Eksyneet pikkuinen ja vanhus! //lopppunut//

Kaneli oli hermostunut ja sitä pelotti ihan kamalasti, Kaneli oli kulkeutunut liian kauas pesiltä ja ei oikein tiennyt missä oli. Kaneli pelkäsi kuollakseen että olisi jo kaukana laumasta ja Vallan alueelta. Kaneli olisi muuten kutsunut apua mutta äänikin oli kadonnut kun pelko iski, eikä än äs ulvontaa olisi kuulut kuin parin metrin päähän. Ininäkin kuului paremmin, Kaneli ulisi pelosta vaikka ei se kauas kuulunutkaan. Kaneli talusteli kömpelösti korkeassa lumessa ja sen voimat olivat jo vähissä ei se enään jaksaisisi pitkään. "Olen eksynyt enkä jaksa enään, pian tulee nälkä ja kuolen nälkään kun en saa ruokaa. Nyt kyllä arvostan ruokaa aina." Kaneli inisi itsekseen poloissaan. Pian se löysi pienen kallion ja kiipesisen päällä, "kylläpä maailma on suuri! Olenkohan jo kohta kävellyt maailman ympäri?" Kameli puhui ja kyseli itsekseen, vaikka ei se ollut kävellyt kovin kauaa, mutta pienelle ja kokemattomalle se tuntui kamalan pitkältä ajalta. Kanelia alkoi itkettää se olisi halunnut nyt oman äitin luokse, mutta se oli mahdoton haave maan päällä, sillä Kanelin äiti oli kuollut. Kanelin mieleen alkoi tulla muistot joita se inhosi ja kammosi, muistot joissa Kaneli menetti kaiken siskot, äidin, isän, lauman... ihan kaiken mitä se olisi tarvinnut. Kanelia pelotti kamalasti se olisi tahtonut pois paikalta ja heti.

Vanhus oli sattumalta osunut juuri tämän lauman rajoille, Lempi tiesi varsin hyvin että oli rajalla eikä aikonut ylittää rajaa, vanhus ei välttämättä selviäisi siitä hengissä. Lempi laahusti lumessa, vanhan naaraan lonkat särkivät mutta vielä siedettävästi, kohta sen täytyisi huilata pitkän matkan jälkeen.

Ininä kantautui naaraan korviin heikosti, mutta vanhus pudisteli päätään ja uskotteli itselleen että se oli vanhuuden myötä tullutta höperyyttä ja että hän kuuli omiaan. Mutta sitten kuului puhetta, äänessä oli pelkoa ja pentumaista sävyä, vanhuksen täytyi askeltaa lähemmäksi korkeassa lumessa ja pennun piilopaikan saavuttaessaan nuuhkaisi sen ympäristöä ja sitten kysähti tyynesti '' Pikkuinen, Oletko eksynyt ? ''

Kaneli tutisi paikallaan kunnes kuuli ystävällisen kuuleisen äänen ja vastasi siihen hieman kovempaan ääneen "olen! k-kuka sinä olet ja mistä tiesit että olen pikuinen?" Kaneli heitti saman tien pari kysymystä mutta ei se siihen jäänyt vaan se jatkoi "tule esiin!" Kaneli sanoi rohkeasti sillä ei se pelkoaan olisi halunnut näyttää.

(sori vähän lyhyt)

'' Sen kuulee äänestä ja hajukin kertoo sen. '' Vanhus vastasi totuudenmukaisesti, jäi hetkeksi toisen näkökentän ulkopuolelle.
'' Olen Lempi, saanko tietää sinun nimesi? '' viisas naaras astui esiin, hieman vaivalloisesti takasiaan liikuttaen särkevien lonkkiensa takia. '' En ole tulossa rajarikkurina... kunhan saatoin tästä ohi tallustamaan ja kuulin äänesi, ajattelin jos jotain oli vinossa. Voit kertoa vanhalle ja viisaalle. '' naaras jatkoi ja askelsi Kanelin piilon eteen, laskeutuen istumaan hitaasti.

// Ei haittaa :) //

"ai no tietenkin" Kaneli sanoi pelokkaasti. "Lempi täti. Minun nimeni on Kaneli" Kaneli sanoi rohkeammin sillä se ei vain pystynyt pelkäämään noin ystävällisen oloista narttua. "ai jaa, no olen eksynyt enkä tiedä missä olen, ja voin vain toivoa että löydän kotiin tai jonkun Vallan laumasta tai jonkun muun suden joka voi viedä minut takaisin kotiin." Kaneli puhui pienellä ja hennolla äänellä. Kaneli katseli sinisillä nappi silmillään Lempeä ja mietti kuinka vanha se saatoi olla. "kuika vanha olet?" Kanelin oli pakko kysyä lopulta. "muuten kuulutko Valta sedän laumaan?" Kanelin oli pakko kysyä.

(taas vähän lyhyt)

Täti... Lempi maisteli sanaa suussaan, se sopi sille mainiosti. '' Minä vai? '' Lempi naurahti kysymykselle kuinka vanha se oli.
'' Ikäni pyörii kymmenen vuoden ympärillä. '' Vanhus vastasi katsellen taivasta, se muisti hyvin nuoruusvuotensa iloisimmat kohdat. Ensimmäiset kaadot, ensimmäiset haaverit. Ja tietenkin sen kun sai lonkkiinsa vian, ja laumasta erotuksen joka tapahtui ihan hiljattain, se oli ollut vanhukselle kova pala nieltäväksi eikä se ollut päässyt siitä vieläkään yli, onneksi Lempi oli saanut kasvattaa talviturkkinsa laumassa, muuten se palelisi koska sai itse kaadettua vain pienriistaa.

'' Ai Vallan laumaan? En en pienoinen. Olen laumaton, minut tavallaan häädettiin edellisestä laumasta. '' Vanhus vastasi ja siirsi sumeat silmänsä Kaneliin, Lemmen aistit olivat huonontuneet, kuulo, näkö ja hajuaisti. Kaikki kolme olivat heikentyneet aavistuksen.

Kaneli kuunteli mielenkiinolla Tädin puheita ja se alkoi pitää vanhuksesta vaikka se vanha olikin. Kaneli ei vielä ihan kaikkea ymärtänyt mutta ei viitsinyt kysellä ihen kaikkea. Kaneli oli jo ihan unohtanut että se oli eksynyt ja kaiken ikävän se oli jo unohtanut. "miksi sinut häädettiin laumastasi?" Kaneli kysyi pian Lemmeltä mielen kiinosta korvat höröllään. Kaneli halusi kuulla vanhukselta paljon asioita mutta ei viitsinyt paljoa kysellä.

Kaneli oli selvästi utelias, Lempi huomasi ja tunnisti myös uteliaisuuden merkit toisen elekielestä.
'' Noh... '' Vanhus aloitti huokaisten, tämä oli arka puheenaihe sille, mutta puhumatta asiasta vanhus ei koskaan pääsisi tapahtuman yli.
'' tapahtui vahinko jolloin sain iskun takapäähäni, oikein kunnon iskun. '' Vanhus piti hengähdystauon ja jatkoi sitten hitaasti '' lonkkani eivät ole toimineet siitä asti kunnolla... noh, iän myötä vika vain paheni ja lopulta olin vain taakka laumalle. Toivoin että saisin olla siinä laumassa kuolemaani asti, olihan sen lauman johtaja hyvä tuttuni, mutta toisin kävi. Valta nousi kyseisen uroksen päähän ja hän katsoi asian niin että lauma oli tarpeeksi iso että oli varaa karsia laumaa. Ja koska olin vain taakkana laumalle minut häädettiin, vaikka se yritettiin tehdä hienotunteisesti. '' Vanhus lopetti ja siirsi harmahtavat silmänsä pentuun. '' Jollen olisi saanut kasvattaa talviturkkiani kyseisessä laumassa olisin palellut tämän talven, onneksi kohta tulee kesä ja riistaa on enemmän, silloin minullakin on mahdollisuus selvitä, mutta ensi talvi on sitten toinen asia. '' Vanhuksen aistikkaille ja mustille suupielille kiemurteli susimainen hymy.

Kaneli kuunteli kiinostuneena kun vanhus kertoi tarinansa ja sanoi siihen "voi sinua, mikset tule Valta sedän laumaan?" Kaneli kysyi viälä, pentumaisen huolettomana. Kaneli ei sen kuummin ajatellut hyväksyisisikö Valta vanhuksen, eihän Kaneli sellaisai asannut ajatella kun siitä asiat meni aina niin kuin se halusi tai ainakin melkein aina.
"samalla voisit viedä minut takaisin kotiin." Kaneli jatkoi heti perään.

(taas lyhyt :(

'' En minä voi. '' Naaras vastasi anteeksipyytävä ilme kasvoillaan, ravisti hitaasti päätänsä katse maassa ja sitten nosti taas katseensa pentuun '' ei se ole niin yksinkertaista. '' Vanhus lausahti ja liukui makuulle, vaikka tiesi hyvin kuinka vaikeata sen oli nousta ylös, mutta istuminenkaan ei ollut aina mukavaa.

'' Silloin kun kotiin takasin lähdet, voit seurata omia jälkiäsi. '' Lempi hymähti ja risti etusensa.

// Ei haittaa ^^ //

Kaneli katseli hämetyneesti Lempeä ja kysyi "Kuinka niin? Miksei se ole niin yksin kertaiste menet vain sinne ja sanot että haluat laumaan, mutta ensin sinun pitää vakuuttaa etet ole pahoissa aikeissa niin olen kuulut ainakin" Kaneli puheli viisaasti tai ainakin se luuli olevansa viisas.
"Mutta en jaksa astua askeltakaan, olen ihan rätti ja jos en mene heti kotiin ja jään tänne olen taatusti vain yksi tönkkö jää kalikka." Kaneli valtti, Se ihan esitti vieläkin väsyneempää kuin se oli. Mutta Kaneli puhui ihan totta se olisi kuitenkin paleltunut ulkona ja sillä oli nytkin jo kylmä ohkasen pentu karvansa kanssa.

'' Minä aijoin vaeltaa hetken tutustumassa muihin laumattomiin, tiedätkös, ystävyyssuhteet eivät ole ikinä pahasta. Ja sitten vasta asettua aloilleni mieleiseen laumaan. '' Vanhus selitti hitaasti ja lyhyesti.

'' Voi... etsitään kolo jossa saat lämmitellä tassujasi. '' Lempi nousi hitaasti ja hyvin vaivalloisesti. Vanha naaras lähti jäykin askelin askeltamaan puitten ohi, katseellaan samalla etsien koloa jonne edes Kaneli mahtuisi. '' Miksi sinä edes lähdit lauman keskuudesta? '' Lempi pysähtyi rajalle seisomaan kivirykelmän viereen joka tarjoaisi tuulensuojaa ainakin Kanelilta.

"selvä!" Kaneli vastasi tarmokkaasti niinkuin yleensä.
Kanelia alkoi säälittää vanhus, se oli niin vanha ja käveleminen näytti siitä niin vaivalloiselta. Kaneli asteli hitaasti ja väsynein askelin Lemmen perässä. "No, minä halusin seikailla" Kaneli selitti niin kuin siinä, että seikailee ei olisi mitään pahaa vaikka siinä olikin aina omat vaaransa.

'' Kehottaisin sinua pysymään lauman lähettyvillä tai ottaa edes joku muu mukaasi kun lähdet seikkailemaan. ''
Vanhus istahti hitaasti kivirykelmän eteen ja kaivoi sitten pennun kokoisen kolon rykelmän alle suurella etusellaan, nyökkäsi sitten kohti kolosta ja lausahti; '' Noniin, menehän nyt tuonne lämmittelemään hetkeksi ja keräämään voimia. ''

Naaras vanhus laskeutui makuulle, sillä oli todella paksu talviturkki joka suojasi sitä erittäin hyvin tällaisiltä säiltä. Lempi katseli Kanelia, olisipa se vielä noin nuori, ilman huolia ja tietoa täysikasvuudesta ja sen tuomista murheista ja iloista.

"selvä" Kaneli vastasi
KAneli seuraili tarkasti Vanhuksen liikeitä ja sitä kuinka kivuliasta se osaksi oli. Kaneli teki niinkuin sanottiin ja meni koloon ja käpertyi sinne, se oli mukavan kokoinen ja lämpöisempi kuin maassa olisi kyhjöttänyt.
Kanelin pentu karva oli jonkin verran huono talvi ilmoilla ainakin kun oli yksin.

'' Oletko kovin seikkailunhaluinen, Kaneli? '' Vanhus kysähti ja risti etusensa ja asetti sitten päänsä niitten päälle rennosti.

'' Jos huilattaisiin hetki tässä, minäkin alan olla väsy hieman. '' Lempi huokaisi ja ummisti silmiään, heilautti pari kertaa rennosti häntäänsä ja puoliksi jo nukahtikin.

"olen" Kaneli sanoi lausettaan hieman venyttäen. Kaneli käpertyi pieneksi kippuraksi ja sulki silmänsä.
KAneli nukahtaisi nopeasti herä tessään se olisi virkeä kuin peipponen.

(Sorry lyhyt)

Naaraskin nukahti aika äkkiä ja heräsi sitten kostean maiseman keskeltä haukotellen ja siirsi katseensa Kaneliin '' Nukuitko hyvin? ''

Lempi nousi kankeasti ja kivuliaasti, oikoi sitten kankeita takasiaan ja urahti.

Kaneli oli pirteä kuin peippo ja olisi vaoinut vaikka leikkiä pitkään mutta ei edes kydynyt koska tiesi että vanhus ei jaksanut leikkiä yhtään. "Joo, oikei hyvin." Kaneli vastasi ilosesti. "Apua!" Kaneli huudahti äkkiä... "Minun pitäisi olla jo kotona, toiset varmaan ovat huolissaan ja Surma kielsi minua menemästä kauas ja tämä on ihan liian kaukana, vai mitä Lempi täti." Kaneli jatkoi nopeasti. "Nyt kyllä saan huutia, ainkin oma äitini antaa... tai siis... olisi antanut." Kaneli sanoi lopun hitasti ja surullisesti. Kanelin muistot alkoi tulla mieleen, kaikki se mitä se oli saanut kokea oman äidin kanssa ja se miten Kaneli oli menettänyt sen kaiken mikä oli sille tärkeää. Kaneli puristi nopeasti päätään ja koitti saada ajatukset pois.
Kaneli katsahti Lempeä ja ajateli... se ajatteli omaa perhettään jota se ei varmaan ikinä enään näkisi. Se sai Kanelin itkemään Kanelin poskille tuli pieniä kyyneliä ja Kaneli istui maassa Lemmen edessä ja itki.

'' Sano eksyneesi ja että sinua auttoi vanha susi, muttei sinulle käynyt mitenkään pahasti. '' Naaras yritti lohduttaa toisenhuolia selkäänsaamisesta. Toisen mainitessa surullisesti perheensä ja lopulta sortuen itkemään nuolaisi naaras kannustavasti pennun poskea. '' Noh noh, se siitä. Sinullahan on se Surma, ja muut laumalaiset. '' Lempi yritti lohduttaa.

Pikkuinen nousi ylös ja huokaisi nostaen pienen päänsä. Kaneli yritti olla urhea ja jatkaa eteenpäin, "kiitos lempi-täti, minun pitää nyt mennä" kaneli sanoi urheasti kääntyen tulo suuntaansa.
Pikkuinen otti muutaman askeleen, mutta kääntyi vielä takaisin, juoksi lammen luo ja nuolaisi tätä. Kaneli lähti kohti pesiä omia pieniä jälkiään urhean sankarin lailla.

//tämä taitaa olla tässä, kiitos kiinostavasta pelistä//

'' Näkemisiin, Kaneli. '' Naaras hymähti ja yllättyi pennun nuolasua.

Sitten vanhus lähti rauhallista kävelyä poispäin.

// Juu kiitos pelistä. //