Kokemus tämäkin

Iltapäivä oli kääntymässä illaksi, mutta silti laaksossa oli vielä valoisaa. Ruoste, Haukan laumalainen, oli vahtaamassa laumansa rajoilla. Väkeä oli tullut nuuskimaan yllättävänkin paljon, joten varuillaan tuli olla.


Lumi oli jo niin sulaa että se alkoi pettää uroksen astellessa sillä. Seura ei olisi pahitteeksi, mutta kyllähän Ruoste pärjäsi hyvin yksinkin. Toistaiseksi.


(( Eli Blacky ja Vinha tänne päin ))

Vinha oli lähtenyt pesiltä vähän jaloittelemaan. Vieraan suden hyökkäyksen jälkeen perhe oli ollut kovin huolissaan Uskosta, ja nyt Vinha halusi vähän hengähtää siitä stressistä.
Nuorukainen käveli ajatuksissaan rajoja kohti, ja hoksasi vanhemman uroksen lähellä. Ilkikurinen virne kipusi nuorsuden kasvoille, juuri tälläisiä tapauksia voisi näin kevään tullen härnätä! Juuri kun mustaturkki oli menossa viekkaat, keltaiset silmät kiiluen uroksen luo, se tajusi ettei toinen välttämättä ollut laumalainen.

Äkkiä Vinha nosti häntänsä pystyyn ja pörhisti karvansa. "Sinä Herra, kuka olet?" narttu kysyi haastavasti ja lähestyi vähän ylitsevuotavan itsevarmasti. Se tiesi, ettei sillä ollut enää pennun keho. Se oli nyt nuori narttu, ja jokainen uros oli keväällä uhka. Sen isoveli ei pitänyt siitä että se käveli yksikseen, mutta Vinha koki olevansa jo valmis puollustautumaan itse.
Uhmakkaana mustaturkki katseli itseään ainakin puolta kookkaampaa urosta, vailla pelkoa, joka olisi tässä tapauksessa ollut ehkä viisastakin.

Ruoste kuuli takanaan änen. Se kyllä tunsi laumalaisensa.

" Hei vaan ! Olen Ruoste, Haukan laumasta kuten sinäkin neiti... Enkä todellakaan ole mikään herra ! " Uros sanoi ja tuhahti. Vinha tuoksahti oikein houkuttelevalta ja siksi oli Ruosteen pidettävä itsensä kurissa.


Silti keväisin oli narttuja liikkeellä liiaksikin ja siksi oli vaikeaa olla rauhallsisin mielin. Kuitenkin toinen oli sentään laumalainen, joten sitä ei himottaisi laumaton nuuskia.

Vinha nauroi mielessään pirullisesti. Vai että samaa laumaa? Häntä laskeutui vähän ja alkoi heilahdella ystävällisesti, turkki tasoittui ja Vinhan virne palasi. "Jaha, vai niin..Poju", Vinha sanoi ja tuli nuuskimaan ihan likelle toisen turkkia. Härnäävästi se liikehti oikein naisellisesti ja samalla "kiusasi". Tämä varmasti piristäisi, toivottavasti uros reagoisi juuri niin kuin nuoret urokset aina, ja samalla juuri niinkuin Vinha halusi.
"Olen Vinha", mustaturkki sanoi ja pakitteli uroksen luota. Se ei saanut ilkikurisuutta pyyhittyä naamaltaan. Äkkiä narttu kohotti etukäpäläänsä ja töytäisi toverillisesti Ruostetta rinnukseen, ei kovin kovaa. "Mikä tuo Ruosteen Haukan laumaan?" mustaturkki jatkoi ilkikurisena. Voi, tämän kanssa se leikittelisi oikein mielellään!
"Tai siis, onhan se mukavaa kun nuoria herroja tulee laumaan", Vinha lisäsi ja katseli toista silmiin leikkisänä.

Ruoste häkeltyi ja luimisti korviaan kun narttu tuli likelle sitä. Se katsoi Vinhaa ja ennen kuin se huomasikaan sen kieli oli jo ulkona. Silti se yritti pitää arvokkuutensa. Kuitenkin se nuuskaisi toista ja lumoutui.

" Hah, olen ollut laumassa ties kuinka kauan. Suunnilleen vuoden... " Se sanoi ja hymyili. Sen huulille muodostui osittain pervon näköinen hymy, ja se hymähti Vinhalle.

(( Sori lyhyt ))

Vinha heilutteli kevyesti häntäänsä. "Jaa jaa, vai vuoden? Sinä, hömötiainen, olet tuore tapaus! Minä olen syntynyt tähän laumaan", Vinha kiusasi ja naurahti. "Tiedätkös, minä olen alfan ainut tytärpuoli!" Vinha jatkoi vähän kerskahtavasti, mutta viimeinen lause oli hyvin harkittu. Vinhan asema oli niin korkea, että sillä oli hyvät mahdollisuudet saada lupa lisääntymiseen. Ja vastapainoksi tälle tiedolle narttu lisäsi muka ohimennen; "..Niin ja minulla on kaksi veljeä.. Oletkos tavannut Koston? Hän haluaisi varmasti tavata sinut.. Hihi", mustaturkki vihjaili. Tyhmäkin ymmärsi, etteivät isoveljet hihkuneet ja pomppineet ilosta kun kuulivat, että pikkusisko oli ollut tekemisissä jonkun uroksen kanssa - Ja kyllä, tämä kaikki oli tahallaan järjestettyä.

"Osaatkos silti leikkiä, poju? Vai aiotko saada kuonoosi tytöltä?" Vinha jatkoi. Se louskautti leukojaan ihan toisen naaman vieressä, ja hypähti kauemmas haukahtaen.

Ruoste nosti toista kulmaansa ja nyökkäsi. Arvokas tyttö siis Se tuumaili.


Uros näki Vinhan leukojen louskahtavan ja siitten kuuli haukahduksen. Se heilautti häntäänsä ja alkoi kiertää pientä kaarta kohti narttua. Lopulta se syöksähti kohti Vinhaa. Lumi loiskahti sen tassuissa kun uros ponnisti maasta.

Kun Ruoste lähestyi Vinhaa se tunsi taas tämän lumoavan tuoksun. Sen mieleen juolahti yksi pieni ajatus.

Vinha katseli vekkulisti viekkailla silmillään toista heilautellen häntäänsä. Se teki pari säpsähtävää elettä, kun uros syöksähtikin sitä päin. Pilkallisesti Vinha naurahti; "Liian hidas!" Tämä ei tosin pitänyt täysin paikkaansa, mutta yllättäminen ei ollut ärsyttävää. Sen sijaan turhautuminen oli.
Mustaturkki kiepsahti ympäri ja juoksahti uroksen ohi minkä käpälistään pääsi. Se kompastui ja horjahti vähän juostessaan niinkin kovaa, mutta tahdon voimalla narttu sai pidettyä tasapainonsa. "Haha! Lauman nuori ylpeys!" mustaturkki pilkkasi leikillään ja teki varmuuden varalta pari äkkikäännöstä. Lumi pöllysi.

Vinhaa ei yhtään haitannut, että uros aistisi siinä kaiken mahdollisen viettelevän. Narttu kiusasi toista ihan tahallaan. Kyllä se tiesi, mitä naruja piti vetää, että sai nuoren uroksen hormonit hyrräämään - olihan sillä kaksi veljeä. Kyllä Vinha urokset tunsi.
Mutta tämä oli vain härnäystä, Vinha ottaisi enemmän tai vähemmän tosissaan hampaansa käyttöön, ellei saisi muuten jarrutettua uroksen aikeita. Se ei malttanut odottaa näkevänsä uroksen pettynyttä ilmettä, kun karkki vietiinkin sen nenän edestä. Hah, mikä oli hauskempaa?

((Karkki oli vertauskuva, sen saa kyllä laittaa.. Kai. x3 Armoa.))

Ruoste murahti nartulle. Se oli hypännyt sitä kohti leikillään, mutta nyt se ei kiinnittänyt toiseen huomiota. Se tuhahti tyynesti ja murahti hiljaa.

" Vinha... En taida pitää sinusta niin paljoa kuin odotin. Olet vielä pentu, et tajua maailmasta mitään ! Sinusta näyttää olevan hauskaa leikkiä uroksilla kuin jäniksen nahalla. Mutta anteeksi vain. Minulla on narttu. " Uros sanoi ja katsoi vihaisesti nuorta naarasta.

Kun se oli sanonut 'Minulla on narttu' se tarkoitti tietysti Surmaa. Tosin kaksikon välit olivat silkkaa ystävyyttä, mutta ken tietäisi jos välit parabisivat vielä.

Vinha jarrutti ja köpötteli takaisin uroksen luo. "No jollain on otsaa, herra tekee aika nopeat päätökset, eh?" Vinha sanoi ja kohotti kulmiaan, "No jaa, jos leikkisin sinulla kuin jäniksen nahalla.." narttu sanoi ja virnisti mielikuvalle. "Oo, on sinulla vai narttu? No johan on, sinulla on varmaan lupakin sillain aikuismaisesti siihen, eikö niin?" mustaturkki sanoi ja räkätti. No, se ei saisi sitä tyydytystä mitä oli tullut hakemaan, mutta tämäkin kelpasi. Oikein hyvin.
"En nyt oikein usko sinua, Hömötiainen", Vinha sanoi vähän vakavammin. Se tuijotteli toista uhkaavan näköisenä ja hännän heilutus lakkasi. Mielessään Vinha hykerteli, se tiesi, että veti aina pitemmän korren kaikessa kiistelyssä. "Mutta jos olisit niin ystävällinen, niin voisitko kertoa siitä?" mustaturkki kysyi nyt yllättävän ystävällisesti ja istahti lumeen. Se oli rauhoittumassa vähitellen. Joskin suullinen sota kävi Vinhalle sekin oikein hyvin, se osasi olla näsäviisas ja sukkela suustaan. Piikittelykin olisi oikein mukavaa, vaikkapa tästä nartusta joka Ruosteella oli.. Ai miten niin lapselliset suunnitelmat? No, lapsihan Vinha toistaiseksi vielä olikin.
Me pelaamme ihan eri sarjoissa, Hömötiainen, nuorukainen ajatteli tyytyväisenä, Taisit juuri puhua itsesi pussiin, vai mitä?

((Ääk Ruoste on Spooky. :'D))

" Hyvä on hyvä on ! Minulla ei varsinaisesti ole narttua !! Minulla vain sattuu olemaan voimakkaita tunteita erästä hyvin kaunista ja hauskaa sutta kohtaan. Riittikö ? "

Ruoste puhui Surmasta yleensä lempeällä ja kiltillä äänellä. Mutta mitä useimmin sitä oli loukattu, sitä kylmemmäksi se oli alkanut muuttua. Kun se oli saapunut laaksoon se oli ollut kohtelias, herrasmies. Nyt siitä oli tullut varautunut, kylmä ja töykeä. Sitä oltiin haavoitettu sisäisesti niin paljon.

"Ahaaa", Vinha sanoi kuin olisi juuri tajunnut jotain kovinkin loistavaa. Se nuolaisi huuliaan tyytyväisen näköisenä ja katseli tutkimattomalla, kierolla ilmeellä toista silmiin. "No poju, aiotkos tehdä asialle jotain? Se, ettei sinulla ole narttua vaan tunteita jotakin kohtaan, kuullostaa.. Niin.." Vinha oli harkitsevinaan, "..Keskeneräiseltä".
Mustaturkki hengähti syvään ja laski katseensa uroksesta. Se näytti taas vähän normaalimmalta. "Voi sinua Hömötiaista.. Rakastunut pöhkö", narttu sanoi ja hymähti. Joku sai olla niin onnellinen. Toisaalta kärsivä, mutta onnellinen silti. Hetken Vinha mietti, miksei se ollut aikonut hankkia huolehtivaa urosta ja pentuja.. Ainiin, narttu ajatteli ironisesti, Koska en oikeasti halunnut niitä, niinhän se oli.

Itsekseen Vinha hymähti uudestaan. Se piti rauhallisen katseensa maassa, ja oli vähän haaveilevan näköinen. "Tämä naaras.. Hän on laumalainen, vai, jos saan kysyä?" se kysyi.
"Sinä olet kyllä äkkipikainen tapaus, Hömötiainen", se lisäsi vaivihkaa toisen selvälle kiihtymiselle. Voi miten yksinkertainen syy sillekin oli;
Asia on varmasti tärkeä sinulle..
Hieman kateellisena narttu jäi odottamaan Ruosteen vastausta. Sen pitäisi vielä yrittää löytää jotain, mistä se saisi tyydytystä, kokisi olevansa parempi.. Mutta mitään ei löytynyt. Vain se, että Ruoste rakasti jota kuta, eikä Vinha ketään. Elämä oli niin epäreilua.

Ruoste murahti hieman, mutta vastasi silti.

" Olemme ystäviä. Tämä narttu on... Ei kuulu laumaamme " Ruotetta hieman hävetti, koska Surma ei kuulunut Haukan riveihin. Mutta väliäkö tuolla, sillä uros oli jo pitkään miettinyt eroa laumasta.

Hömötiainen ? Minäkö muka ? Se mietti.

(( Sori lyhyt))

((Sun huki tuolla: https://ablupus.palstani.com/pesakolot-f40/laumaelamaa-kutsu-haukan-laumalaisille-t787.htm ^_^))

Vinha nyökkäsi. "Ah, vai niin.. " narttu sanoi ja vähän harkitsi äänenpainoaan ennen kuin puhui. "Usko pois, minä en halua tulla teidän väliinne, mutta nykyisin meidän pitää olla vähän varuillamme muiden laumojen suhteen", mustaturkki sanoi rauhallisesti, "Siis.. Vaikka hänessä ei olisi mitään vikaa, niin ei ole hyvä veljeillä toisten laumalaisten kanssa.. Aina ei edes laumattomien. Lauma ei pitäisi siitä, ymmärrät kyllä miksi", nuorsusi jatkoi vähän pahoittelevaan sävyyn.
Mutta niin se oli. Veren lauma uhkasi Haukan laumaa, ja yksi siitä laumasta oli jo jopa hyökännyt Alfaparin pennun kimppuun, Uskon. Vinha huokaisi muistaessaan pikkuveljensä ja jatkoi: "Minä en puhu mitään, jos lupaat ettet sinä kerro sille tytöllesi mitään tärkeää laumasta. Vaikka olisi laumatonkin. Vain sen verran, mitä liittyjälle kerrottaisiin, eli niukasti", narttu sanoi ja katsoi toista silmiin, nyt merkiksi että todella tarkoitti mitä sanoi. Sitten se siirsi katseensa pois. "Pikkuveljeni kimppuun on jo käyty", Vinha sanoi ääneen huolensa ja sen korvat värähtivät taaksepäin.

Narttu ei kuitenkaan halunnut paljoa näyttää sitä, ettei ollut vahvimmillaan. Pian se nosti päätään ja sai väännettyä sudenhymynsä kasvoilleen. "Niin.. No.. Mutta kyllä se siitä!"

Ruoste naurahti ja katsoi Vinhaa huvittuneena.

" Olen kuullut saman monia kertoja. Enköhän ole iittvän viisas pitmään kuononi kiinni. "Se sanoi ja heilautti häntäänsä. Surmalle se oli sanonut van laumansa ja että se ei kertoisi mitään. Ruoste osasi olla hiljaa helposti.

// Sori lyhyt//

Vinhaa vähän kirvelsi kun toinen ei sen enempää reagoinut sen sanoihin. Vinha kertoi juuri Haukan lauman olevan hätätilassa, ja että alfan poikapuolen kimppuun oli käyty. Tämä susi oli kumma tapaus- Ellei sitten..
"Ruoste", mustaturkki sanoi ja katsoi toista, "Oletko ajatellut jättäväsi lauman?" Kysymys oli noussut heti sen mieleen. Toinen vaikutti kovin.. No ei kovin, mutta vähän piittaamattomalta. Tai sitten se ei ollut vain kuunnellut kunnolla.
Kuitenkin Vinhaa kaiversi.

((Joo, tästäkin tuli ihan tooosi erinomainen.. :P))

Ruoste ei tinnyt mitä vastaisi. Odottamaton kysymys tuli Vinhan suusta.


" ...Kyllä..." Uros vastasi korvat luimussa. Se ei tuntenut laumaansa enään kodikseen. Ei sillä tavalla, että kun lauma oli hätätilassa se olisi pötkinyt pakoon, vaan omista syistään. Ajatus oli ollut jo kauan sen päässä, mutta päätös oli ollut vaikea. Hyvin vaikea.

" Anteeksi Vinha... En vain pysty elämään Haukan riveissä enään pitkään... " Ruskoturkki sanoi ja huokaisi.

"Miksi? Eikö lauma muka ole ollut tarpeeksi hyvä herralle?" Vinha kysyi ja tuijotti toista haastavasti, "Vai menikö pupu pöksyyn? Niimpä niin, lauma voisi kuolla sinun puolestasi, ja sinä vain lähdet käpälämäkeen!" narttu haukahti nyt kiihtyneesti ja nousi ylös karvat uudestaan pystyssä. Se katsoi murhaavasti Ruostetta. "Mene. Mene sen tyttösi luo ja elä vaan sitä pelkurin elämääsi! Sinä et jätä laumaa, minä häädän sinut!" mustaturkki ärjyi. Se oli kaikkien tapahtumien takia hermoraunio, ja nuoren ikänsä puolesta hormonitkin vaikuttivat asiaan.
Hurjana narttu louskautteli leukojaan toiselle. "No, kun tulit tänne rajoille niin oma-aloitteisesti, niin vie se lähtösi nyt loppuun, ellet tarvitse lisävauhtia!" narttu murisi, "Vai luuletko voivasi selittää tämän jotenkin muuten? Mikä on niin hel**tin kamalaa tässä laumassa, ja mikä on niin tärkeää muualla!?" Vinha uhosi.
Hetken päästä se kuitenkin laski häntänsä. "Anteeksi", narttu sanoi eikä katsonut Ruosteeseen päinkään. "Minä vain.. Olen niin väsynyt.." narttu selitti ja littasi korviaan anteeksipyytävästi.

Ruoste rähähti Vinhalle ja hampaat irvessä ja hyppäsi pystyyn. Karvat pystyssä se murisi ja rähisi toiselle.

" Anteeksi MITÄ !? Minä voisin kuolla laumani vuoksi, mutta tämä lauma ei ole kotini !! SINÄ PENTU ET TAJUA ELÄMÄSTÄ MITÄÄN !! Minä olen suojellut lauman alfaa hengelläni ja sinä tulet naljailemaan minulle !! "

Ruoste oli yleensä kärsivällinen, mutta tämä oli jo liian paksua.

Ruoste ei tuntunut hyväksyvän anteeksipyyntöä. Se oli ollut nöyrä ele, vaikea Vinhalle suorittaa, ja toinen haukkui pennuksi..?
Äkkiä sen anteeksipyytäväisyys oli tiessään ja uhmakas tuijotus, hiljainen viha palasi nartun naamalle. "Älä sinä pennuttele. Minä ajan sinut pois, jos minua huvittaa - Jahas, milloinkas olet puollustanut isää hengelläsi?" mustaturkki lisäsi vähän arvostelevaan sävyyn. Se ei enää hyppäisi pystyyn, se oli jo uhoamisensa uhonnut.
Mutta oli kyllä lapsellista häätää joku "milloin huvittaa", vihapäissään. Kyllä Vinha tiesi, ettei sillä olisi välttämättä valtuuksia siihen. Sen valta ei riittänyt, ei edes Säteen tainnut riittää. Mutta eihän sitä Ruoste voinut tietää, ja vihapäissään Vinha voisi tehdäkin sen, vaikka saisi varmasti kuulla kunniansa ja ehkä enemmänkin.

"Mutta miksi lähdet?" narttu kysyi värittömästi ja mulkoili toista kuin pahaakin rikollista, vaikka Ruosteella saattoi ollakin ihan hyvät syyt jättää lauma. Eikä siitä tarvinnut haloota nostaa. Vinha vain oli vielä nuori, ärhäkkä naaras. Sen pitäisi oppia asioita virheitensä avulla, kantapään kautta. Se oli vielä liian jääräpäinen nielemään suoraan, etenkään vihaisena, olevansa yhä lapsi tässä suhteessa.

((Äh anteeksi tämän yhden käytös.. x3))

Ruoste murisi hiljaa, mutta hillitsi itsensä. Kyseessä oli alfan tytär, vaikka ei Haukka ollutkaan Vinan todellinen isä.


" Minä en tunne laumaa kodikseni. Minua ahdistaa, vihastuttaa ja tekii mieli tappaa syyttäkin !! En vain jaksa tätä laumaa !! Ja kerran kun eräs nuori uros tuli tänne, olisi hän tahtonut tappaa Haukan. Minä verissä päin tappelin ja se kurja haaska lähti käpälämäkeen !! " Ruoste sanoi, melkein huusikin, mutta silti se yritti olla rauhallinen.

Ei ollut soveliasta ruveta räyhäämään alfan 'tyttärelle' mutta silti jokin otti nyt Ruostetta kalloon ja pahasti.

Vinha tuhahti välinpitämättömästi toiselle ja nousi hitaasti. Narttu haukotteli ja teki viimeisen viheliäisen mulkaisun toiseen. "Lähti käpälämäkeen? Sinun ei pitäisi sanoa tuotaaah.." Vinha haukotteli. "Höh, sitten sinulla on pää vähän pipi, jos aiot tappaa syyttäkin.. Perun puheeni. Sinä et ole ilmeisesti laumasusi, joten mene vain johonkin toiseen laumaan ja tapa ne ahdistuksissasi - siitä olisi hyötyä", Vinha sanoi ja lähti tallustelemaan metsän suuntaan. Sen piti löytää muu paikka missä rauhoittua täysin, ennen kuin tulisi pimeä.
"Nähdään, Hömötiainen - Mieluummin ei enää tällä reviirillä", mustaturkki sanoi ja tassutteli tylynä poispäin. Kuitenkin se oli valmiina, jos toinen yrittäisikin jotain "typerää".

((Anteeksi kamalasti, mutta tosiaan nyt tulee se muutto enkä vastailemaan kunnolla pääse. Ajattelin, ettet sinä jumita tässä pelissä, niin lopetetaan tämä, jos käy? :3))

(( Juu lopetetaan vain. Kiitus ^3^))