Ystäviä vai ovatko kuitenkaan? - loppunut

((Eli Tuulin ja Liekin peli on täällä. Muille käyttäjille sanoisin, että olisi parempi jos nyt tähän ei liittyisi muita, mutta eihän tuo kiellettyä ole))

Liekki oli kävellyt pois pesäluolilta. Pois myös koko reviiriltä. Ei-kenenkään-maille asti. Nyt se vain käveli ympäriinsä, ja aikoi palata ehkä pian takaisin omalle reviirilleen. Järven kohdalla se kuitenkin pysähtyi juomaan ja haistoi jonkun muun suden. Ehkä Viiman laumalaisen, ja Liekki vähän pelästyi. Kuitenkaan se ei liikkunut mihinkään, suuntaan, ei pyytänyt apua ulvomalla. Olihan se ei.kenenkään-maalla, ei tällä tarvitsisi ruveta kinaamaan.

Tuuli oli tullut ei-kenenkään-maalle. Lähinnä katsomaan, joskos jää ei olisi vielä peittänyt koko järven pintaa. Se käveli rauhallisesti järvelle päin, kunnes kylmä tuuli muutti suuntaa, ja se haistoi toisen suden melko lähellä. Se jatkoi kaikesta huolimatta järvelle, nyt hieman varovaisemmin.

Se huomasi nyt toisen suden vähän matkan päässä juomassa. No, ilmeisesti järvi ei ollut jäätynyt täysin. Mutta nyt Tuuli ajatteli muuta kuin järven jäätä. Tuuli meni lähemmäksi nähdäkseen toisen paremmin. Susi taisi olla Ovelan laumasta. Tuuli tarkkaili koko ajan toista rikkoessaan ohutta jääkerrosta juomista varten.
'' Mikä tuo Ovelan laumalaisen tänne ei-kenenkään-maalle?'' Se kysyä töksäytti juotuaan tarpeeksi. Hiljaisuus. Se tarkkaili toista. Järvi ei ollut leveä tästä kohin joten välimatkaa ei ollut kovn paljon. Tuuli ei ollut varma miten sen täytyisi toimia. Se ei ilmoittanut muille tuosta vieraasta sudesta, sillä mitään kahakoita ei ollut tullut, eikä rajarikkomuksia ollut syntynyt.

Liekki joi, vaikka silmät olivat kiinni vieraassa sudessa. Kun tuokin joi, se nosti päänsä mahtailevasti ja häntänsä myös. Vihainen se ei ollut, sen näki, mutta tämä oli jälleen se Liekin tapa testata uutta tuttavuutta. Se oikeastaan yritti hieroa tuttavuutta toisen kanssa, kuitenkin mahtaillen. "Tuota... Olin vain tutkimassa alueita. Olen uusi siellä. Sinä taidat olla Viiman riveissä?" Se kysyi. Liekki oli vähän epävarma mutta yritti kovasti peittää sitä mahtailevilla eleillään. Korvat värähtivät taaksepäin. Ehkä kovan ulkokuoren pitäminen ei ollutkaan niin helppoa, kuin Liekki koko muulle maailmalle aina antoi ymmärtää.

Tai ehkä se vain ajatteli paljon, ja mieleen oli tullut jotain epämiellyttävää.

Liekin asento ei ollut uhkaava, mutta se yritti alistaa toista edes hivenen voidaakseen olla varma ettei tuosta olisi uhkaa. Se myös halusi palavasti tietää, mikä vieraan oli saanut liittymään sen koppavan nartun laumaan.

''Olenpa hyvinkin'' Se sanoi. Jos toinen halusi mahtailla ja isotella, niin toinen vastasi samalla mitalla. Sekin nosti päätään hieman korkeammalle ja häntänsä se nosti korkealle. Korvat olivat pystyssä ja hieman eteenpäin suunnattuna. Ei hän alkanut matelemaan, mielistelemään tai alistumaan toisen lauman laumalaiselle. ''Minkä takia sinunlaisesi susi on liittynyt Ovelan laumaan?'' Se kysyi. Se tarkkaili tarkasti toista koko ajan. Se jäi odottamaan vastausta.

Arvelinkin.." Liekki tuumasi ja päätti luimistaa korvansa. Kuitenkin pistkin hampain ja häntä pysyi korkealla. Olin kuullut, että arvon Ovelalla menee hyvin. Itselläni on myös.. tarve ... olla laumassa.. mutta kuitenkin se uros teki vaikutuksen jo pelkällä hajullaan. Hän on kokenut ja viisas, Viima.. on nuori ja koppava." Liekki sanoi ja laittoi uudestaan korvat selkäänsä, ilmoittaakseen ettei tarkoittanut pahaa lausahduksellaan. "Mikä sinut sai sinne?" Narttu kysyi ja näytti hyvinkin uteliaalta. Se höristeli korviaan kiinnostuneena.

"Muuten, sillä ei ole väliä että tiedät, ole Liekki."

Tuuli rentoutui hieman. Toinen ei näyttänyt hyökkäävältä. ''Ovela saattaa kyllä olla vanha ja viisas. En tiedä mitä tarinoita sinulle on syötetty laumassasi, Viima saattaa olla nuori, mutta ei koppava. Päinvastoin hän...'' Tuuli lopetti lauseensa kesken muistaessaan kelle puhui. Se tekisi luultavasti väärin puhuessaan Ovelan laumalaiselle, mutta se jäi siihen silti. Se saattaisi saada hyödyllistä tietoa toiselta. ''Valitsin tämän lauman, enkä ole katunut hetkeäkään. Viima osaa hommansa todella hyvin.'' Se lisäsi.

Liekki oli aivan ihmeissään. Se oli saanut Viimasta aivan väärän kuvan. "Ai... En tiennyt. Minä olin kuullut Viimasta vain pahaa. Mutta en minäkään kadu omaa valintaani.. Liekki totesi hiljaa. Se oli kuullut vain koppavasta ja itserakkaasta nartusta, joka oli aina ajanut vain omaa etuaan. Jestas, miten väärässä susi oli ollut!

"Uskomatonta... En edes Minä tiennyt tuota puolta.." Liekki mutisi itsekseen. Se oli tyytyväinen. Kuitenkin senkin mielessä kävi oliko viisasta pulputtaa tietoja kuin papupata. Ei narttu kuitenkaan mitään erityistä vuotaisi, eikä kyllä mitään muutakaan. Se ei vain yksinkertaisesti tahtonut ruveta taistelemaan joka ikisen vastaantulijan kanssa, edes Viiman laumalaisen. "Niin.. Kukas sinä olet?" Liekki kysyi kun toinen ei vastannut sen esittelyyn.

((Voin muokata viestiä, jos et siis huomannut Liekin kertovan nimensä. Se lukee alimpana edellisessä viestissä ja saatoi sekoittua sinulla allekirjoitukseen :D))

((Nimpä näkyy. >.< sori en tosiaan huomannut!))

Tuuli hämmästyi kun toinen uskoi sitä niin helposti. Siis ei hän ollut valehdellut, mutta toinen ei edes pistänyt vastaan toisen sanoille. Se katsoi ihmeissään Liekiksi kutsuttua sutta. ''Olen Tuuli.'' Se sanoi lyhyesti. Ei kait esittäytyminen ollut haitaksi? Tuuli katseli ympärilleen, näkyikö sen, tai Liekin laumalaisia. Onnesi ketään ei näkynyt.
''Millaista on elämä Ovelan laumassa?'' Se kysyi kiinnotuneena ja istahti alas. Se ei jaksanut pitää mahtailevaa ulkokuorta yllä, sen seurauksena alta tuli esiin utelias ja ehkä hieman varautunut susi. Sitä kiinnosti millaista toisessa laumassa olisi.

"Ahh.. Tuuli." Liekki sanoi tyynesti vähän ylpeänä. Toisen kysellessä sen ilme vakavoitui. Se toivoi että ystävystyisi tuon kanssa, ja yritti varoa ettei se yrittäisi lypsätä Liekiltä mitään. Kuitenkaan kysymys ei ollut vakava ja Liekki vastasi, osoittaen kuitenkin että oli parempi olla kyselemättä enää tuota intiimimpiä asioita. "Vaikea sanoa, liityin vasta jokin aika sitten ja en ole siis ollut kauaa.." Liekki katsoi Tuulta hyvinkin tutkivasti, eikä sitä haitannut että se näkyi. "Mutta tietynlainen turvallisuuden tunne on, kun ei tarvitse pelätä jonkun käyvän päälle.. Tosin myös on rasittavaa kun Ovelan laumassa on niin paljon arvosusia. Kuitenkin kaikilla on omat ystävänsä, mutta tarpeen tullessa me teemme yhteistyötä nurisematta tai riitelemättä.." Liekki totesi ja sille tuli mieleen kärhämä Hetken kanssa. "Ainakin yleensä..." Se lisäsi ja mielessään mottasi Hetkeä naamaan, mikä sai sen hyvälle tuulelle, vaikkei sadisti ollutkaan.

Ainakaan aina. Olihan ihan tarpeellista tulla toimeen, mutta talven päätyttyä omegataistelussa Liekki ei vain lannistaisi Hetkeä- vaan pahimmassa tapauksessa tappaisi hyvinkin kivuliaasti, sen verran Hetki oli Liekin kärsivällisyyttä koitellut.

Tuuli nyökkäsi. Vastaus oli odotettua monisanaisempi mitä Tuuli oli odottanut, mutta oli mukava kuulla millaista toisessa laumassa oli olla. Oli myös ihme että toinen oli vielä tuossa, eikä lähtenyt poiskaan. Tuuli itse oli järvellä enään pelkästä uteliaisuudesta, ainakin toistaiseksi.
''Miksi olet noin ystävällinen, vaikka olemme eri laumoista?'' Sen oli pakko kysyä. Tuuli oli tottunut siihen että vihollisen laumassa kaikki olivat vihollisia. Mutta tuo vihollisen laumassa oleva susi ei vaikuttanut ollenkaan viholliselta, mikä ihmetytti sitä suuresti. Yleensähän vihollista kohdeltiin kuin vihollista.

"Tuo muuten oli hyvä kysymys," Liekki hymähti. Se ei itsekään tiennyt tarkkaan, miksi tahtoi tuon vihollislauman jäsenen ystäväksi. Se kuitenkin olisi yhteenotoissa huono asia, jos he joutuisivat vastakkain. "Täytyy sanoa etten tiedä. Mutta toisaalta et sinäkään ole hyppinyt silmille... Hieron ystävyyttä viholliseni kanssa. No, mutta, ei meillä ole mitään toisiamme vastaan, alfoilla on. Minun kohdallani ei haittaa jos sinä syöt rusakon, jonka minä voin syödä yhtä hyvin.." Liekki ei ollut varma ymmärsikö toinen, mutta se oli tarkoittanut ruuan omimista laumojen välillä. "Ja miksi taistella turhaan? Verenvuodatus on minusta virkistävää, mutten tahdo päästää jokaista päiviltä joka minut näkee." Liekki vähän naurahti.

Sitten se yhtäkkiä ponkaisi juoksuun kuin hyökätäkseen, vauhdilla ja irvistellen. Se kiepsahti kuitenkin ympäri vireen tulemisen jälkeen ja löi käpälänsä maahan. Tyyni ja ylpeä käytös oli muuttunut ihmeellisesti pentumaiseksi.

Kuitenkin Liekki tiesi täsmälleen mitä teki.

Tuuli oli samaa mieltä Liekin kanssa kaikesta paitsi kahdesta viimeisestä. ''Minusta riitoja ei aina tarvitse mitellä taisteluilla.'' Se kerkesi sanoa, kun toinen lähti juoksemaan nopeasti sitä päin. Ei kait hän ollut noin pahasti sanonut. Tuuli perääntyi, mutta ei tarpeeksi nopeasti. Kun toinen yhtäkkiä löi käpälänsä maahan, toinen seisoi hämmentyneenä aivan paikallaan hetken ajan, kunnes sekin löi tassunsa varovasti maahan.

"Ei niin! Mutta selvitetäämpä me tämä leikillä!" Liekki haukahteli. Sen häntä liehui ja toisen vastatessa leikkiinkutsuun se hyppi ja pomppi paikallaan, "säikytellen" toista juoksemaan. Liekki toivoi, että toinenkin osasi leikkiä rajusti, sillä se itse oli tottunut sellaiseen.

Jos Tuuli lähtisi juoksemaan, Liekki seuraisi kirmaten perässä hyvinkin innoissaan.

Kun taas Tuulen jäädessä paikalleen, Liekki tönäisisi sitä pari kertaa kuonolla kaulalle, ja lähtisi itse kannustamaan Tuulta jahtaamiseen.

((Mielettömiä juonenkäänteitä! Mutta sehän oli jo yksityisviesteissä arvattavissa, että tulisi mielenkiintoinen peli! ))

Tuuli innostui entisestään. Se yritti tökätä Liekkiä ja sen jälkeen juosta kauemmas pysähtyen katsomaan tuliko toinen perässä.
Liekin tullessa perässä se löi etutassunsa maahan.
Jos Liekki ei saisi Tuulia kiinni, se lähtee uudelleen juoksemaan karkuun
Jos Liekki taas kerkeäisi saada Tuulen kiinni, ennen kuin se lähtisi uudelleen karkuun, Tuuli yrittäisi uudelleen saada toista kiinni.

Siitä oli pitkä aika, kun Tuuli oli leikkinyt. Nyt se vain antoi mennä ja nautti tilanteesta.

Liekki ei saanut Tuulta kiinni, niin nopea tuo toinen oli. Äkkiä se juoksikin kaaressa kuitenkin Tuulen edelle ja nousi takakäpälilleen, ihan vain että Tuuli juoksisi sitä päin tai että narttu pysäyttäisi toisen.

Toinen kaarsi Tuulin edelle, mikä sai sen hieman tönäisemään Liekkiä.

Jos toinen kaatuisi, se odottaisi että toinen nousisi ja töytäisi sitä kuonollaan kevyesti ja löisi käpälänsä maahan häntä heiluen.

Jos toinen ei kaatuisi, se vain tökkäisisi sitä kuonollaan ja iskisi tassunsa maahan häntä heiluen.

Liekki horjahti, muttei aivan kaatunut. Se oli vähän väsynyt, sillä ei ollut päiväkausiin levännyt kunnolla. Tuuli tökki sitä kuonollaan pehmeästi, ja löi tassujaan maahan. Liekki loikkasi kuin kauris, sirosti ja pitkälle. Se yrittäisi saada Tuulta kaatumaan jotenkin, jotta voisi lopettaa riehan. Oli silläkin mukavaa, ja itsehän se oli aloittanut koko touhun. Kuitenkin nyt alkoi riittää siltä päivältä; aurinko oli laskemaisillaan ja pakkanen kiristyi. Narrtu tiesi ettei laumasta häätö olisi kaukana jos joku saisi tietää näiden kohtaamisesta. Toisen nartun haju pitäisi saada pois tavalla tai toisella koska pian täytyisi matkata takaisin.

Ruskeaturkki nousi kuin karhu ja yritti tuupata Tuulen kumoon. Onnistuessaan se tokaisisi ystävällisellä äänellä: "Eiköhän tämä riitä," ja katsoisisi Tuulen silmistä aringon laskuun merkitsevästi.

Muussa tapauksessa narttu sanoisi saman, mutta vähän naurahtaen. Jokatapauksessa tapaaminen oli ollut miellyttävä. Olisi hyvinkin voinut kuvitella, että nämä nartut olisivat aloittaneet kahakan...Mutta ne alkoivatkin leikkimään.

Liekki sai kaadettua sekä rauhoitettua Tuulen, joka oli ollut aivan leikin pyörteissä. Se palasi takaisin maan pinnalle. Sehän oli leikkinyt Ovelan laumalaisen kanssa. Tuuli ei vieläkään oikein käsittänyt tilannetta, saati sitten sitä että Liekin pitäisi olla vihollinen.
''Olet oikeassa, siitä ei hyvää seuraa jos joku näkee.'' Se sanoi naurahtaen hieman nolona. Se mietti jo, miten se voisi palata normaalisti takaisin, ilman mitään näkyviä tapaamisen merkkejä.

Leikkiminen oli tehnyt terää. Tuuli oli rentoutunut ja virkeä. Se katsoi toista vakavana. ''Tästä ei sitten puhuta.'' Se sanoi vakavasti. Tuuli ei halunnut olla enään laumaton. Hän oli vaarantanut paikkaansa laumassa ihan tarpeeksi.

"Samat sanat." Liekki totesi. Se oli hyvällä päällä leikin jälkeen ja oli valmis menemään piehtaroimaan vaikka lumihankeen hajun pois. Sitä voisi myös ehdottaa Tuulelle. "Kuule, jos kierit lumessa, niin luulen hajujen lähtevän pois. Liekki sanoi ja toivoi että voisi luokitella toisen ystäväkseen. "Oli ilo tavata sinut Tuuli. Toivottavasti tapaamme vielä, positiivisissä merkeissä. Tiedä, että olen pahoillani jos joudumme taisteluun, mutta teen kaiken mitä Ovela sanoo. Olen sen.." Liekki vähän yskäisi merkiksi että oli ehkä taas puhunut liikaa. "Luvannut hänelle ensitapaamisessamme." Narttu lopetti ja heilutti häntäänsä. Pian he joutuisivat sanomaan hyvästit ja jos onni ei olisi myötä niin sudet tapaisisivat viimeistään laumakiistoissa.

Mutta Liekkillä olikin tahdon voimaa. Sehän tapaisi uuden ystävänsä, jos vain halusi, oli tuon ominaishajuissa Viima tai ei.

''Täytynee koettaa tuota.'' Se sanoi. ''Ilo oli tavata sinut myös. Toivottavasti tapaamme uudestaan. Toivotaan, ettemme joudu samaan reviirikiistaan. Olen itsekkin luvannut Viimalle, että puolustaisin reviiriä parhaani mukaan, joten kaunista siitä taistelusta ei tulisi.'' Se vielä lisäsi.
Tuuli katseli ympärilleen, onneksi hän ei nähnyt ketään. Hänen täytyisi nopeasti saada toisen haju pois itsestään.
Tuuli puhalsi Viiman reviirille päin. Jos joku liikkuisi nyt lähellä, se haistaisi heidät.

"Luulen, että on aika mennä omiemme luo. Kuitenkin toivon vielä tapaavani sinut... Älä unohda minua." Liekki tähdensi, ja alkoi liikkua Ovelan rajojen suuntaan. Ilta oli pitkällä ja varttitunnin päästä tulisi pimeää. Liekkikin oli huomannut Tuulen suunnan, ja pysähtyi vielä katsomaan taakseen. "Jos joku kysyy, sanotaan että ajoimme tunkeilijan pois... emme kutsuneet apua, sillä sitä ei tarvittu." Liekki sanoi, ja katsoi toiseen odottaen kommenttia.

((Tämä lyhkäinen peli taitaa kohta puolin olla tässä. :D Lopetellaan vaikka Tuulen vastauksen jälkeen, niin että nartut lähtevät kukin tahoilleen. Käykhän se?))

''Selvä. Toivottavasti tapaamme.'' Tuuli sanoi uudelleen. Toisen tekosyy vaikutti melko järkkenkäyvältä, jos joku siis huomaisi. ''Vaikuttaa hyvältä syyltä.'' Se katsoi vielä Liekkiä ja heilautti häntäänsä. ''En tietenkään unohda.'' Se vielä lisäsi ja lähti kävelemään pois päin. Se vilkaisi vielä taakseen ja lähti hölkkäämään laumansa tykö. Se pitäisi vielä varmistaa ennen pesäluolille menoa, että olisi saanut edes hieman toisen hajua pois. Ja jos se ei saisi sitä kokonaan, se selittäisi sovitun tekosyyn.

Suunnitelma vaikutti hyvältä ja Tuuli ylitti rajan melko varmoin mielin.

((Joo. Se oli sitten tässä ^^ Kiitos seurasta.))

Liekki "nyökkäsi" ja jatkoi matkaa kääntäen pään takaisin eteen. "Tosiaan, toivon niin..." Se ajatteli mennessään. Ovelan revvirille olisi vielä matkaa, mutta Liekki pistäytyisi kastautumassa joessa ja sitten piehtaroisi lumessa. Kylmähän tuosta tulisi, mutta pesäluolissa oli lämmintä.

((Joo tämä on nyt LOPPU. Kiitos peliseurasta myös sinulle!))