Seinäruusu.

Nimi: Seinäruusu.

Ei kutsumanimiä.

Sukupuoli - Narttu.

Ikä - Nelisen vuotta.

Ulkonäkö: Seinäruusu on keskikokoinen ja pehmeäturkkinen susi jolla on harmaavalkea turkki. Mahanalunen, tassut ja kaula ovat täysin vitivalkoisia. Selän päällä taasen on harmaan eri sävyjä, tummanharmaasta vaaleanharmaaseen ja mukaan mahtuu myös mustia karvoja sekä hieman ruskehtaviakin. Nartulla on keskipitkä häntä, sirot kasvot ja ruskeakellertävät silmät. Seinäruusu on normaalipainoinen.

Luonne: Seinäruusu on hyvinkin lempeä ja hyvätahtoinen narttususi. Se on riippuvainen sosiaalisesta kanssakäymisestä laumalaisten kanssa ja suorastaan rakastaa seuraa. Sillä ei ole dominoivia piirteitä nimeksikään ja Seinäruusulla on hyvät hermot. Joskus alkujaan kun se nuormetsän laumaan liittyi niin narttu oli hiljainen ja vetäytynyt kuoreensa, pelkäsi monia lauman susia. Mutta nyt jo pari vuotta laumassa olleena se juttelee mielellään kaikkien kanssa. Teräksisten hermojensa ja lempeän luonteensa ansiosta narttu viihtyy mielellään pentujen kanssa.
Harmaaturkki on ikäisekseen hyvin viisas susi joka pelaa varman päälle ja tietää milloin pitää suunsa kiinni.

Fyysiset ominaisuudet: Seinäruusulla on vahvuuksia ja heikkouksia aika tasapuolisesti. Se osaa metsästää, mutta ei ole kovin nopea enään, nopeuden taasen korvaa sitten se että nartulta löytyy voimaa.

Historiikki: Tavallaan Seinäruusu eksyi ja löysi laaksoon. Se syntyi harmikseen hyvin ankaraan laumaan jossa kaikki heikot yksilöt häädettiin. Pentuna Seinäruusu oli pienin sisaruksistaan, heikoin ja kaikkien mielestä hyödytön. Ei tuosta kasva sutta sitten nimeksikään, muut laumalaiset ilkkuivat usein. Narttu vetäytyi jo nuorena omiin oloihinsa ja sulkeutui pikkuhiljaa muiden haukkumana kuoreensa. Ei kulunut kauvaa kunnes alfapari päätti häätää pennun laumasta. Tuo ei olisi laumalle muuta kuin neljä jalkaa ja yksi suu lisää ruokittavana. Niinpä alkoi vaellus kohti parempia elinpaikkoja. Vaeltaessaan huonokuntoisena nuorsutena se viimein eksyi laaksoon ja hakeutui heti ensimmäiseksi laumaan. Tullessaan Nuormetsän laumaan se oli huonokuntoinen takkuturkki, mutta piristyi paljon laumassa ja sudesta kuoriutui mitä lempein olento. Seuraava suuri suru koettiin Haukan menehtymisen ansiosta.