Uusi tuttavuus - the end

// Eli Metka ja Akka tänne päin //

Lunta oli satanut aikalailla yöllä ja nyt aurinko pilkisti pilvien takaa. Pikkuinen talvi lintu lensi puiden yllä.

Naali hukka juoksenteli ympäriinsa ja kieriskeli lumessa. Sillä oli hyvä päivä, parempi kuin sillä oli ollut pitkään aikaan. Olihan matkalla tänne tapahtunut yhtä sun toista, mutta nyt uros kaivoi lumesta kiviä, risuja ja löysi pienen hiiren raadonkin. Seura tekisi terää, koska ei uros ollut vielä tavannut ketään. Mutta laumaankin olisi kivaa päästä, se oli totta.

Akka oli lähtenyt Haukan reviiriltä kohti pohjoista. Sen oli määrä tavata siellä rakas sisarensa, Metka. Oikeastaan määräaika oli lipunut jo ohikin, mutta Akan pahainen loukkantunut jalka oli estänyt sitä pääsemästä aikaisemmin liikkeelle. Eikä se myöskään ollut heti kehdannut lähteä retkilleen, kun oli vasta laumaan liittynyt. Se uskoi, että Metka odottaisi kyllä...sisar ymmärtäisi paremmin kuin hyvin, että kaikenlaista estettä saattaisi hyvinkin tulla tielle.
Aamu oli kaunis. Valju talviaurinko oli uskaltautunut kurkistamaan pilvien takaa, ja ujosti värjäsi yöllä sataneen uuden lumen pintaa säteillään. Akka jolkotteli rennosti eteenpäin paksussa lumihangessa, kunnes haistoi, ja kohta myös kuuli, edessään vieraan urossuden. Se hidasti tahtiaan aina kävelyksi asti. Tuuli puhalteli Akkaa kohti, joten vieras ei haistaisi sitä aivan heti. Narttu jatkoi eteenpäin, kunnes näki valkean suden, joka juoksenteli ja hääräsi hyväntuulisen näköisenä edestakaisin.
Nyt Akka pysähtyi, ja huikkasi rauhalliseen ääneen tälle vastaantulijalle;
" Hei siellä! Minä tulen rauhassa, en ole aikeissa kuin jatkaa tästä ohi!"

Naali höristi korviaan ja katsahti sivulle. Siellä seisoi susi, luultavasti narttu. Ja se snaoi ettei tahdo pahaa, sen uros kyllä uskoikin.

" Ei hätää, mutta kuka te oikein olette ?" Naali sanoi ja pörhisti rinnustaan. Se harkitsi kaikkea tarkkaan, eikä siksi vielä kertonut vieraalle nimeään. Jos toinen valehtelisikin, ei uroksella olisi hätää.


" Ja mistäs naaras tulee ? Kenties kuulut johonkin laumaan ?" Valkoturkki sanoi viileästi ja höristi korviaan hieman.

Akkaa miellytti, kun toinen puhutteli sitä muodossa te. Kohtelias kaveri, Akka mietti, ja hymähti hiljaa. Tai sitten se ajaa takaa jotain.
Narttu otti taasen muutaman askeleen lähemmäs tätä valkeaa urossutta, saadakseen mukavamman jutteluetäisyyden. Se lähestyi suoraa ja rennosti, sillä tämä hukka ei laisinkaan vaikuttanut vihamieliseltä, joten Akankaan ei tarvitsisi sitä toistaiseksi olla.
Haju kertoi, että uros oli laumaton. Akka mietti, mitä tuo teki täällä, sillä Haukan rajat eivät olleet kovin kaukana, ja uros olisi reviirillä hyvin pian, jos oli sinne mennäkseen.
" Nimeni on Akka." Narttu kertoi, ja toisen kysyessä, mistä Akka tuli ja kuuluiko se johonkin laumaan, sen tummat kulmatäplät nousivat ylemmäs otsalle ja se tuhahti hieman närkästyneesti. " Ensimmäinen ajatukseni oli, että onpas siinä kohtelias hukka...mutta taisin olla väärässä" Narttu sanoi. " Ennemminkin minä voisin tivata sinulta, kuka olet, ja mitä täällä teet, sillä olemme aika lähellä laumamme rajoja."
Näin sanottuaan Akka jäi katselemaan tätä vierasta vaaleanharmailla silmillään rauhallisesti ja tutkien.

Nyt Naalia alkoi tympiä tämä narttu. Ei uros niin helpolla avautuisi.

" Hah, vai pitäisi minun kertoa kuka olen ? No hyvä on, olen Naali en kuulu laumaan sillä pidän aikalailla omasta rauhasta " Uros sanoi ja tuhahti. Kyllä se liittyisi laumaan, mutta ei se vielä viitsinyt. Olihan se vasta äskettäin tänne saapunut.


Valkoturkki katseli Akkaa ja heilautti häntäänsä rauhan merkiksi. Ei se jaksanut tuhlata voimiaan tuon nartun kanssa tappelemiseen, ainakaan vapaaehtoisesti.

" Naali siis." Akka totesi ja painoi nimen mieleensä. Oli ihan hyvä tietää mahdollisimman paljon kotiseudun muista susista, laumattomistakin.
" Viihdyt siis omassa rauhassasi?" Akka ennemmin totesi kuin kysyi, ja sen mielessä kävi huomaamatta ajatus Metkasta. Sillä jos joku rakasti omaa rauhaansa, niin Metka olisi selllainen susi. Ehkä ajatus sisaresta sai nartun muuttumaan hitusen lämpimämmäksi tätä vierasta laumatonta kohtaan, ja se istahti lumihankeen kiepauttaen häntänsä sievästi etujalkojensa päälle.
" Saanko kysyä, mistä sinä olet tulossa? En ole aiemmin ainakaan kuullut sinusta, vaikka olen asunut tällä seudulla jo kauan." Narttu sitten kysyi ystävällisellä äänellä, ja kohotti katseensa aurinkoon, joka pilkisteli aina vain uskaliaammin tähän hyiseen pakkasaamuun.

Valkoinen uros katsoi narttuun hieman viileästi, mutta tuhahti. Se rentoutti lihaksiaan, ja sen karvat laskeutuivat jo hieman.

" No, saavuin vasta äskettäin... Olin laumassa jossa ahdistuin. Mistäs neiti tulee ? " Se kysyi ja heilautti päätään. Ei toisesta olisi harmisa, ainakaan vielä.

(( Sorry lyhyt, inspis taas jossain kuusessa ))

" Tulen tuolta" Akka sanoi ja huitaisi päällään huolimattoman oloisesti olkansa yli. Liikkeessä ei kuitenkaan lopulta ollut mitään huolimatonta. Koko nartussa ei ollut mitään huolimatonta. Akka oli erinomaisen hillitty ja hallittu susi.
" Kuulun Haukan laumaan." Akka sitten jatkoi. Se ei ollut aivan varma, olisikohan Naali mahdollisesti halukas liittymään laumaan...erityisesti sen jälkeen, kun se oli sanonut viihtyvänsä yksinään. Narttu istuskeli ja tarkkaili tätä Naalia saadakseen selvyyden asiaan, sillä siitä kuitenkin tuntui, että sanojensa takana uros saattaisi kovastikin olla halukas yrittämään päästä lauman jäseneksi. Naali vaikutti ainakin näin pikaisen tuttavuuden perusteella kelpo sudelta, joten Akka ei nähnyt syytä, miksei se olisi laumaan päässyt niin halutessaan.
" Mitä olet ajatellut tehdä tällä seudulla? Tuumitko asettuvasi asumaan, vai ajattelitko vielä jatkaa matkaasi muille maille?" Akka kohta kysyi urokselta kepeään rupattelusävyyn, ja heilauttipa vielä pikkuisen hännäpäätään ystävällisyyttään osoittaakseen.

Naali rentoutui ja nyökkäsi Akalle. Se hengitti nyt rauhallisesti ja otti muutaman askeleen eteenpäin.

" Noh, ajattelin liittyä ehkä laumaan... Mutta pitää harkita vielä mihin... Ovelan laumassa susia riittää paljon, joten se ei ole suunnitelmissani... " Valkoturkki sanoi ja heilautti häntäänsä.

Toki se halusi laumaan, saadakseen uuden perheen ja ystäviä. Laumattomana, oli vain se hyväpuoli että oli vapaus oleskella kaikkien hukkien kanssa, ilman saarnaa tai moitteita.

" Ah, olet vielä miettimisvaiheessa siis." Akka sanoi, ja katsoi Naaliin nyt jo lempeästi. " Voin tietenkin auttaa sinua kertomalla meidän laumastamme. Haukan lauma on voimakas lauma, joka kohenee kovaa vauhtia. Alfamme, Haukka, on lempeä ja rento, paras alfa, mitä kuvitella saattaisin. Lauma on muutoinkin sopuisa ja rauhallinen, oikein hyvä lauma suden olla."
Nartun äänessä oli -ei niin vähäinenkään- ylpeyden vivahde sen voidessa kertoa nämä kaikki asiat laumastaan täydellä sydämellään.
Akka nousi lumihangesta ylös, ja nyökkäsi Naalille. " Nyt minun on jatkettava matkaani tuonne pohjoiseen. Oli mukava tutustua sinuun, Naali. Tovottavasti löydät etsimäsi, oli se sitten mitä tahansa." Puheltuaan näin Akka ei kuitenkaan vielä poistunut, vaan jäi odottamaan, josko hänen uudella tuttavallaan olisi vielä jotakin sanottavaa.

Naali kuunteli Akan puhetta ja alkoi miettiä. Haukan lauma kuulosti lupaavalta, mutta silti olisi myös hyvä jäädä laumattomaksi. Päätös oli vaikeata.

" Kiitos Akka. Oli myös ilo tavata sinut, mietin asiaa, ja saattaa olla että näemme pian samoissa riveissä " Naali sanoi ja naurahti. Sattaisi toki olla että se liittyisi jokonkin laumaan, mutta Akkaa se ei unohtaisi.

(( No tämä alkaakin olla siis tässä. Kiitos, Naali kiittää ja kumartaa mukavasta pelistä ))

" Jää hyvästi!" Akka haukahti Naalille ja lähti jolkottamaan eteenpäin. Lunta oli niin, että sinne upposi hyväisesti, Mutta Akka uskoi pystyvänsä pitämään yllä mukavaa matkavauhtia useamman kymmenenkin kilometriä, koska saattoi kuitenkin jolkottaa, eikä lumen paljous vaatinut vielä loikkimaan eteenpäin.

_ Kiitos _