Ilo ( Katalan tytär )

Nimi: Ilo
Ikä: 2,5 v
Vanhemmat: Emä: Sammal Isä: - "Ottoisä": Katala
Lauma: Nuormetsä
Sisarukset: Kaiku, Nuusku – yksi kuollut –

Ulkonäkö:
Ilon turkki on lähestulkoon kokonaan musta, siellä täällä havattavissa tummanharmaasta jopa valkoiseen. (katso tarkenpi väritys kuvasta). Ilo on rakenteeltaan varsin lihaksikas nartuksi. Sen eturuumi on ehkä hivenen riskinpi kuin nartut yleensä. Selkä on vahva ja jokseenkin jopa leveähkö. Häntä kaareutuu sirosti selkärangaan jatkona alas. Nartun jalat ovat pitkät ja vahvat. Ilon Kasvot ovat pyöreämuotoiset, kuonn pää on kuitenkin terävähkö jota koristaa mursta kirsu. Nartun katseesta viisaan tekee tummanruskeat selkeät silmät. Ilon turkki on karkea karvaista jokseenkin jopa ”piikikästä” se sojottaa milloin mihinkäkin suuntaan selkeästi mitään rajoja tai linjoja antaen. Häntä on tasapaksu ”suppilo” tuuhea keskeltä hännänpäätä kohden kapeneva.


Luonne: Pälle päin ilo vaikuttaa ehkä hitusen närkästyneeltä ja itsekeskeiseltä. Mutta elämä ja sen anti on kasvattanut sen luonnetta tempperamenttiseksi. Mutta siitäkni huolimatta Ilo on herkkä ja iloinen narttu. Ilo on vahvaluonteinen, se kykenee oppiman nopeasti monet asiat ja sulautuu lähes joukkoon kuin joukkoon. Ilo ei kuitenkaan ole pelkkää suloisia sanoja ja helliä eleitä. Nattua pitää yllä kovapäinen luonne siinä mielessä että sen elämä on opettanut sille tasaarvon tärkeyden. Suuttuessaan Ilo ei ole lempein hukka, se ei ehkä syöksy oitis kimppuun mutta saattaa ollaa kova suustaan.
(nuorella sudella luonne kehittyy elämän varrella tasaisemmaksi)



Historia: Ilo syntyi Viiman laumaan Sammaleen poikueen joukossa. ilo on saanut alkunsa tuntemattomasta uroksesta josta sillä itse ei ole minkään laista tietoa. Katala on kuitenkin Ilolle isä ja häntä kunnioitta isänään. Ja tuskin koskaan tulee edes epäröimään asiaa.
Ilo kasvoi hyvässä huolenpidossa ja mainossa ympäristössä puolisen vuotiaaksi saakka kunens Viima syöstiin vallasta ja valtaan astui VArp. Veri. Katala kehotti iloa siasruksineen poistumaan lauman alueelta, mutta itseppäiseksi kasvanut ilo ei halunnut lähteä. Sillä oli mielessänä varsin aikuismaisia ajatuksia vaikak kyllin nuori oli neitokainen. Iästään huolimatta Ilo aikoi jädä ainakni otistaisek Varvun laumaan. Ilo otti ja nyrpäisi itsensä eroon Varvun laumasta sillä ei sietänyt tuon asenetta ei sitten yhtään toisen halveksiva oelmsu hääti pikku ilon etsimänä isäänsä KAtalaa, ja sen löydettyä ilo siirtyikin haukan laumaan ja tavoittelikin nyt uutta elämisen astetta se halusi kavut korkealle entisen / uuden betansa ainona tyttärenä se oli aksvanut vallan mainiosti kookkaaksi ja näpsäkäksi neitokaiseski.
Varttuvan pennun elämä on ollut melkosta vuoristo rataa, siitä selvinneenä Ilo katselee maailmaa toiseltta kantilta, yhä pysytelleen Isänsä rinnala tuota puolustaen varsin piikikkäästi. Laaksoss Ilon elämä ei ole juuri kummallisuuksia kokenut synnyin lauman hajotessa. Se oli löytänyt isänsä joka oli taasen pyrkinyt asemssaan betata alfaksi. tästähän tytär onkin ylpeä ja pysyttelee tiukasti mukana menossa omaa kehitystään harjoitten.’

(Historia kehittyy pelien ja pennun kasvun myötä )