Talvinen tapaaminen / Loppu

Metka oli lönkötellyt pitkin päivää sinne, ja tänne. Aluksi se oli etsinyt syötävää, ja kun oli löytänyt, se oli takaa-ajossa kadottanut suunnan, eikä nyt ollut ihan varma missä oli, mutta ei siitä niin välittänytkään, koska tiesi, ettei kuitenkaan hirveän kauas ollut ajautunut, ja siitäkin se oli varma, ettei ollut rajoja lähelläkään. Luultavasti melko lähellä järvenrantaa, vaikkei se voinutkaan nähdä tai haistaa sitä.
Mokomakin puoliksi siipirikko varis, joka oli maistunut nuivalta ja ollut sitkeä." Pthyi!" Se älähti, ja sen suupielestä lennähti yksi harmaa höyhen.
Samassa sen nenään osui hälyttävä haju. Se oli vieraan naarassuden haju, joka lähestyi Metkaa melko nopeasti. Metka jäi aloilleen seisomaan ja kääntyi hieman sivuttain siihen suuntaan, mistä haistoi vieraan olevan tulossa. Tuuli kävi vieraasta kohti Metkaa, joten Metka olisi voinut vielä luikkia tiehensäkin niin halutessaan...mutta mitä suotta. Metkalla ei ollut oikein kunnon käsitystä, millaisia erilaisia persoonia sen kotiseudulla asui, ja siitä tuntui, että niihin tutustuminen saattaisi olla sangen hyödyllistä...ei ehkä ihan joka tapauksessa, mutta ken pelaa, ei pelkää, se mietti, ja veti vielä hajua syvälle sieraimiinsa. " Ainakaan tämä ei kuulu kumpaankaan laumaan " Metka totesi tyytyväisenä ja odotti.

Surma jolkotteli rennosti eteenpäin. Suurikokoinen naaras oli juuri syönyt jäniksen jonka se oli saanut kiinni. Jäniksillä se tuskin kauaa pärjäisi, mutta kun kerran jänis oli tullut näköpiiriin, niin kukapa nyt sellaisen mahdollisuuden jättäisi poiskaan.
Silla oli pieni myötätuuli, mikä tuntui antavan lisää vauhtia sen menoon. Se oletti olevansa yksin, mutta kun se havaitsi tumman suden jonkin matkan päässä. Surma jatkoi kaikesta huolimatta kohti tuota vierasta naaras sutta.
"Täällähän on muitakin liikkeellä." Se sanoi toiselle, kun välimatkaa oli noin 5 suden mittaa. Se jäi odottamaan, miten toinen vastaisi tai reagoisi.

" Iltaa " Metka sanoi ja käänsi päänsä kohti kookasta tulijaa. Susi oli melkoisen maskuliinisen oloinen, vaikka aivan selvästi haisi nartulle. Se ei katsonut tähän suoraan, vaan vienosti luomiensa varjosta. Se olisi kyllä voinut tuijottaakin, koska ei ollut koskaan nähnyt noin valkoista sutta. " Minä olen Metka. saanko tiedustella, kuka sinä olet? " Se kysyi suorasukaisen töksöön tapaansa olematta kuitenkaan töykeä.

Metka... Ei kuulostanut tutulta. "Olen Surma. Hauska tutustua." Se sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi. Se tarkasteli toista. Olisikohan tuo toinen susi, sellainen jolla oli älyä, sisua ja ennenkaikkea se olisi samaa mieltä sen kanssa eräästä asiasta. Jos tuo täyttäisi nämä kriteerit , se kysyisi siltä asiasta. " Oletko asunut kauankin täällä?" Kysymys saattoi vaikuttaa aika tungettelevalta, mutta tarkoitus oli saada selville, kuinka paljon Metka tiesi tämän paikan tapahtumista.

Metka nuolaisi huuliaan. " Asunut?" Se toisti. Metka oli hieman yllättynyt moisesta kysymyksestä, mutta ei antanut sen kauaa häiritä.
" Olen asunut täällä koko ikäni" Se sitten vastasi. " Siis täällä ei-kenenkään-maalla" "Entä itse? Mistä tulet?" Se kysyi Surmalta ja asettui hankeen makuulleen, sillä siitä tuntui, että tässä voitaisiin jutella kauemmankin. Se alkoi nuoleskella suuria etutassujaan ja jäi odottamaan Surman vastausta.

Surma käveli hieman lähemmäs. Tämä vaikutti mielenkiintoiselta.
Toinen siis tiesi taatusti yhtä sun toista tästä paikasta. "Itse saavuin tänne etelästä melko vasta, mutta sitä on keretty sotkeuduttua vähän mihinkin näinkin lyhyessä ajassa." Se naurahti. "Taidat tietää tästä paikasta vähän kaikenlaista?" Kysymys oli oikeastaan enemmän toteamus. Se piti pienen tauon ennen kuin kysyi uudelleen: "Mitä mieltä olet siitä kolmannesta laumasta joka koostuu laumattomista?" Se kysyi kuin ohimennen. Surma oli utelias, mitä toinen vastaisi, mutta piti normaalin ulkokuoren yllä. Se ei saisi paljastaa mitään liikaa näin aikaisin.
Surmasta tuntui vihdoin, että se olisi mukana suunnitelmassa yhtälailla kuin muutkin.

Metka ällistyi Surman puhetta kolmannesta laumasta
" Yhtä ja toista tiedän...mutta en juurikaan ole tutustunut muihin täällä eläviin susiin, pikemminkin olen ollut välttelevällä kannalla." Se ensin sanoi. Sitten Metka kohottautui istumaan, laskeutuen taas kohta alas hankeen korvat päänsä sivuilla ja vaaleita kulmiaan kurtistellen. Se ei ollenkaan tiennyt mitä ajattelisi tuosta kolmannesta laumasta...se ei voisi tietää mitään hyvää ainakaan.
" En ole kuullutkaan mistään kolmannesta laumasta, enkä totta puhuen haluaisi kuulla siitä mitään nytkään. Mitä laumattomia ne sellaiset ovat, jotka laumaksi rupeavat? Oletko aivan varma tästä? Mitä sinä tiedät asiasta, ja miten kuulit siitä? " Metka sitten kyseli tulvana, sillä sen päässä alkoi pyöriä monta huolestuttavaa kysymystä ja muttaa yhtäaikaa. Tämä olisi asia, johon sen ehdottomasti olisi tutustuttava tarkemmin.
Ei ollut lainkaan huono päätös alkaa tutustua alueella eläviin kanssa laumattomiin, se huomasi.
Tämähän saattaisi olla jopa elintärkeää sille!

Surma nyökytti päätään ymmärtäväisenä toisen kertoessa sen vältelleen toisia.
Ksymys tulva sai Surman hieman hymyilemaan, mutta kätki sen kuitenkin pian. "Sain tietää asiasta erittäin luotettavasta lähteestä, joten se on aivan varmasti totta...." Se kertoi ja painotti erittäin -sanaa.
"Et taida olla kovin innostunut asiasta, vai kuinka?" Se kysyi. "Itse en ole kovin innoisani siitä ja aijon tehdä kaikkeni, jotta se ei onnistuisi. Miten mahtaisi käyda niille, jotka haluavat elää omissa oloissaan, ilman laumaa? Kolmas lauma veisi loputkin tästä jo niin pienestä ei-kenenkään-maasta." Se sanoi katsoen sivulle, mutta seurasi kuitenkin sivusilmällä miten toinen vastaisi. Sen sanoissa oli jo ehkä hieman aivopesun merkkejä, mutta mitäs pienistä.

" No mutta minä en tajua!"
Metka äsähti ja kääntyi katsomaan valkoiseen suteen päin.
" En voi väittää tietäväni laumoista ja niiden perustajista yhtään mitään, mutta eihän tänne ole mitään järkeä perustaa laumaa...kesäisiä karibuja lukuunottamatta ravintoa on niin vähän ettei se riittäisi millekään laumalle. Eikä tarjolla ole talvisin mitään jänistä isompaa, paitsi hyvin harvoin ja erittän hyvällä onnella. Sellaisen pilipali pikkuruoan saalistamisessa ei laumasta ole mitään hyötyä...pikemminkin päin vastoin. Kyllähän meitä laumattomia täällä juoksentelee melkoisesti, mutta se on kuintekin eri asia."
Nyt Metka nousi ylös ja venytteli pitkään, molempia etujalkojaan vuoroitellen. Kylmä maa kangisti melko nopeasti jos siinä kökötti turhan kauan, varsinkin Metkan, joka yhä oli aikalailla vain luuta ja nahkaa; lähes kolisi liikkuessaan.
" Mikä tämä sinun erittäin luotettava lähteesi mahtaa olla, jos saan kysyä?" Metka sitten kysyi, sillä se uumoili, että valkoisella sudella oli jotain puuhia tämän laumahankkeen estämiseksi...ei se muutoin olisi noin jutellut, kuin jutteli.

"Niimpä" Se vastasi toisen puheille järjettömästä kolmannesta laumasta.
Toisen kysyessä Surman tiedon lähteestä. Se mietti tarkkaan mitä sanoisi. Se ei halunnut että heidän suunnitelmansa kariutuisi nyt. Jos Metka nyt luikkisi Haukan luo ja kertoisi jotain, voisi tuo olla varma siitä, että Surma tulisi ja hoitelisi sen päiviltä. Sitä se ei tietenkään sanonut ääneen. " Eräältä ystävältäni, joka kuuluu siihen laumaan." Se sanoi. Surma ei ollut vielä aivan varma mitä mieltä toinen oli koko asiasta, joten hän kertoisi mahdollisimman vähän asiasta.

" Kuuluu siihen laumaan?" Metka sanoi hieman hämmästyneenä. " Ja on siis ystäväsi?" Tämä oli Metkasta aivan kummallista, ja se lähti tassuttelemaan eteenpäin, Surman ohi, isoilla tassuillaan lunta läimien, korviaan pään sivuilla roikottaen ja miettien. Tallustettuaan muutaman metrin, se pyörähti takaisin ja palasi Surman luo. " Tässä on nyt jotain mätää." Se sitten sanoi.
" Luullakseni sinua kiinnostaa tieto, että jos suunnittelet jotain, jolla moisen ahdistavan elintilan pienetymisen...tai itseasiassa todennäköisesti katoamisen, voisi estää, niin minä olen valmis olemaan mukana. Vaikka olenkin kärsinyt nälkää, en haluaisi tai edes voisi nähdä itseäni laumassa elämässä...en millään. Eli minun vaihtoehtoni olisivat joko kuolema tai sitten se, että voisin toivoa pääseväni pakenemaan laaksosta.
Jos mielessäsi on jotain muuta, en todennäköisesti pidä siitä, enkä halua olla enempää tekemisissä kanssasi. Aion nyt lähteä jatkamaan matkaani, ja jos haluat kertoa minulle jotain, mitä haluan kuulla, niin tule mukaani, kuuntelen kyllä." Näin päättäväisesti ja itsevarmasti puhuttuaan Metka kääntyi ja lähti jolkottamaan kevyttä vauhtia sinnepäin, mistä Surma oli tullut.
Surman jättämissä jäljissä oli kevyempi astella kuin umpi hangessa, eikä sillä ollut mitään varsinaista päämäärää, kunhan harhailisi siellä, täällä, ruokaa samalla etsien.

Surma kuunteli toisen puheita. Metka siis halusi myös olla mukana suunnitelmassa.

Se jäi paikalleen kun toinen lähti pois päin. Se mietti sanojaan ja lhti sitten tumman suden perään hölkäten. Se hidasti kävelyyn toisen kohdalla. "Kerron sinulle suunnitelmasta, jos lupaat olla mukana siinä loppuun saakka." Se sanoi hiljempaa, kuin peläten jonkun ylimääräisen henkilön kuulevan. Se katsoi Metkaa tarkasti ja odotti miten toinen vastaisi.

Metka hidasti Surman rinnalla. No niin, eli oli siis olemassa jokin suunnitelma tämän kolmannen lauman ilmaantumisen estämiseksi. Tottakai Metka aikoisi ja haluaisi olla siinä mukana...se oli paras vaihtoehto Metkalle tässä tilanteessa. Se kurkisti vierellään juoksevaan Surmaan niin, että vaaleat läikät sen kulmien yllä keikahtivat liki hullunkurisen näköisesti.
" Anna tulla vain. Olen erittäin kiinnostunut, ja jos lähden mukaan, niin olen siinä koko sydämelläni, loppuun saakka. Sen vannon. Mutten tietenkään voi sanoa, lähdenkö mukaan, ennenkö tiedän mistä on kyse. Voit kertoa minulle aikeistanne kuitenkin aivan huoletta, sillä minulla ei ole mitään mielenkiintoa tai syytä laverella sitä kenellekään...minnekeään." Se sitten sanoi päättäväisenä. " En voi tietenkään olettaa, että automaattisesti luottaisit aivan uppo-outoon suteen...jää sinun päätettäväksesi, teetkö niin. Mutta minä olen laumatonna elänyt ja laumatonna oletettavasti myös kuolen...minulla ei ole kuin minä, joten mitä hyötyisin kenellekään lavertelusta?"

Surma päätti luottaa Metkaan. Jotta se pystyisi luottamaan täysin toiseen, sen pitäisi jotenkin osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. " Ystäväni laumassa toimii vakoojana, joten tietoja on jokseenkin helpompi saada. Kolmannen lauman alfan nimi on Haukka. Ystäväni Turre toimii betana ja Karhunkaataja on liittynyt myöskin laumaan, jotta saataisiin tausta tukea jos suunitelma saataisiin selville. Tietääkseni tällähetkellä yksi minun lisäkseni toimii näin 'ulkopuolella' yrittäen saada lisää susia mukaan. Kun on tarpeeksi kannattajia, Haukka syöstään vallasta yhdessä. Ellei hän saa selville suunnitelmaamme ennen sitä. " Se kertoi hiljaa lyhyesti, koko ajan vilkuillen ympärilleen toisten susien varalta. "Kuten huomaat, olen heti tuloni jälkeen sekaantunut kaikenlaisiin suunnitelmiin." Se sanoi virnistäen.

" Niin todella olet" Metka sanoi huvittuneesti. " Kuulostaa melkoiselta juonelta kyllä...mutta miksei se voi onnistuakin...parempi se on ainakin yrittää kun katsoa vain sivusta." Näin juteltuaan se kulki hetken hiljaa, miettien. "Ilmeisesti toivotaan, ettei mihinkään taisteluun täytyisi ryhtyä, vaan että tämä Haukka luovuttaa sovulla, kunhan huomaa, että suosio ei ole hänen puolellaan ollenkaan? Mutta...mitäs sitten tapahtuu, kun ja jos suunnitelma onnistuu...siinähän on jo melkoisen lauman alku tekeillä silloin...enkä ihmettelisi ollenkaan, jos tämä lauma-ajatus alkaisi tuntua monista yksinäisistä vaeltajista oikeinkin hyvältä...ja tilanne olisi taas aivan sama. Aika paljon muttia tähän suunnitelmaan kyllä jää...vai oletteko jo ratkaisseet nämäkin ongelmat jotenkin?"
Nyt Metka huomasi, että he olivat jo jolkottaneet aivan järven rannalle, lähestulkoon jään rajalle jo. " Tuonne ei kyllä kannata lähteä retkeilemään, jollei aivan pakko ole" Se sanoi Surmalle ja pysähtyi aloilleen.
Metka laski päänsä alas ja alkoi haistella hankea ympärillään. Se tökkäsi kuononsa jäätyneeseen heinätuppaaseen; siellä haisi jokin mielenkiintoinen pikkujyrsijä...joskaan se ei ollut aivan tuore haju. Metka tökki tupasta kuonollaan ja haisteli niin että vuoroin tuhisi, vuoroin pärisi. Välillä se kaapaisi tupasta etutassullaan saadakseen hajun paremmin esille, mutta aikansa pengottuaan se luovutti ja istahti hankeen. Sen korvantaustaa alkoi kutitella, ja sitä se sitten rupesikin kapsuttamaan niin, että aivan urisi ja örisi, kun niin hyvää teki.
" Minusta ei oikeastaan edes olisi kauhean huono ajatus jos tänne laaksoon tulisi lisääkin laumoja. Eivätpähän paisuisi sitten niin mahtaviksi nuo kaksi idässä ja lännessä" Se tuumasi rapsutuksensa rapsuteltuaan valkeaa sutta ripsiensä alta katsellen. " Vaan tästä ei-kenenkään-maasta en kyllä ole luovuttamassa enää siivuakaan kellekään...meitä laumattomiakin kun jo on täällä niin paljon että päätä huimaa."

He saapuivat pian järven rannalle.
"Suunnitelmaan kuuluu, ettemme varsinaisesti ole laumassa vaan teemme yhteistyötä. Lisäksi me puolustamme tätä ei-kenenkään-maata myös Viiman ja Ovelan laumoilta tarpeen vaatiessa. Jos joku laumaton haluaa olla laumassa, senkus liittyy johonkin niistä." Surma tarkensi Metkalle samalla kun toinen haisteli löytämiään hajuja.
Surmalle olisi yksi hailee se, kuinka monta laumaa laaksossa olisi, kunhan ne eivät veisi laumattomilta asuin alueita. Hän ei ollut saanut tietoja vähään aikaan, joten mitään erikoista tuskin oli tapahunut. Ajatukset pistivät Surman hiljaiseksi ja se istahti alas miettimään asioita.

" No niin. Kun minä nyt olen mukana, niin mitä minä voisin tehdä asian eteen?" Metka kysyi Surmalta joka oli istahtanut alas mietiskelevän näköisenä. " Haluaisin ainakin tavata näitä muita, jotka ovat tässä kuviossa mukana" Se sanoi pohtivasti, ja alkoi taas kapsuttaa korvantaustaan josta ei vain kuti hellittänyt.
Se mietti että mitä tämä operaatio siltä nyt sitten lopulta vaatisi?
Mikään tappelupukari se ei ollut...kyllä se itseään ja asiaansa puollustaisi henkeen ja vereen, sydän jos oli mukana, muttei sillä juurikaan ollut kokemusta taisteluista. Onneksi tässä nyt oli kuitenkin kyseessä rauhanomainen suunnitelma, jos se vain menisi niinkuin kaavailtiin. Lisäksi sitä epäilytti hyvin paljon, miten tälläinen yksinäinen susi pystyisi toimimaan yhteistyössä muiden susien kanssa ilman sen suurempia ongelmia...siinä se epäili itselleen tulevan vastaan vaikeuksia.

" Jos et ole varma pärjäämisestäsi laumassa, voisit toimia yksin kuten minä, mutta laumaankin tarvittaisiin mitä luultavimmin lisää susia..." Surma mietiskeli ääneen. " Mitä mieltä sinä olet? Mikä on paras vaihtoehto tässä tilanteessa?" Se kysäisi apua liittolaiseltaan.

((lyhyt. sori >.<))

" No hmmm...siitä olen varma, että haluan tavata muut, jotka ovat tässä touhussa mukana...tai ainakin osan heistä. Muuten on ehkä vaikea olla täysillä mukana tässä...tai en tiedä. Mutta laumassa eläminen...oleminen...äääh. Kai voisin sitäkin koittaa jos se on tärkeämpää" Metka mietti ja pähki. " Jos laumassa on " jäsenenä" joku, joka vosi neuvoa minua käyttäytymään oikein, jos tulee ongelmatilanteita...silloin se voisi toimia. Mutta mieluummin kai kuitenkin kuljeskelisin yksinäni...uhh, en todellakaan tiedä kumpi ajaa asiaamme paremmin ?"

"Jos haluat tavata muita hulluja jotka tässä mukana, sinun kannattaisi ehkä lähteä Haukan luokse. Uskon, että sinua neuvotaan miten täytyy käyttäytyä. Voin minäkin hieman kertoa miten toimia, jos haluat. Olen itsekkin elänyt laumassa ennen tänne tuloa." Se sanoi. "Miltä kuulostaa?"

"No eihän tämä hyvältä kuulosta missään nimessä, mutta kyllä...kyllä voin lähteä tuon Haukan luo...liittymään hänen laumaansa ilmeisesti? Ja tuota...mistä minä löydän tämän Haukan laumoineen...lähdetkö sinä, Surma, oppaakseni?"
Metkaa tosiaan hermostutti tämä ajatus...huhhuh, jos se olisi noustessaan tiennyt mihin tämän päivän retket sen veisivät!

"Eiköhän se hyvin mene." Se yritti rohkaista Metkaa. Toinen kun vaikutti hieman epävarmalta. "Itse en voi kovin paljon sinua opastaa, Haukka ei saa nähdä minua sinun seurassa. Se herättäisi liian paljon kysymyksiä. Mutta jos näet Turrea tai Karhunkaatajaa, sano minun lähettäneeni sinut. Silloin he tietävät sinun olevan mukana. Haukka ei tietenkään voi olla silloin paikalla." Se selosti. "Ei-kenenkään-maa on pieni, uskoisin sinun löytävän lauman helposti. Ainiin... Mitä aijot sanoa Haukalle jos löydät hänet? "

Metkan korvat lerpahtivat sen suuren pään sivuille kun se mietti Surman kysymystä. Laihanpuoleisen mutta suurirakenteisen suden pää näytti lähes hullunkurisen suurelta sen muuhun vartaloon nähden, ja korvat lurppimassa pään sivuilla saivat sen näyttämään entistä surkuhupaisammalta.
" Kaippa tuo ymmärtää jo minut nähdessään, miksi minä haluaisin sen laumaan liittyä?" Metka sitten virkahti. " Jos sanon, että minä olen vaeltanut yksinäisenä ja nälkäisenä ravintoa etsimässä jo aivan liian kauan, ja haluaisin nyt liittyä laumaan välttääkseni nälkäkuoleman, niin eikö tuo lie mene läpi?"

" Hyvä selitys... Kunhan Haukka ei ala mitään erikoisia kysymään... Ellei hän ole todella tarkka ketä liittyy. Laumassa tosin on vielä vähän susia, joten eiköhän hän ota melko helposti porukkaa." Surma sanoi. Sen täytyi vain nyt toivoa, että kaikki menisi putkeen.

((Sori lyhyys, akku loppuu vanhempien kannettavasta ihan just, eikä latausjohtoa ole mukana >.<))

" No niin. Minä sanon näin sitten, jos tai kun sen aika koittaa" Metka sanoi ja kääntyi lähteäkseen. " Otan suunnakseni pohjoisen, sillä siellä en ole aikoihin ollut. Varmaankin sitten matkoillani törmään johonkin tästä porukasta. Hyvää jatkoa sinulle Surma, ja varmaankin tapaamme vielä...joskus. Ehkä tämän asian tiimoilta, ehkä muuten." Näin puheltunaan Metka lähti jolkottamaan isoilla tassuillaan eteenpäin. Ennenkö se oli kuulomatkan ulkopuolella se kääntyi huikkaamaan taakseen " Kiitos ja kaikkea hyvää!" Sitten se kiihdytti kulkunsa letkeään laukkaan ja katosi paikalta hämärään maisemaan.