Käytännössä sudet "juonittelevat" suhteellisen vähän. Joidenkin tutkimusten mukaan niin sudet kuin koiratkin ymmärtävät esim. koston merkityksen, aka. osaavat kostaa yksilöille, jotka niitä eniten kyykyttävät tai jotka ovat syyllisiä niiden kurjuuteen, mutta kovinkaan pitkälle juoniminen ei veny. Yleensä se liittyy lisäksi tasan omaan laumaan/omaan lisääntymiseen. Sudet eivät osaa tehdä taistelu- ja hyökkäyssuunnitelmia, mutta ne osaavat kyllä hyödyntää tilanteen jos hajujäljistä selviää, että vieraan lauman alfa on vaihtunut, väkimäärä on vähentynyt tai lauma on muualla.
Lupuksessa olemme antaneet suhteellisen vapaat kädet susien sielunelämää koskien, kunhan pidetään mielessä etteivät sudet ole ydinfyysikoita. Ne eivät käsitä kovinkaan tarkkaan ajan määritteitä, vaikka vuodenajat ovat niille tuttuja. Niiden on vaikea määritellä tarkkaa ikäänsä ja mahdoton käyttää työkaluja tai muuta vastaavaa. Samaten ei ole ehkä mielekästä sallia aivan käsittämättömän monimutkaisia juonikoukeroita, jotka vaativat jo ihmiseltäkin lahjoja.
Minä henkilökohtaisesti vedän rajan soluttautumiseen, koska sudet ovat joko laumassa tai eivät ole. En pidä mielekkäänä, että esimerkiksi Katala osaisi esittää olevansa osa Haukan laumaa, vaikka se olisi Veren soluttautuja. En kuitenkaan tuomitse hahmoja, jotka näinkään tekevät. Kunhan yritetään jollakin tasolla käyttää omaa harkintakykyä.
Tämä on aika hankala aihe, kun suoraa rajaa on niin vaikea vetää. Luotamme aika tavalla siihen, että jokainen käsittää mikä menee yli. Jonkin verran juonimista sitä paitsi aina tuleekin sallia, koska se virkistää peliä ja tekee siitä jotakin muutakin kuin metsästysten ja lauman sisäisten leikkihetkien pelaamista.