea muilta ja tulevaisuuskin näyttää valoisammalta." Myrsky oli kuulunut pieneen laumaan ennen Ovelan laumaan liittymistä ja jo siinä laumassa hän oli saanut monta kertaa huomata, että vain muutaman suden joukossakin elämä oli haastavaa. Heillä ei ollut omaa reviiriä, vaan he liikkuivat ei-kenenkään-maalla, lähialueilla ja jonkin verran jopa kahden suuren lauman rajojen sisäpuolella. Se oli vaarallista, sillä mikäli toinen lauma olisi saanut heidät kiinni, ei Myrsky enää makoilisi siinä.

[ Olen muuten sairaana nyt ja olo on pääasiassa sen verran tukala, etten jaksa tulla koneelle tai en jaksa kirjoittaa kovin huimia roolauksia. Anteeksi siitä, mutta yritän kyllä saada siedettävää jälkeä aikaan ja ilmestyä tänne kohtuullisen pian, ettei tarvitse kauan aikaa odotella. ]

Turren huulille kapusi erikoinen ilme Myrskyn sanojen jälkeen. Turre oli luonteeltaan melko salaperäinen ja omalaatuinen. Sen ei ollut tarkoitus loukata Myrskyä sanoillaan mutta oli ilmeisesti siinä onnistunut. Turren kellertävät silmät olivat yhä ystävlliset vaikka ajatus hänen menneisyydestään ei ollut varsin kiehtova.

" Niin, no mikä ettei " Turre lausahti tyynenä hetken mietinnänsä jälkeen. Se kuitenkin kuunteli ensin Myrskyn asian loppuun ennenkuin aloittaisi kertomaan menneestään sanakaan. " En tiedä kuinka paljon meitä laumattomia on, sillä en ole tavannut tähän asti muita kuin teidät ja Vainun. " Turre sanoi matalasti välikomentin MYrsykn jälkeen. Oli totta että Turre ei tiennyt juurikaan mitään tämän hetkisestä olinpaikastaan ja paljonko susia siellä asusti. Yksin elämisestä Myrskyn mainittaessa Turre tuhahti osittain turhautuneena. " Yksin eläminen on rankaa jos siihen ei ole kasvanut. " Turre totesi tyynenä ehkä jopa hivenen tökäsyttämällä. Turre hiljeni hetkekis miettien mistä sitten aloittaisi kertomisensa menneestään.

" Kuuluin myös ennen tuloani erään laiseen laumaan joka eleli luultavasti tämän joen toisessa päässä eli kaukana täältä laaksosta. Laumani ei ollut kooltaan pienin tuolla puolen." Se aloitti tarinansa se ei ollut aikonut kertoa olevansa aikoinaan lauman alfa mutta jotenkin kummasti uros sen lipsautti aloittaessaan kertomusken. Syy siihen miksi Turre ei asiasta olisi maininnut oli se että Turre tunsi syyllisyyttä laumansa tuhosta. " Laumassa elo oli varsin tavallsita siihen saakka kunnes reviirillemme eksyi lauma joka kuljesekli elääkseen. Lauamasta jäi jälkeen heikkoja susia jotka sitten autettiin jaloilleen ja liittyviät meihin. Kunnes tämän toisen lauman Alfa päätti nostaa metelin iitä että minä ja kärki kolmikkoni halajimme mahdollisimman paljon hänen laumalaisiaan itselleni saadakseni susikunnan suurimman aluman. Tämän ei tietenkänä ollut totta laumani tarkoitus oli elää suuressa yhdys kunnassa vielä pitkään. Mutta kuten arvata saattoi kaski alfaa liian lähellä toisiaan ei ajanut muuta kuin riitaan. Minä pyrin välttämään veristä taistoa pitkään perheeni takia mutta se ei nyt auttanut tulokkaan lauma oli päälle käyvä ja nuorta väkeä täynnä. Veri sota alkoi puolivuotta sitten kun tulokas tappoi saalistys ryhmämme josta pääsi käsiksi helposti lauman ydin kehään. " Turre jatkoi ja tuhati hiljaa " tämä tulokas pyrki välttelemään minua aikansa kunens sain tarpeekseni enkä enää kyennyt pelastamaan laumalaisiani yksin. Otimme yhteen useaan kertaan tulokkaan kanssa ilman sen suurempaa tulsota. Aloimme kerätä voimia suureen taisteluun jossa toinen lauma katoaisi hyvin toden näköisesti kartalta. Laumani oli jo kyllin kärsin taistelusta joten naaraat ja pennut käskettiin pakenemaan. Vain urosket jäivät siis kanssani pitämään viimeisiä tiluksia hallinassa. Kuten varmasti saattatte arvata että poikani Viuhu taisteli loppuun saakka minu rinnallani. Tulokas otti taistoonsa jokaisen lauman jäsenensä naaraineen ja pentuineen. Tulokas tappoi itse suurimman osan laumansa pentueista ja se sai meidät hermostumaan, Tulokas oli siis vinkasallaan päästä. Kävimme taistoon joka kesti useita päiviä. Päiviä jotia en unohda koskaan. Jälleen pääsin käsiksi tunetamattomaan alfaan ja kävimme taisteluun nokinemme muun lauman taistellessa keseknään. Jostain kummasta kuitenkin erkanin laumasta muukalis alfan mukana ja päädyimme Tappionjärven rannalla. Järvi on saanut nimensä isältäni joka menetti valtansa aikanaan sen järven rannalla. Mutta taistelu alfan kanssa oli kiivas ja tuskainen olimme molemmat väsyneitä ja hän etulyönti asemassa ikänsä takia. " Turre hiljeni hetkeksi ja katsahti muihin hivenen omituisena " Taistelun päätöstä ei tullut aikoihin, olin jo lähellä voittoa kunnes alfa teki äkillisen siirron ja kaksi tuon alamaista hyökkäsivät kimppuuni takaapäin. Voitte varmasti kuvitella miten vaikea on taistella yksin kolmea vastaan, onnistuin kuitenkin pääsemään eroon kahdesta lamaisesta ja pääsin hyökkäämään alfan kimppuun. Taistomam jatkui entistäkin vaarallisempana sillä olimme siirtyneet jo lameen puolelle jossa virta veti puoleensa raskaanpaakin tavaraa. Siitä päivästä lähtien en ole tietoinen miten toisen alfan kävi saati missä perheeni on sillä sain iskun päähääni ja ilmeisestikkin tullut virran mukana tänne, harvinaisen hyvässä kunnossa lukuun ottamatta näitä naarmuja. " Turre lopetti kertomuksensa ehkä hivenen tylsästi mutta se ei kyennyt enää musitelemaan Turre alkoi ahdistamaan epäonnistumisensa ja se ettei todella tiennyt missä perheensä oli, jos oli enää edes hengissä.

Turre kannatti siis nyt täysin yksin eloaan eikä ole aikoimuksissakaan liittyä laumaan juuri tämän pettymyksensä takia. Kertoessaan menneisyydestään Turren silmissä saattoi huomata kaipausta ja ikävän tunnetta tavalla tai toisella. Yhdeksän vuotta elänyt susi oli kokenut elämässään suuria menetyksiä ja syytti niistä osaltaan itseään. Mikäli ei olisi ryhtynyt taistoon muukalaisen kanssa ei ehkä näin olisi käynyt. Siinäpä kysyms mihin Turre ei vastausta saisi koskaan. Turre oli kertomuksensa aikana asettunut istumaan entistäkin leveämmin ja epävarmemmin. Se alkoi nimittäin miettiä mistä Tuhka oli saapunut tänne. Tositaalta ei hän halunnut sitä ajatella nyt. " Nyt ehkä ymmärrät miksi en niin väliät laumoista ja ymmärrä miten he voivat elää niinkin lähellä toisiaan. " Turre sanoi Myrskylle. ja hiljeni sitten kenties kuulemaan sanktiota tavastaan toimia lauman johtajana jota ei tosin vieläkääno llut tajunnut kertovansa.

[ Jeps huomasin myös tuon Roivan ilmoistuksen. Leirikoulut ovat hauskoja viihsyhän siis. ja Naadja ei mitään kiriettä kirjoutsten kanssa paranet omaa tahtia ja kirjoitat silloin kun ehdin :) ja mikäli minua ei näy niin tiedätte missä oeln xD ]

Myrsky makaili hiljaa paikoillaan ja kuunteli Turren selitystä. Hän pisti ihmeissään merkille Turren pienet viittaukset: oliko uros ollut lauman alfa? Mitä pidemmälle tarina eteni, sitä varmempi Myrsky oli päättelystään. Toisaalta, olihan Turre kokenut ja häneltä varmasti löytyi aukroriteettia lauman johtamiseen, mutta oli se silti jotenkin outo ajatus. Etenkin kun Turre tuntui pitävän vahvasti laumattomien puolia ja sitä, että laumattomana oli parempi elää kuin laumassa.

Kun toinen uros sai kertomuksensa loppuun, Myrsky avasi suunsa: "Ei, en ymmärrä, miksi et välitä laumoista. Te taistelitte tuota toista alfaa vastaan laumana ja teitte yhteistyötä yhteisen hyvän nimissä. Käsittääkseni sinulla pitäisi siis olla laumasta positiivisempi kuva, vaikka ymmärränkin sen, mikset ymmärrä miten kaksi laumaa voivat elää näin lähellä toisiaan."
Turren sanat olivat saaneet Myrskyn miettimään sitä, mihin tällainen tilanne voisi vielä johtaa. Voisiko laumojen välille muodostua niin syvä viha, että he eivät kertakaikkiaan kykenisi elämään tällä alueella yhdessä? Myrsky myös mietti, miten Turren kuvailema tilanne voisi päättyä, mikäli osapuolina olivat Ovela ja Viima.
Tai no mitäpä siinä oli miettimistä, tietenkin Ovela voittaisi.

"Olit siis sen toisen lauman alfa?" Myrsky kysyi yllättäen. Hän katsoi Turrea utelias pilke silmissään. Olihan se kuitenkin aika vaikuttavaa viettää aikaa entisen alfan kanssa, vaikka hän olikin nykyään laumaton ja sitä kautta esimerkiksi karibun kaato oli hieman ristiriitaista. Kuinka usein joku Ovelan laumasta oli auttanut laumatonta?

Turre tuhisi itsekseen kun oli saanut tarinansa päätökseen. Sitä mietityytti suuresti että olisiko ollut vain viisaanpaa pitää suunsa kiinni. Turre oli kuitenkin ajattelematta möläyttänyt että oli itse johtanut laumaansa, vaikka oli visusti päättänyt pitää asian salassa muilta.

Myrskyn esittäess kysymyksensä Turren kasvoille kohosi kummallinen ilme, aivan kuin se olisi katsonut Myrskyä "Etkö kertakaikkiaan tajua" ilmeellä. Mutta pian kellertävä katse hiipui Turren omiin koipiin joissa pienet apea musituttavat karvattomat kohdat muistuttivat sitä taistelusta jota se oli käynyt vasta jonkin aikaa sitten, joissakin oli vielä selvästi rupia päällä mutta suurin osa oli veden mukana jo muuttunut arviksi. Turre nosti pian katseensa takaisin Myrskyyn " Syy miksi en välitä laumoista on se että tiedän millaista sen sisällä on, on hienoa että tullaan toimeen keskenään, mutta mitä sitten jos laumassa alkaakin tapahtua niin kuin tapauksessni tälle toiselle laumalle, heikot ja heiveröiset joko tapettiin tai hylättiin. En vain enää osaa ajatella kuuluvani mihinkään yhtenäiseen laumaan, elän mielummin yksin. " Turre lausahti sitten tottuvaiseen tapaansa matalaan ääneen tyynen rauhallisesti.

Turrea ei niin huvittanut ajatella Viiman ja Ovelan välistä taistoa sillä tiesi että se joutuisi jossain määrin taisteluun mukaan. Elihän uros keskellä kahta laumaa. Myrskyn kysyessä Alfasta, Turre meni hiljaiseksi, sen päässä alkoi jysykyttää, se loi melkoisen mulkaisun Myrsykyn suuntaan mutta ei kohdistanut sitä niinkään tuohon uroskeen. " Niin, olin tuolloin Alfa, mutta ilman pätemätöntä tapaani johtaa sitä ei häviötä olisi tullut. " Se lausahti hiljaa ja murahti perään, se ei yksin kertaisesti keksinyt enää mitään sanottavaa. Turresta alkoi jo rutkasti tuntua siltä että Myrsky tiesi tuosta jo ihan liikaa. Turre nousi jälleen seisomaan ja venytteli itsään hivenen vaivautuneena. Oliko Myrsky aina yhtä utelias vai kenties kuului sen tapoihin vain kysyä kysymyksiä uusilta tulokkailta. Turre jäi kuitenkin seisoma asentoon ja kuuntelisi kenties myrskyn seuraavia sanoja.

Oli nähtävästi toivotonta saada Myrsky ymmärtämään Turren mielipide laumattomista ja laumoissa elävistä susista. Hän ei edelleenkään käsittänyt, miksi Turrella tuntui olevan niin kielteinen kuva laumojen suhteen, vaikka uros selittikin asian. Oli totta, että joissain laumoissa ehkä toimittiin noin - tapettiin ja hylättiin heikot -, mutta Myrskystä oli rohkeaa yhden kokemuksen perusteella yleistää sitä. Myrsky ei kuitenkaan osannut sanoa, toimittiinko näissäkin kahdessa suuressa laumassa samalla tavalla, vai olivatko heikommat aivan yhtä tervetulleita liittymään ja pysymään laumassa kuin muutkin? Eihän heistä loppujen lopuksi olisi juuri mitään apua lauman kannalta, elleivät he tervehtyisi äkkiä ja pääsisi jälleen puolustamaan reviiriä ja saalistamaan ruokaa.
Myrsky oletti kuitenkin, että tästä asiasta olisi turha enää jatkaa. Kenties he joku päivä ymmärtäisivät toistensa mielipiteet paremmin kuin nyt.

Aivan kuin Myrsky olisi ärsyttänyt Turren ottaessaan hänen entisen alfan paikkansa puheeksi. Se ei ollut uroksen tarkoitus ja hän vilkaisi hieman harmistuneena Turrea omien sanojensa johdosta.
Mutta mitä tässä tilanteessa voisi sanoa? Myrskyllä ei ollut kokemusta johtamisesta, vaan hän oli aina toiminut jonkun toisen ohjeiden ja käskyjen mukaan ja sitä kautta ohjannut silloin tällöin myös muita laumalaisia esimerkiksi saalistusretkillä. "Sellaista sattuu" ja "pitihän toisen hävitä" kuulostivat huonoilta vaihtoehdoilta tällaisessa tilanteessa.
"En usko, että häviönne johtui pätemättömästä tavastasi johtaa", Myrsky sanoi hieman ystävällisemmällä äänellä kuin äsken. Oli kummallista nähdä Turre jopa hieman vaivautuneena ja ärtyneenä.
"Kertomasi mukaan sinä olit rauhallinen alfa, joka yritti hoitaa kaiken ilman taistelua - toisin kuin se tunkeilija. Johtajassa arvostan enemmänkin rauhallista piirrettä kuin aggressiivista hyökkäystä kaikkia kohtaan pienimmästäkin yllykkeestä. Sen lisäksi harva susi kykenisi voittamaan kolme sutta taisteltuaan sitä ennen kaikin voimin."

Myrskykin nousi istumaan ja katsahti vielä Turreen ystävällisesti ja rauhallisesti. Hän ei halunnut, että menneiden kaivelu olisi saanut Turren sulkeutumaan ja ehkä pahimmassa tapauksessa jopa poistumaan heidän luotaan. Rento ja rauhallinen urossusi olisi ollut mukavampaa seuraa.
Sattumalta Myrsky myös katsahti Tuhkaan, joka oli oleillut koko tämän ajan hiljaa paikoillaan. Toisaalta Myrsky ei olisi yllättynyt, vaikka narttu olisi jo ehtinyt hävitä tämän keskustelun aikana - olihan hän jo kerran osoittanut, että osasi liikkua äärettömän hiljaa eikä Myrsky ainakaan ollut kiinnittänyt kovin suurta huomiota ympäristöön hetki sitten.

Turre katsahti Myrskyyn hivenen ahdistuneena, mutta murahti itsekseen lähes äänettömästi. Se ei juurikaan halunnut tapella tai haastaa riitaa sanoilla, mutta ilmeisesti MYrskykin ymmärsi että Turre ei juurikaan nyt ollut oikea susi keskustelemaan LAumaoista ja niiden tavoista. Oli kulunut varmaankin parisen päivää siitä kun Turre menetti asemansa laumassa tai ylipäätään koko laumansa. Ei sen ajatteleminen niin helppoa ollut miltä se oli hetki sitten saattanut kuullsotaa.

"Niin, mutta on ehkä parempi ettemme puhu asiasta nyt tämän enepää ? " turre lausahti sitten kuin kysyäksene että halusikö Myrsky tietää kenties vielä jotain Turren menneisyydestä. Turre kyllä kertoisi mikäli toinen kysyisi, olihan toinen kuitenkin osoittanut Turrelle jonkin laista luottamusta ja kaksikko oli sentään yhteis voimin kaatanut karibunkin.

Äkkinäinen ajatus kohtaus sai kuitenkin Turren miettimään Puolisoaan, tai pikemminkin entistä puolisoaan joka oli lähtenyt yhdessä lauman muiden naaraiden ja pentujen kanssa pakoon hyökkäävää tuntematonta laumaa. Turrella kävi mielessä että hän voisi ehkä vielä löytää laulaisiaan jos lähtisi pois laaksosta. Mutta kuitenkin Turre puristi päätään, näin olisi parempi. Turren kuului jäädä laaksoon ja olla osa laumatonta elmäänsä alkua.

Turrekin kiinnitti huomionsa pian Tuhkaan joka melko hiljaisena oli viettänyt aikaa Myrskyn ja Turren keskustellessa Turren menneisyydestä. Turrella heräsi kysymys, mahtoikohan nartulla olla kaikki aivan kohdallaan. Noh Turre tyytyi siihen että kukaan ei häirinnyt häntä sen pahemmin, eipä juurikaan näkynyt häiritseviä hyönteisiä tai sirkuttavia lintuja.

Tilanne kehittyi entistä vaikeammaksi ja Myrskystä tuntui, että keskustelu oli jo kohdannut loppunsa. Olisi ollut töykeää udella Turrelta enempää, varsinkaan kun toinen ei vaikuttanut kovin halukkaalta kertomaan enää mitään menneisyydestään. Tuhka oli myös ollut alusta asti hiljainen ja vaikka toinen olikin vastannut kysymyksiin asiallisesti, ei Myrsky tuntenut enää tarpeelliseksi kysellä häneltäkään mitään. Hän oli muutenkin tässä keskustelussa hoitanut kyselijän roolin melkein kokonaan itse eikä Myrsky halunnut ansaita mitään utelijan titteliä jatkaen samalla linjalla.

Mitä siis tehdä? Myrsky tuhahti hiljaa ja katseli ympäristöä jopa väsyneen näköisenä. Saalistuksesta aiheutunut jännitys, ruoan jälkeinen raukea olo ja keskustelu olivat saaneet hänet uneliaaksi. Pitkään aikaan liikkumatta hän katseli Ovelan alueelle ja mietti, mitä muut laumalaiset mahtoivat tehdä sillä aikaa ja joko olisi aika palata takaisin - vaikka tuskin kukaan häntä noin vain kaipaisi pesille. Oletettavasti muut laumalaiset olivat jo tottuneet siihen, että hän vaelteli reviirillä paljon, mutta palasi lopulta aina muiden luo yöksi.

Yhtäkkiä Myrsky oli näkevinään suden paljon kauempana heistä, Ovelan alueilla. Uros nousi seisomaan, sillä hän säikähti, että tulija voisi olla alfa itse tai joku, joka oli lähetetty tarkistamaan rajoja ja joka olisi tunnistanut Myrskyn juuri. Mutta sehän olisi mahdotonta, sillä Myrskykään ei tunnistanut, kuka kauempana seisoi. Paikallaan seisoessaan Myrsky ei olisi edes huomannut toista, mutta tämän liikkuessa epänormaali asia oli saanut uroksen mielenkiinnon heräämään.
Pian toinen susi kuitenkin hävisi näkyvistä. Myrsky ei uskonut, että kyseinen henkilö oli nähnyt heidät. Pelko kuitenkin siitä, mitä olisi voinut tapahtua sai pikkuhiljaa otteen uroksesta ja hän käännähti kahden laumattoman puoleen ottaakseen selvää, olivatko he nähneet suden kauempana vai oliko se vain hänen mielikuvituksensa tuotetta. Hahmo oli seissyt kaukana ja ollut niin epäselvä, että myös väsymys saattoi aiheuttaa sen.. Vaikka olihan hän luullut Tuhkaakin ensin väsymyksen aiheuttaneeksi harhaksi.

"Minun pitäisi varmaan kohta poistua", Myrsky mutisi hiljaa ja silmäili vielä sitä aluetta, missä hahmo oli seissyt. Tämähän oli typerää, hän pelkäsi jotain hahmoa ja oli siksi valmis katoamaan paikalta saman tien!
Myrsky kääntyi kahden muun puoleen ja odotti, oliko jommalla kummalla jotain sitä vastaan, että hän lähtisi nyt.

Turre joka oli ollut omissa ajatuksissaan ei edes huomioinut muiden levottomuutta tai hiljausutta. Tosiaalta se pisti merkille että jokin ei ollut nyt aivan kuten äsken oli. Turre kohautti olkiin aivan kuin olisi ollut yksin omissa oloissan. Se oli kerran katsahtanut Tuhkan suuntaan mutta tositaiseksi ei ollut sudesta merkkejä. Turre oli siirtänyt katseensa takaisin tyhjyyteen joten ei kiinnittänyt edes huomiota Myrskyn näkemään hamhoon ovelan rajalla. Ja mitäpä Turre siihen olisi edes mahtanut, jos heitä tarkkailisi joku niin Turre ei jaksiasi niinkään kiinnittää asiaan huomiota.

Ilma oli viilentynyt huomattavasti siitä kun Turre ja Myrsky olivat kaataneet karibun ja siitäkin oli jo kulunut tovi. Turre kuitenkin nosti pian katseensa sillä kuuli MYrskyn puhuvan. " En voi estää sinua lähtemästä laumasi luo, mutta olisi hauska jos tapaisimme uudelle ja ehkä piankin. " Turre lausahti ystävällisesti kuin olisi jo unohtanut mitä oli äsken ajatellut tai miettinyt. Turren olo muuttui äkillisesti aivan toiseksi se oli pirteämpi.

Syy tähän oli se ettei Turre yksinkertaisesti enää jaksnaut ajatella menneisyyttää ei nyt eikä enää koskaan. Se ei mahdannut tapahtuneelle mitään ja näin oli käynyt ja nyt Turre oli vapaa, huolimatta siitä mitä takana oli. Turre oletti ettei hänen laumalaisensa helsposti löytäisi Turrea täältä saati osaisi edes etsiä.

Myrsky nuolaisi huuliaan hieman hermostuneena ja katsahti myös Tuhkaan. Lopulta hän käänsi katseensa Turren puoleen ja hymähti ystävällisen oloisesti.
"Emmeköhän me tapaa vielä", hän totesi ja jäämättä odottamaan vastausta kääntyi ja lähti astelemaan takaisin Ovelan alueelle, kiihdyttäen lopulta rauhallisen jolkottelun raviksi.

[ Tämä on sitten minun osaltani ohi. Kiitoksia peliseurasta. :) ]

//Anteeksi, olen laiska enkä jaksa enää täällä roolia. Joten, kuten saattaa arvata, lopetan tässä roolauksen tähän.//

Tuhka katsoi Myrskyn perään vähän aikaa. Narttu oli istunut hiljaa jo pitkään, ja alkoi jo tylsistyä. Tuhka katsoi Turreen ja nousi hitaasti seisomaan. "Kiitos seurasta." Narttu sanoi hiljaa ja lähti kävelemään samaan suuntaan mistä oli tullutkin. Tuhka kiihdytti lönkyttelyn raviksi ja lopulta narttu juoksi täyttä päätä pois päin. Tuhkasta saattoi enää erottaa vain tumman väriläiskän heinää vasten.

//Kiitos seurastanne! *Kumarrus ja sivuun siirtyminen*//

Turre joka oli aikansa viettänyt Myrskyn ja tuhkansa seurassa, alkoi jo ehkä itsekkin tympääntyä hiljasieen seuraansa. Myrsky ei enää kysellyt kysymyksiä ja ilmapiiri oli jo jokseenkin muuttunut painostavaksi. Turre alkoi jopa hivenen ärsyttämään turhamainen hilajisuus. Turre nousi ylös ja ravisti turkkiaan, kuitenkin ennenkuin ehti sanoa sanaakaan Myrsky ilmoitti lähtevänsä ja katosikin piakkoin laumansa aluelle. Turre ei sanonut mitään vaan nyökkäsi tuon sanoille tyynenä, sillä tiesi että ehkä hän töisaan vielä tapaisi samaisen saalistus kumppaninsa.
Tuhka joka oli ollut pitkään hiljaa oli näköjään myös tylsistynyt samoista syistä kuin Turre, Tuhka sanoi lähtevänsä Ja turre nyökkkäsi jälleen.

Turresta saattoi tuntua että ol itodelal tylsää seuraa kaksikolle ollut, mutta minkkäs mahtoi se joutui nyt kuitenkin olemaan yksin, lie kuinka kauna. Turre ravisti uudelleen turkkiaan ja suuntasi matkansa takaisin järvelle, mistä oli alun eprin lähtenyt tutikailemaan rajoja. Turre joka oli tavannut lyhyessä ajassa useita tuttavauuksia päätti nyt etsiä laumattomia susia lisää, mikäli sellaisia laaksossa olisi enemmänkin kuin Turre ja tuhka.

[ jepsan, Kiitos rooliseurasta, joka tosiaan minun osaltani loppunee hetkeksi aikaa, xD mutta hauska peli oli ja jatkoja teille. ]