Kauhun askeleet - The end

(Calarma Sammaloineen siis tänne, ja miksi eivät muutkin :P )


Kauhu oli juuri tavannut itse Viiman ja päässyt osaksi laumaa. Kauhu oli ylpeä toistaiseksi omega sijastaan mutta ei aikoisi kauaa viihtyä omegana. Tosin Kauhu odotti innolla pääsevänsä metsälle etsimään laumalle ruokaa. Mutta toistaiseksi se sai unohtaa mosiet haaveet.

Kauhu asteli pesäluolilta kohti järveä. Järvi tuntui olevan hennossa jäässä joten vettä ei ollut saatavilla. Kauhu jätti jälkeensä jäljet jotka johsattivat muut Kauhun luon. Herra oli hyvin mielin mutta saattaisi olla äkki pikainen sillä ei muita laumalaisia vielä tuntenut. Se tiesi vain että laumaa johti musta turkkinen alfa Viima jonka Kauhu aikoi tavata vielä uudemman kerran kysymättä sitä keneltäkään.

Kauhu saapui järvelle ja kaivoi oikealla tassullaan järven pintaa joka oli pienessä jääkerroksessa, joka kuitenkin hajosi hukan raapiessa se rikki. Hukak sai siis jää kylmää vettä juodakseen. Talvella oli vaikea saada ruokaa mutta vielä vaikeampaa oli saadaa vettä. Oli hyvä jos pennut saiviat maitoa juodakseen, mutta tuoloin oli tarve pitää huoli että imettävillä emoilla olisi tarpeeksi juotavaa. Kauhu lipiais huuliaan höyryn noustessa ilmaan hukan kuoinosta. Herra nosti kuononsa koholle ja nuuski ilmaa aivan kuin se olisi haistanut jonkun.

¤Ja täältä tullaan¤

Pyöreä, viimeisiään viettävä harmaasusi asteli rennosti kauempana Kauhusta, paljon lähempänä pesiä. Se tarkkaili muiden laumalaisten puuhia ja mietti Katalaa, siten myös Viimaa. Viimaa Sammal neiti arvosti eritoten tämän ajattelutavan, ymmärryksen ja erinomaisen johtamistaidon takia. Katala oli antanut itsestään aluksi hyvän ensivaikutelman, mutta nyt Sammal oli erimieltä. Tuo piti Katalaa tyhjäntoimittajana, pilvihattara aivoisena sutena jolla ei ollut Sammaleelle mitään muuta merkitystä, kuin korkean aseman ansaitseminen. Kaiken lisäksi Sammal...

Sammaleen pohdinta keskeytyi kesken kaiken huomatun hajun. Haju erottui selvästi muista, se oli uusi ja tuoksahti hieman, mille muullekaan kuin urokselle. Sammal oli omanlainen jäärä ja sillä oli tarve tutustua kaikkiin, mutta eritoten uroksiin. Se tahtoi tuntea niistä jokaisen, ansaita niiden arvostuksen ja kiinnyttää nämä itseensä. Nartut olivat Sammaleelle hälläväliä tyyppisiä poikkeuksia lukuunottamatta.

Haju oli tuore ja siinä oli vivahde Viimaa, ei siis mikään laumaton. Sammal käänsi katseensa hajun suuntaan ja havaitsi selvät tassunpainallukset lumessa. Hymm... Ei taida paljoakaan varoa selustaansa. Neiti tuumasi ja jolkotteli nyt hieman vauhdikkaammin uuden tulokkaan hajun ja jälkien perään.

Sammal hidasti vauhtiaan nähdessään järven ja huomatessaan hajun vahvistuneen entisestään. Se nostikin korvansa luottavaisesti ylös ja heilautti häntäänsä huomatessaan vihdoin etsimänsä. Kauhu seisoi nuuskimassa jotain, ilmeisesti se oli havainnut Sammaleen. Samalla se havaitsi toisen olleen juomassa. Pah! Söisi lunta. Sammal ajatteli astellen pää korkealla ja korvat eteen suunnattuina, luottavaisesti Kauhua kohden. "Tervehdys! Oletan sinun olevan uusi lauman jäsen taikka laumaton, joista ensimmäistä epäilen ennemmin." Sammal puhui suorasukaisesti, ystävällisesti ja hieman piikittelevästi, sellainen se vain oli. "Jos on ensikerralla jano, etkä saa jäätä rikki voit syödä lunta. Kuusen oksilla oleva lumi on parasta, vaikka piikit ovatkin teräviä. Olen Sammal. Sinä olet?" Kuka Sammalta saattoi syyttää sen suorasukaisuudesta ja äkkipikaisesta, johtavan haluista luonnetta? Ei kukaan. Siksi pitikin syyttää Sammalta itseään, joka ei osannut pitää murinoita mahassaan.

Matalan naurahduksen saattelemana herrasemme oli saanut seuraa. Sammal ilmeisesti tuo tiinenä oleva narttu oli saapunut KAuhun luo melko luottavaisin mielin. Kauhu laski katseensa narttuun ja nuuskutti tuon hajuja. Kunnes totesi että moinen kuuluui myös Viiman laumaan. " Kiitos neuvosta hyvä neito. Kuulun Viiman laumaan kuten jo päättelitkin. Nimeni on KAuhu. " Uros lausahti matalan äänensä kera Sammaleelle.

Kauhu huomasi oitis nartussa pieniä piirteitä jotka olivat sille vahvoja, mutta niistä mitään välittämättä uris käänsi katseensa järveen. " En voi kyllä sanoa muuta että jään alla oleva vesi on maukasta. Mutta tiedän kyllä että kun jää umpeutuu täytyy vesi hankkia muilla keinoin. en sentään ole tyhmä. " uros sanoi ja hymyili. Kauhulla ei ollut mitään syytä epäillä Sammalta juurikaan mistään. " Taidat olla viimeisilläsis ? " Kauhu kysyi ja jäi odottamaa nvastausta ennenkuin jatkaisi lausettaan.

Mikäli vastaus kuuluisi myöntäväksi kauhu kysyisi heti poerään " Kuka on kunniallinen isä? " Mitä se kauhua liikuttaisi oikeasti, mutta kunhan halusi olla tietoinen lauman lisääntyvästä parista jos Sammal sellainen oli, eihän hukkamme tiennyt laumasta juurikaan mitään muuta kuin sen että Viima oli alfa. Olihan tuo uutukainen tulija. Kauhu jäi odottelemaan vastausta mielenkiintoiselta lauma toveriltaan.

Sammal todellakin veti viimeisiään, synnytys voisi olla jo seuraavalla viikolla. Sammal oli iloinen saadessaan pentuja, mutta raivoissaan niiden isälle. Heidän piti pysyä yhdessä aina ja ikuisesti. Niin he vannoivat toisilleen, mutta ei. Pentujen isä lupautui toiselle ja lähti Sammaleen luota. Nyt kun Sammaleella ei ollut enää entistä laumaansa oli se etsinyt uuden, paremman lauman joka hyväksyi sen sellaisenaan.

"Kyllä, viimeisiä viikkoja menee tällä hetkellä." Sammal vastasi Kauhun kysymykseen mielellään ja hieman ylpeästikin. Oli Sammaleesta ylpeyden aihe saada pentuja Viiman kaltaiseen laumaan. Kauhun toinen kysymys sai kuitenkin sen niskavillat pörhistymään. "Kunniallinen se ei ainakaan ole. Pah! Joku typerä pettäjä uros rajojen ja vuorten takaa. En tahdo puhua hänestä sen enempää." Sammal murahti ja laski sitten niskavillansa nuolaisten ohimennen huuliaan. Ei se halunnut Kauhulle näyttää uhkaavalle.

Sammal huokaisi ja virnisti koiramaisesti. Kauhu oli mukava, vaikkakin melko vieras vielä. Sammal piti toisen nimestä, se oli luonteva ja helppo lausua. Toisin kuin joku typerä Katala. Se olikin vain Sammaleen mielipide. "Mitä olet mieltä uudesta laumastasi? Oletko koskaan nähnyt suurempaa yhteisöä?" Suorasukaiset kysymykset eivät olleet ärsyttämistä varten, eivät tietenkään. Sammal oli luonteeltaan äkkipikainen ja riehakas. Tosin riehakkuutta ei tässä leidissä oltu vielä nähty tippaakaan. Mutta odottakaapa kun pennut ovat syntyneet.

Ei Sammal ollut ainoastaan äkkipikainen ja riehakas, se oli myös maltillinen ja nokkela luonteeltaan. Miten monia piirteitä siitä saattoikaan löytää? Suuttumaan sitä ei kannattanut saada, sillä oveluus on sen väärti taistelu tilanteissa. Varsinkin omien laumalaistensa kanssa. Sammaleella olikin omat pikku jekkunsa muiden huiputtamiseen ja korkean aseman ansaitsemiseen.

Mutta tämä susi tässä kuitenkin sai Sammaleelta täysin erinlaista kohtelua. Sammal piti toista vertaisenaan, vaikka toinen olikin omega. Pian se kuitenkin päättäisi katsoisiko toisen olevan sen arvoinen, vaiko ei.

¨Kauhu hymili tulokkaaalle " onnea sinulle. " Se alusahti ja kuulikin pian melkosien myreän vastauksen seuraavaan kysymykseensä. " Sellaiset sudet sietäisivät kuolla, häntä tuskin voisi sudeksi edes sanoa. Mutta ei puhuta siitä jos et kerran halua. " Kauhu sanopi alun murivana mutta rauhoittui loppua kohden. Se ei halunnut loukata t tosita millään tavalla kun ei toinen mitään pahyaa ollut tehnyt. " Olen vallan ylpeä kuulueassani tähän laumaan, vaikka en tiedäkkään muista mitään vielä mutta takaan että kukaan teistä ei tule nääntymään nälkään kun pääsen metsälle. " KAuhu lausahti.

toisalta siitä tuntui pahalta että toinen odotti pentuja joiden isä petti heidät. Mutta asia ei kauhulle kuulunut sen ei auttanut valittaa. Kauhulle oli aina ollut tärekää olla luotettava ja lupaksiensa arvoinen. Mutta ei hukkasemme turhaan ollut Kauhu nimeltään. Herra kun sattui suuttuman olisi heikoimpien parempi pysyä poissa. Mutta tiinenä olevan nartun seurassa KAuhu käyttäytyi maltillisesti ja tarkasti. Sillä halusihan Kauu kuitenkin pentujen pysyvän kunnossa viimeiseen asti. Eikä nartun kannattanut hötkyillä turhia eikä Kauhu aikonnut edes moiseen yllyttää.

Kauhu haaveili aikoinaan omasta perheestä, mutta sellaista se tuskin tulisi heti saamaan. Sillä oli omegan paikka eikä ollut tietoa kuinka pitkänä se siellä viihtyisi.

Sammal oli samaa mieltä Kauhun kanssa: olisi sietänyt kuolla siltä seisomalta. Sammal olikin miltei kuristanut toisen, mutta ei kyennyt tappamaan. Toinen pääsi lipettiin ainaisen riitelyn jälkeen ja tässä oli nyt Sammal. Sen sydän oli kyllä särkynyt, mutta se hyväksyi asian ja oli valmis etsimään itselleen uuden suden. Vaikka sitten jälleen laumattomasta.

"Olisikin sietänyt kuolla! Sellainen idiootti, etten voi muuta sanoa kuin tämän. Onneksi pennut eivät tiedä niiden oikeasta isästä mitään." Sammal tuhahti Kauhulle, vaikka olikin hetki sitten vannottanut tämän olemaan puhumatta asiasta. "Ja olen kiitollinen, ettei minun tarvitse nähdä nälkää kun olet metsällä" Sammal totesi hieman viekkaaseen sävyyn ja heilautti häntäänsä nuolaisten huuliaan.

Sammal ei aikonut mitään. Sille oli vain luontaista vietellä hieman uroksia ennen kuin ottaisi tuon varsinaisesta luonteesta selvää. Ja tällä hetkellä Kauhu vaikutti hyvin mukavalle ja tuosta huomasi selvästi, että tuo paistoi itsehillintää ja luotettavuutta. Samalla tuosta huokui se isämäinen rankaisemisen taito ja se, jos mikä sai Sammaleen miltei pomppimaan ilosta. Miksiköhän? Kuka tietää. Se ei ollut juuri nyt ajankohtainen asia, joten neitokainen vetäytyi hieman ajatuksiinsa.

Kauhu murahti jälleen matalasti mutta ei maininnut mitään. Se oletti että Sammal tiesi että murahdus oli tarkoitettu pentujen isää kohtaan. Eikä Kauhu halunnut puhua asiasta sen enenpää kuten Sammal oli toivonutkin. Kauhu oli tietoinen siitä että talvella saalistus olisi vaikeaa mutta Kauhu ei tarvinnut mukaansa kuin yhden pätevän metsästäjän niin saalis olisi taattu. Kauhun tapoihin kun kuului että kotiin ei palata tyhjin käsin.

Pian järvestä kuului veden läträystä. Kauhu valpastui äkillisesti ja käännähti salamana kohti järveä, jos se pelästyttikin teeri perheen ilmeisestikkin juomasta. Nokekla ja joksenkin ketterä Kauhu loikkasi kohti lentoon pyrkivää teeri emoa jra sai onnekseen napattua tuon siivestä kiinni. Kauhun epä onneksi se kuitenkni molskahti heiveröisen jään läppi suoraan järveen. Kauhu piti kuitenkin teerestä hampain kiinni kunnes pääsi kuivalle maalle ja taittoi linnun niskat nurin. Noh Kauhulla kävi tuuri linnun suhteen mutta märällä turkilla ei pitkälle pötkitä. Kauhusta ei kuitenkaa nhuomannut sitä miten sen oli kylmä. Uros vain kuvitteli että turkin kuivuttua olisi jo paljon parenpi.

Kauhu ravisti turkkiaan kuivemmaksi ja palasi sitten takaisin Sammaleen luo. " Maistuisiko ? " Uros kysyi iloisena märästä turkistaan huolimatta. Toki Kauhun oli kylmä ja se ei ollut mukavaa ,mutta Kauhu kuitenkin pärjäisi sillä kylmyys ei ollut niin paljon vielä kuin keski talvella pakkasella oli tapana.

Kauhu oli tiputtanut kuolleen teeren Sammaleelle ja söisi itse vasta kun Sammal olisi syönyt, mikäli linnusta jotain jäisi. Kauhulle oli tärkeää että lisääntyvä narttu saisi ravintoa itselleen että jaksiais valmistautua koetokseensa.

Kauhua huvitti eritoten se että se oli tuurilla saanut Teeren kiinni ensi yrityksellä, mutta ei antanut sen näkyä ulos päin. Huonomminkin olisi voinut käåydä. " Anteeksi että mainitsen vielä asiasta ,mutta mitä aijot sanoa pennuille heiddän isästään jos he joskus sitä kysyvät. ? " kauhu lausahti hieman vaivautuneena.

Sammal murisi matalasti, ei Kauhulle vaan pentujen isälle. "Sen saastan nimeä ei saa sanoa ääneen ja jos se vielä näyttäytyy minun nenäni alla, se kuolee siihen paikkaan!" Sammal murahti vastauksen ja sen olemus oli pörhistynyt entisestään. "Eli pennuille voisin väittää vaikka sinun olevan niiden isä, mikä ei tietenkään ole totta. Mutta lauman takia en voi tehdä niin ja joudun kysymään Katalalta suostuisiko tämä esittämään pentujen isää." Sammal palautui normaaliksi ja virnisti.

Teeri ei sitä kiinnostanut sillä hetkellä lainkaan, mutta olisi sitä ollut mukava napostella. Kauhu kuitenkin saalisti sen ja Sammaleen mielestä toinen ansaitsi omansa. Omegan paikka ei tuntunut toista häiritsevän, enemmän tuo susi nautti menosta ja meiningistä, vaikka miltei henkensä uhalla. Nyt turkki märkänä kysyä Sammaleelta ruokaa. "Sinun olisi parasta palata pesille ja kuivattaa turkkisi. Sairastut vielä pahasti ja voit jopa kuolla." Sammal sanoi tapansa mukaan asian suoraan.

Neiti tunsi kipua alavatsassaan juuri, kun oli kääntynyt itse pesiä kohden. Susi irvisti kivusta, kiittäen onneaan ettei Kauhu nähnyt sitä - toivon mukaan. Sammal korjasi asentoon ja lähti itse liikkeelle. "Tuletko?" Sammal seisahtui taakseen katsoen.

¤Muuttoa valmistelemassa, joulukiireitä.¤

Kauhu ravisti turkkiaan. " ei minulla mitään hätää ole, sinunhan hyvin vointisi tässä on etusijalla. Ja mitä pentuihisi tulee, olisin mielläni heille isä hahmo, mutta omegana se tuskin on mahdollsita. Ellemme keskustele asiasta itse Viiman kanssa. " Kauhu totesi ja nosti Teeren takaisin suuhunsa ja lähti kulkemaan Sammaleen perässä kohti pesiä.

Kauhu tiesi että märkä turkki kvoalla pakkasella voisi olla kohtalokas, mutta ei se antanut asian nyt häiritä, sille oli se ja sama kuolisiko se vai kunhan tietäisi sammaleen pääsevän pesille turvallisesti. Kauhun tapoihin ei niin kuulunut olla kovin kohtelias mutta se ei kyennyt käsittämänä miten joku saattoi olla niin itsekäs että jättää tiieen nartun oman onnensa nojaan. Kauhu sen sijaan rakasti pentuja ja oli ilo mielin tekemisissä niiden kanssa. Kauhulle olisi erityisen tärkeä tehtävä jos saisi ja voisi olla Sammaleen pennuille isä hahmo.

KAikki tietenkin riippui Sammaleesta sekä Viimasta mikään ei ollut varmasti pois luettu, mutta Kauhulla oli nyt päämäärä ja se kutsui sitä omalla tavallaan. Eli toisin sanoen se hamusi Betan paikkaa Viiman laumasta, mutta sinne olisi vielä matkaa jonkun verran.

Ilma kireni pakkasen myötä jatkuvasti ja märkä turkki alkoi olla raskasta kantaa. Järveltä pesälle oli joknin verran matkaa. Kauhu tarkkaili Sammalta jatkuvasti mutta ei ollakseen ärsyttävä vaan se halusi tietää että toinen voi hyvin. Kipua Kauhu ei kuitenkaan huomannut toisesta. ei ainakaan vielä.


(Tämä peli voisi olla tässä jos kaksikko on kerran matkalla pesäluolille :P?)

¤Sopiihan se.¤