Hyvästien aika! (Kutsu)-loppunut-

Ruusu oli hyvällä tuulella jolkotelemassa kohti Ovelan reviiriä, Ruusua kuitenkin vaivasi tuleva kohtaaminen alfan kanssa koska Ruusulla oli uutisia.
Ruusu oli juuri äsken jutellut Vallan kanssa ja tehnyt päätöksensä. Ruusu jolkotteli niin ajatuksiinsa uppoutuneena ettei katsonut eteensä!

Ovela huomasi nartun tulemisen jo pitkältä ja se oli lähtenyt tätä vastaan. Ruusu oli käynyt reviirin ulkopuolella ja alfa oli utelias tietääkseen, mitä se oli siellä nähnyt. Jokin nartun oli ajanut lauman alueiden ulkopuolelle.

Ruusu ei näyttänyt huomaavan alfaansa, joten tarpeeksi lähelle päästyään Ovela haukahti herättääkseen nartun huomion. Ellei tuo pian korjaisi kurssiaan, jolkottelisi mokoma vielä suoraan päin.

Ovelan haukahdetua Ruusu heräsi jäleen tähän maalilmaan, Ruusu juoksi alfansa eteen ja kumarsi susimaisesti.
"Hei arvon alfa... siis Ovela, minulla olisi asiaa." Ruusu aloitti varovosti. sitä hermostutti, mitenköhän Ovela suhtautuisi häneen tämän jälkeen.
Ruusu katsoi Ovelan rintakehään ja odotti mitä alfa ajateli juuri nyt sanoa, olisiko se kenties vihainen siitä että Ruusu oli ollut niin pitkään poissa ettei narttua oikein tuntenut enään Ovelan laumalaiseksi.

"Puhu", Ovela kehotti Ruusun tervehdittyä ja sanottua, että sillä oli asiaa. Ovelalla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä se tulisi kuulemaan. Muuten susi kenties ei olisi ottanut laumalaistaan niin hyvin vastaan. Vaan tällä hetkellä uroksella ei ollut tietoa mistään muusta, kuin Ruusun matkasta rajojen yli. Se oletti, että narttu oli löytänyt jotakin ja tulisi kertomaan siitä alfalleen.

Ruusu oli harmostunut mutta jatkoi ottaen askeleen pois päin Ovelasta "Niin olen tehnyt päätökseni ja toivon että ymmärrät miksi teen niin." Ruusu oli varuillaan sillä se arvasi että Ovela ei olisi juuri nyt hyvällä tuulella raja asioiden suhteen. "olen päätä nyt että poistun laumastasi. Se ei johdu sinusta vaan minusta, en vain tunne oloani kotoisaksi juuri täällä laaksossa ja ajatelin lähteä laakson ulko puolelle. Ja jos et pidä minusta tämän jälkeen niin ymmärrän sen. Ja jos joskus joutuisin taistelemaan laumaasi vastaan en tekisi siitä tappavaa jollei pakko olisi!" Ruusu selitti nopeasti. "Ja kerron tästä ettein tuntuisi petturilta. Äläkä aja minua pois, lähden itse." Ruusu jatkoi aina vain puhettaan antamatta Ovelalle suun vuoroa.

Mitä tahansa Ovela olikin odottanut, niin tätä se ei osannut odottaa. Ruusu ilmoitti lähtevänsä. Narttu ei tuntenut oloaan kotoisaksi ja uskoi löytävänsä onnensa Laakson ulkopuolelta. Ovela kuunteli loputkin sanoista ja kun narttu oli viimein hiljaa, vanha alfa mietti hetken sanojaan.

"Minä en aio pidätellä sinua. Jos löydät onnesi muualta, sinun on mentävä", se sanoi sitten ja astui askelen taaksepäin: "Minä muistan sinut ja minä toivon totisesti, ettemme me enää tapaa. Siihen on tietenkin syynä vain se, etten halua pahaa sinulle ja jos tapaamme joskus saman saaliin äärellä, olemme kilpailijoita."

Ruusu katsoi entistä alfaansa ja sen silmiin tuli kyyneleet, se piti alfasta mutta ei silti tuntenut oloaan kotoisaksi. "niin asiaon, tahdon vain kysyä jos joskus muutan mieltäni niin salitko että tulen takaisin?" Ruusu kysyi opeana sille tulisi ikävä vanhaa alfaa mutta asiat oli niin kuin oli.
"minä tulen kaipaamaan sinua." Ruusu jatkoi. "Minun on mentävä, en unohda sinua ikinä, en ikänä. Toivon että näemme joskus mukavissa merkeissä vaikka laumatomien aluaalla. Mutta hyvästi, ainakin toistaiseksi" Ruusu sanoi kääntyen poispäin menäkseen mutta odotti vielä Ovelan sanoja.

Ovela lipaisi huuliaan vastaukseksi Ruusun kysymykselle; se ei voinut luvata nyt, että ottaisi nartun takasin tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa tilanne voisi olla täysin erilainen. Nartun sanoessa, ettei se unohtaisi alfaansa Ovela heilautti jäykästi häntäänsä. Sekään ei unohtaisi laumalaisiaan. Joku lähti aina, mutta yleensä lähtijät olivat nuoria susia. Ruusu oli vasta liittynyt ja nyt oli vielä talvikin.

Vaan, asia ei ollut enää Ovelan päätettävissä. Ruusu oli valinnut tiensä laumattomana ja Ovela antoi sen mennä. Se jäi seisomaan paikalleen katse laumalaisensa jäljessä ja vasta kun narttu oli reilusti ylittänyt rajan uros lähti. Se kääntyi kuitenkin ympäri vielä kerran tarkistaakseen, oliko Ruusu todella menossa. Josko se muuttaisikin mielensä ja haluaisi palata takaisin.

Vastauksensa saatuaan Ruusu lähti pois hieman alakuloisena, mutta se oli päätänyt sen mitä oli päättänyt. Ruusu kääntyi vielä kerran Ovelaan päin ja heilautti häntää ystävälisesti kertoakseen ettein Ovellan tarvinut hänestä huolehtia.
Pian Ruusu katosi metsiköön rajojen ulko puolella Ruusu hyvästeli paikan ja lähti matkaan kohti laakson ulko puolta.
Ruusu tiesi että sitä odotettiin laakson ulko puolella, se oli saanut jo paikan Vallan laumassa, mutta ei viitsinyt kertoa Ovelalle siitä ettei tämä saisi huonoa oloa siitä.

(Loppu?)

[Juu, eiköhän tämä ollut tässä ^^. Kiitos pelistä!]