Pojat ei tanssi

Laakson sudet olivat lisääntyneet. Useita pareja oli syntynyt, eikä ollut ihme, että myös pentuja syntyi.
Mutta Ruskolle se oli ihme. Se ei edes ollut varma, oliko eräs neito sitä varten. Neidon nimi oli Tuuli. Rusko ei tiennyt, mitä Tuuli ajatteli, mutta ei naaras ollut ainakaan suuttunut Ruskon "vitseistä", joiden takana piili useimmiten ihan totuudenmukainen asia.
Jos jonkun suden kanssa haluan vanheta tai lisääntyä, niin se on kyllä Tuuli, en ole ikinä tavannut sellaista narttua...Hänellä tuntuu olevan vahva luonne, Rusko oli pohdiskellut Veren reviirillä. Niin, Tuulella oli ollut rahkeita hyökätä Verenkin kimppuun. Veri oli sentään vahvempi sukupuoli, ja sen lisäksi aika voittamaton, jopa vahvaakin sutta vastaan. Tuuli oli myös selvinnyt hyvin vallankumouksesta näin henkisesti, ja ryhtynyt heti toimiin.

Tuulen tavatessaan Rusko oli ollut nuori, ja nähnyt vain nätin ja hauskan tytön. Nyt uros oli kasvanut, ja näki paljon muutakin. Se myös oli herrasmiesmäisempi, omalla tavallaan. Kyllä Tuuli tiesi ruskeaturkin tunteista, mutta vielä Rusko ei ollut ottanut mitään puheeksi. Se ei ollut ihan varma, miten narttujen kanssa piti menetellä. Toisaalta Rusko halusi olla kohtelias ja antaa Tuulen tehdä aloitteen, jos halusi. Mutta sitten toisaalta Rusko ajatteli, että olisi ehkä liian ujo Tuulen mielestä tai epäselvä, ja aiheuttaisi turhia kysymyksiä nartulle...Ei tästä on tehty aivan liian vaikeaa!
Rusko katseli taivaalle. Mitähän se halusi? Pentuja Tuulen kanssa? No ei nyt ainakaan vielä. Se ei halunnut pentuja, se halusi Tuulen. Edes ystäväkseen, missä se olikin jo onnistunut.