Marras "Marra"

- Nimi: Marras “Marra”
- Sukupuoli: Naaras
- Ikä: Kaksi ja puoli-vuotias
- Laji: Normaali susihukka

Ulkonäkö:
Tuo omistaa hyvin selkeän ja normaalin suden kehon, tosin asteen hoikemmat
Ja siroluisemmat jalat, joilla pääseekin juoksuun vallan nopeaan.
Marran päätunnusmerkkeinä toimii valkeanharmaa, lainehtiva ja paksu
Turkki sekä ruskehtavan keltaiset uneliaat silmät. Marras omistaa myös
Lyhyen ja pörröisen hännän, kuten pyöreähköt ja leveät korvat.
Muuten, loppujenlopuksi sus’ on lihaksistoltaan terve ja vahva
Naaras, kuten muutenkin ulkonäöltään, hyvin kiinnittynyt jänteistö
sekä vankka kuono.

Luonne: Marran parhaisiin puoliin kuuluvat hyvä itsetunto ja viisas mieli
Korvavälikössä. Naaras on hyvin lojaali ja rauhallinen, mutta ei viihdy
Huomion keskipisteenä, yleensä tuo seuraa mietteliäästi sivummalta
Asioita ja tekee tai sanoo sanottavansa jos tilaisuus on neidon arvolle
Sovelias. Aina uusiin susiin törmätessään Marra mittailee pitkään
Millaiseen otukseen on törmännyt, ensin toki selvitettyään arvon.
Sosiaalisuudestaan huolimatta hukka ei omista ystäviä imevää kykyä,
Tuo arvostaa pitkänlinjan tutustumista ja luottamuksen ansaitsemista,
Muttei kovin tiukasti. Tämä ei pidä siitä jos joku vahingossakin astuu
Varpaille, naaras suorastaan nauttii siitä kun pääsee yllättämään kenet vain
raivollaan, jota tosin ei kovinkaan usein pääse tapahtumaan.
Mutta viimeisenä vaihtoehtona tappeluun ajautuessa sus’
ei myöskään väisty tyystin heti. Rauhallisuudestaan ja
viisaudestaan huolimatta Marran aivokopan
Lokeroissa piileksii viekoittelevan ironinen huumorintaju, jota
Saattaa olla vaikea ymmärtää vaikka kuinka yrittäisi. Mutta
Kokonaisuudessaan Marra tunnetaan hieman mystisenä, viisaana
Ja huolehtivaisena sutena joka tuntee paikkansa.

Historiikki:
Marras kömpi maailmaan laakson laitamilla, kahden erakkosuden kohdattua
Ja perustettua oma perhe. Tuo kasvoikin myös yksivuotiaaksi laakson
Ulkopuolella, oppi saalistamaan ja tuntemaan silti laumat jotka laaksossa
Olivat, vanhempien kerrottua kaiken sen minkä nyt laaksosta tiesivät. Vartuttuaan naaras ymmärsi, että oli turhaa jäädä vaeltamaan
Ulkopuolelle, kun riistan löytäminen oli hankalaa ja talvet saattoivat
Olla tappavan ankaria. Susi siirtyi lauman toivossa elelemään vapaille
Maille, ja jätti tunnollisesti perheensä perässään, sisaruksia myöten,
Joista yksi kuolikin jo ensimmäisenä talvena kun nämä olivat vielä
Pentuja.