Odotettu tapaaminen - loppu

Katala kulki eteenpäin. Sen jäsenet olivat vähän jäykkinä koko päivän makaamisesta ja uros olisi mieluusti jatkanut makoilua. Se oli kuitenkin jo aiemmin päättänyt, että nyt olisi aika ottaa selvyys yhdestä asiasta, joka sitä oli häirinnyt jo pitkään. Nimittäin ottaa selvyys Kauhusta.

Kauhu oli ongelmallinen tapaus Katalalle. Se ei voinut sanoa avoimesti vihaavansa urosta, mutta se ei myöskään pitänyt sen pyrkyrimäisestä luonteesta. Lisäksi beta halusi selvyyden sille, miksi Kauhu tuntui olevan joka suhteessa häntä vastaan. Alusta asti uros oli suhtautunut Katalan läsnäollessa hyvin, mutta huhupuheiden mukaan Kauhu kuitenkin inhosi betaansa syvästi. Koska Katala ei ollut koskaan suuremmin edes keskustellut Kauhun kanssa, oli se moisesta vähän hämillään. Pitkän miettimisen jälkeen uros oli päättänyt ottaa härkää sarvista ja selvittää asiansa.

Se marssi pitkin Kauhun jälkiä aikeenaan haastaa toinen suden niin tahtoessa taisteluun betan paikasta. Jos Kauhu ei tosiaan ollut valmis uskomaan paikkaansa hyvällä, niin pahalla sitten.

Kauhu joka oli asteli levottomasti saalistus mailla haistoi jo kauka Katalan olevan myös paikalla, itsetietoinen uros aisti itsetsään vihaa ja suurta epäkunnioitusta beta kohtaan. Syytä siihen se ei kuitenkaa ntiennyt. Sitä ahdisti moni asia sen lisäksi että hamusi toisen paikkaa. vaikka KAuhu ei itse Betan sijasta välitätnyt se halusi vain näyttä katalalle ettei ollut mikään heikko heiverikkö.

Kauhu kohtasi katalan pitkällä suoralla ja tuijotti betaa kohtaa alistumattomasti. Kauhun tuijotus saattoi olla melko ahdistava ja piinaava, mutta niin sen oli tarkoituskin. Matala murahtelu kuului jo kaukaa kauhun suupielistä hampaiden välähdellen.

Katala havaitsi Kauhun kauempana. Se oli odottanut toisen alistuvan, kuten silloin pesillä ja piilottavan uhmansa mielistelevän käytöksen alle. Sen sijaan Kauhu näyttikin seisovan jalat jäykkinä ja tuijottavan. Ja sitten sen kurkusta kuului se, joka osoitti sen olevan tosissaan; jylhä murina.

Katala pysöhtyi hetkeksi. Se ei ollut odottanut tällaista vastaanottoa eikä se todellakaan ollut kuvitellut joutuvansa tänään puolustamaan paikkaansa haastajaa vastaan. Mutta ilmeisesti se oli ollut väärässä. Sen edessä seisoi mittava, sitä hivenen ilmeisesti vanhempi susi elämänsä kunnossa. Ja tuo oli tosissaan. Ruskea beta kohtasi ensimmäistä kohtaa uransa aikana haastajan. Katala pörhisti niskavillojaan, muttei murissut. Se otti yhden askelen kohti Kauhua, sitten toisen, sitten kolmannen. Ja sen jälkeen se oli itsekin varma, että se ei aikonut perääntyä. Se ajattelu Viimaa, pentujaan, Kokoa ja elämäänsä betana, ja siinä oli aivan liikaa menetettävää.

Beta vastasi Kauhun tuijotukseen ja eteni edelleen täysin vaiti, tuijottaen tuota revähtämättä. Se ei antanut toisen uhman pelottaa itseään vaan ajoi pelkonsa piiloon, kanavoi siitä lisää tahdonvoimaa. Ja kulki. Oli ilmeistä, että se ei aikonut pysöhtyä, vaikka sen olisi käveltävä Kauhun yli.

Jos Kauhu halusi mitellä tahdonvoimaa, niin aivan vapaasti. Sittenhän piru vie miteltiin.

Kauhu kohtasi betansa joka lähti piakkoin tuota kohti. Kauhu seisoi järkkymättä paikallaan, sitä ei pelottanut lainkaan tuleva se tiesi mitä saattaisi olla vastassa tuskin betaksi pääsisi ilman taistelu osaamista. Tai niin KAuhu ainkain kuvitteli.

Kauhu ei liikahtanut vaikak otinen asteli sitä kohti, kauu ei myöskään näyttänt minkään laista elettä että olisi alistumassa. * Eipä taida Katala epäröidä, näyttävästi kävelee ilmeisesti tänne asti. * Kauhu ajatteli katsoen yhä piinaavana Katlaa liikkumatta minnekkään.

Kun Katala olisi tarpeeksi lähellä uros avaisi suunsa. " Kappas, itse Beta paikalla, ja yksin " Se toetsi matalaan ääneen toista yhä piinaavasti tuijottaen.

"Yksinpä yksin." Katala vastasi. Se käveli edelleen lähemmäksi,eikä näyttänyt hidastavan tahtiaan edes puhuessaan: "Niinpä näytät sinäkin olevan yksin. Yksinäistä on elämä huipulla, vaan niinpä se näyttää olevan alempanakin." uros totesi, ja lopulta se seihatui melkein nenätysten Kauhun kanssa. Vaikka Kauhu oli Katalaa kookkaampi ja ainakin näytti rotevammalta, ei siro beta kavahtanut sitä. Se tuijotti urosta yhtä tyynen itsevarmana kuin se tuijotti aina kaikkia.

Aivan kuin suorastaan pilkatakseen Kauhun uhkaavia eleitä beta istahti alas ja alkoi rapsuttaa korvantaustaansa: "Mutta kas kummaa, sinua ei taida suuremmin se kiinnostaakaan, kuka vastassa on. Tönötät paikallasi kuin kuivunut varpu tuulessa taipumatta mihinkään suuntaan. Moiselle käytökselle lienee syy? Varmasti kaltaisesi rohkea, itsevarma susi sen voi kertoa. Vai aiotko kauankin seisoa siinä vaiti ja raajat jäykkänä ja odottaa, että luikkisin häntä koipien välissä karkuun?"

Kauhun katsoi kun toinen rapsutteli korvaansa sen koommin liikahtamatta. " Yksin on helpompi liikkua silloin kun ajatukset ovat jossian muualla. " Kauhu totesi sen äänen sävy oli huomattavasti matalanpi kuin yleensä äänestä saattoi aisti pieni muotoista kiukkua mutta sen koommin hampaitaan uros ei väläytellyt. " Luulisi kaltaisesi betan olevan rohkea ja jättää luikkimiset pelkureillesi. En usko että Viima valitsi sinua betaksi aivan turhaa. " Se murahteli vaitonaisena toiselle yhäkään elehtimättä siihen että Katala oli tarkoittanut että Kauhun olisi varmasti hyvä alistua. Jota katala ei tehnyt. se oli tähän mennessä alistunut oitis vain Viimalle.

" Jos sinua häiritsee se että seison tässä miksi tulit? " Kauhu totesi yhä matalaan sävyyn. Tavallaa nsitä ei hääirinnyt että toinen istui ja rapsutteli korvaansa pikemminkin sitä ärsytti ettei mitään sen kooomisenpa tullut Betan suusta. Toisaalta Kauhu tietsi että KAtala olisi mahdollsiesti hyvä neuvvottelija. Mutta vuorostaan Kauhu ei piitannut Neuvvottaluista pikemminkin se halusi selvittää valtaan liittyvät asiat puhumalla.

Ei menisi varmasti aikaakaan ku omegan paikka olisi histoiriaa Kauhun elämässä. Tosin se tuskin saavuttaisi Beta paikkaa ainakaan ensimmäisellä yrityksellä ellei tulisi vastaan katalan heikkoudet. Katala oli sirohko mutta ei tokikaan näyttänyt voimattomalta ja pelkurimaiselta, pientä pelon tynkää saattoi toisesta aistia mutta se oli niin opieäntä ettei siihen ollut puremista. Kauhun luonne kun vuorostaan oli vähän liiankin itse varma ja pyrkivä saattaisi se olla joksus hieman kohtalokaskin piirre. Katala n istuessa Kauhun edessä kauhu äkilliseti jännitti lihaksensa. " Tiedät kyllä hyvin miksi en alistu sinulle, tiedät myös varsin hyvin etten voi sietää kaltaistasi betaa ekö näin ? " Kauhu totesi hiljaisuuden keseklle hyvin ilmaiseten asiansa murisemalla sanojen välissä väläytellen hampaitaan.

Kauhu osoitti toiselle että ei aikoisi pitkään katsoa toista leuan alta. vaikka ei ollut alistunutkaan Katalalle. " Siksi haluan haastaa sinut kaksin taisteluun tässä ja nyt. " Kauhu totesi yhä vihoitellen. Harvemmin kauhu aloitti haasteita mutta nyt sille oli riittänyt sitä suorastaan ahdisti tilanne ja halusi tapahtuvan jotain.
Kauhu tosin ei hyökkäsii ennen kuin Katlaa olisi snaonut hyväksyvänsä haasteen sekä säännösitä sovittu.

Beta raapi korvaansa edelleen Kauhun puhuessa ensimmäisiä sanojaan. Jossakin vaiheessa se lopetti ja tyytyi vain istumaan ja katsomaan. Kauhu vaikutti selvästi pitävän Katalan käytöstä raivostuttavana ja omituisena. Siksipä se hyvin pian sanoikin suustaan ne sanat, jotka beta oli odottanut kuulevansa.

Se haastoi Katalan taisteluun betan paikasta.

"Vai haluat sinä taistella? Enpä yhtään ihmettele. Näytät kaikin puolin vahvalta ja hyväkuntoiselta sudelta. Ilmeisesti sinun tapasi ratkaista ongelmat ja valtasuhteet on mitellä voimia." Katala totesi. Se ei osoittanut minkäänlaista aggressiota Kauhua kohtaan. Aivan kuin se ei olisi ottanut toisen sanoja edes todesta. Tai sitten se otti ne todesta, mutta ei katsonut olevansa millään tavoin velvoitettu vastaamaan niihin. "Mutta sanohan minulle ensin, mitä sinä teet, jos voitat? Uskoisitko olevasi kenties hyväkin beta, rauhan ja harmonian ylläpitäjä, jos ensimmäinen ratkaisusi kaikkeen on kaksintaistelu? Millä sinä palautat ruotuun kapinoivan nuorukaisen? Revit kurkun auki ja surmaat, kenties?" beta jatkoi korvat uteliaasti, suorastaan haastavasti höröllään. "Pidemmän päälle alkaa olla melko rasittavaa ratkaista kaikki ongelmat taistelemalla. Sinusta tulee väsynyt saalistaja ja äkäinen isä pennuillesi, ja loppujen lopuksi kaikki vihaavat sinua yhtä palavasti kuin sinä vihaat minua nyt. Enkä muuten oikeastaan tiedä sille edes syytä. Miksi sinä vihaat minua, Kauhu? Mitä minä olen sinulle tehnyt ansaitakseni vihasi enkä kunnioitustasi?"

" ensinäkin en suorasanaiseseti vihaa sinua välillämme on ollut pientä kinaa jo alusta saakka. Se miten hoitaisin betan hommat saattaisi olla täysin eri tapa kuin sinulla. en kiellä että et osaisi hoitaa hommiasi, mutta kuten varmasti tiedät että pohjalukemilla ei pitkälle pötkitä. Se että miksi mielestäni olisi helpomptaa meidän selvittäää välimme taistelulla on se että emme kuitenkaan kykenisi keskustelemaan asioista ellemme tiedä kumpi meistä on vahvenpi. " kauhu selosti murinansa keskeltä.

Kauhu ei juuri osannut keskittyä selostamiseen sen sijaan se keskittyi toisen haastamiseen. " Ainoa asia mitä pyytäisin olisi se että tappaa ei saa, ja voittaja on se kumpi saa toisen ensinmäisenä maahan nousemis kyvyttömäksi. " Kauhu jatkoi sille oli ilmi selvää että se ei halunnut tappaa Katalaa vaan osoittaa ettei ollut heikoimmasta päästä. " En suorasanaisesti halua paikkaasi..... " se totesi muristen ja astahti askeleen kohti Katalaa. Kauhu oli vahva ja sen näki päällekkin päin katala sen sijaan näytti osittain hintelältä kaverilta mutta sillä saattaisi olla piileviä voimia sisällää joka ei tosin yllättäisi Kauhua kauhu kun oletti että betaksi päässyt katala omisti myös taistelun ominaisuudet joutuihan beta olemaan taistelu rinnalla ensinmäisten joukossa.

" haluan sinun vain tietävän että tämä kina on vain meidän välistämme ei Viiman, Viima on susi jota kunnioitan kaikella tavalla kuten varmasti sinäkin. " Se tokaisi ja paljasti petomaiset hampaansa katalalle.

"Sittenhän siitä taistelusta ei olisi mitään hyötyä. Tuhlaisimme kumpikin energiaamme, eikä mikään muuttuisi." Katala totesi. Se katseli nyt Kauhua silmissään häivähdys halveksuntaa: "Minä itse asiassa uskoin, että sinusta olisi ollut enempään. Mutta sinä taidatkin olla samanlainen fyysisellä voimalla eteenpäin pyrkivä öykkäri, millaisia kaikki muutkin kaltaisesi ovat. Katso Viimaa. Hän on pieni ja hintelä, mutta alfa. Miksi uskot, että hän on alfa?" Katala kysyi. "Siksikö, etten esimerkiksi minä voittaisi häntä taistelussa? Tai että hän ulkokuorensa alla olisikin mystisesti suunnattoman voimakas? Ei. Hän on alfa, koska hän osaa ne hommat ja koska muut sudet luottavat häntä. He kunnioittavat hänen luonnettaan, Kauhu. Eivät hänen voimaansa. Kuinka minä voisin ikinä muttaa käsitystäni sinusta, jos sinä pyrit pätemään minulle voimallasi, etkä oikeasti edes halua paikkaani? Vaikka sinä polkisit minut maahan taistelussa, niin minä en kunnioittaisi sinua. Sinä et ole osoittanut minua kohtaan mitään muuta, kuin tarkoituksetonta vihaa ja halveksuntaa. Ja, tähdennän, syyttä." beta sanoi. Se ei edelleenkään tehnyt elettäkään taistellakseen.

Varsinkaan nyt, kun moinen ilmeisesti olisi aivan turhaa energian ja ajan haaskausta. Se oli odottanut Kauhulta enemmän. Se oli odottanut kohtaavansa kunnianhimoisen suden, josta voisi saada liittolaisen. Beta luimisti korviaan. Sen sijaan se olikin tavannut vain yhden öykkärin muiden joukossa.

Kauhu oli oonistunut aikeissaan, se oli saanut Katalan luulemaan että KAuhu toimi vian voimiensa varalla sitä se oli odottanut jo pitkään. Se että kauhu näytti voimakkaalta mitä se saattoi ollakkin ei tarkoittanut sitä että rakenteen takaa löytyisi täysin umpi luuta oleva täysin tyhmä otus. Ei kauhu oli kaiken kaikkiaan järkevä susi ja oikutteli nyt ensin KAtalan kuvittelemaan että toimisi vain voimiensa varassa mikä ei siis pitänyt paikkansa. Kauhun suusta alkoi kuulua järjetöntä naurura nauru oli matalaa ja huomattavasti toista alentavaa.

" Arvasi että sinulla on moinen päättely kyky, en itse asiassa enää tiedä miten olet päätynyt betaksi, astelit nimittäin suoraan ansaani ja kuvittelit että minä haluan vain huvin vuoksi taistella kanssa ? " Kauhu totesi yäh nauraen " Taidat pitää minua tyhmänä vai ? " kauhu jatkoi ja kohotti ryhtinsä suoraksi, se olisi viiman ja katlan vierellä yhtä ylpeän näköinen kuin kaksi muutakin hukkaa. Viimaa se kunnoitti kaikella tavalla eikä epäröinyt narttua lainkaan alfan työstään, eikä todellakan hamunnut sen paikkaa, kun taas Beta Katala oli ilmeisesti kauhun mielestä väärä susi väärään paikkaan.

" Taidat vedellä omia johtopäätöksiä jokaisesta asiasta, oeltit minun olevan yksinkertainen tampio. Totuus on se että mielestäni et ole järjen hyvä beta, osaat ehkä neuvvotella, mutta mikä on taas tämän juorupuheiden laita ? " Kauhu totesi se mikä kauhun puuheessa oli muuttunut oli se että se ei enää murissut sen katseesta kyllä näki että se oli valmis ottamaan yhteen jos oli tarves.

" Lähdetään siitä että Betan työ raskasta sen me tieädmme kaikki, syy miksi minä olisin hyvä beta sinun tilallasi olisi se että ottaisin kaikki huomiaan kuten varmasti sinäkin, sen lisäksi en kuuntele juoruja saati vetele omia johtopäätöksia kaikesta. Ottaisin selvää itse asioiden perästä ennenkuin merkkaisin ketään miksikään. " Kauhu jatkoi se katsoi katlaa tutkivana miettien. Kauhu havitteli yhä betan paikkaa mutta sen sisimmässä se kaipasi jotain aivan muuta, ilmeisesti kauhun elämässä oli jotain puuttellista ja se halusi korvata puuttuvat osan betan sijalla unohtaakseen muun huolen. " En kiellä että Viima ei pitäisi sinua hyvänä Betana tuskin muuten olisit asemassasi noin pitkään viihtynyt. On ikävää että joudumme heti kättelyssä olemaan kinan uhrina mutta asiat eivät aina ole yksinkertaisi vaikka niin haluaisi. Se että et kykene luottamaan muihin susiin ei ole minun vikani, minä en ole asialle tehnyt mitään. " Niin kauhu taas jatkoi puhumistaan kunens lopetti yhä toista katsoen samalla katseella kuin alusta saakka. Kauhu osasi olla ärsyttävä, mutta osasi se halutessaan keskustella ja sopia.

Kauhulla sattui olemaan osittain huono päivä johtuen osittain Katalasta kun taas osittain Sammaleesta, mutta Sammalta oli turha sotkea tähän soppaan, kun narttu ei itse ollut kuitenkaan tehnyt pahaa Kauhulle ainakaan tietoisesti. Kauhu kuitenkin hamusi nyt Katalan paikkaa vaikka tavallaan tiesi että vallan vaihdosta olisi turha suorittaa nyt.

Katala vastasi toisen ivaaviin puheiliin alentavalla virneellä; aivan kuin se olisi suoraan nauranut päin Kauhun kasvoja: "Huvin vuoksihan sitä olisitkin taistelemassa. Jos olisit tosissasi ja jos sinulla olisi yhtä paljon sisua kuin annat ymmärtää, olisit jo käynyt kimppuuni. Sen sijaan tönötät siinä ja kuvittelet, että olet niskan päällä. Jo se tekisi sinusta huonon betan. Se, ettet kuuntele juoruja, luultavasti huonomman. Vain idiootti kuvittelee, että sinulle kerrotaan kaikki suoraan ja heti. Juoruissa piilöee totuuden siemen, tavalla tai toisella. Mutta sinun nyt ei voi olettaa moisesta ymmärtävän mitään. Sinä kuvittelet olevasi parempi beta ja vaikka minä neuvottelisin sinulle kuun taivaalta, sinä kuvittelisit niin silti. On eri asia olla ylpeä itsestään, kuin tyhmä ja itsekäs. Sanomattakin on selvää, että minun silmissäni olet kahta jälkimmäistä Varsinkin äskeisen jälkeen." Katala totesi. Se nousi seisomaan ja pudisteli turkistaan siihen tarttuneen lumen. Sen tehtyään beta naulitsi katseensa Kauhuun: "Ja johtopäätöksiä pitää vetää. Jos odotat niin kauan, että kaikki todistetaan sinulle, sinulta menee ohi puolet kaikesta. Joskus on otettava riski, ja oltava valmis korjaamaan käsityksiä myöhemmin. Minä otin riskin sinun kohdallasi, ja nyt saavuin tänne, jotta olisit voinut korjata käsityksiäni. Mutta sinä käyttäydyt kuin pahinta uhmaansa elävä penikka." ruskea beta luimisti korviaan. Sen käsitykset Kauhusta ja tuon lahjoista yhtään millään saralla olivat laskeneet entisestään. Nyt se jo suorastaan halveksi suurta sutta edessään.

"Sinä et olisi hyvä beta, koska et osaa elää laumassa. Sinä kunnioitat vain niitä, joita sinun on pakko kunnioittaa. Sinulta puuttuu taito myötäelää." Katala nosti kuonoaan ja paljasti hampaansa: "Minä en taistele sinun kanssasi mitään leikkitappeluita, jossa tökitään toista ja ollaan olevinaan kovia. Taistelemisen tulee aina olla viimeinen keino kaikessa. Varsinkin laumassa. Jos sinä haluat haastaa minut betan paikasta taisteluun, niin ole hyvä vain. Sitten saat surmata kanssa. Muuten taistelu on turha, ja kaikki se kipu, jota minä aiheutan sinulle, on turhaa. Minä en ehkä pidä sinusta, mutta minä olen sinun betasi. Kaikessa, mitä minä teen, minun tulee ajatella ensin sinua ja sen jälkeen vasta itseäni. Minun tulee olla valmis juoksemaan karhun kitaan tai vihollislauman eteen sinun vuoksesi. Ja niin minä olenkin, niin epäkiitollinen kuin sinä oletkin." Katala paljasti kaikki hampaansa Kauhulle, muttei alistaakseen vaan silkasta raivosta, joka kumpusi toisen olemattomista syytöksistä ja rehentelystä: "Siksi minä olen beta, Kauhu. Kaikessa ylpeydessäni minä rakastan laumaani kaikessa. Ja minun laumani tietää sen. Jos sinä haluat haastaa minut taisteluun betan paikasta, niin tee se nyt. Minä taistelen vaikka kuolemaan asti, sillä laumaa en ole valmis jättämään sinulle. Minä vaikka kuolen, ennen kuin annan sinun viedä sen kohti omaa tuhoaan. Se on minulle kaikki kaikessa ja enemmänkin." susi murisi. Sen jälkeen se lipaisi hampaitaan ja tuhahti: "Sinä et ole vielä pitkään aikaan valmis betaksi. Olet itsekäs ja nolo susi, eivätkä sinun kieroilusi tai voimasi saa minua muuttamaan käsitystäni. Kaikki huhut, mitä olen kuullut sinusta, ovat osuneet oikeaan. Sinä haluat olla beta, koska haluat valtaa. Ja silti sinulla ei ole edes pienintä käsitystä siitä, mihin olet ryhtymässä."

Ppienestä se KAuhkin ilostuu se nauroi jälleen nauruaan KAtalalle. " On hienoa että todella osaat puhua. " Kauhu oli toden teolla saanut Katlan uskomaan itseään ja suorastaan tehnyt itsetään pellen toisen edessä, mutta niin sen oli tarkoituskin. Mitä enemmän se esittäisi itseään tyhemmäksi ja ajattelemattomaksi sudeksi sen paremmin se saisi teitää Katlasta itsetään.

" Se miksi en ole käynyt kimppuusi veilä löytyy aivan suoraan edessäni. " Kauhu sanoi se ei välittänyt otisen irvistelystä mitään se astahti KAtalan vierelle mutta ei kääntänyt slekäänsä. " Olen pahoillani että et tunne kokonaisuuttani, en tosin tiedä onko se mahdollsita tulelvaisuudessa. Mutta tiedätkl Katala? Ilman niitä juoruja en olisi milloinkaan tavannut sinua kaksin emme koskaan olisi kyenneet selvittämään tätä kinan alkua. " Kauhu sanoi se katsahti ympärille ja astahti toisen askeleen kuin piirittääksene KAtalaa. " Lauman jäsenet ovat minulle kuin perhe, kuten varamasti tiedät laumassa on opittava pitmään toisista ja jos ei pidä on esittetävä. Miksi? No kuten jo kerroit se on sinun velvollisuutesi. Mutta ota huomioon että onko onnellista olla laumassa jossa on eripuraisuutta joknun kanssa, jonkun joka jollain tapaa havittelee sinun paikkaasi. Luulen että se asia piinaisi sinua pitkään. Sillä se piinaisi minua. " Kauhu totesi sen katse oli rauhallinen tyyni ja viisaan oloinen.

" En tahallani tahdo sinulle pahaa, mutta silloin kuin kuulin sinusta ensikerran, sain jos silloin ymmärryksen että että et ole mikään mukavin susi, noh tunnetusti minä en juoruista välitä niistä on enemmän harmia kuin hyötyä. Sitten kun näin sinut sammaleen luona kun pennut syntyivät. Tiedätkö se tilanne tuntui ahsitavalta mulkoilet alempiasi kuin he olisivat tehneet jotain. Minä joka en ole tehnyt mitään sinulle en edes tavgannut saan ensi kohtaamisella betaltani tuiman katseen. Johtuuko tämä siitä että en alistunut sinulle välittömästi ? " Kauhu sanoi ja astahti jälleen askeleen eteen. Kauhu seisoi siis tavallaan Katalan takana ellei toinen olisi liikkunut. " en tahdo turhia vuodattaa verta mutta yksinkertaisesti en enää keksi miten selvitämme ävlimme joiden perimmäsitä vihan syytä ei tunneta. Onko vaihtoehtoina taistelu tai se että minä irtisanon itseni Viiman laumsata ? " Kauhu sanoi ja kiersi Katalan eteen takaisin. Se katsoi nyt kellertävillä silmillään Kohti KAtalaa odottaen vastausta toiselta se oli puhunut tyynenä ja rauhalliseen ääneen.

Katala antoi toisen kiertää itseään niin paljon, kuin halusi. Se ei edelleenkään pelännyt Kauhussa mitään, eikä liioin jännittänyt alempansa edessä. Sen sijaan se kyllä vastasi: "Samahan se on, mitä sinä kuvittelet. Mikäli sinä katsot, että ainoa ratkaisu on taisteleminen tai eroaminen, niin ole hyvä vain. Minä en jaksa leikkiä sinun kanssasi. Sinä et ole sen arvoinen." Katala käänsi katseensa Kauhuun: "Sinun ongelmasi on se, että luulet olevasi viisaampi kuin mitä oletkaan. Puhut paljon, muttet mieti sanojasi. Saati sitä, mitä on puhuttu sinulle. Kaikkeen, mitä minulta kysyit, olen jo vastannut. Mutta sinä et kykene kunnioittamaan minua, ellen alista sinua fyysisesti. Sellaiselle sudelle on turha puhua. Sanat menevät hukkaan ja minun aikani on liian kallista turhuudelle." Katala totesi. Se kääntyi nyt kohtamaan Kauhun kasvoista kasvoihin: "Mikäli sinä haluat taistella, tässä minä olen. Mikäli et, minä oletan, että osaat käyttäytyä kuten sinun kuuluu. Kenties sinun ylpeytesi ei anna periksi alistumiselle, mutta se on lauman tapa. Laumassa on alistuttava aina jollekulle, ellei sitten johda sitä. Ellet sinä kestä elämää laumassa, voit elää toki laumattomana tai tasavertaisena parina jonkun suden kanssa. Mutta laumassa alempana oleva osoittaa toiselle alistumista. Niin sinä tein luolalla, jossa Sammal synnytti pentunsa. Ja minä kohtelin sinua, kuten ketä tahansa laumalaista. Se vain ei ole sinulle tarpeeksi, eihän? Myönnä se, Kauhu... sinä haluat korkeammalle, koska silloin sinun elämälläsi olisi jokin merkitys. Olemalla beta sinä voisit osoittaa kaikille, etenkin itsellesi, että olet jonkun arvoinen." Katala työnsi naamansa melkein kiinni Kauhun kuonoon, ja sen katseessa oli sääliä: "Olen pahoillani, etten voi auttaa sinua itsetuntosi kanssa. Mikäli et itse ala uskoa, että sinusta on johonkin, niin minä en voi tehdä sitä sinun puolestasi."

Syvä hiljaisuus lakseutui Kauhun mieleen. Sen elämstä puuttui toki jotain ja syytti siitä KAtalaa naikak toinen ei ole edes tehnyt mitään. Kauhu jota pidettiin entisessä elämässään hyvin pelottavana ja murhanhimoisena tappajana, oli joksenkin muuttunut. Kauhu katsoi Betaansa suoraan silmiin se tajusi että se oli tositanut itseään moneen otteeseen. Ekä se halunnut enää taistella, ei ainakaan laumalaisensa kanssa. Se että Kauhu havitteli Betan paikkaa oli yli mennyt ja Kauhu tietnekin halusi olla jotain muuta kuin Omgea, mutta taistelu ei olisi siihen keino.

Kauhu veti kasvonsa pois kohti maata ja alistui KAtalalle. Se suorastaan esettui hankeen makamaan Kauua suorastaan ähvetti se makasi maassa vilkaisemattakaan KAtalaan. se ei puhunut mitään vaan oli hiljaa se ei elehtinytkään.

Kauhun päässä suorastaan jylläsi, miten se olikin saattanut antaa itsetään pellen kuvan ei se kuulunurt Kauhun tapoihin.

" Katala, Oelt Beta ja hyvä hommassasi en minä kanssasi halua tapella, anna anteeksi käytökseni, en yksin kertaisesti tiedä mikä meidän välillämme on. " Kauhu totesi pysyen yhä alistuneena betalleen. " e i tämä ole minun tapaistani ei lainkaan en vain osaa hillitä itseäni ainakaa njuur inyt. " Kauhu jatkoi ja hiljeni sitten.

Mitä tahansa Katala olikin odottanut vastaukseksi, niin ei ainakaan tuota. Tavallaan se oli jopa suorastaan veikannut, että Kauhulla oli jotain ongelmia itsetuntonsa kanssa. Olihan tuo niin kärkäs tekemään itsestään suuren numeron. Syitä olisi voinut olla muitakin, mutta ilmeisesti Katala oli osunut oikeaan.

Sillä hetkellä se oli niin hämillään tilanteesta, että se suorastaan mulkoili ympärilleen varmistaakseen, ettei kukaan vain nähnyt, ja kumartui tökkäämään Kauhua kuonollaan. Tilanne oli sille erinomaisen outo ja se halusi Kauhun nousevan ylös: "Nouse. Ei sinun tarvitse tehdä noin." beta totesi töykeämmin, kuin oli tarkoittanut. Se katseli toista nyt vailla minkäänlaista ylpeyttä, lähinnä uskomattoman ihmeissään: "Meidän välillämme ei ole mitään. Ei ystävyyttä, eikä vihaa. Me olemme vain laumalainen ja beta. Se, mitä siitä joskus tulee, on meidän käsissämme."

Halveksunta, jota Katala oli tuntenut, oli ainakin hetkeksi poissa. Jossakin takaraivon tienoilla se sai hänet tuntemaan sairaalloista ylpeyttä Kauhun alistumisesta, mutta päällimmäisenä tunteena oli nyt vain halu saada outo tilanne loppumaan. Katala vihasi ylpeilevää Kauhua, muttei se halunnut tuon myöskään ryömivän edessään.

Koko oli tehnyt noin, kun Katala oli ärähtänyt sille ja alistanut sitä. Koko olisi voinut koska tahansa päihittää Katalan fyysisesti, mutta se alistui kuin pentu ja uikutti. Niinä hetkinä, huomattuaan mitä oli taas tehnyt, Katala oli vihannut itseään. Se oli lepytellyt veljeään ja leikkinyt sen kanssa ja antanut sen heittää itsensä leikin aikana maahan osoittaakseen, että luotti siihen koko sydämestään. Nyt se huomasi huomaamattaan tuntevansa halua tehdä samoin. Osoittaa, että se oli kaikesta huolimatta hyvä veli, hyvä beta ja hyvä ystävä.

Katala kumartui ja tökki Kauhua lisää kuonollaan. Sen kurkusta karkasi syvä, lyhyt vingahdus ja se tamppasi etujaloillaan saadakseen Kauhun nousemaan ja leikkimään. Se ei halunnut toisen muistuttavan sitä Kokosta. Se kaipasi veljeään liikaa kestääkseen sitä.

Kauhu nosti päätään Katalaan. " Sehän tässä on se ongelma kumpikaan miestä ei taida enää tietää ajatuksiamme. " Kauhu sanoi ollessan yhä kyyryssä mutta toisen tökkiessä sitä. kauhu tunsi itsensä tyhmäksi, mutta sen sisäinen ylpeys johtui ehkä juuri sen menneisyydestä ei se että kauhun luonne olisi pelkästään leikittelyä ja itsekkyyttä. Ei se sitä ollut sisimmässään Kauhu oli herttainen ja viisas hukka jos se halusi vain käyttäytyä sen mukaan.

Kauhun ja Katalan välisllä saattoi olla kina poikasta tai jotain tai sitten niin kuin KAtala sanoi ettei mitään. Mutta ei se ollut sitä mitä KAuhu halusi.

" Haluan että oelme ystäviä " Kauh snaoi noustessaan ylös ja katsoi Katalaa suoraan silmiin. Kauhun katse oli hiljainen osittain alistuva.

Kauhu ei vastannut Katalan leikkiinhakuun ja susi oli tästä hiukan hämillään. Kun Kauhu ilmoitti hiljaa, että se halusi olla ystävä, oli Katala entistäkin hämmentyneempi. Se tuijotti Kauhua hiljaa silmiin. Sen katse oli aina yhtä pistävä ja uhkaava, vaikkei uros sitä kenties sellaiseksi tarkoittanutkaan. Ei ainakaan aina.

"Kenties me voimme olla ystäviä joskus." beta viimein sanoi hiljaa, ikään kuin epäröiden niin Kauhun toiveen vilpittömyyttä kuin omia sanojaankin. Se ei ollut mikään lupaus siitä, että näin olisi, pikemminkin varovainen toive. Katalalla ei ollut mitään ystäviä vastaan. Se oli utseriittoinen ja ylpeä ja piti itseään useampia viisaampana ja parempana. Mutta ei se vienyt sudelta halua omistaa ystäviä. Sen ystävyys oli ehkä omistavaa ja määräilevää, mutta se oli ystävyyttä. Ja ellei muuta, niin Kataöa ainakin yritti olla harvoille ystävilleen todellinen, hyvä, luotettava ystävä.

" Ystävyys side ei tule äkillisesti tiedän sen, mutta minulle riittää että tästä edes voimme olla edes kavereita. Kunnioitan sinua omalla tavallani ja toivon että se riittäisi. en ole kovin helppo taipumaan alistumiseen kaikkien kanssa ,mutta tästä edes lupaan käyttäytyä nimeni veroisesti. En tarkoita että aikoisin tehdä mitään typerää vaan että käyttäydyn kun fiksut sudet yleensä. Pahoittelen koko tilannetta syyhän oli täysin minun " Kauhu sanoi ja heilautti häntäänsä täten tarkoitti haastavansa toisen leikkimieliseen taistelun joten hypähti pentumaisesti kohti Katalaa.

Kauhu oli löytyänyt paikkansa tosin toistaiseksi omegana mutta tyytyi olemaan hyvää väliä betan kanssa. Tilanne oli outo Kauhulle ainut mistä se kantoi kaunaa oli Sammal jonka pentujen isäksi on valittu KAtala, ehkä KAuhu olisi itse halunnut kasvattaa pennut mutta se toivoi vielä joskus saavansa omia. Toden näköisesti se kertoisi Katalalle pian myös moisen seikan mikä saattoi ajaa urokset tähän tilanteeseen.

Katala oli siinä määrin tyytyväinen Kauhun sanoihin, että uroksen haastaessa betaansa leikkiin ruskea susi vastasi siihen heittämällä hillitysti etupäänsä maahan ja huiskuttaessa häntäänsä. Se yritti potkia Kauhua kasvoihin tassuillaan ja örisi kuin pahinkin haastaja. Sen liikkeistä ja rajuudesta näki, ettei beta usein leikkinyt kenenkään kanssa. Moinen ei vain kuulunut ylpeän betan tapoihin. Harva susi myöskään haastoi sitä leikkimään, koska yhdessä asiassa Kauhu oli ollut oikeassa; Katalaa pelättiin. Osaksi syy oli varmasti Katalan käytöksessä, joka parhaimmillaankin oli melko eleetöntä ja nuivaa, mutta osa huhuista oli varmasti peräisin niiden susien suusta, jotka eivät sitä tunteneet ja tuomitsivat sen ylpeän vaikutelman perusteella asiansa osaavaksi, mutta etäiseksi ja ankaraksi betaksi, jonka tiellä ei kannattanut seistä.

Pidemmän päälle moinen olisi varmasti huono piirre ja siksi Katala yritti antaa itsestään hyvää kuvaa uusille tulokkaille. Se yritti osoittaa olevansa ylpeytensä lisäksi myös luotettava ja ennen kaikkea ystärtävä beta. Jos tiesi paikkansa ja pysyi siinä eikä aiheuttanut laumalle ongelmia, sai Katalan puolesta olla rauhassa.

Katala pyrki leikkiessään antamaan Kauhulle mahdollisuuden kaataa itsensä maahan. Koska se oli nyt varma siitä, ettei Kauhu uhannut sen paikkaa betana se saattoi antaa toisen pönkittää itsetuntoaan "voittamalla" kisailun.

Kauhu joka oli palautunut maailmastaan nyky hetkeen ryhtyi leikkimään betansa kanssa kuin pentu konsonaan. Se yritti kaataa toista kerta toisensa jälkeen vaikka Katalan potkut kasvoihin oli osittain kova tuntoisia ei Kauhu hätkähtänytkään, eipä senkään luonteeseen saati elämän itlaneeseen ollut leikkiä mahtunut juurikaan.

Ennen laaksoon tuloaan KAuhua kutsuttiin tuhoksi sillä se kaatoi lähes jokaisen eteensä astuvan suden. Kauhu oli aikoinaan ollut paljon yksin ja sen saattoi huomata. Kauhu sai ilmeisesti kaadettua betan maahan, se naurahti olevinaan mahtava ja voimakas saadessaan betan maahan ja siirtyi taaemaksi pörhistäen itseään. tämän se teki siksi että leikkimielissään uhitteli betalle ja saadessaan tuon maahan täytyi tietenkin pörhistellä olevansa voimakkaampi.

Kauhu oli ollut väärässä Katalan suhteen ei se loppuen lopuksi niin kaamea beta ollutkaan. Harvemmin beta kuitenkaan leikkisi lauman omegan kanssa joka on lähellä samaa ikälluokkaa ja joksenkin kookkaapikin. Kauhua moinen ei häirinnyt se oli sanonut Katalalla että oli huono alistumaan muille mutta yrittäisi jatkossa ottaa asiasta opiksieen. Kauhu toivoi että jatkossa ei moisia koplikteja tulisi.

Katala oli tilanteessa mukana ja kaaduttuaan Kauhun tönäisemänä pysyi siinä mukamas lyötynä ja antoi Kauhun pörhistellä sydämensä kyllyydestä. Katalalla oli kenties hiukan liiankin terve itsetunto näin normaaleissa mittapuissa, mutta tässä se oli vain hyvä asia. Heikommin itsestään ajatteleva susi ei varmasti olisi antanut toisen voittaa kisailua. Katalakaan ei olisi antanut, jos Kauhu olisi haastanut sitä leikkiin ennen kuin he olivat selvittäneet ristiriitansa. Silloin se olisi yrittänyt leikin varjolla todistaa olevansa sisukkaampi. Nyt sille ei enää ollut tarvetta. Kauhu oli omega, tosin Katalalla oli sellainen kutina, ettei se olisi sitä enää kauaa, ja Katala oli beta.

Lopulta beta nousi ylös ja puristeli turkkiaan, antaen eleillään ymmärtää että se ei enää jaksanut. Susi käänsi päänsä poispäin Kauhusta ja nuolaisi kirsuaan, ennen kuin kääntyi taas katsomaan kookasta sutta edessään.

"Onko sinulla nälkä? Täällä päin on paljon rusakoita talvisin." beta totesi. Kenties yhdessä saalistaminen leikin jälkeen olisi omiaan parantamaan Kauhun luottamusta betaansa. Katala ei edelleenkään olettanut, että Kauhu piti siitä, mutta ainakaan sudet eivät enää olleet vihoissa.

Kauhu ravisteli itseään kun toinen lopetti leikin. Ei kauhu pahakseen pistänyt vaan se teki lopetuksen kuten Katalakin. Pian toisen ehdottaessaan ruuan hakua Kauhu lipaisia huulian " Saattaisimme helposti napata niistä yhden " Kauhu totesi ja haisteli ilmaa yrittäen saada vainua ruskaoista. Kauhu ei juuri saanut vainua ruskaosta mutta sen sijaan se mietti Katlan ja itsensä välejä.

Ne olivat kerta heitolla muuttuneet huomattavasti, pieni osa Kauhua ajatteli että Katala juonitteli jotain ,kun taas Kauhu yritti ajatella että toinen saattaisi olla mukavakin otus. Eikä kakiskon tarvitsis kinastella. Kauhu oli luovuttanut beta haastonsa täysin. ei se ollut se mitä se kaipasi, Kauhu kaipasi ystävää johon luottaa. Oliko se katala ? Ken tietää.

Kauhu laski kuononsa maahan haistellakseen. " rusakosta en saa hjaua, mutta aivan kuin jossain piileskelisi hirvi tai jokin vastaava. Haistatko sinä ? " Kauhu kysyi sen äänen sävyssä oli sama vanha Kauhu kuin ennen mutta se ei ollut enää niin pistävä ja kärkäs kuten oli aijemmin ollut.

Katala laski kuononsa maahan ja kulki hetken ympyrää etsien hajua. Lopulta senkin nokkaan kantautui saaliin tuoksu. Uros lipaisi huuliaan "Hirvi se taitaa olla. Melko suuri saalis kahden kaadettavaksi." uros totesi ja nosti katseensa Kauhuun. Sen keltaisissa silmissä paloi sairas into; aikuista täysikasvuista hirveä ne tuskin saisivat kaadettua, mutta aina oli olemassa se mahdollisuus, että kyseessä oli nuori tai sairas eläin. Moisesta olisi ruokaa viikoksi vähintäänkin, ja Katala voisi palata herkuttelemaan saaliilla useasti. Kenties se voisi viedä hiukan maistiaisia pennuilleenkin.

"Pidätkö haasteista?" beta kysyi ja olisi varmasti virnistänyt, jos olisi voinut.

Kaksikko näyttivät varmasti veljeksiltä kun turkin väritys oli samankaltaista toinen oli hieman pienikokoisempi kuin toinen. Kauhu kuitenkin nyökkäsi Katalalle " Onhan se mutta ilman haasteita ei saa kunnon lounasta " Kauhu totesi ja vastasi sitten jo jälkimmäiseen kysymykseen . " Rakastan haasteita tiettyyn rajaan saakka. Se nähdään vain koittamalla . " Kauhu sanoi ja lähti kulkemaan hajua kohti paikantaakseen hirven.
Kun hirvi oli paikannettu alkoi pikainen sota suun nitelma miten saartaa hirvi ansaan.

Katala oli samaa mieltä Kauhun kanssa. Sekin lähti seuraamaan hirven hajujälkeä. Kun sudet olivat hetken jäljittäneet, näkyi viimein hirvikin.

Se oli varvikossa, kaivamassa itselleen ruokaa lumen alta. Otus oli täysikasvuinen, mutta laiha. Sen turkki oli paikoin hiertynyt pois ja vasta kasvamassa takaisin. Ilmeisesti se oli vanha ja hiljattain sairastellut eläin. Ruokaa siitä kuitenkin riittäisi kahdelle sudelle aivan tarpeeksi ja jäisi vielä säästöönkin. Ajatus tuoreesta hirvenlihasta viime aikojen rusakoiden vastapainoksi sai veden herahtamaan Katalan kielelle. Uros laski päätään alemmaksi ja tuijotti hirveä: "Voimme kaataa sen kahdestaan. Se on vanha ja heikko. Lienee parasta ajaa se kivikkoon ylemmäs, vai mitä luulet? Se ei pääse siellä juoksemaan hyvin ja voi tuurilla nyrjäyttää jalkansa. Ja me tunnemme maaston siellä paremmin. Kun se on saatu satimeen ja väsymään, se on helppo kaataa." uros ehdotti Kauhulle.