Rajavahdin vapaapäivä (the end)

// Eli C.F hukkasineen tänne~ //

Surma kuljeskeli tarkastamassa Vallan lauman rajoja. Sää oli varsin miellyttävä. Lumesta huolimatta narttu tunsi kuinka aurinko lämmitti mukavasti. Rajoilla oli ollut ainakin tähän asti mukavan hiljaista. Tunkeilijoita Surma katsoi kaikkea muuta kuin hyvällä. Ruokaa oli vieläkin niukasti, joten kuka katsoisi tunkeilijoita hyvällä? Ei kukaan.
Onneksi kohta lumi sulaisi ja ravintoakin tulisi lisää, silloin myös rajarikkurit vähenivät, kun laumattomien alueilla oli ruokaa jonkin verran. Mutta siihen asti täytyi pitää rajoja tiukasti silmällä.
Tuuli toi mukanaan susien hajuja, jotka eivät kuuluneet Vallan laumaan. Lisäksi sudet olivat haujun perusteella lähellä ja hajussa oli pieni tuttu vivahde, josta Surma ei vielä osannut sanoa, kelle se kuului. Narttu päätti lähteä ottamaan asiasta selvän ja lähti kulkemaan hajun osoittamaan suuntaan.

Ruoste oli jolkotellut juuri tapaamansa suden kanssa ja tupsahtanut Vallan rajoille. Se katseli ympärilleen, hieman kovan lumen peittämä luonto oli kaunis, mutta pian sen silmiin osui narttu. Olisiko se... Oliko se...?


" Surma...!? " Ruoste huusi ja juoksahti nopein askelin, peuran ruumis suussaan, innoissaan. Pian se saapui Surman luokse ja katsoi toista hieman varuillaan. Mitä nyt tapahtuisi ? " Saisiko olla ? " Ruskoturkki sanoi ja tökkäsi peruraa naaraan eteen.


Hunaja katsoi Ruostetta hieman hämmentyneenä ja vaivautuneena. " Aiotko antaa ruokamme noin vain pois ? Mutta vai niin, neitihän se siinnä seisoo " Hunaja sanoi ja hymyili hieman hurmurin omaisesti ja iettelevästi.

Ruoste murahti toiselle ja tönäisi tätä kevyesti varoituksena. " Lopeta Hunaja " Se sanoi ja murisi hieman.

Siittäkös toinen himpaantui. " Olen HUUTO ,en Hunaja, Huuto, HUUTO, HUUTO !! "

"No kappas, Ruoste se siinä. Miten Haukan laumalainen on tänne eksynyt?" Surma tervehti. Sen äänestä saattoi tarkka korvainen kuulla pienen ivan. Narttu ei vieläkään voinut käsittää, miten jotkut seurasivat Haukkaa aivan omasta tahdostaan. "Teillä taitaa mennä hyvin, kun oikein ruokaa voitte noin vain antaa pois." Surma virnisti ja loi sitten arvioivan katseen Ruosteen kanssa kulkevaan suteen, jonka Ruoste mainitsi Hunajaksi.

Kaksikko alkoi kinaamaan Hunajan, tai siis Huudon nimestä. "Ja Huuto-nimi kyllä sopii oikein hyvin sinulle." Surma sanoi toisten rauhoituttua hiukan. Olihan toinen korottanut ääntään välittömästi. "Taidat kuulua myös Haukan laumaan?" Surma kysyi. "Mitä teette näin lähellä Vallan reviirin rajoja?" Surma kysyi uudelleen pitäen kaksikkoa tarkasti silmällä. Haukan kanssa ei voinut olla turhan varovainen. Sitä ei koskaan tiennyt mitä vihollinen oli nyt keksinyt heidän (tai hänen) pään menoksi.

Hunaja pöyristyi ajatuksestakin kuulua Haukan riveihin.

" Anteeksi nyt vain, mutta olen kyllä...Surma, arvon Ovelan miehiä " Hunaja sanoi ja kumarsi kunniallisesti. Se oli ylpeä laumalaisuudestaan, ja olihan tämä lauma sille juuri oikea.


Ruoste katsoi iloisesti Surmaa. No olihan se jo tehnyt suuria päätöksiä.

" No Olen juuri aikeissa erota Haukan riveistä. Elämä menee muutenkin mullin mallin. " Ruoste sanoi ja katsoi hieman vaivautuneena narttuun. Eroaminen oli ollut jo kauan mielessä, koska se ei tuntenut reviiriä kodikseen. Siksi se vietti aikaa mahdollisimman vähän Haukan mailla.

Surma olisi naurahtanut jos olisi osannut. "Vai olet Ovelan miehiä. Vielä oudommaksi menee." Surma sanoi hymyillen.
Ruosteen kerrottua aikovansa erota Haukan laumasta, Surma loi tähän hiukan yllättyneen katseen. "Vai aijot erota... Ehkä elämäsi viisain päätös, jos minulta kysytään. Mitä aijot tehdä sen jälkeen? Pysyt laumattomana, vai? " Se sanoi ja tunsi itsensä varsin tyytyväiseksi, kun tiesi, että Haukan joukot supistuisivat lisää. "No, miten Ovelan laumalainen ja... tuleva laumaton ovat tovereita? Alfasi ei pitäisi ajatuksesta." Surma kysyi ja katsoi Huutoa.

Surma odottaisi vastausta ennekuin jatkaisi: " Olen vahtimassa rajoja ja olette huomattavan lähellä niitä. Valitan, mutta tämän pidemmälle ette tule sitten pääsemään." Surma sanoi. Sillä ei vielä olisi kiire mihinkään, kunhan se tekisi asian selväksi kaksikolle jo tässä vaiheessa.

Hunaja katsoi Surmaa ystävällisesti, mutta silti asiallisesti.

" Emme ajatelleetkaan tulla nuuskimaan reviirillenne. Ja, törmäsimme Ruosteen kanssa sattumalta järvellä. No päätimme saalistaa yhdessä, ja tässä ollaan " Hunaja selosti ja henkäisi syvään.


Ruoste katsoi Surmaa kulmiensa alta. Se ei kuitenkaan pitänyt Haukkaa vihollisena, paitsi jos se aikoisi liittyä toiseen laumaan.

" No, olen ajatellut ehkä toista laumaa " Uros sanoi ja heilautti häntäänsä.

"Vai sillä lailla..." Surma tokaisi Huudon sanoihin, silti hieman epävarmana, uskoisiko toisen selityksen vai ei.

Ruosteen tokaisu sai Surman mielenkiinnon heräämään.
"Mihin laumaan tällä kertaa?" Surma virnisti Ruosteelle sekä vitsilleen.

// Sori lyhyys~ //

Ruoste tuli lähemmäs Surmaa ja virnisti. Se kuiskasi nartun korvaan hiljaa, niin hiljaa ettei Hunaja vain kuulisi;


" Mitäs sanoisit jos tulisin sinun luoksesi. Vallan laumaan... Surma ? " Ruosteen sanat kuuluivat hiljaa ja se huiskautti häntäänsä. Sen tunteet Surmaa kohtaan eivät olleet kadonneet, mutta se piti tunteensa aisoissa. Ytävyyttä, ei muuta.


Hunaja katsoi kaksikkoa hieman epäluuloisena.

" Oletteko te kaksi... Siis niinkuin... Pariskunta ?? " Uros sanoi ja luimisti korviaan. Kieltämättä kaksikko oli hellyttävä näky, mutta Ruosteen käytöksessä oli jokseenkin ystävyyttä enemmän kuin rakkautta.

"Sehän kuulostaa vallan mainiolta. Olet kuitenkin edelleen Haukan laumalainen, joten sinun täytyy ensin erota siitä. Lisäksi, mikäli siis pääset laumaan, pidän sinua silmällä, sillä en halua vakoojia laumani nurkkiin.." Surma selitti. Luottamus piti ansaita ajan mittaa tekojen kautta.
Huudon kommenttiin Surma olisi voinut nauraa jos se olisi osannut. Narttu katsoi toista huvittuneena. "Me olemme eri laumoista, eli emme ole pariskunta. Ystäviä kylläkin." Vaikka aluksi Surma olikin esittänyt mukavampaa saadakseen tietoja Haukan laumasta, Ruoste oli osottautunut varsin viisaaksi ja mukavaksi hukaksi ja ennenkuin Surma huomasikaan, oli toisesta tullut hänen ystävänsä.

Ruoste nyökkäsi ja katsoi Surmaa 'Tottakai minä sen tiedän' katseella. Sille oli itsestäänselvyys että sen tuli ensin erota laumasta.



Hunaja katsoi Surmaa kulmiensa alta. " Jaahas. Ruoste on kuitenkin puhunut sinusta paljonkin. Kuulemma olet kaunis, älykäs, itsevarma ja arvaappas vielä mitä ? Se sanoi että olet laakson kaunein... " Se sanoi mutta joutui keskeyttämään sillä Ruosteen tassu oli työntynyt sen kitaan.

" Hiljaa HUNAJA " Ruoste sanoi ja murahti.

Hunaja katsoi toista kyseenalaisesti, mutta tuhahti. Tuo keino tepsi siihen yleensä.

[[Olen pahoillani kestosta! ]]

Surma katsoi kaksikkoa hiukan huvittuneena ja heilautti häntäänsä. Se oli kuullut kyllä Hunajan sanat, kunnes se keskeytettiin. Tosin Surma oli tiennyt jo mitä mieltä Ruoste oli siitä.
"Tunnetteko te siis toisenne?" Sen oli pakko kysyä. Kaksikko vaikutti siltä kuin he olisivat tunteneet toisensa kauankin. Jos kaksikko tunsi toisensa hyvinkin, miksi he olivat eri laumoissa? Narttu katsoi Ruostetta pistävällä katseellaan ja laski päätään hiukan. Se oli nyt täysin hiljaa ja tarkkaili Ruostetta arvioivasti. Jos toinen suunnitteli jotakin Hunajan kanssa hänen laumansa päänmenoksi, niin Surma hoitelisi tuon kaksikon päiviltä omin hampain. Se oli varma.

Hunaja katsoi närkästyneesti Surmaa ja nyökkäsi. Ruoste ja se olivat tavanneet aikoja sitten, ja toveruus oli alkanut. Silti Hunajaa kiinnitti Ovelan lauma eikä se eroaisi siitä mistään hinnasta. Sama päti Ruosteeseen, tosin eri lauman suhteen.


Ruoste huomasi Surman katseen ja luimisti korviaan. Sillä ei ollut mitään taka ajatuksia, naaraan lauman suhteen. Se pitäisi Haukan ja Vallan asiat erillään. Se kunnioitti Haukkaa, mutta reviiri ei ollut sen koti. Ainakaan se ei tuntunut kodilta. Silti ajatus Surmasta oli kutkuttanut uroksen pääkopassa niin kauan, kuin se vain muisti. Ei Siro tai kukaan voinut korvata Surmaa.

Surma katsoi Ruostetta entistä tarkemmin kun Hunaja nyökkäsi. Ruoste ei vaikuttanut sudelta, joka juonittelisi, mutta ei sitä koskaan tiennyt.
"Teidän on parasta lähteä. Sinullahan on vielä asioita hoidettavana, Ruoste.." Surma kommentoi. Asioilla narttu tarkoitti Haukan laumasta eroamista. "Tulemme vielä näkemään..." Sanojensa aikana Surma suoristi ryhtinsä, katsoen kuitenki edelleen kaksikkoa tiukasti. Siinä se seisoi, kuin mikäkin maailman hallitsija: Ryhti suorassa, häntä korkealla ja korvat ja silmät suunnattuna Ruosteeseen ja Hunajaan. Se halusi tehdä kaksikolle selväksi, ettei sen kanssa ryppyiltäisi ja sen olemus lähes huokui itsevarmuutta. "Pidän teitä silmällä.."

[[Päätetäänkö tähän, jotta Ruosteen suunnitelmat etenisivät? ;D ]]

Hunaja kääntyi Surmaan päin ja tuhahti. Se alkoi kulkea hitaasti poispän mutta pysähtyi vielä.

" Tule Ruoste, Haukka odottaa sinua " Se sanoi osittain ironisesti. Ruosteelle ei olisi helppoa jättää laumaa, mutta se näemmä koki sen vaihtoehdon parhaaksi mahdolliseksi.


Ruosti nyökkäsi Hunajalle ja lähti uroksen perään. Pikaisesti ja heilautti häntäänsä Surmalle ja pian kaksikko katosi metsän pimentoon. Vain Surma jäi rajoille.

(( Kiitus hyvästä pelistä Hari ^^))