Lauma kasaan - Lopetettu-

Valta oli  saapunut lievästi surun murtamana rantatörmälle.  Tulipalo oli tehnyt  pahoja asioita  koko laaksolle ja sen ulkopuolellakin se näkyi vahvasti.
Vallan reviiri ei ollut kärsinyt kovin pahasti tulipalosta  ja nyt kun lumi peitti maata  ja pakkaset paukkuivat valkean alfan  reviiri näytti autiolta  nyt sen oli kuitenkin aika kasata koko laumansa kasaan  selvittääkseen ketkä olivat vielä  elossa  ja kuinka paljon laumassa oli vielä väkeä.
se tietenkin toivoi että kaikki olisivat hengissä.
Valta  kohotti  päänsä  yylös ja  kutsui laumalaisiaan kokoontumaan se  ulvahti  kerran jos toisenkin kutsuvasti jääden sitten odottamaan ketkä saapuisivat paikalle.

//täältä minä saavun Ruusun, Kaislan, Metkun ja Kanelin kera :) //

Ruusu joka oli näyttämässä reviiriä ottopennulleen Kaislalle, sattui olemaan lähellä Rantatörmän kohtaamispaikkaa silloin kun Valta ulvahteli kutsunsa. "Valta" Ruusu lausui iloisesti ja katsoi sitten pentua, Kaisla oli myös kuullut kutsun ja höritänyt korvansa ääntä kohti. Kaisla käänsi kuitenkin katseensa Ruusun odottaen ohjeita, pikkuisen häntä heilahteli iloisesti. "Nyt mennään, Vallalla on jotain tärkeää, luultavasti hän aikoo koota lauman taas kokoon" Ruusu saneli pennulle mietteensä ja lähti rivakasti jolkottelemaan Vallan luokse häntä heiluen, pennun seuratessa sitä ja välillä näykkien Ruusun hännänpäästä. "lopeta Kaisla" Ruusu torui pentua ja jatkoi matkaansa.
Ruusulla ja Kaislalla ei kauan kestänyt saapua, Ruusu haukahti saapumisen merkiksi juuri ennenkuin Metkun haukahdus kuului kauempaa. Ruusu heilutteli häntäänsä tervehdykseksi ja lausui "Hei, Valta. Ihana nähdä sinut taas" Ruusun ääni oli lempeä ja iloinen, vaikka se olikin huolissaan muusta laumasta. Kaisla tervehti Valtaa yksin kertaisesti heilutellen pientä pennun häntäänsä. Ruusu yritti nuolaista Vallan poskea lempeästi hellyyden osoitukseksi.
Kaisla taas oli näykkimässä Vallan kylkikarvoja, nuori pentu oli aina mahdollisuuden mukaan kokeilemassa aikuisten hermoja. Kaislalla ei ollut edes sisaruksia leikki toverina, Huurre Kaislan veli oli jossain ihan muualla aloittamassa omaa elämäänsä jonkun muun hoidokkina.
----------------------------------------------------
Kaneli oli juuri palaamassa pesille lännen suunnasta, omilta tutkimus retkiltään. Kaneli oli samalla etsimässä ottoemoaan Viiltoa, mutta ei ollut nähnyt sitä. Kaneli kuuli tutun kutsun ja lähti nuoruuden ja ilon innoittamana juosten kohti kutsua. Lumen pöllytessä nuorukainen juoksi, täyttä vaihtua kohti Alfaansa.
Jonkin aikaa Kaneli oli juossut, kunnes sai näköpiiriinsä Vallan, Ruusun ja pennun. Pennun Kaneli oli nähnyt vilaukselta pesillä, mutta ei ollut kuullut mitään. Kaneli jolkotti häntä matalalla heiluen, tervehtimään Valtaa, Ruusua ja pentua.
Tervehdittyään narttu siirtyi muutaman metrin päähän odottamaan.
---------------------------------------------------
Metku joka oli juuri palannut joelta juomasta ja leikkimästä ystävänsä Luumun kanssa, nuorukainen oli uupunut ja juuri käymässä levolle. Kun se kuuli tutun kutsun, "Valta?" narttu lausui itsekseen ja lähti täyttä laukkaa kohti lempeää alfaansa. Nartun takana vain lumi pöllysi, sen juostessa. Metku haukahti kimakasti ja kuuluvasti vastaukseksi Vallalle, jatkaen samalla juoksuaan. Metkun väsymys ja uupumus oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen ja se oli saanut uuden voiman. Metku juoksi sen minkä koivistaan sai irti, sen päästyä lähemmäs se hidasti hieman ja luimisti korviaan, samalla etsien katseellaan Alfaansa. Pian Metku näkikin Vallan, Ruusun, pennun ja Kanelin, se jolkotti kunnioittavasti pää matalalla ja häntä heiluen alfa paria kohti "hei, hienoa nähdä teitä" Metku lausui kunnioittavasti ja silti iloisesti alfaparille. Metku huomasi myös pennun jota se ei ollut ennen nähnyt, narttu ei kuitenkaan jäänyt ihmettelemään sitä vaan siirtyi sivummalle odottelemaan muita laumalaisia. Metku tervehti myös Kanelia, muutamalla hännän heilautuksella.

#Ratkie saapuu kera Kuuran.#

Kuura oli tutkimassa reviiriä ja perehtymässä sen onkaloihin, kun kuuli ilmaa leikkaavan ulvonnan. Susi höristi korviaan, mietti hetken ja tunnisti äänen Vallan ulvonnaksi. Tarkoitus oli ilmeisesti kutsua lauma koolle, muuhunkaan tulokseen ei äänestä voinut tulla. Niinpä valkea lähti jolkottamaan matkalaukkaansa äänen suuntaan, ja hetken juostuaan huomasikin putkahtaneensa kohtaamispaikalle.

Paikalla näytti olevan jo joitakin susia, joista Kuura tunnisti vain Metkun, jonka oli tavannut jo kesällä, ja itse johtajan, Vallan. Uros tervehti lyhyesti ja asettui sitten sivummalle tarkkailemaan tilannetta ja miettimään mitä mahtoi olla tekeillä. Eniten urosta kiinnosti nähdä kuinka monta sutta laumassa oikeastaan oli, mutta tottahan sitä halutti tietää myös mitä asiaa Vallalla mahtoi olla. Ja tietysti Kuura oli valmis myös itse tekemään tai lausumaan jotakin, jos moiseen tarvetta tulisi. Uros istahti aloilleen hiljaa, mutta valppaana.

// Viilto täältä jolkottaa //

Viilto juoksi ääntä kohti. Sen jalat luistivat jäällä, mutta se piti kiirettä. Pian se saapui paikalle ja läähätti väsähtäneenä. " Viilto ilmoittautuu..." naaras huohotti ja kumarsi susimaisesti alfalleen. Sitten se asteli Kanelin vierelle. " hei pikkuinen " Toisti naaras ystävälliseen sävyyn ja pukkasi penesti pentua kylkeen. Kaneli oli taas kasvanut... Pian se osaisi jo kaiken. aika meni niin nopeasti.

Sudenkorento oli käyskennellyt lähellä kohtaamispaikkaa, etsien edes jotain laumalaista. Koko lauma näytti olevan siellä täällä. Narttu oli käynyt pesäkoloillakin. Ja nyt sillä oli huonoja uutisia Vallalle, tai, pikemminkin surumielisiä. Paksuturkki hotki hiiren suihinsa, minkä oli saalistanut juuri äsken, ja sen pää kapsahti ylös. Korvat olivat kapsahtaneet höröön. Joku ulvoi.
Mutta pian nartun valtasi helpotus, se kuuli alfansa ulvahtavan. Valta aikoi viimein kasata lauman taas yhteen.

Sudenkorento lähti jolkottamaan matkaa suuntaan, mutta pian sen askellaji muuttui hurjaksi laukaksi ja narttu kiisi valkeassa lumihangessa. Lumi pöllyten. Ei kestänytkään kauvaa, ennen kuin Sudenkorento oli muun lauman parissa.
'' Mukava nähdä teidät kaikki, '' se sanoi tultuaan esiin, hieman sivummalle Kuurasta. Sitten korento jatkoi '' Valta, minulla on surullisia uutisia. '' Ja korento heilautti häntäänsä hieman anteeksipyytävästi. '' Mutta kuulkaamme teidän asianne ensin. ''

Alfa katsoi tulijoita hyvillään. sen lauma ei sentään ollut tyystin lyhistynyt kasaan vaan väkeä oli vielä paikalla. se pukkasi ruusua takaisin ja trvehti pentuja vuoron perään. Pian valkean alfamme huomi kiinnittyi Viiltoon. Sen ilme muuttui kerta heitolla iloisetsa tarkkaavaiseksi. se nyökkäsi viitoon päin antaen täten tälle puheen vuoron.
Valta mietti silloin missä mahtoi olla hänen poikansa tuho tai lauman beta Viima tai missä oli metsästys joukon johtaja Surma lauman luotto susi. Valta katsahti laumalaisiaan ikään kuin olisi odottanut heidän tiettävän vastauksia uroksen ajatuksiin pian alfan katse siirtyi takaisin viiltoon ja jäi tuo odottamaan sitten mitä tuo aikoi kertoa.

Ruusu katsoi kuinka susia alkoi saapua ja tervehti kaikkia hännän heilautuksella. Kaisla oli palannut Ruusun vierelle ja heilutteli siinä pikkuista häntäänsä.
Ruusu kuunteli jokaisen sanan mitä kuuli ja painoi ne mieleensä. Kaisla alkoitaas kyllästyä ja lähti kulkemaan jokaisen paikalla olian luokse, pentu katseli jokaista lähi etäisyydeltä ja heilutteli häntäänsä siinä samalla.
Ruusu oli tyytyväinen siihen, että niin moni lauman jäsenen oli elossa ja paikalla. Kun Sudenkorento kertoi tällä olevan huonoja uutisia, nartun sisällä heräsi pelko mitä oli tapahtunut.
---------------------------------------
Kaneli kasteli kuinka väkeä alkoi saapua ja heilutteli häntäänsä rauhallisesti. Kun Viilto saapui paikalle Kaneli ei olisi millään malttanut pysyä paikallaan, se olisi niin kovasti halunnut mennä heti ottoemonsa luokse. Nuorukainen kuitenkin hillitsi itsensä juuri ja juuri. Viilon tultua pikkuisen luokse ja pukatua Kanelia kylkeen, nuorukainen haukahti toiselle iloisesti "Viilto, Viilto, Viilto. Missä olet ollut olen kaivannut sinua". Pennun silmistä loisti onni ja ilo, se ei ollut voinut olla onnellisempi koskaan aikaisemmin. Kaneli hyppi hetken Viilon ympärillä kunnes rauhoittui, se kävi takaisin istumaan Viillon viereen ja seurasi tapahtumia.
---------------------------------------------------
Metku istuskeli kaikessa rauhassa paikallaan ja seurasi tilannetta ja kuinka väkeä saapui se oli iloinen siitä kuin lauma oli vielä palojenkin jälkeen näin suuri.

Susia ilmestyi vielä paikalle parikin, Kuura katseli miettivästi näiden saapumista. Viimeisin kuitenkin kiinnitti sen huomiota kaikkein eniten, mikä johtui sanoista joita Sudenkorento lausui. Oli ilmeistä, että jotakin laumalle ikävää oli tapahtunut. Yhtä ilmeistä oli, että Valta oli huolissaan. Miksi - se taas oli toinen kysymys, eikä Kuura osannut siihen vastata. Todennäköisesti asialla oli jotain tekemistä metsäpalon kanssa, mutta sen tarkemmin uros ei osannut asiaa arvioida. Eihän se tuntenut laumaakaan!

Uros heilautti hännällään Kaislalle pennun kulkiessa ohi - hurmaava otus - ja sitten lyhyen tervehdyksen Metkulle siltä varalta että tämä muistaisi sen vielä. Nämä toimenpiteet suoritettuaan uros keskittui taas koko innollaan yrittämään ymmärtää mitä oli tekeillä.

//Haittaako jos tunkaisen tähän väliin?//

Nyt, kun kesä ja sen painajaiset olivat ohi, Surmakin alkoi palailla aarnimetsän lauman kaukaisimmilta rajoilta ja jopa niiden ulkopuolelta. Se oli ollut yksikseen pitkään ja nyt se kaipasi laumansa luo, vaikkei se sitä koskaan tulisi ääneen myöntämäänkään. Se tunsi tuttujen yksittäisten tuoksujen tulevan sen kuonoon ja sen mieli kirkastui hitusen. Se suuntasi erittäin vaimean kutsun suuntaan, mutta matkanteossa sillä menisi vielä jonkin aikaa. Ääni tuntui kuuluvan rantatörmän suunnalta.

Monen hetken kuluttua se alkoi haistamaan henkilöitä tarkemmin ja tarkemmin. Tässä vaiheessa Surma kiristi juoksuaan entisestään. Pian se kuuli jo muiden laumalaisten ääniä. Surma ei mahtanut mitään vaan se päästi haukahduksen ja vinkaisun välisen örähdyksen ja se pienen pusikon takaa ponkaisi muiden susien keskelle pienen töminän saattelemana. Hetken se hieman yllättyneenä katseli ketkä muut olivat päässeet paikalle. Paljon tuttuja kuonoja.
Ensimmäisenä se kuitenkin ravasi alfansa luo ja heilautti vaimeasti häntäänsä. Se nuolaisi huuliaan rauhan eleenä. Surmalla ei ollut aavistustakaan, miten Valta suhtautuisi hänen poissaoloonsa. "Anteeksi viivästys. Olin kaukana ja matkantekoon kului paljon aikaa. Ilmoitan itseni hengissä olevaksi" Se sanoi ja tökkäsi alfaansa kuonolla. Se heilautti kaikille yleisesti häntää tervehdykseksi ja istahti paikalleen tavalliseen viileän tapansa mukaisesti. "Onko minulta jäänyt jotain väliin?"

( Kirjoitan nyt tähän väliin että peliä saadaan eteenpäin )

Valta nyökytteli lepposiin elein tulijoille toisensa jälkeen. Kun paikalle saapui surma tuo alfan luottu susita tärkein. Vallan aktse pysähtyi uteliaana surmaan. " Et vielä. olin sanomassa juur iettä laumastamme on hieno osa jäljellä mutta siltikin osa puuttuu. mikäli teistä joku on nähnyt tai kuullut laumatoverinsa puuttumisesta niin puhukoon nyt. " tovin hiljaisuuden keskellä valta tarkasteli laumaaisiaan tarkkavaisesti. sen tulisi ottaa nyt selvää ketkä puuttuivat ja ketkä olivat paikalla. Pian katse sirityi takaisin surmaan " Onko sinulla minulel uutisia " se kysyi sitten tyynen rauhallisena jääden odottamaan luottusutensa vastausta hälle annettuun tehtävään.

valkea alfaamme oli päättänyt että laumalle alkaisi uusi kevät ja talvesta selvittäisiin kunnialla.

// minäkin nyt kirjoittelen tähän//

Ruusu kuunteli ja tarkkaili jokaista paikalla olijaa, samalla yrittäen painaa mieleen jokaisen naaman ja niiden ominais piirteet. Kun Surma saapui paikalle, narttu heilautti häntäänsä ystävällisesti. Ruusu oli oppinut pitämään Surmasta, tuo oli mukava, omalaatuinen ja luotettava susi.
Kaisla katsoi paikalle saapunutta sutta ja kävi tätäkin tervehtimässä uteliaasti häntä huiskuttaen, mutta sitten se palasi ottoemonsa luokse ja kävi makaamaan siihen utelias katse tarkkaillen tapahtumia.

// Sori lyhyys, on inpiksen puutetta. Metku siirtyy tarkkailioihin ja samoin Kaneli joka seuraa Viiltoa jne. //

Uusi susi saapui joukkoon, nähtävästi korkea-arvoinen sellainen. Kuura katsoi tulijaa kiinnostuneena; ensinnäkin oli tärkeää tuntea laumalaisensa, toiseksi oli vielä tärkeämpää tuntea korkea-arvoiset laumalaisensa. Valkea pohjoinen kuunteli tarkkaavaisesti vaihdettuja sanoja ja poimi tajuntaansa tiedon siitä, että lauma oli kärsinyt kovasti metsäpalossa.

No, olihan tuo toki ymmärrettävää.

Uros muutti asentoaan hienoisesti mukavampaan suuntaan ja odotti mitä tuleman piti. Se ei ollut koskaan ollut tämänlaatuisissa kokoontumisissa eikä näin ollen tiennyt mitä odottaa, mutta nythän sekin selviäisi. Toivottavasti lauma ei ollut kärsinyt liiaksi, mutta katsellessaan ympärilleen Kuura arveli, että tämä joukko kyllä hyvinkin selviäisi.

#Kuurakin liittyy tarkkailijoihin ainakin toistaiseksi. Jatkakaa!#

// oho, unohdin ihan tämän pelin. Hyppään tähän väliin //

Sudenkorento tervehti kaikkia susia lyhyellä ja ystävällisellä hännänheilaituksella. Ja kun Valta kehotti laumalaisia kertomaan tietonsa muista laumalaisista, avasi narttu suunsa.
'' Tuho on kuollut. '' Korento sanoi kaunistelematta asiaa. Narttu laski hieman päätään osoittaakseen myötätuntoaan, ja nostatti sitä sitten taas. '' Yritin pelastaa hänet ... mutta ... en onnistunut. '' Sudenkorento sanoi perään, sisimmässään se suri laumatoverinsa kuolemaa. Mutta nyt lauman vuoksi oli pysyttävä tyynenä, ja niin narttu pysyi. Se seisoi vahvasti ja ryhdikkäästi, ainoastaan sen silmissä saattoi pilkahdella pienesti surua.

Surma tarkkaili paikalle tulleita susia, kun Valta sanoi joidenkin vielä puuttuvan. Totta, lauma oli kutistunut. Surmaa huoletti, missä mahtoivat Varpunen ja Pääsky olla. Kumpaakaan ei näkynyt missään. "Onko Varpusta ja Pääskyä näkynyt missään?" Surma kysyi kuin ohimennen, vaikka oikeasti sitä huolestutti kovasti pentujen tila. "Ja kyllä, minulla on uutisia. Haukka on kuollut. Haukan ja Turren kuoltua, laumamme pitäisi olla turvassa.." Valkoturkki ilmoitti. Jos jotakin laumalaista kiinnostaisi asia enemmänkin, saisivat ne kysellä alfaltaan. Surma ei halunnut alkaa kertomaan alfan ja Surman keskeistä tehtävää kaikille. Valta päättäkööt mitä tekee.

Sitten Sudenkorento saapui paikalle. Susi, jota Surman oli ollut tarkoitus pitää hieman silmällä. Ensitapaamisilla toisen käytös oli pistänyt nartun silmään. Toisen surulliset uutiset eivät parantaneet epäilyjä yhtään. Tuho olisi poissa. Tämä tieto järkytti Surmaa, vaikka sitä ei näkynyt päälle päin. Se laski korvansa sivuille ja laski päänsä hetkeksi alas. Sitten se katsoi ehkä jopa uhmakkaasti suoraan Korentoon. "Teithän sinä varmasti kaikkesi? Et luovuttanut kesken?" Se sanoi matalasti, pitäen katseensa toisessa. Tuho oli ollut se, joka oli saanut Surman tähän laumaan. Se oli päässyt lähes Surman ystäväksi. Surma vilkaisi Valtaa, miten tämä ottaisi poikansa kuoleman.

Valkea alfa kuuli pian jotain mitä se ei olisi halunnut kuulla korento kertoi tuhon kuolleen valkean alfan kasvoille nousisurumileinen katse joka se naulitsi pian surmaan joka kertoi turren ja haukankin kuolleen. valta ei ehtinyt ajatella ja sisäitää asioita sen oli täyttänyt thjiö se oli menettänyt ainoan poikansa joka oli otto poika sekin. Valkea alfa oli hetken tyystin hiljaa kunnes kohensi ryhtiään " Hienoa työtä surma ja toivotaan niin ettei komplikaatioita tule sen lauman kanssa " sen jälkeen se käänsi katseensa kornetoon sanomatta mitään. Se ei syyttänyt ketään poikansa kuolemasta se varmasti miettisis asiaa myöhemmin itsekseen. " kuten ymmärrätte tuli on petro, se on vienyt osan läheisistämme. meidän on lähdettävä etsimään puuttuvat jäsenet elävinä tai kuolleina toivoen tietenkin että elono jäänet voivat hyin. " valta ei enä ätiennyt mitä se tekisi se toivoi että ruusu pelastaisi tilanteen ja ottaisi ohjat käsiinsä valta ol isortumassa siitä tuntui ettei sillä ollut enää mitään aijenpi lauma vei siltä puolison ja nyt tuho oli poissa sillä oli toki lauma joka oli sille kaikki kaikessa. mutta tuhon menetys teki aukon alfan sisälle.

Ruusun sisällä hätkähti, se välitti jokaisesta laumalaisesta ja Tuho joka oli Vallan otto poika oli tärkeä, eteenkin Vallalle ja tietenkin muullekin laumalle. Narttu katsoi hetken Korentoon, mutta kääntyi sitten katsomaan Valtaan, Ruusu tiesi kuinka raskasta Tuhon menetys oli Vallalle ja narttu tiesi ettei toinen kykenisi jatkamaan heti. Ruskea silmä pari katseli hetken Valtaan, joka näytti sortuvan. Ruusun kävi hieman sääliksi toista, mutta aloitti sitten puhumisen "niin kuin Valta jo sanoi meidän täytyy etsiä loput laumalaiset. Toivoen heistä mahdollisimman monien olevan elossa ja kunnossa." Ruskea selkäinen narttu aloitti ja katsoi jokaista laumalaistaan vuoron perään. "Reviirin rajoista täytyy huolehtia ja toivoisin metsästys ryhmän ottavan selvää kauriiden olin paikasta." Ruusu puhui tyynesti, se seisoi ryhdikkäästi ja puhuessaan metsästys ryhmästä se katsahti Surmaan, joka oli metsästys ryhmän johtaja.
Kaisla matki otto-emoaan ja seisoi tämän vieressä, se vilkuili kuitenkin Valtaan joka näytti surulliselta. Pikkuinen pentu halusi mennä lohduttamaan toista, mutta matki kuitenkin Ruusua.

Ruusu mietti pitäisikösen kertoa Hiilestä koko laumalle, mutta piti sen nyt vielä omana tietonaan. Narttu katsoi taas puolisoaan ja jatkoi sitten laumaan katsoen "Olen iloinen siitä, että laumasta on vielä näin hyvä osa jäljellä." Ruusu sanoi, se tosiaan oli iloinen siitä, että laumasta oli näin suuri osa jäljellä vaikka moni puuttuikin. Ruusu katsoi vieressään olevaa Kaislaa ja hymyili tälle. Sittemmin se katsoi jälleen muihin.

// Pungen tähän väliin jos vain sopii //

Viilto kuunteli Surmaa ja luimisti hiukan korviaan. Se tiesi että toinen oli ollut hyvin tärkeä Vallalle ja se saattoi olla isokin pala alfalle pirtavaksi. Niimpä Viilto ei anonut mitään. " Niin, on tosiaan hyvä että laumassa on tämä määrä hyviä ja luotettavia susia " naaras lisäsi Ruusun sanoihin ja yritti hiukan keventää tunnelmaa, hiukan korkeammalla äänensävyllä. Se ei tosin tainnut toimiaa...

//Herättelisin tätäkin peliä hiukan ;) //

Rat ki Rani, Shui, harine, Mex, Susu, Caramel (?)

// Olisi hienoa tietää että kenen vuoro edes on :D //

//kaippa se on Ratkin vuoro :) siis mikäli oikein olen ymmärtänyt //

#Kuura siirtyi tarkkailijoihin, eli minun ylitseni hypätään. :P Enkö sitä riittävän selvästi sanonut?#

// Kirjoitan jonkun hätäisen että saadaan peliä etiäppäin //

Sudenkorento istuutui, jossei ollut jos istuutunut, rauhallisesti alas. Sillä ei ollut osaa eikä arpaa sen kummemmin lauman toimiin, tai valtuutta päättää niistä. Ruusulle ei silti vieläkään suotu luottamusta. Valta oli varsin hätäisesti valinnut tämän nartun puolisokseen, ja Korento epäili asiassa olevan koira haudattuna.

'' Voin lähteä pienen ryhmän kanssa jonnekin suuntaan. '' Narttu ehdotti sittemmin, kohottaen korviaan reippaasti höröön.

// *järkytys* en oo edes huomannu että jumitan tätä peliä... O__O Anteeksiih //

Surma katsahti Ruusuun ja nyökkäsi. Tilanteesta ja järkytyksestä huolimatta täytyi hoitaa tehtävät kunnialla. Narttu tekisi niinkuin Ruusu sanoi ja paikantaisi ensimmäisenä karibujen vaellusreitin mahdollisimman läheltä. Valkoturkki katseli muita metsästysryhmäläisiä ilmeellä, joka kertoi että he tulisivat mukaan - halusivat ne sitä tai eivät.
Kaiken huipuksi Surma katsoi hyvin epäilevästi Sudenkorentoa, joka ehdotti lähtevänsä pienen ryhmän kanssa. Ja minne muka? Rajoja vahvistamaan? Surma ei pitänyt tuosta ajatuksesta. Korento ei ollut vastannut tämän kysymykseen Tuhosta, mikä jäi vaivaamaan sitä. "Mikset lähtisi metsästysryhmän mukaan?" Surma aloitti ja katsoi Korentoa. "Me voimme tarkistaa samalla rajat, kun kerran liikkeelle lähdemme. Tännekkin pitää jäädä susia, jotka pitävät huolen pesistä ja etsivät vielä kadoksissa olevia." Surma selitti katsoen välillä Korentoa ja välillä Valtaa ja Ruusua. "Tietenkin vain silloin, jos annatte tähän luvan." Surma puhutteli nyt alfaparia. Surma ymmärsi, että Vallalla oli nyt vaikeaa ja nyt täytyi saada jotain toimintaa aikaan tarpeeksi nopeasti. Lisäksi Surma voisi tarkkailla Korentoa samalla, mutta sitä ajatusta eivät toiset tienneet eivätkä toivottavasti tietäisikään. Eripura laumassa tällaiseen aikaan koituisi lauman kohtaloksi.

Vallan sisällä kuohui viha ja suuri tuska. siitäkin huolimatta se aikoi ottaa alfan asemansa tosissaan se kääntyi laumaansa kohti ja ryhdisti jo entistäkin suorenpaa ryhtiään * Arvon laumani, me olemme menettäneet paljon mutta emme saa lannistua, meidän on jatkettava entistäkin tiukemmin pyydän että etsintöjä jatketaan kuten aijemmin jo puhuimme lisäksi että rajoja on pidettävä tarkasti silmällä ja niitä on vahdittava jatkvuasti täten haluankin että teemme seuraavasti * valta puhui jämäkällä ja kovalla äänellä sen ääni kantoi vahvuutta sekä turvallisuduen tunentta laumalleen sen olemus oli yhä hitusen epä vakaa poikansa menetyksestä se ei kuitenkaan voinut luovuttaa se vilkaisi puolisoaan sekä pian takaisin muuta laumaansa * metsätys joukko lähtee rajoja kohti, muut hajaantuvat sisämaille jokainen elossa oelva saatetaan pesille lauman pennut on pidettävä lähistöllä eikä rajoja saa ylittää enen kuin minä olen täysin varma siitä ettei vaaroja ole enenpää. Ja ruusu sinä pidät huolen laumasta kunnes minä palaan. Minä lähden etsimään Viimaa Kun palaan kutsun jokaisen takaisin koolle pesille jolloin lauma kasataan täysin uudestaan * Alfa puhui Valkea karhumainen lafa Valta oli päättänyt puheensa ja loi nyt jokaiseen jäseneen katseen joka kertoi että nyt oli aika kysyä jos halusi vastauksen.

//nyt tulee varmaan lyhyttä ja sönkköä, yritän saada taas peli intoa takaisin :) //

Ruskea selkä kuunteli Surman ehdutasta ja nyökkäsi myöntävästi tuolle, narttu ei kuitenkaan kerinnyt sanomaan mitään, sillä Valta aloitti puhumisen. Ruusu katsahti puolisoaan ja hymyili kevyesti, sen sisällä pyöri monia ajatuksia ja se vaipuikin ajatuksiinsa. Narttu palasi ajatuksistaan vasta kun sen nimi mainittiin ja se terästäytyi nopeasti suoristaen ryhtinsä. Ruskea silmä pari katsahti Valtaan ja se nyökkäsi jälleen myöntävästi. Sen sisällä oli kuitenkin pieni epävarmuus omista taidoista johtaa laumaa, mutta se aikoi yrittää parhaansa ja olla luotettava alfanarttu. Vallan itsvarmuus kuitenkin rohkaisi Ruusun mieltä ja toivoi saavansa laumalaisten luottamuksen pian.