Reviiriä vallataan, käykö se käden käänteessä? - Lopetettu-

( Peli on aivoin kaikille  erityisesti viimaa tänne  toivoisin, ja toki muitakin laumalaisia saa tulla ja miksi ei ulkopuolisiakin. )

Valta oli sapaunut  jälleen aarniometsän syövereihin  se oli tarkastanut  koko  tilukset  ympärinsä ja todennut  paikan  turvalliseksi lauman elintilaksi.  se ei toistaiseksi ollut kenekään omistuksissa. mutta mahtoiko VAlta saada siitä reviriin.  Se halusi kutienkin  laumalaistensa mielipiteen  uudelleen apiaksta joten se ryhtyi  kutsumaan paikalle luamalaisiaan. Kumea mutta kuuluva  ulvonta kantautui aarniometsän lävitse  pitkälle laaksoon mutta kantoiko se kyllin kauas että  Beta ja muut  jäsnet laumasta saattoivat sen kuulla.  valkea kookas susi hiljeni toviksi ja ulvahti  pian uudestaan.

(( Heh, Viilto ilmoittautuu ;) ))

Viilto oli metsästysretkellään saanut kiinni pienen peuran vasan. Naaraan mutustellessa herkkustaan, kuuli naaras suurilla korvillaan ulvontaa. Se oli Valta, naaraan alfa.

Suurehko naaras lähti juoksemaan metsän halki. Sen tassut viilettivät ol ikantojen, lumi pöllysi ja juurekot eivät saaneet naarasta pysähtymään.

Pian Viilto jarrutti ja alkoi nuuskia maata, se haistoi oman lafansa. Kuono lumisessa maassa naaras seurasi hajua pitkin metsää. Yhtäkkiä se katsoi eteensä ja se ei uskonut silmiään; Valta !

Naaras kumarsi urokselle ja heilautti häntäänsä. " Näemme taax, johataj " Se sanoi arvokkaasti.

[No on se Surmakin pakko tuoda, jotta se nyt vähän saa tutustua muihin ja saa sitä kaipaamaansa tietoa. ;) ]

Surma oli kuljeskellut laakson ulkopuolella parin nyt päivän ajan ja oli ajautunut hyvinkin kauas. Nyt se kuljeskeli takaisin laakson suuntaan, kun se kuuli vaimean ulvahduksen alfaltaan. Matkaa oli aika reilusti, mutta eiköhän se taittuisi, jos hän pitäisi kiirettä. Valkoinen susi lähti nopeaan hölkkään ja lähti kulkemaan äänen suuntaan. Matkan teko sujui varsin ripeästi niin isolta sudelta. Varmuuden vuoksi Surma kiristi vauhtiaan hieman. Hän kuuli ulvahduksen uudestaan ja hän suuntasi tutun hajun suuntaan.

Hetken päästä hän näki tutun ja vähemmän tutun hahmon. Surma hidasti vauhtiaan ja lopulta seisoi Vallan edessä pienesti läähättäen. Surma luimisti korvansa ja laski päätään. Pian hän kuitenkin nosti päänsä takaisin ylös ja korjasi ryhtinsä. "Kutsuitte arvon Valta." Hän sanoi ja vilkaisi sen jälkeen tuntemattomaan suteen vähän matkan päähän. Surma saisi nyt samalla tilaisuuden tutustua paremmin muihin laumaisiin.

Viilto huomasi ja katsahti juuri saapunutta sutta. Nyt se saisi tilaisuuden tutustua toisiin laumalaisiin.


" Sinä varmaankin kuuout myös Vallan laumaan ?" Naaras kysyi ja käänsi kirjavan päänsä kohti vaaleaa naarasta.

( odottelen vielä jos muits tulee joukkoon ennenkuin vastaan xD )

Kuin sattumalta Tähkä ja Kelmi kulkivat laakson ulkopuolella, aarnimetsässä, ja tutkivat paikkoja. Valta oli puhunut aarnimetsästä heidän tulevana reviirinään ja uteliaisuudesta kaksikko oli lopulta päättänyt jättää laakson ainakin väliaikaisesti taakseen ja katsoa, millainen kenties heidän uusi reviirinsä oli.
"Kuulitko?" Tähkä kysyi pennulta yhtäkkiä ja höristi korviaan. Jonkin matkan päästä oli kantautunut heikkoa ulvontaa, jonka Tähkä uskoi kuuluvan heidän alfalleen Vallalle. Narttu ei kuitenkaan ollut täysin varma, sillä riehakas Kelmi metelöi vieressä ja tuuli kuljetti ulvonnan heistä pois päin, kohti laaksoa.
"Kuulinko minkä?" Kelmi kysyi ja seisahtui aloilleen. Nuorukainen katseli hetken pilviselle taivaalle ja seurasi huuruavan hengityksensä kulkua ennen kuin totesi mielessään Tähkän kuulleen omiaan ja jatkoi matkaansa. Pian kuitenkin kajahti uusi ulvahdus, jonka molemmat kuulivat ja joka varmasti kuului Vallalle. Yksi katse, ja molemmat lähtivät hyvillään juoksemaan ääntä kohti kisaillen samalla keskenään. Laumaan kuuluminen jälleen oli molempien mielestä niin hieno asia, että ilo oli nykyään lähes aina ylimmillään.

Paikalla oli Vallan lisäksi jo kaksi muutakin sutta, joista toinen oli täysin vieras ja toinen vaikutti Tähkän mielestä etäisesti tutulta. Hän ei saanut heti päähänsä missä olisi nähnyt Surman aikaisemmin, mutta Kelmi ei vaikuttanut tuntevan kumpaakaan vaan tervehti iloisesti, joskin melko hillitysti, Valtaa.
"Kuulimme ulvontasi", Tähkä selitti Vallalle käännettyään katseensa pois Surmasta. Hän ei halunnut vaikuttaa töykeältä, mutta toisen nartun etäinen tuttuus oli kummastuttavaa.

Valta käänsi katseensa paikalle tulleisiin ja se nyökkäsi arvokkaasti toisille kunnes lalusahti jokaiselle tervehdyksen. " Hienoa että oeltte tulleet paikalle, odottelen vielä josko mutia sattuu olemaan tulossa, tarkoituksenani on siis kertoa teille uudesta reviiristämme, Olen päättänyt asettua tänne täällä ei ole juurikaan jälkiä musita laumosita ei vaivaa laumattomista toistiaseksi haluan kutienkin etät vahvistatte rajoja kunnes laumattomat ovat tyystin kaikonneet alueelta. Tämä muutos tekee paljon jokaisen elämään täällä. Olemme nyt virallisesti sanottuna luama, emme suvaitse tuneklioijta reviirille kuten yleisestikkin se asia järjestyy. Onko teillä kysyttävää tästä asiasta ? " Valta lausahti tyyenn rauhallsiena ja ystävällsieen tapaansa. Vaikka alfa olikni tyyni, rento ja rauhallinen ol isilläkni säännöt kutienkni se atnoi jokaisen tottua elämiseen reviirin sisäpuolella. Vaikkei rajojen ylitätminen laissa kielettyäkään ollut. Tok ivalta halusi ulkopuolsiten pysyvän poissa uudelta reviiriltä mikäli valtaus onnistuisi onglemitta. se odotti paiakalle lähinnä Betansa, Viimaa se halusi palavasti puhella tuon kanssa reviiristä. Tietnkin se halusi betan sana oli arvokas Vallalle, vaikak viiman tulo laumaan olikni olltu suuri yllätys mutta piti Valta oitsi asiasta ja siksi se oli tuon betaksi nimittänytkin. Ja ken mahotikaan tietää minen elämä tulevasiuudessa lauman alfana menisikään.

Viilto nyökkäsi ja astui askeleen edemmäksi.

Naaras ymmärsi etteivät ulkopuoliset päässeet tänne. Olihan alue nyt virallisesti Vallan lauman aluetta. Ja Viilto kuului siihen, ja oli siittä ylpeä. Se olisi valmis antamaan henkensä alfansa ja laumansa puolesta.

Surma näki tutun kaksikon pöllähtävän paikalle. "Pitkästä aikaa, Tähkä, Kelmi." Surma tervehti kaksikkoa ja heilautti pienesti häntäänsä. Se oli mielissään siitä, että tunsi edes muutamia susia entuudestaan. Surma kääntyi pian kuuntelemaan, mitä Vallalla oli sanottavaa.

Narttu valpastui entisestään kun kuuli, että tämä metsä olisi heidän reviiriään tästä lähtien. Se tunsi ylpeyttä uutta laumaansa kohtaan ja katseli muita paikalla olijoita.
"Kysyisin tämän hetkistä laumalaisten määrää.. Paikalla tuskin on jokainen laumalainen?" Se kysyi oikeasti kiinnostuneena. Se halusi ottaa selvää kaikista laumalaisista ja valita hänen johtamaan ryhmään sopivimmat. "Lisäksi niille, jotka eivät tule tai eivät pääse paikalle täytyy ilmoittaa asiasta.." Se jatkoi.

Surman tervehdys sai sekä Tähkän että Kelmin huomion kiinnittymään hetkeksi Vallasta Surmaan. Molemmat silmäilivät narttua arvioiden, kunnes Kelmi tunnisti hänet. "Surma!" hän haukahti ja hiljeni saman tien nopeasti kuin säikähtäen, että oli sopimatonta huudella moisia kun alfalla oli asiaa. Niinpä pentu heilauttikin vain häntäänsä vanhalle tutulle ja vaikutti hyvin innostuneelta. Tähkä tervehti Turren pesältä tuttua sutta hillitymmin heiluttelemalla häntäänsä ja hetken narttu näytti jopa siltä, että hän hymyili. Oli mukava huomata, että laumassa oli vanhoja tuttujakin.
Tervehtimisen jälkeen kaksikko painoi tarkasti mieleensä Vallan sanat, mutta kumpikaan ei kommentoinut tai kysynyt sen enempää. Heille tilanne oli ainakin vielä toistaiseksi selvä.
Kelmistä tuntui hassulta seisoa siellä, omalla reviirillä.. Hän oli elänyt jo yli puolet elämästään laumattomana Tähkän kanssa, vaeltanut paikasta toiseen ja yrittänyt selviytyä aina seuraavaan päivään. Niin seikkailunhaluinen kuin pentu olikin, oli silti turvallista tietää että jossakin oli paikka, jonne hän oli aina tervetullut ja josta hän sai apua.

Valta katsahti surmaan joka lievästi kyseenalasiti vallan toiminann. Ehkä surma luuli että valta jättäisi kaikkien arvailtaviksi että oliko reviiri vallattu vai ei. Tositaiseksi reviiri ei ollut vielä vallan halussa tyystin reviiri piti vahvihtsaa mutta sitä ennen valta halusi kutienkin koota kaikk ihlaukkaat paikalle. niinhän se oli kertonut. että uuteen amhdolliseen reviiriin siasivat halukkaat ensin tutustua enennkuin mitään päätöstä tehtiin. " Tietenkin, tämän kokoontumisen tarkoitus on että te halukkaat jotka olette saapuneet paikalle saatte olla mukana reviirin rajojen vahvistamisessa kuten aijemmin oli puhetta asiasta. Kunnes olemme hoitaneet osamme täällä siirrymme koko ryhmän voimin pesiä kohti jossa jokainen halukas ja avulias hukka saa tehdä pesäkolosensa ja asettua kosiksi siinä ohella kutsuun jokaisen laumalaisen paikalle ja kerron itlanteen. " Se puheli aluski surmalle siirtäen katsetaan pikku ihljaa muhiin paikalla olijoihin se ei yksin omaan puhellut suorasanaisesti yhdelle jäsenelle. Valkea alfa kuitnekin palasi katseellaan vielä surmaan " Laumassamme on noin kymmen kunta jäsentä joka tarkoittaa sitä että olemme varsin hiensoti kasvaneet pienessä ajassa ja laumamme näyttää lupaavalta. eli jos kerran kenellkään ei ole kysyttävää lähitisn mielläni tästä vahvistamaan rajoja joka on jokaisen teisät hyvä olal mukana rajoja käydään vielä tarkemmin lävitse kun jokaisnen susi on paiaklla. Poikani tuho on jo vahvistamassa reviiriä " Valta puheli sitten ja katsoi kysyvästi jokaiseen olivatko kaikk iymmärtäneet tehtävänsä.

( Ehkä tästä pelistä olisi hyvä nyt siirtyä varsinaisen laumak okoontumiseen jonen toivoisin jokaista vallan laumalaista paikalle niin selvitellään jkaisen hukasen asema laumassa xD )