Korppi polo löytää tiensä tulevaisuuteen ((loppu))

Mustutrkkinen varsin sirohko neito nimeltään korppi oli tutustunut varasin omaperäiseen laumaan jota johti alfa nimeltään Varpu, tosin alfaa ktusuttiin nimellä vEri. Alfasta ei ollut neidolla valittamista kaikni pulin säyseä uros, mutta mitä lauma piti sisällään se oli jotian ihan mutua kuni sitä mitä Korppi suvaitsiis alamaisiltaan, mutta kuten oli aijemmin varvun kanssa puhunutkinettä asialle tehtäisiin jotian ja korppi ei ollut henkilökohtaisesti tavannut juurikaan näitä laumalaisia mutta eiköhän sekin aikanaan tapahtuisi. sen sijaan Korpilla oli kerrottavaa alfalleen. Se kun oli rajoilla törmänynt varsin mielenkiintoisene parivaljakkoon. joten se katsoi parhaaksi kertoa mitä rajoilal tapahtui, ja oli neiti pistänyt silmälle myös joukkion laumattomia. Tämä ei tietäisi hyvää Varvun lauman eteen, mutta asialle oli tehtävä jotain. taisteluun heillä ei ollut kylliksi susia.
Mustaturkkinen oli päätynyt pesille retkiltään se aikoi hengähtää tovin mutta halusi kutienkin oitis tavata lafansa. Olihan Veri ainut johon Korppi luotti luamssa kun ei ollut mutia tavannut eikä todellakaan kuullut mitään järkevää muista susita.
Korppi kohotti kuononsa koholle ja ulvahti kutsuvasti heleällä äänellä alfalleen se oletti tietnkin etät alfa kuulsii kutsun ilman että sitä tarvitsisi erikseen lhteä etsimään. VAativa ja tempperamenttinen Korppi ryhtyi kuitenkin pian etsimänä alfaansa hajujälkien perusteella.

Päivä oli ollut kauniin seesteinen näin talvipäiväksi. Ilmassa oli pientä kevääntulon merkkejä, sillä aurinko alkoi hiljalleen paistamaan yhä lämpimänä. Varpu jolkotteli suojahangella ja nuuski rusakon jälkiä. Mokomat jäljet olivat kuitenkin melko vanhoja, joten niiden perusteella ei mitään saalista löytyisikään. Pian kauempaa kantautui Korpin kutsuhuuto. Alfa nosti päätään ja höristi korviaan. Ilmeisesti rajoilla oli ollut jotain liikettä. Varpu ulvaisi kumean vastauksen ja lähti kiireesti hölkkäämään kohti Korppia.

Muutaman hetken ja melkoisen umpihangessa kahlaamisen jälkeen, Varpu tavoitti Korpin näköetäisyydelle. Kookas uros lisäsi tahtia ja oli tuossa tuokiossa mustan naaraan luona.
"Mitä täällä on tapahtunut? Onko joku kärkkynyt reviirilläni?" Varpu murahteli ilme vakavana ja tuijotti Korppia.

Korppi sai piankin vastauksen kutuunsa joten se pysähtyi ja jäi odottamaan Varpua saapumaan paikalle. Kun alfa saapui paikalle tuo ehtikni jo esittää kysymyksen ennenkuin Korppi ehti edes puhua. " Arvon alfani on hyvä tietää että rajoijen lähettyvillä liikkuu melko suuri kokoinen ryhmä ilmeisestikkin jonkin liasissa suunnitelmissa meitä vastaan, törmäsin rajoilla kahteen suteen josita toinen kertoi kuuluvansa Haukan laumaan, ja ymmärsin myös että osa tästä kauemmassa oelvassa ryhmässä ovat myös osa laumalaisia ja laumattomia. En tietenkään ole tästä aivan varma koska tämä kertoja ei maininnut nimeään eikä juuri ollut järin luotettavakaan tapaus mutta jotain rajoilla on tekeillä eikä se haiskahda hyvältä. " korppi ekrtoi pitäen ryhtinsä suorana näyttäen pienen eleen aksvoillaan alfalleen alistumisen merkeissä. Korppi oli erikoinen susi laatuaan, se oli aijemmin pyytänyt Varpua käyttämään narttu nimityksen sijaan häntä nimellä. Niin ei neito hyväksynyt itseään nartuttelevan. Eikä se sitä hyväksyisi tulevaisuudessakaan.
Kevään tuoksut eivät aivan olelet vielä vahvimillaan mutta jokainen kevään kokenut tiesi sen tulevan hiljalleen. Ja narttuna Korppi kyllä tunsi kehossaan muutosken tapahtuvan.
Suden tavoin narttu piti katseensa alfassa ja kuunteli mitä tuo sanoisi tai kysyisi. Vakava ilme mustilla ksvoillaan.

Varpu ei pidätellyt kiukkuaan, kun Korppi raportoi reviirin rajoilla kärkkyvistä susista. Silmiin leimahti julma katse ja alfan niskakarvat ponnahtivat raivosta pystyyn. Tätä hän ei hyvällä katsoisi, ei totisesti! Kapisia kojotteja hänen mailleen kärkkymässä!!
"MITÄ?! Miten ne ruojat kehtaavatkin loukata näiden maiden ylivertaisinta alfaa?!!" Varpu mylvi silkasta raivosta.
"Rajoja on vahvistettava ja liikuttava tiheämmin niillä main. Yhtäkään, ei yhtäkään niistä kapisista kirppusäkeistä päästetä valtaamaan edes sudenmittaa MINUN maistani! Ja jos tulevatkin mailleni, niin jokaiselta niskat nurin! alfa jatkoi silmittömän täristen raivosta. Raivo oli niin suuri, ettei uros oikein tiennyt, miten käsitellä tätä turhautumista ja kiukkua joka velloi kookkaassa kehossa.
Nyt pitäisi yrittää pitää pää kylmänä ja ajatella selkeästi. Korppi ja Liekki olivat potentiaalisia rajavahteja, heitä Varpu aikoisi käyttää tähän hommaan. Kevät kun teki hiljalleen tuloa, niin se sai joissain susissa aikaan uhkarohkeutta lähteä koettelemaan alueen valtausta. Tätä Varpu todellakaan ei katsonut läpi tassujen, ei totisesti. Painuisivat toteuttamaan reviirihaaveitaan jonnekin muualle! Varpu ei antaisi moisten susien irvikuvien kärkkyä omia maitaan, varsinkin kun kesäisin näillä main oli erityisen paljon saalista.
"Nar... Korppi! Mitä sinä ehdottaisit tässä tilanteessa?" Varpu sitten kysyi täysin yllättäen. Tätä ei saattanut kuulla Varpun suusta, ei todellakaan varsinkaan jos susi olisi tavallinen laumalainen. Varpulla kestikin hetken, ennen kun sai kakistettua tämän ulos kidastaan, sillä uroksen ylpeys ei antanut hevillä periksi kysellä muilta mielipidettä. Mutta alfalla oli tälle hyvä syy. Hän tekeytyi luottavansa enemmän Korppiin, mitä todellisuudessa. Korppi saisi käsityksen siitä, että alfa suosi tätä, jolloin Varpun penikoimissuunnitelma etenisi.

Eripari silmät katsoivat alfaa ymmärtävisesti kiukusta. Korppi olisi todennäköisesti toiminut juuri samalla reaktiolla kyseiseen asiaan. Varvun kysyessä Korpilta mielipidettä se kallsiti päätään ja oli hetken hiljaa miettien. " Meitä ei ole kyllin suurtaa märää vahvoja susia että päihittäisimme ne taistelussa. Niitä oli melko paljon Itse olen valmis taistelemaan niitä vastaan mutta tarvitsemme paljon apua miät nyt nopeasti ehdin laskea niitä oli yli kymmen kunta. Ja mikä lienee puhe tästä haukan laumasta. Lie paljonko niitä vielä on.... Minä olen tällä hetkellä sitä mieltä että selvitämme haukan lauman suuruuden ennenkuin tekisimme mitään päätöstä ja rajoja vahditaan entistä tiukemmin. " korppi vastasi pitäen ryhtinsä suorastaan kovana häntä sojottaen lähes suorana. Vaikak se arvostikin alfaansa siltä kysyttiin mieli pide johon se vastasi suoraan ja rehellisesti oman kantansa. Sillä ei ollut mitään käsitystä siitä mitä Varpu ajoi todellisuudessa takaa "mielistelyllä narttua kohtaan.
Mustaturkkinen neitokainen piti katseensa alfassaan mikäli tuo sanoisi asiaan koskien jotain oli se sitten tuomitseva tai ei.

Vieraiden susien määrä oli suurempi, kuin Varpun oman lauman koko. Se saikin uroksen mietteisiin. Nämä luopiot, joista Korppi oli raportoinut, saattoivat olla fyysisesti heikkoa sakkia, kun taas Varpun riveissä oli vahvoja yksilöitä. Tosin tässä tapauksessa määrä voittaisi voiman. Ja se kääntyisi Varpun lauman tappioksi. Tätä piti totta tosiaan miettiä todella ankarasti, yksikin väärä siirto ja Varpu saattaisi joutua sanoa hyvästit reviirilleen ja laumalleen. Ja sitähän uros ei totisesti tahtonut! Vasta hän oli Viiman sysännyt vallasta ja valloittanut laakson läntisen osan, maastoltaan hedelmällisen ja kesäisin saaliskannalta laajan alueen. Ei, Varpu ei totisesti luovuttaisi niin helpolla. Varsinkin kun suunnitelmat pentueella vahvistavasta laumasta oli käsillä ja lähellä. Tämän kun alfa pääsisi toteuttamaan ja pennut kasvaisivat aikuisiksi, lauma olisi miltei voittamaton! Kevät totisesti oli tuloillaan ja Varpun pitäisi kiiruhtaa, että paritteluaikana hän saisi mitä oli suunnitellut.
"Meitä tosiaan on vähän verrattuna niihin rakkeihin, jos ilmoittamasi määrä pitää paikkaansa." Varpu murisi katkerasti. Hän ei voinut sietää ajatusta siitä, että kohta HÄNEN maat saattoivat olla moisen kirppusakin käpälissä.

Alfa kohotti kuononsa kohti taivasta ja ulvoi kumeasti. Tämä ulvonta piti sisällään viestin, jossa Varpu vaati laumaansa tulemaan rajoille ja pitämään aistinsa terävinä tunkeilijoiden varalta. Sitten kookas uros katsoi Korppiin silmät viiruina.
"Minulla on myös suunnitelma tulevaisuuden varalle ja siihen minä tarvitsen sinua, nar.... Korppi," alfa valotti aikomuksiaan.

Korpin kasvoille nousi ilme joka kertoi että oli ekrtonut kaiken mitä oli nähnyt niin tarkasti kuin suinkin kykeni VArvun epäilessä nartun sanoja susien märäästä. Korppi ei kuitenkaan ptikänä etinyt ajatella seuraavaa siirtoa kun Alfa lausui jo seuraavan lauseensa. Korppi käänsi msutaa päätään hivenen kallelleen ja katsoi kysyvästi Varpua " JA se on mitä ? arvon alfa " Korppi lausahti lievästi jännittyneenä. Alfa halusi jotian mihin tarvitsisi Kropin apua.
Ei korppi tuossa tilanteessa ajatellut lisääntymistä tai että itse alfa edes pyytäisi mosita. Ksoka korppi oli perjaatteen nainen silläkin oli vaatimuksensa. Varvun toive ei olisi ihan niin helpsoti toteutettavissa mitä ehkä määrätietoinen alfa ehkä kuvittelikin. Korppi oli nuori ja kikni puolni terve yksilö ja vahva persoona. Mutta se mitä korppi halusi ei ainakana ollut lisääntyä vain pakon edestä. Korppi ei ehkä ollut paras mahdollinen kasvattaja pennuille mutta ei se kuitenkaan halunnut olal luovuttajakaan. Oli kuitenki odotettava mitä alfalla oli mielessä joten Korppi pysyi hiljaa odottaen vastausta.

Alfa tuijotti suoraan naaraan silmiin. Varpu oli järkähtämätön, halusi Korppi sitä tai ei. Mutta tämän suunnitelman Varpu totisesti toteuttaisi.
"Sinä na... Korppi, et ole kuin muut nartut. Minulle ei ole alfapuolisoa, eikä varsinaista betaa. Mutta sinut minä kelpuuttaisin pentujeni emoksi. Laumaan pitää saada meidän vertamme, jotta se olisi kyllin vahva vastustamaan ulkopuolisia ja pitämään reviirin hallussa," Varpu murahteli matalalla äänellään.
"Jos et suostu tähän, niin tiedän kyllä keinon kiristää sinua!" alfa jatkoi. Hän yritti tehdä selväksi, ettei Korpilla olisi muuta vaihtoehtoa, kuin tyytyä kohtaloon Varpun tahdon alaisena.

Korppi suorastaan hätkähti alfansa suorapuheisuutta vaika jurui sitä ominaisuutta arvostikin suurersti. Se ei aluksi tajunnut koko asiaa joten oli vain hiljaa pienessä mielessään muodosteli lausetta mitä vastaisi alfalleen. Olihan se suuri kunnia kantaa alfan pentuja, mutta korppi tuo itsekkin nuori ehkä jopa hivnene itsekeskeinen susi emona pienille pennuille. Olikohan se aivan täydellinen paketti. mutta koska Korppi pisti merkille että VArpu ei aikoisi luouvuttaa. " On suuri kunnia että sanot noin, mutta mitä tarkalleen ottaen tarkoitat ? " Korppi kysäisi sitten hieman vasen korva kenossa. näyttäen ehkä jopa säälittävän tyhmältä mutta Korppi ei ihan noin vian suostuisi kantamaan pentuja ja täten pysyttelemään pesillä varsinkin kun oli tiedossa kinaa rajoista tai kenties jopa vallasta. " Siis tarkoitan että minulla ei ole sinua vastaan mikään, mutta en ehkä ole paras mahdollinen pentujen emoksi... Ja haluan myös sinun osallsituvan niiden elämään. Se on ollut perjaatteeni.... " korppi lausui sitten hieman varmemmin. Se oli pistänyt toki merkille että Varpu oli sanonut sitä nimeltä nartun sijaan vaikka se meinasi joka kerta sieltä tupsahtaa mutta tyytyi siihen että alfa edes yritti.

Painostava ja vaativa katse seurasi Korpin ilmeitä ja eleitä. Nartulla ei olisi mahdollisuuksia perääntyä tästä. Varpulla oli keinonsa. Voi kyllä oli! Heti, kun kiima-aika alkaisi, Varpu suorastaan pakottaisi nartun paritteluun. Ja jos Korppi eväisi paritteluyritykset, Varpu käyttäisi kyllä voimaa ja hampaitaan.
"Tarkoitan sitä, että sinä tulet kantamaan MINUN pentujani, jotka ovat MINUN laumani tulevaisuuden toivo!" alfa sylki suorat sanat suustaan. Se edelleen tuijotti Korppia silmiin eikä irroittanut uhkaavaa katsettaan.
"Joko hyvällä, tai pahalla", se vielä lisäsi murahtaen.
Olihan tuo selvää, ettei Varpu pentuja jaloissaan katselisi. Sitä varten olivat muut lauman naaraat, että ne huolehtisivat suurimman ajan pentujen perässä. Mutta aina kun Varpulla olisi aikaa, se koulisi pennuista lujatahtoisia, voimakkaita ja ylpeitä susia. Sellaisia, kuten Varpu itse oli.

Korppi katsoi VArpua hieman äksyn olosiesti. " Toki on kunnia kantaa pentujasi mutta en minä suostu vain siihen etät sinä hoidat hommasi ja minä kärsin kaikesta siitä tuskasta. Haluan että oelt osa sitä " korppi saneli sitten melko pyytävään sävyyn. Toki se etiesi ettei sillä olsi ijuurikaan vaihto ehtoja mutta ei sitä voisi nini helpolla varpua päästää. Korppi halusi Varpun rinnalle mikäli tuo halusi pentuja itselleen. Musta neito piti katseensa alfassaan varsin odottavaisena mitä mahtoi toinen sanoa neitosen pyyntöön. joka oli ehkä olltu jopa lievästi käskeväkin. Mutta korppi oli kovaluontoinen ja halusi myös itse paljon eikä ollut luovuttaja tyyppiäkään.

Varpu tuijotti itsepintaisen varmana ja uskollisena omalle suunnitelmalleen Korpin pyytäviin silmiin. Toisaalta alfaa ei sitten tippaakaan kiinnostanut pentujen naskalihampaat jaloissa, mutta oliko hänen oikeasti kannettava kortensa kekoon siinä? Eikö Varpu vain olisi voinut hoitaa pentujen koulimisen omien aatteidensa polulle ja Korppi saisi hoitaa ruokinnan sun muut pentuhömpötykset?
Uros näytti vaipuvan mietteisiin ja tarkkaavainen hukka saattoi sen lukea tästä jähmeästä körmystä. Mutta toisaalta, pennuthan olisivat Varpun omia. Muuttaisiko se mitään, kun pennut syntyisivät? Olisiko Varpu yhä samaa mieltä?

Varpu pudisti hieman päätään ja murahti ikään kuin hyväksyen Korpin pyynnön.
"No jos se on niin kovin tärkeää... Kunhan pyöräytät ne pennut minun laumaani ja minun toimestani!" ruskeaturkkinen alfa äyskähti. Varpu ei ollut hyvä tunneasioissa, ei tällaisissa. Uros oli kivenkova sekä ulkoisesti, että sisäisesti. Sitä ei mokomat tunnesiteet herjauttaneet, tärkeintä oli valta ja voima.

Korppi katsoi alfaansa eriparisilla silmillään. Se oli toisin sanoen esittänyt alfalle pyynnön että he eläisivät pentujen tulon lisäksi pulisona. Ja nhätävsäti Alfa oli sen hyväksynyt. Korppi piti katseensa toisessa kunens tuo puhui. Korppia epäilytti suuresti pentujen tulo ja synnytys ennen akikkea. Nuori itsepintainen ja hieman omahyväinenkin susi narttu kun oli ei ehkä ollut paras mahdollinen kasvattamaan ainakaan järin hyvä luontoisia pienokaisia. Mutta kuten varpu oli sanonut että hänen jälkeläisensä vahvistaisivat luamaa. oli siinä puolensa kaksi värsin jääräpäistä otusta yhdistävät geeninsa se tarkoittaa sitä että pentujen geeni taso on korpin ja VArvun mieleen varsin vahvat. " Se on tärkeää, sillä minä kasvoin ilman vanhenpia enkä halua omille pennuilleni samaa kohtaloa. Ja tiedän myös sen että kun vanhemmat ovat yhteis tuumin pentujen kanssa tekemisisssä heistä tulee entsitä vahvenpia. Olen ylpeä siitä että valitsit juuri minut tähän. " korppi lausahti viimein kun oli kyllin pitkään miettinyt sanojaan. Korppi astahti lähemmäksi jähmeää alfaa vilkaisten ympärilleen että kakksikko oli varmasti akhden. Tämän suoritettuaan Korppi pukkasi msutalla kuonollaan VArpua tuon rinta kehään. Merkiksi siitä että todelal välitti alfastaan vaikkei vielä pitkään ole ollutkaan laumassa.

Korpin hellyydenosoitus toi Varpuun aivan uusia tunneulottuvuuksia. Tämä oli uroksen mielestä ehkäpä hieman pelottavaakin, sillä tällaisia tunteita hän oli viimeksi kokenut pentuna, omaa emoaan kohtaan. Alfa jämähti paikoilleen eikä oikein tiennyt, mitä olisi tehnyt. Pian vaistot saivat kuitenkin pienen otteen niinkin kontrolloivasta sudesta, kuin Varpu. Kookas hukka kiehnaisi nopeasti kuonollaan Korpin poskea ja jämähti taas paikoilleen. Varpu hämmästeli itseään, oliko tämä kenties pehmenemässä päästään? Ei, ehkä se oli tämä tuleva kevät. Ehkä se oli aistimus siitä, että pian oli aika.... Sen saattoi haistaa selkeästi Korpista. Ja se tuoksu oli huumaava eikä Varpu voinut sitä vastustaa. Tätäkö se oli? Tätäkö Varpu oli vastustellut niin pitkään? Miten se oli pystynyt siihen? Varpu itsekään ei sitä tiennyt, mutta sen asian uros varmaksi toteti, että Korpin hän omisi itselleen.

Korppi ei ehkä osannut odottaa alfaltaan mosita reaktiota sillä se oli pistänyt merkille että toinen oli jämähtänyt paikoileen kerta kaikkiaan ja korppi oli ehkä jopa säikähtänytkin asiaa. Kuitnekin kun Veri pukkasi sitä poskelle susi neidon kasvoilla välähti omituinen ilme ja tunen valtasi koko hukaksen. Korppi joka tiesi kevään tuovan susiin uutta tunnetta oli melko erikoinen tälle mustaturkkiselle hukakselle. Korppi polo ei tiennyt vielä mihin se oli tarkalleen ryhtymässä. Pian se kantaisi kenties sisällään alfan jälkeälisiä joissavirtasi myös korpin veri.
muttakuka loppuen lopuksi olisikaan alfan ja korpin apuna pentujen kanssa ? siinäpä olikin pulma.
Korppi astahti paikallaan nostaenkatseensa Varpuun. " mitä aijot tehdä sen raja jutun kanssa. " korppi kysyi sitten varovaisesti. sillä se oletti että pennuista ehtisi puhua myöhemmin lisää kun kerran asia oli päätetty ja ei menisi pitkäänkään kun korppi polo olisi jo vaiheen mennyt lävitse ja astuisi uusiin kuvioihin elämässään. se halusi kuitenkin hoitaa tuon rajan enenn kuin olis ikyllin paksu eikä kykenisi juurikaan enää puollustamaan laumaansa täydellä teholla.

Korpin palatessa itse asiaan, Varpua alkoi äskeiset tunteet suorastaan hävettävän. Mielessään alfa sätti itseään heikoksi idiootiksi, vaikka toisaalta Korpissa oli jotain mikä vetosi urokseen. Ei, Varpu jatkoi itsensä sättimistä mielessä ja oli raivona itselleen. Typerä kevät! Typerä kevät tekee vahvimmistakin alfoista heikkoja juntteja!
Varpu yritti keskittää ajatuksensa nyt rajapulmaan, se olisi tärkeintä nyt tällä hetkellä.
"Pitää ilmeisemmin tuoda pesiltä muutamien susien joukkioita ja asettaa ne tasaisin välimatkoin valvomaan rajoja," alfa tuumi samalla, kun mieltä kaiversi vielä halu päästä Korppiin käsiksi ja tehdä pennuille alku. Aika ei tosin olisi vielä, mutta pian, Varpu vaistosi sen sisällään.

Jos Korppi vain suinkin olis ise olisi heilauttanut runsasta vaaleaa hius pehkoa olkansa yli alfansa silmien alla sillä neitokainen pisti merkille miten toinen mielessään peitti tunteita ja ajatuksia yhdestä sun toisesta ei neito niin tyhmä ollut etteikö se olisi mosita huomannut. Mutta koksa Korppi oli melko itsekäskin ei se tuonut omia tunteitaan tämän enenpää ilmoille vain siksi koska se tiesi ettei kevään hurmaavin hetki ollut vielä käsillä vaikak lähellä olikin siihen ei pitkään menisi kun sellainenkin tulisi ja herra Veri pääisisi siittämään pentujensa alkua.
Korppi kuunteli mitä alfa sanoi rajoista ja korppi nyökkäsi tuolle tyytyväisesti " uskon sen auttavan edes jotian minä kerron ja raportoin sinulle mikäli jotian uutta ilmenee niin pian kuin mahdollsita. He eivät tiedä mitä vastaan ovat käymässä. Vaikkei laumamme ole järin kookas on sen sisu sitäkin suurenpi. kuten sinä sinun voimasi ja mahtisi vastaa ainakin kolema sutta ja se on jo paljon. " korppi puheli mielistelevästi ja huiskautteli hännällään härnäävästi Veren kuonoa ollakseen ärsyttävä ja varsin viehättävä

Varpu oli tyytyväinen Korpin antamaan myönteiseen palautteeseen alfan suunnitelmasta rajoilla. Uros oli erittäin tyytyväinen itseensä ja tämä loisti muuten niin yrmyn suden silmistä. Ah, Varpu sitten rakasti omaa vaikutusvaltaansa ja voimaansa. Varpu rakasti itseään. Mutta kuitenkin tämä palasi maanpinnalle taas takaisin.
"Oliko sinulla muuta?" Varpu kysyi ja Korpin hännänpää hipoi uroksen kuonoa. Varpu hämmentyi tästä uudestaan ja meni sanattomaksi.

Korppi suorastaan naruahti susimaisesti huomatessaan että alfa meni sanattomaksi pienen huikautuksen jälkeen. Noh ehkä se oli tarkoituskin. " Eipä taida olla. ehkä meidän on hyvä tavata parin viikon kuluttua uudelleen. " Korppi sanoi varsin maireasti. nerttu tunsi elimistönsä ja teisi että kevään tullen alkaisi olla aika toimia mikäli Veri halusi onnistua aatteissaan. Vaikak orppi epäilikin suuresti tulosta mutta ei se voisi perääntyä niihnä Veri oli itsekkin sanonut.
Korppi katsoi Varpua odottavaisena mitä tuo mahtoi sanoa nartun puheisiin ennenkuin siirtyisi pois alfansa tieltä jolloin tuo voisi jatkaa matkaansa mikäli oli siinä aikeissa.

Alfa kokosi itsensä ja ryhdistäytyi. Ei yksi narttu saisi Varpun päätä näin sekaisin, ei vain voisi. Ei Varpu alentuisi moiseen tunnehömppään. Uros ravisteli turkkiaan ikään kuin yrittäen karkoittaa mielessä pyöriviä tunteita Korppia kohtaan.
"Minä jatkan sitten matkaani," alfa sanoi ripeästi ja kulki Korpin ohi kiivain askelin.
Nopeasti pois, nopeasti. Ei kai kukaan muu huomannut? Varpun oli toden totta saatava nyt järki peliin ja vastustaa moisia tunteellisuuksia. Se olisi alfalta hyvin heikko piirre ja sitä Varpu ei tahtonut. Se ei totta tosiaan tahtonut itsestään heikkoa ja tunteellista hukkaparkaa.

Korppi koki varsin tyytyväisen tunteen kun huomioi että Veri oli lähellä sortua tunnetiloihin. noh korpilla oli moinen vaikutus halutessana knu oli sen verran päättäväinen otus ja kun se jotian halusi se tekisi sen myös. Kropin tulevisuus taisi olla ennalta määrätty sen saapuessa laaksoon. pian se kantaisi alfan pentuja ja kasvattaisi ne ehkäpä jopa tunnollisesti jonknu otisne avustuksella. Noh kaikk ijäi arvattavaksi. Kun Veri lähti pois paikalta varsin nopeasti Kropin hymyili itsekseen varsin pirullisesti ja susimaiseen tapaansa ja suutnasi itse kohti tätä rajajoukkiota oottamaan slevää mistä oli todella kyse.