((Safiiri))

Jo viikon kestänyt lumisade ei ottanut laantuakseen. Kulkeminen oli yhä hankalaa näissä olosuhteissa ja sai melkein tehdä työtä olan takaa, että pääsi hangessa eteenpäin. Varpu oli jäänyt lepäämään hankeen ja antoi silmiensä painua kiinni. Alfa oli kulkenut pitkän matkan reviirin rajoilta ja oli suuntaamassa takaisin pesäluolille. Hän oli tosin vasta matkan puolivälissä ja vielä olisi jonkin verran lumessa kahlaamista.

Musta-ruskea naaras juoksenteli lumessa kahlaten. Se nuoleskeli huuliaan verestä koska oli juuri syönyt vapailla mailla muutaman myyrän. Lumi pölisi sen turkissa ja vihdoin naaras pysähtyi.


Turkin ravistut ja matkaan taas. Matkaan tuli yhtäkkiä mutka. Sen silmien eteen ilmestyi ruskeahko susi makaamassa lumessa.

Jos toinen nukkui ei olisi ehkä järkeä herättää. Toinen näytti aika komealta, mutta naaras ei antanut sen vallata mieltään. Mustat niskakarvat nousivat kevyesti pystyyn ja korvat hörössä naaras lähestyi nuuskimaan toista. Susi oli näemmä uros, ja tuoksui laumalta. Olikohan toinen lauman alfa ?

" Herätys sinä siinnä ! Olet varmaan alfa. " Safiiri sanoi ja pörhisti turkkiaan ja käänsi toisen korvansa söpösti ylös. Narttu ei kuitenkaan tajunnut söpöä efektiä, vaan katsoa tuijotti urosta. Pieni kumarrus naaraalta oli tulossa, mutta se malttoi mielensä.

Korvat rekisteröivät liikettä lähistöllä ja Varpu nosti päänsä ylös, jotta kuulisi tarkemmin. Eipä aikaakaan kulunut, kun takaa jo kuului kysymys. Uros loikkasi pystyyn salamana ja käänsi pistävän ja julman katseensa toiseen suteen. Jo ensinuuhkaisulla alfa tiesi toisen olevan laumaton, vieras susi. Ja HÄNEN maillaan! Kurkusta kumpusi heti varoittava ja kumea murina.
"Mitä sinä tulet minulle huutelemaan MINUN mailleni, luopio!!", Varpu äyskähti tavalliseen tapaan erittäin hyökkäävästi. Kookas uros tuijotti toista erittäin uhmakkaasti. Tulla nyt HÄNEN mailleen noin vain loikkimaan!
"Ja kyllä, minä olen alfa, joten sinun sietäisi jo juosta karkuun, ellet tahdo päästä hengestäsi!", Varpu jatkoi murinaansa ja paljasti kellertävän hammasrivistönsä ikeniä myöden.

Safiiri luimisti korviaan ja astui askeleen taaksepäin. Kuitenin jokun sai naaraan kiinnostumaan ja mustaturkki otti askeleita eteen.

" Heh, olen Safiiri. Etkä sinä minua tapa, olisin halukas laumalaisesi " Naaras sanoi ja hailautti häntäänsä. Se oli tottunut rahinään entisessä lamassaan. Kuitenkin naaras oli noussut betaksi, mutta lauma oli hajonnut.


Safiiri liikutteli korviaan uteliaana. Se katseli Varpua ihmeissään.

Varpu oli jo melkein varma, että toinen olisi lähtenyt luikkimaan häntä koipien välissä karkuun. Mutta hämmästyksekseen narttu, ottikin askelia takasin kohti. Se ei siis ollut mikään pelkuri, joka pienenkin rähinän edessä olisi livistänyt ulisten piiloon. Alfaa alkoi hieman kiinnostaa tämä uusi tuttavuus, ehkä siitä saisi tosiaankin värvättyä laumalaisen. Sisukkaita susia tarvittiin lisää, vaikka nyt kyseessä olikin narttu (joita Varpu vähiten sieti).
"Mitäpä jos en katsokaan sinua tarpeeksi sudeksi minun laumaani? Tosin laumassani on tälläkin hetkellä muutamia kojootteja vain ihan lauman tuoman suojan takia." alfa sylkäisi viimeisen lauseen suustaan halveksien ja murahtaen. Kun aika olisi sopiva ja laumassa lisää potentiaalisia susia, Varpu totisesti antaisi näille kojootinkuvatuksille kyytiä.

Safiiri kuunteli toista ja otti taas muutaman askeleen Varpua kohti.

" Vai on sinun laumassasi saastaisia pelkureita. Jos sinä ottaisit minuta laumaasi et pettyisi. Mutta omapaa on vikasi jos et minua huoli. Jos joku on pelkuri, se en ole minä, en varsinkaan minä ! Jos minulla olisi lauma, potkisin tuollaiset sudet ulos ennen kuin ne ehtisivät yhtä vinkaisuakaan päästää, mutta tämähän on sinun laumasi " Narttu sanoi ja murisi, ei alfalle, vaan ajatukselle että jotkut raukat ja säälittävät kirppukasat, majailevat reviirillä vain ruuan ja turvan takia. Alhaista!

(( Anteeksii kesto, en ollutkaan huomannut että vastasit jo ^^'))

Vielä hieman uniset, mutta ärhäkät silmät vilkaisivat naarasta. Varpun huulille meinasi karehtia susimaisen häijy hymy, mutta uros päätti pitää mielihyvänsä kurissa. Jopas nyt, lisää susia, joiden aatemaailma oli lähellä Varpun omaa. Uros myhäili itsekseen ja päästi muutaman haukahduksen. Nyt hän ei mahtanut sille mitään, vaan kavala nauru pääsi alfan suusta.
"Pidän tyylistäsi, narttu." Varpu totesi kumeasti haukahtaen. Varpu oli tyytyväinen. Se irvisti häijysti ja kääntyi ympäri. Kookas susi otti muutamia askeli naaraasta pois päin. Sitten se katsoi taakseen lipaisten huulen pieliään.
"Meinaatko sinä tulla vai jäätkö siihen? Saat nähdä nämä saastaiset ja kapiset kojootit." alfa murahteli taakseensa.

Safiiri nuolaisi samoin huuliaan ja naurahti.

" Kiitos, eikä sinunkaan tyylissäsi vikaa ole. Tuollaista alfaa kunnon lauma tarvitsee. " Naaras sanoi ja hymyili hieman ilkeällä tavalla. Se alkoi pitää Varpusta.

" Vai saan nähdä ne kirppukasat... Mielihyvin, mutta jos aiot häätää heidät joskus laumasta, varmistan ettei kukaan uskalla katsoa silmiin tämän lauman TODELLISTA alfaa " Safiiri sanoi ja murisi hiljaa taas noille saastaisille kurjille.

Naaras ei pitänyt siittä että laumassa majaili huijareita, saastaisia kuin mitkäkin rotat. Silti se kuunteli Varpua ja seurasi tätä ilkea virne huulillaan.

Naaraan myöntäilevä lausahdus näistä kirppukasoista sai Varpun entistä ylpeämmäksi itsestään. Hän totisesti oli rakentamassa kaikkien aikojen mahtavinta laumaa, jolle ei edes Ovelan kurjat piskit mahtaisi mitään! Varpu nautti tästä vallan ja voiman huumasta, joka virtasi yhä runsaammin suden suonissa. Tuleva vuosi olisi oleva erittäin voitokas!

((Meikäläinen päättelee peliään tähän, niin pääsee näistä liittymispeleistä eteenpäin :3))