Kauhu kertoo alfalle totuuden - loppu

Kauhu asteli lepposin askelin järven rannalla. se oli ollt häätämässä Haukkaa pois alueelta yhdessä muiden laumalaisten kanssa, samssa tilanteessa Nahka oli kokenut varsin kovan kokemuksen mutta Kauhu oli poistunut viiman luvalla paikalta. Kauhu oli sen sijaan saanut Sammaleen kanssa sovittua asiat. Lisäksi se oli päässyt katalan metsästys ryhmään ja sitä jos jotian Kauhu arvosti. Sen liäski Kauhu oli ollut mukana kun Valo oli tunkeutunut muka vahingossa tajoille. Se oli kertonut muille lauman jäsenille että Valon perään ei kannattanut lähteä. mutta se ei ollut onnistunut välttämään jokaisen hukan liikettä tuon valkean otuksen takaa ajolta. Kauhu oli kuitenkin yrittänyt toimia oikein ja välttää turhaa veren vuodatusta.
Nyt Kauhu kutsui viimaa kertoaksene tuolel mitä rajoilla oli tapahtunut. Kauhu u lvoi alfalleen kutsuksi sillä ei ollut tietoinen missä musta alfa mahtoi olla.
kauhu aikoi kertoa alfalleen myös kaiken muunkin. Sillä Kauhu ei aikonut pitää salassa alfaltaan mitään se luotti viimaan jokaiselle rippeelään ja tiesi että vanha alfa ymmärtäisi urosta varsin hyvin.

Edit: Kas vain, En huomannut mosita virhettä joita siellä kyllä varmaan on muitakin Xd mutta pahoittelen nyt se on korjattu Nahkaksi

Kaukaisuudesta kajahti Kauhuh ulvonta. Se kutsui alfaa paikalle. Viima höirsti korviaan ja yritti kuulostella, että mistä suunnin tämä kutsu tuli. Kului pieni tovi, ennen kuin Viima sai aistittua suunnan, jossa Kauhu odottelisi alfaansa. Viima lähti jolkottamaan jättäen hyvillä mielin muutaman laumalaisensa. Se kulki halki suuren varvikon ja loikkasi usean pienen ojan ja mättään yli. Samalla kun Viima taittoi matkaansa, se mietti kuumeisesti sitä, mitä Kauhulla olisi sydämellään.

Kului aikaa ja useita satoja metrejä, ennen kuin alfa saapui Kauhun luokse. Naaras läähätti kevyesti ja jäi seisomaan muutaman hukanmitan päähän urossudesta. [i]"Sinä kutsuit. Mitä asia koskee, Kauhu?", alfa höristi taas korviaan ja tuijotteli suurta urosta.

Kauhu lakkasi ulvomasta sillä sen aistit kertoivat jonkun lähestyvän. Kun kauhu oli todennut lähestyjän itse alfaksi se heilautti hätnäänsä iloisena. Se ei ollut alfaansa juuri nähnyt kaksin jälkeen sitten laumaan liittymisen. Kauhun katse oli alisutva ja tuo uros soi alfalleen pienimuotoisen kumarruksenkin. Tuon jälkeen Kauhu asteli kohti alfaa " Kyllä arvon Alfa. Asiani koskee rajarokkureita, joita on ollut viimea aikoina melko usea kappale. Valkea uros saapui vuorien ylitse aluellemme minä ja muutama muu olimme paikalla kykenimme häätmään tuon uroksen alueelta mutta VArjo se lähti sen valekan hukan perään ja hyökkäsi. Yritin pitää porukan kasassa välttääksemme ylimääräistä veren vuodatusta. " Kauhua saneli alfalleen ja hengähti sitten. kauhulel oli tärkeää että alfa tiesi missää menään siksi se aikoi kertoa myös tekonsa Ovelan laumalaista kohtaan lisäksi se aikoi kertoa sammaleesta. Kauhu ei pelänynt alfaansa vaan se luotti tuohon se luotti alfaansa koko sydämmestään. ennenkuin se kertoisi muuta kauhu antaisi alfan vastata mielipiteensä edelliseen. toimiko kauhu oikein vai ei ?

¤ Pakko sanoa tähän väliin: Nasha taitaa kuulua ihan eripeliin -Mex-? Se on Nahka, eikä Nasha¤ xD

Musta hukka kuunteli alamaisensa raporttia. Vai olivat rajarikkurit taas liikkeellä. Reviirin rajoja täytyisi ilmeisesti vahvistaa ja pitää tiuhempaa partioita rajojen lähistöillä. Viimasta oli helpottavaa kuulla, että Kauhu oli ottanut tiukassa tilanteessa ohjat loistavasti käsiinsä alfan puuttuessa. Vaan Varjo oli pienoinen kysymys. Viima ei ollut Varjon kanssa ollut hirveämmin tekemisissä tämän laumaan liittymisen jälkeen. Alfa alkoikin miettimään, pitäisikö tämän käydä Varjoa tapaamassa jossain vaiheessa.
"Hyvin toimittu, Kauhu. Vaan onko Varjosta kuulunut sen jälkeen?", Viima kysyi ja istui nyt aloilleen. Se halusi tietää, miten Varjon oli käynyt. Ja sen valkean uroksen. Viima oli erittäin hyvillään siitä, että Kauhu uskoutui alfalleen. Vaikka Kauhu olikin uros ja kookas ja hyvin voimakas, niin se silti kunnioitti Viimaa alfana, vaikka Viima olikin keskiverron kokoinen naarassusi, eikä liiemmin voimakas.

"En ole itse nähnyt VArjoa enkä juuri kuulutkaan hänestä sen jälkeen. Mutta se ei ollut ainoa asia miksi halusin sinunt tavata " Kauhua saneli alfalleen tral oli tunnollen alfalleen koska välitti tuosta. sillä ei ollut mitään aihetta syrjäyttää tuota vallastaan saati mitään muutakaan loukkavaa Kauhu halusi kuulua viiman laumaan niin pitkään kun se oli mahdollsita. " Toinen asiani koskee minua ja tekosiani. Viime aikoina on tapahtunut paljon. Sammal on saanut pennut jota Katala kasvattaa omanaan. Haluan sinun tietävän ja kuulevan tekoni minulta miellummin kuin jotlta kulta muulta. Tei jokunen aika sitten jotian mitä et välttämättä suvaitse alamaisiltasi. se koskee erästä Ovelan laumalaista jonka nimeä en edes tiedä. mutta mitä luultavammin hän on nyt kantavana Minulle. " Kauhuu saneli alfalleen arvostavasti mutta alistuneestit " Liäsksi haluan että teidät että minulal ja Sammaleella on korkeita tunteita toisiamme kohtaan. muta sammaleen pentujen takia emme aijo ededtä edemmäs. jos on sikseen minä positun lauma alueeltasi jos näin tahdot. " Kauhua sanoi alfalleen kyyristyen sitten mataalaan kumaraan .

Meni tovi ja toinenkin ennen kuin Viima tajusi mistä kiikasti. Tämä suhdesotku oli tullut täytenä yllätyksenä. Sen alfa tiesi jo, että Katala oli löytänyt Sammaleesta oivan suvunjatkajan ja että pennut olivat Katalan. Mutta että Kauhu oli käynyt kilpaililevan lauman luona ja antanut sukunsa jatkua siellä. Sitä Viima ei hyvällä katsonut. Se irvisti ja kurkusta kumpusi uhkaava murina. Äkkiarvaamatta Viima nousi seisomaan ja hyökähti Kauhua kohti yrittäen näykätä tätä kaulasta. Alfa rähähti ja jäi ilkeästi mulkoilemaan Kauhua kuononmitan päässä tästä.
"Tämä oli varoitus! Toista ei tule!" Viima murisi pahanpäiväisesti. Se oli luottanut Kauhuun ja uros oli pettänyt luottamuksen sekä heikentänyt sidettä alfaan. Viima piti hampaitaan ja ikeniään vieläkin näytillä ja odotti Kauhulta jonkinmoista kunnioituksen elettä.

Kauhu alistui oitis Viiman älähtäessä. alfan puhuessa että se oli varoitus ja kauhu sai viiman hampaat kaulaansa se tiesi tehneensä väärin. Mutta kauhu oli suorastaan raiskannut Ovelan lauman jäsenen koska tuo oli saapunut kauhun mielestä liian lähelle Viiman rajoja eikä se keksinyt muutakaan. ja se oli ollut hetken mieli johde " Anteeksi arvon alfa, lupaan että se ei toistu. " Kauhua saneli alistuvasti luoden alfaansa arvostavan katseen. Kauhu oli kertonut nämä asiat alfalleen siksi että tuo tiesi missä mennään eikä kauhu halunnut salata tuolta mitään. juuri siksi koska kauhu arvosti Viimaa todella.

Viima mulkoili vieläkin Kauhua. Uros oli alistunut alfan edessä ja Viima oli tästä tyytyväinen. Pikku hiljaa naaras antoi huulten peittää hampaansa. Asia oli tällä käsitelty ja Viima antoi pölyn laskeutua. Susi kulki Kauhun ohitse ja kylmän viileästi ja teki matkaansa pois päin. Se kuitenkin vielä pysähtyi pienen matkan päähän ja katsoi taakseen.
"Muista, Kauhu", Viima sanoi ja jatkoi matkaansa jättäen Kauhun yksin.

((Nonniin, eiköhän tämä ollut tässä, vai? :3))

Kauhu kumarsi alfalleen tuon astellessa Kauhun ohitse. " Anteeksi arvon alfa, lupaan että tästä edes voit luottaa minuun. takaan että en petä luottamustasi toista kertaa. " Kauhu lausui alfalleen varsin arvostavaan ja listuneeseen sävyyn. Kauhu ei lähtenyt enää alfan perään vaan jäi paikalleen pysyen paikoillaan häntä koipien välissä korvat sivulel suunnattuna kunnes Alfa oli näkö etäisyyden ulkopuolella.

Kun Viimaa ei enää näkynyt Kauhu oikaisi ryhtinsä ja huokaisi syvään. Se oli kertonut alfalleen kaiken eikä katunut hetekääkään. Miks ikatuisi se halusi alfan tietävän mitä kauhu oli hetken mielijohteesta tehnyt eikä halunnut kuulevan sitä muilta. Kauhu oli rehellinen ja tunnollinen jäsen eniten se pelkäsi menettävänsä asemaa metsästys joukkoissa joihin Katala oli sen hyväksynyt ja nostattanut omegan paikalta kerta heitolla.

( juu eiköhän, ei kauhulla ole muita käpyjä kurkussaan xD nyt se voi tunnollisesti jatkaa matkaansa ja puollustaa reviirejä muiden hukasten kanssa xD )