Vaikka mitä

// Ovela Trishan kanssa //


Yö oli vaihtunut aamuun ja aurinko oli noussut hetki sitten. Rustea naaras jolkotti vuoristolla ja hyppeli häntä heiluen. Harakansilmän kanssa tapaaminen oli kyllä piristänyt. Mutta samalla masentanut.

Nyt olisi hyvä saada aamiaista, mielellään heti.

Ruskea susi ei suinkaan ollut ainoa, joka liikkui kivikkoisella vuorimaalla. Ovela oli eksynyt pitkästä aikaa tällekin puolelle reviiriään ja löytänyt heti riekon jäljet. Koska uros oli nälkäinen huolimatta muutama päivä sitten kaadetusta hirvestä se oli päättänyt seurata jälkiä. Valitettavasti riekon hajujälki oli pian kadonnut, mutta sen sijaan Ovelan kirsu tavoitti uuden tuoksun. Se sai vanhan uroksen nostamaan päätään.

Susi. Täällä jossakin oli susi, eikä se susi kuulunut Ovelan laumaan.

Tuskatar kuuli ääniä takanaan. Susi ?

Keskellä syvää ja kimaltelevaa lunta, naaraan ruskeat niskakarvat nusivat pystyyn ja sen kidasta kumpusi matala ja varoittava ääni. Kookas narttu murisi puun lähelle, josta ääni kuului. Jos toisesta olisi harmia, naaras selviäisi leikiten.


" Tule esiin kurja !! " Tuskatar huusi ja pörhisti karvojansa. Mitä toinen haluaisi ?

Hetken oli hiljaista, mutta sitten uhmakas ääni vastasi. Ovela pörhisti turkkinsa ja luimisti korvansa. Iän kellertämät hampaat olivat yhä edelleen vahvat, vaikka vuodet olivatkin urosta nakertaneet. Alfa jäykisti koko kehonsa ja valmistautui ajamaan tunkeilijan tiehensä.

Röyhkeän tunkeilijan.

"Sinäkö käsket minua, laumaton luopio? Raahaa luusi reviiriltäni, tai revin lihasi irti niistä!" uros murisi ja marssi lähemmäksi. Kitukasvuisten vuorikoivujen ja lehdettömien, lumen peittämien puskien takaa paljastui lopulta sen vihollinen. Ruskea narttu.

Tuskatar meinasi ruveta naruramaan hullun lailla, mutta malttoi mielensä. Toinen siis kuului laumaan.


" Kuulkaas nyt !! Tämä vuorsto ei kuulu kenellekkään, senkin käppänä !! " Ruskea naaras huusi toiselle ja murisi vieläkin. Miten vieras kehtasi käskeä naarasta häipymään, VAPAALTA-MAALTA !!


Tuskatar otti muutaman askeleen eteenpäin mutta silöti se oli valmiinä puolustautumaan. Ei se tiennyt, hyölläiskö toinen vai ei.

Vieras susi ärisi sille lisää ja julisti, etteivät nämä alueet kuuluneet kellekään. Vai niin. Kyllä Ovela näyttäisi koppavalle nartulle, kenelle juuri tämä kohta Ovelan mielestä kuului. Se ryntäsi äkisti kohti ja louskautti valtavat leukansa kiinni, pysähtyen vain muutaman askelen päähän nartusta. Valehyökkäyksen tarkoitus oli selvä; Ovela ei ollut täällä väittelemässä nartun kanssa. Joko se lähtisi, alistuisi tai saisi Ovelan kimppuunsa. Koosta ja kuonon muutamasta vaaleasta arvesta päätellen uros ei ollut millään tavalla kokematon tälläkään puolella elämäänsä.

"HÄIVY!"

Tuskatar sai nyt tarpeekseen tästä sudesta. Toisella taisi olla jokin hukassa orviensa välissä, tai se oli keksinyt lauman aivan itse.

" SINÄ JULKEA !! SINÄ et häädä MINUA pois vapailta mailta !! Sinun "Reviirisi" on jossakin tuolla jorpakossa... Ei täällä !! " Naaras uhosi ja luoskutteli itsekkin leukojaan. Tuolla sudella ei ollut oikeuksia häätää Tuskatarta pois vapalta mailta. Jos tämä olisi ollut jonkun lauman reviiri se olisi kyllä haistanut sen.

Naaraan päälle pöllähti hieman lunta ja se ravisti hennosti ruskeaa turkkiaan. Se ei silti lakannut tuijottamasta urosta.

Vieras ei kavahtanut, vaan asettautui puolustamaan oikeuttaan olla tässä. Ovela veti hampaansa yhä leveämpään irveeseen. Sen pörheä turkki sojotti tikkusuorana niskassa ja selässä ja häntä nousi korkealle ylös. Jos toinen halusi haastaa Ovelan, niin kyllä uros otti haasteen vastaan. Se tuijotti narttua vielä silmiin hetken aikaa, kunnes otti muutaman jäykän askelen sitä kohti.

"Tajua parhaasi ja alistu, tai minä revin sinut riekaleiksi!" uros uhkasi ja lipaisi taas huuliaan. "Sinä voit alistua nyt, tai taistella!"

Juuri tämän takia Ovela ei arvostanut laumattomia. Ne tunkivat reviirille (tai no, ei tämä nyt varsinaisesti ollut enää Ovelan reviiriä. Ovelan reviiri oli hieman pohjoisempana, poissa solasta. Mutta ei sillä ollut väliä!) ja sen jälkeen haastoivat riitaa. Hänen ei tarvinnut kuin ilmaantua nartun eteen ja se oli jo käymässä kimppuun.

Tuskatar huomasi toisen eleet ja murisi matalasti. Se alistuisi koskaan.

" Minä en pahaisille susille alistu. Varsinkaan sellaisille jotka luulevat omistavansa jotakin, jota eivät todellisudessa omista !! " Naaras huusi ja loikkasi kohti Ovelaa. Sen hampaat välähtivät ja se oli iskemässä niitä urokseen.

Se ei voisi sietää tuolaista mahtailua. Tuollaiset eivät ansainneet naaraan kunnioitusta.

Narttu ei alistunut. Sen sijaan se teki ensimmäisen liikkeen ja loikkasi kohti Ovelaa hampaat irvessä. Vanha uros käytti hyväkseen naaraan innokkuutta käydä kiinni ja painui alas haukkaisun tieltä, yrittäen samalla iskeä hampaitaan kiinni nartun kurkkuun. Turkki näytti paksulta ja suojaisi varmasti hyvin, mutta ainakin Ovela voisi yrittää suistaa toista tasapainosta.

((Uu, konflikti! Hei, sopiiko sinulle että Saiccukin hyppäisi mukaan Usvallaan?))

(( Juu toki. Tuskatar sopisi varmaankin hyvin Varpun riveihin, paremmin kuin Ovelan x3 ))

Tuskatar murisi toiselle yhä. Uros näytti vahvalta ja kookas susi voisi satuttaa pahastikkin. Nyt olisi Harakansilmästä ollut apua, mutta ei narttu vielä apua tarvitsisi paljoakaan. Tuskatar valmistautui jo seuraavaan hyökkäykseen, mutta seisahtuikin paikalleen. Se tuijotti murhaavasti Ovelaa, ja odotti uroksen seuraavaa liikettä.


Narttu oli tottunut tappelemaan, joten jos se saisi kolhuja, ei se siihen varmaankaan kuolisi. Jos naaras liittyisi Veren laumaan, tämä oli hyvää harjoitusta, jos vaikka Veri haluaisi testata naarasta.

Usva oli kulkenut harhaan ja eksynyt Ovelasta. Omaa kömpelyyttään kiroten Usva huolestui, läskyttäisikö Ovela tätä moisesta erheestä. Uroksen huolirypyt syvenivät tämän harhaillessa lumessa ja haistellen ympäristöä. Valkeaturkkinen beta ei saanut alfansa hajua mistään ja alkoi selkeästi turhautua. Sitten se äkkäsi, että hänhän voisi kutsua Ovelaa, jos tämä olisi lähistöllä. Niinpä Usva kohotti kuononsa kohti taivasta ja ulvoi kumeasti. Ulvonta viesti, että beta oli eksynyt ja eikä tiennyt, missä toinen oli.

(Anteeksi, mutta pääseekö mukaan Ruusulla?)

Ruusu oli lähistöllä tutukimassa laumanreviirin rajoja. Ruusu oli kuulut ääniä ja oli tulossa katsomaan mistä oli kysymys jos se olisi tunkeili niin Ruusu voisi näyttää tuolle. Ruusu kuuli jonkun ulvovan mutta jatkoi matkaansa sitä meinaan kiinosti mistä ne muut äänet tulivat. Kun Ruusu näki Alfansa ja vieraan hukan se juoksi Ovalen luokse ja tervehti kumartamalla ja meni seisoman alfansa viereen ja odoti käskyjä.

// Pääsenkö minä Harakansilmällä mukaan ? :) Ei ole pakko tulla ^^ //

Ovela ei saanut otetta; vieras narttu oli liukas kuin vasta joesta napattu lohi. Se perääntyi ja näytti hetken siltä, että aikoi käydä kiinni uudelleen. Hyökkäystä ei kuitenkaan kuulunut. Narttu vain tuijotti Ovelaa ja Ovela tuijotti muristen takaisin. Se käveli taas pikkuisen lähemmäksi, jättäen toiselle tasan kaksi vaihtoehtoa; perääntymisen tai hyökkäämisen. Kummassakin tapauksessa Ovela olisi valmiina.

Ulvominen sai Ovelan irvistyksen levenemään; Usva kutsui sitä. Beta oli eksynyt. Ovela valmistautui vastaamaan, sillä mikäs olisi sen parempaa kuin Usvan rinnalla häätää tämä koppava narttu tiehensä. Ruusun ilmaantuminen sai Ovelan kuitenkin hetkeksi hämilleen. Juuri, kun uros oli ulvahtamassa, olikin uusi narttu loikannut sen viereen lähes tyhjästä.

"Mitä sinä täällä teet?" Ovela kysyi irvistäen ja unpohti hetkeksi, että se edes oli keskellä tappelua. Moinen virhe voisi olla kohtalokas, ellei vastustajakin olisi yhtä häkeltynyt äkillisestä seuralaisesta.

((Susu: Minulle sopii kyllä, mutta seuraavalla kerralla kysy ENSIN, pääsetkö mukaan ja vasta SITTEN kirjoita vuorosi, jos saat kaikilta myöntäväm vastauksen. Se on kohteliasta pelin aloittajaa ja muita pelaajia kohtaan.

Shui; minulle käy kyllä. Sopiiko Caramellille ja Saiculle vielä kaksi pelaajaa mukaan?))

Tuskatar katsoi Ovelaa silmä kovana. Se murisi hiljaa ja nyt se käytti tilaisuutta hyväkseen. Se hyökkäsi hiljaa haukahtaen ja se tunsi nenässään Ovelan turkin hajun. Niin lähelle se oli päässyt. Hampaat koskettivat nyt turkkia ja se voimisti leukojensa toimintaa.


Se oli kyllä huomannut että muitakin oli tullut paikalle, mutta se ei saanut naarasta perääntymään.

// Käykö että Hunaja tulee myös ?? //

((Minulle ainakin, sehän on sinun hahmosi ja laumassa kuitenkin, niin pelin tahti ei hidastu))

// Hih, hienoa ^^//

// Täältä tullaan Harakan kanssa ^^ //

'' Ah, Siinä. '' Harakka hiljensi rauhallisen jolkottelunsa askeltamiseen, Se haravoi katseellaan vuoristoa , ja mietti mistä olisi helpointa kivuta ylemmäksi. Harakka ei paljon miettinyt kun sen silmät osuivat polkuun missä oli joskus muitakin susia kulkenut, Ja kookas uros jolkotteli tyynesti sinne ja aloitti kipuamisen varovasti ja liukastellen, Sen vahvat tassut toivat sitä ylemmäksi vuoristolla, Korvat valppaana etuviistoon kääntyneinä ja häntä rennosti heiluen.

Hetki sitten oli kuulunut uroksen korviin vaimea ulvahdus, Ja tämä näytti varautuneemmalta.
Sitten se näki kaksikon, Ei, kolmikon jonka ympärillä leijaili kireä ilmapiiri, Selvästi tappelu tulossa, Vai oliko se käynnissä jo?

Sitten uroksen kirsuun kantautui tuttu haju, Tuskatar ! Uros ulvahti käheästi '' Tuskatar ! ''
Ja lähti yllättävän nopeaan juoksuun kohti ystävätärtään, Sen niskakarvat nousivat automaattisesti pystyyn lapakarvoja myöten, Uros siirtyi Tuskattaren vierelle seisomaan ja mulkoili kaksikkoa, Se tunnisti Ruusun, Mutta ei tervehtinyt toista, Vaan luimisteli korviaan.

Valkean uroksen ei tarvinnutkaan odotella vastausta ulvontaansa, kun tämä kuuli kaukaista rähinää. Sinä samana silmänräpäyksenä Usva pinkoi täyteen vauhtiin, minkä kömpelöistä kintuistaan vain pääsi. Ovelan murahtelun tämä oli tunnistanut ja sydämessä läikähti. Kun vain ei olisi sattunut mitään!

Muutaman mäen ja parit kivikkoiset rinteet noustuaan Usva näki asetelman susista alempana. Ovela oli kaiken keskellä selkeästi kärttyisenä. Betaa alkoi totisesti huolestuttaa tämä ikävältä näyttävä tilanne. Usva lähti loivaa rinnettä kiitämään alas. Pian, nopeasti, Ovela tarvitsisi kipeästi betaansa!

Muutaman sudenmitan päässä Ovelasta Usva ulvahti kimeästi ja ilmoitti näin olevansa läsnä ja alfan käytettävissä.

Ruusu vastasi nopeasti alfansa kysymykseen "kuulin ääniä ja tulin katsomaan ja näin sinut niin tulin autamaan."
Kun Tuskatar hyökäsi Ovelan kimppuun Ruusu hyökäsi Tuskattaren kimpuun ja tähtäsi suoraan kaulalle mutta odotti että Ovela sanoisi mitä tehdä, nyt se kuitenkin vain puolusti alfaansa ja se olisi valmis vaikka kuolemaan alfansa edestä.

Kun paikalle tuli Harakka tuli paikalle, se sai Ruusun sisällä juoksemaan 'ystävä vai alfa, ystävä vai alfa?' Ruusu valitsi alfan ja tyytyi antamaan vain Harakan huomatttavan anteeksi pyytävän ilmeen 'anteeksi, minun täytyy totella alfaani!'

Tuskatar murahti äänekkäästi ja ravsti Ruusua päältään.

" Sinä kirppuinen naaras !! Älä sekaannu tähän, vaan vie haisevat luusi muualle senkin vetelä kiusankappale !! " Rukeaturkki uhosi ja murisi yhkaavasti. Se käänsi selkänsä Ovelalle hetkeksi, ja katsoi Harakansilmää. Samassa tuskatar kääntyi nopsasti takaisin tuon vanhemman uroksen puoleen. Se ei menettäisi katsekontaktia. Se yritti välittää kehollaan viestiä Harakansilmälle; Listi tuo narttu, ja pidättele muita !! Ovela kuuluu minulle, ja hänen verensä




Samaan aikaan Hunaja jolkotti tyytyväisenä. Yhtäkkiä kuului hyvin läheltä rähinää ja se tunnisti äänet. Ovela. Uros alkoi juosta nopeasti lumessa joka pöllysi vimmatusti. Pian Hunaja saapui susien luokse ja näki Tuskattaren. Se päästi suustaan vaoittavan murinan ja sen kellertävät hampaat paljastuivat. Se ei antaisi kenenkään satuttaa alfaansa. Uros hyökähti kohti naarasta, mutta huomasi toisenkin tuntemattoman.

Kaikki eteni kovin nopeasti eikä Ovela ollut enää niin perillä tilanteesta, kuin se olisi halunnut olla. Vieras susi kävi kiinni ja se yhdessä Ruusun kanssa puolustautui ärisemällä ja iskemällä leukojaan kohti vihollisia. Jostakin sen takaa kuului Usvan kimakka ääni. Mikä onni, beta oli paikalla! Ovela tunnisti myös Huudon ja näki, miten uros syöksyi pusikoista kohti kimppuun käynyttä narttua. Ovela ei jäänyt odottamaan eikä kuuntelemaan, mitä tunkeilevalla naaraalla ja sen ilmestyneellä toverilla oli sanottavanaan, vaan se hyökkäsi hampaat irvessä kohti Tuskattaren korvia yhdessä. Se repisi ne irti! Valtavat leuat louskuivat auki ja kiinni. Alfa oli itsevarma. Sillä oli uskollinen laumansa takanaan. Uskolliset Huuto, Ruusu ja luotettu Usva.

Laumansa kanssa susi oli vahva.

Harakka mulkaisi Ruusua, Vai oli tuo tuon toisen uroksen laumassa. Vai niin. Nyt ei säästeltäisi voimia, Harakka puolustaisi ehdottomasti Tuskatarta.

'' Kyllä sinä nyt virheen teit ! Tuskattareen et koske ! '' Uroksen sisällä kiehui kun se äkkäsi että Ruusu oli käynyt Tuskattareen kiinni, Uros otti syöksähtävän askeleen hieman lähemmäksi ja suuntasi hampaansa Ruusun niskavilloihin, Tavoitteli Ruusun nahkaa ja lopulta sai sen purukalustonsa väliin. Uros laski oikean etusistaan vasten Tuskattaren lapaa, Riuhtoen raa'alla voimallaan Ruusua irti, Jos Ruusun irti sai niin Harakka suuntasi hyvin säilyneen hammasrivistönsä kohti Hunajan kaulaa.
Mutta jos Harakka ei saanut Ruusua irti, Se siirsi kehoaan Tuskattaren taakse ( Jos Hunaja takaapäin hyökkäsi), Hunajan tielle.

'' Tuskatar, Varo ! '' Harakka huudahti käheästi näkiessään Ovelan hyökkäyksen, Toivottavasti tässä ei kumpikaan ystävyksistä kuolisi, Harakka suojelisi Tuskatarta kunnes oli viimeisen hengenvedon paikkeilla. Harakasta oli raukkamaista hyökätä tuollaisen susimäärän kanssa.

// Saanko kysyä tätä järjestystä ? Sori jos tulee väärään kohtaan, mutta olen ihan pihalla taas xD //

Tuskatar kuuli Harakansilmän huudon ja väisti kiperästi Ovelan. Kuitenkin sen korvassa tuntui viiltomainen kipu, ja pian verta alkoi norua sen korvasta. Nyt sille riitti, se raatelisi tuon uroksen maan tasalle. Naaras otti muutaman askeleen eteen ja loikkasi hampaat irvessä Ovelan takajalalle. Se otti vahvoilla leuoillaan kiinni harmaaturkin 'reidestä' ja alkoi voimistaa otettaan. Pian sen hampaat lävistäisivät koko nahan.


Hunaja murisi uhmakkaana Harakansilmälle ja hyökkäsi suoraan uroksen niskaan. Se ei suvainnut että sen laumatoveria satutettaisiin.

" Sinä kapinen... Irrota Ruusu välittömästi tai saat päästä hengestäsi !! " Hunaja uhoi ja iski hampaansa Harakansilmän kaulalle. Kovinpahaa jälkeä ei vielä tulisi, mutta tämä oli vielä kovaotteinen varoitus. Pian alkaisi veri norua, jos tuoinen ei irrottaisi.