Onnea vai ei? Tulevaisuutta vai ei?

Pyry ontui eteen päin ohuessa lumessa, sen kulkeminen oli vaivalloista ja hidasta. Uros pysähtyi ja istahti lepäämään, se oli telonut oikean etusensa tapellessaan Kuoleman kanssa, tämä narttu oli purrut Pyryä niin että se käpälään oli tullut pieni murtuma ja uroksen oli pakko luovutaa. Pyry manasi itselleen miksi miksi sille oli käynyt näin ja sillä tulisi olemaan vaikea matka edessään yksin ilman ystävää, kumpania tai laumaa, urokselta puutui nyt kaikki mitä se olisi tarvinnut selviytyäkseen. Pyry joko kuolisi nälkään tai kuolisi taistelussa jonka se odotti tulevan, uros tunsi luissaan että kuolema palaisi ja tappaisi uroksen joka oli puollustanut narttua ja itseään. Ei Pyry sitä tahtonut tai toivonut, mutta se vain tunsi tuon nartun palaavan.
Pyry katsoi taivaalle ja piti etusensa ylhäällä, pian se kuitenkin laski päänsä ja koitti kerätä rohkeutta ja voimia jatkaa eteen päin.

[[Täältä tullaan...]]

Surma kuljeskeli jälleen rajoilla. Kevään tullessa luulisi myös laumattomien alueelle tulevan lisää ravintoa, mutta jostakin syystä rajat olivat nyt varsin vilkkaita ja se sai nartun tarkkaavaiseksi. Nytkin se haistoi vieraan suden lähistöllä ja se lähti kulkemaan tuota hajua kohden pää matalalla, korvat eteenpäin suunnattuna ja häntä korkealla.
Pian se näkikin vaalean suden, selvästi ontuvan sellaisen, vähän matkan päässä. Surma seisahtui ja nosti päänsä ja pörhisti hieman karvojaan. Häntä oli edelleen korkealla.
"Kuka olet ja mitä teet näin lähellä Vallan lauman rajoja?" Se kysyi itsevarmasti. Olihan sillä syykin olla itsevarma; se voisi hoidella toisen päiviltä, jos se vain haluaisi, sillä toinen näytti olevansa huonossa jamassa. Toinen oli taatusti helpon saaliin toivossa, sillä tuolla tassulla ei paljoa juostu.

Pyry kuuli äänen ja nousi kolmelle jalalle seisomaan samalla kun kääntyi ääntä kohti. Uros ei halunnut ainakaan nyt kumpuunsa ketään joten se piti matalaa profiilia, mutta ei mitään heikon kaltaista. Pyry oli ryhdissä ja itse varman näköinen, tavallisesti sen häntä olisi ollut ainakin hieman pystyssä, mutta nyt se oli visusti maata kohti.
"Minä olen Pyry ja juuri tullut." Pyry esitäytyi urosmaisesti ja varmasti. "miteen, en juuri mitään kunhan etsin ruokaa ja suojaa. Tosin etsin laumaa, mutta kuka nyt tälläistä ontuvaa sutta riveihinsä otaisi" Pyry jatkoi häntä hieman heiluen.
Uros toivoi saavansa lauman mihin suojautua tassun parantumiseen ja sitten korvata kaikki apu mitä olisi saanut, tuon jälkeen pyry jatkaisi kunnon laumalaisena.

Tunkeilija ei vaikuttanut hyökkäävältä tai uhkaavalta. Se taisi tietää kuinka huonot mahdollisuudet sillä olisi häntä vastaan. Ajatus sai Surman lähes myhäilemään mielihyvästä. "Ainakaan tuolla asenteella et anna kovin hyvää kuvaa. Jos mielit laumaan, pitää näyttää hyviä puolia. Nyt on rankat ajat. Heikot karsiutuvat armotta pois." Surma sanoi ja katsoi toista kylmästi.
"Jos ruokaa haet, laumamme reviiriltä sitä laumaton ei saa. Jos haet laumaan, kannattaa kutsua alfaa." Surma sanoi ja astahti lähemmäs hiukan rennompana kuin äsken, mutta silti se mahtaili minkä kerkesi.
"Tuossa kunnossa et selviä kovinkaan kauaa. Laumattomien alueella taitaa olla tällä hetkellä vähän saalista, koska rajoilla on ollut varsin vilkasta..." Surma sanoi. Sanoillaan narttu ehkä yritti saada hiukan sisua toiseen, sillä säälittävät sudet olivat... no, säälittäviä.

Uros kuunteli toista ja sen mielestä nou asiat oli itsestän selvyyksiä "nuohan ovat ainakin minulle itsetään selvyyksiä" Nuorukainen totesi ja jatkoi heti perään "no jos sopii kysyä niin mikä teidän nimenne on?" Pyry kysyi ja nuolaisi huuliaan.
"ja muuten jos luulet minun olevan heikko niin väärin luulet. Jos olisin heikko en sesoisi nyt tässä vaan olisin varmaan jossain kuoleentumassa etuseni kanssa." uros lausahti päättä väisesti.

Pian uros meinasi vaihtaa tassuaan ja oli unohtanut sen olevan murtunut... uros vahtoi tassua, mutta kaatui maahan sen oikean etusen menessä kivusta alta. Uros mätkähti maahan ulvahtaen ja sen käpälää vihloi oikein kunolla, mutta silti se nousii tarmokkaasti pystyyn ja katsoi miten toinen reagoisi tähän.

Joskus itsestäänselvyydet piti kuulla toisen suusta, jotta niitä voisi itse tajuta.
"Olen Surma, toisen metsästysryhmän johtaja. Jos luulet, että olet vahva, luulet väärin. Saatoit olla vahva, mutta loukattuasi tassusi olet heikko." Surma sanoi samalla mitalla takaisin. "Ehkä et ole vielä kuolemankielissä, mutta tulet pian olemaan, koska et saa saalista tuolla jalalla tai jos saat jotain, saat jotain pientä, joka ei pidä nälkää kauaa poissa."

Surma katsoi kuinka toinen kaatui ulvahtaen. "Mitä minä sanoin. Sisu näyttää tulleen takaisin, mutta se ei ole vahvuutta. Vahvuus on voimaa. Laumassa tosin huolehditaan myös heikoista. Juuri sen takia ne säilyvät hengissä, toisin kuin laumaton. Vahvat suojaavat laumassa heikkoja." Narttu selitti.

Pyry huomasi nartun olevan vahvoilla ja uroksen teki mieli manata itsensä maahan, se oli jo kahdesti hävinnyt nartulle ja se sai uroksen häpeämään. "jaahas ja sinäkö luulet olevasi kaikki tietävä" uros sanoi.

Pyry alkoi pitää Surmasta se oli vikas eikä lanistunut helpolla ja oli muutenkin mukava siis omalla tavalllaan. Valko turkki kuitenkin tiesi toisen olevan paljon vanhempi kun Pyry oli itse, eikä näyttänyt tunteitaan eikä tulisi niitä näyttämään.

"Mutta mistä minä lauman löydän joka hyväksyy minut?" uros kysyi nartulta ja odotti saavan sitä miellyttävän vastauksen.

Surma olisi naurahtanut jos se vain olisi osannut. Lisäksi se tunsi itsensä tämän "kiistan" voittajaksi. "Tieto tuo valtaa, voima kunniaa. Olen toisen metsätysryhmän johtaja, joten tiedän sitä sun tätä..."
Seuraavaan kommenttiin Surma olisi taas nauranut jos olisi voinut.
"Minä en tiedä. Se riippuu lauman alfasta. Kutsu eri laumojen alfoja. Mutta saat yhden neuvon: pysy kaukana Haukan laumasta. Se on täynnä lieroja, jotka muuttavat sutta huonompaan suuntaan. Minulla ei ole kokemusta muista laumoista kuin Vallan ja Haukan. Valta on lempeä, Haukka liero. Ovelan tai Veren laumoista en tiedä paljoakaan." Surma sanoi ja aina Haukan nimen kohdalla narttu lähes sylkäisi sanat suustaan.

Pyryä alkoi kiinostaa narttu ja tämän tapa kertoa asioista. "selvä pysyn kaukana tästää... haukasta" Pyry sanoi hyväntahtoisesti.

(lyhyt :(

"Hyvä!" Surma vastasi. Toinen näköjään tiesi hyvä päälle. Lisäksi Surma oli enemmän kuin mielissään siitä, että Haukan liero ei saisi laumalaista riveihinsä. Haukka oli saanut Surman ja monen hänen ystävän elämän vaikeammaksi. Ajatuskin siitä, että Haukan rivit vahvistuisivat, sai veren lähes kiehumaan nartun suonissa. "Et tiedäkkään kuinka hyvän päätöksen juuri teit..."

[[Lyhyt...]]

Uros hieman kuitenkin ihmetteli miten Surma saattoi puhua noin jostakin laumasta, mutta luotti silti toisen puheisiin.
Pyry koitti miettiä kenen riveihin lyyttyä valta? Veri? vai Ovela? Valko turkki ei oikein tiennyt.

// sori lyhyt//

Surma istahti alas. Se varmistaisi, että laumaton menisi omalle puolelleen. Se ei voisi sallia, että laumaton ylittäisi tietämättään tai tietoisesti rajan, joten se vahti ettei näin tapahtuisi.
"Ja minne ajattelit tästä suunnata?" Se kysyi mielenkiinnosta. Laakson asiat kiinnostivat sitä ja se halusi tietää myös muiden laumojen tilanteesta ja tapahtumista. Suden suunnastakin voisi päätellä, mistä laumasta toinen yrittäisi hakea suojaa.

Pyry katrseli hieman ympärilleen mietteliäänä, Pyry ei edes aikonut tulla toiselle tuolelle ja asettautui varovasti makuulle.
"en tiedä, mutta siten kun liityn laumaan ja jos juku laumalaisista aikoo jotakin sinun laumaasi vastaan, Lupaan tulla kertommaan heti" Uros lupasi ystävällis mielisesti, Pyryn katsoi toista tarkkaavaisesti ja sen katseesta huomasi että se on tosissaan. Pyryn olisi vaikea suunata mihinkään, koska se ei tuntenut laakson ympäristöö tai itse laaksoa.

[[Sori kauheesti kestotsta! >____<''' Eihän tässä ees kauaa mennykkää xP ]]

No nyt toinen puhui asiaa! "Lupaat siis kertoa mikäli laumasi aikoo jotain Valtaa ja hänen laumaansa vastaan? Kuulostaa erittäin hyvältä." Surma sanoi varsin mielissään. "Olet varsin viisas... Jotta nyt löydät tämän mahdollisen tulevan laumasi luo, kannattaa suunnata kohti solaa, sitä kautta pääsee laaksoon.." Surma sanoi ja heilautti kuonoaan solan suuntaan. Se ei joka tapauksessa lähtisi rajoilta, ennenkuin se olisi varma, että rajarikkomuksia ei tapahtuisi. Se vilkuili Pyryä ja seurasi mitä toinen aikoisi tehdän.

//joo ei mitään :) //

Pyry kuunteli ja vastasi kunnioittavalla ja varmalla äänellä "Kyllä, lupaan tulla tänne niin nopeasti kuin kykenen, siis jos sinä pidät minut ja lupaukseni poissa alfani tai laumalaisten korvista" Pyry sanoi ja lupasi jotain mikä ei ehkä ollut järkevä veto, koska siitä saattaisi jäädä kiinni ja silloin Pyry olisi petturi, mutta se olisi petturi jos se pettäisi lupauksensa. Pyry kuitenkin vaati jotain Surmaltakin ja Surma saisi luvata jotain Pyrylle jos Pyry lupasi hänelle.

"Kiitos ja et itsekkään ole tyhmä susi vaan päin vastoin." se sanoi ja jatkoi sitten "Ja niinpä kai mukavaa saada neuvoja." Pyry sanoi tyynesti ja kääntyi jatkaakseen matkaansa kohti solaa.
"minä taidankin jatkaa matkaani kiitos avustasi" Se lausui ja lähti kolmin tassuin pois päin, kohti solaa ja uutta toivoa. Jonkin ajan kuluttua Pyry jo katosi metsään.

//jos lopetetaan tähän, Kiitos mielenkiintoisesta pelistä :) //

"En taatusti mene kertomaan kenellekkään tästä. Tähän sanaan voit luottaa" Surma sanoi. Hyötyihän sen lauma tästä, miksi siis pilata mahdollisuus?

Surma hymähti toisen kehuille. "Ole hyvä ja toivottavasti pääse pian laumasi luo" Vaalea narttu vielä lisäsi. Kun Pyry katosi näkyvistä, sekin kääntyi ja päätti palata vihdoin pesille. Tässä olyiin jo tarpeeksi rajoja kierrelty yhdelle päivälle.

[[ Samoin.. ^^ ]]