Vallan lauma kokoontuu - loppunut/keskeytetty

Valta saapui järven rantaan Viiman kanssa. kiitos kelmin Viima ja Loska olivat liittyneet Vallan laumaan. Viima tulisi pääsemään entisillä alfan taidoillaan pitkälle Vallan laumassa. Valta olikin jo tarjonnut Viimalle beta nartun paikkaa. ken sitä tietää mitä mahtaa tulevaisuus tuoda tullessaan.
valta oli ilmoittanut laumalaisilleen että jäsenet tulivat samaan paikkaan kokoontumaan jolloin katsottaisiin oliko lauma kyllin suuri valtamaan itsellee naluetta. Viimasta olisi tässä asiassa varmasti suuresti apua.
" Mukava että tulit kanssani samaa matkaa. " valta sitten lausui Viimalle ystävällisesti jopa hivenen tuttavallisemmin kuin se yleensä puhui. Valta herralla oli kevättä rinnassa ja Viima suorastaan vain paransi herramme oloa se oli tyytyväinen ja iloinen kaikin puolin. ehän vallala ollut vlaittamista muidenkaan jäsenten suhteen.

Valta pysähtyi järven tuntumaan ei kuitenkaan juomaan vaan kohtoti päänsä taivasta kohti ja ulvahti pari kertaa varsin äänekkäsäti kutsuakseen laumaisensa koolle.
Valkea uros lask ivasta ulvottuaan pänäsä veden pintaa kohti ja joi. jos laumalaisia ei hetkeen kuuluisi kutsuisi Valta niitä uudelleen. Sillähän oli oivallista seuraa joten kiirettä ei pitnyt lainkaan.

Viima oli taittanut matkaansa takaisin laaksoon ja se sai nartun hieman apeaksi. Juuri se oli sieltä häädetty omalta reviiriltään. Toisaalta laakso toi turvallisuuden tunteen siitä, että oli kotona. Tosin ne eivät kai kauaa olisi laaksossa, kunnes suuntaisivat taas pois laaksosta, ehkä kohti aarniometsää. Loska oli seurannut Viiman perässä kuuliaisena sillä se aisti, että tämä olisi jotain hyvin tärkeää. Loska oli aikuistumassa ja sen pitäisi opetella ottamaan vastuuta ja tietämään mikä on tärkeää ja milloin ei ole leikin paikka.

Viima pysähtyi Vallan vierelle ja katseli ympärilleen, kun uros ulvoi hukkia kokoontumaan.

Valta katsahti viimaan joka näytti alfan silmiin joksikseen apealta Valta astahti kohti viimaa. " Onko kaikki hyvin " Se kysyi kuni mikäkin herttainen nallekarhu sen ruskeat silmät tapittivat viima huolestuneelta. toki se tiesi etät ei ollut pitkäkänä kun viima oli laumansa menettänyt mutta ei se halunntu etät Viimalla oli ahdistava tunne.

Ei mennyt kauakaan kun Tuho saapui paikalle rempseästi sen silmiin pisti oitis Loska. / lisää nuoria susia, miksi isä niitä tänen tuputtaa. minunko rieasakseni / Tuho ajatteli. se ei jaksiasi opettaa joukkiollista nuorisoa metsästämään. Noh tuho nyt oli sen verran oma hyväinen että ei tajunnut ajatella etät jotkut voisivat olla yhtä hyviä metsäjäiä kuni hän. tuho astahti lähemmäksi loskaa ja tarkkaili tuota silmäillen ahkerasti. pienen hetken jlkeen Tuho nsoti päänsä ja hyväksyi toisen sellaisena kuin oli jopa pieni hännä heilahdus pääsi Tuhon ruumiista. sanaakaan se ei sanonut. pieni älähdys kuului vallan suunnasta. Se ei voinut ola mikänä muu kuni asenteen korjaus pyyntö tuholle. niin tuho oikais iryhtinsä " Olen Tuho ensinmäisen metästys ryhmän johtaja. " Tuho sitten esitteli itsenäs Loskalle ja viimalle yhtenäisesti.

Valta sen sijaan katsoi poikansa suuntaan se halusi nimittäin pian kuulla mitlä aarniometsä näytti. ja miten oli sujunt Kirvan kanssa. tuskni menisi kauaakaan kun mutu laumalaiset sapusisivat paikalle. " Tuho, mitä uutta " Valta kysyi sitten. Pojalleen tuo ei ollut yhtä kiltti ja lepmepä kuin Viimalle mahtoiko siihen ola jokin syy?

Tuho istahti ja loi kunniuoittavan katseen isäänsä " Aarnio metsä on varsin laaja tila oiva paikka muunmuassa pesille ja saalistkain riittää ainakni kesäisin. eik äsiellä juur i muiden susien hajuja astinut. " tuho lausui.

Valta hiljentyi tyystin ja mietti pääkoppansa sisällä kaiken moisia ajtuksiaan.

[ Änkeänpäs tähän väliin. ]

Kelmi oli pitänyt nyt yllättävän matalaa profiilia nelikon saapuessa järven rannalle. Hänkin aisti Viimassa pientä apeutta, mutta toisin kuin Valta, uros ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Hän heilutteli nartulle häntää iloisesti muutaman kerran, mutta jätti puhumiset alfalle ja istahti itse sivummalle. Turkki oli edelleen märkä ja Kelmi yritti kaulustaan jotenkin ojennukseen nuolemalla sitä, mutta touhu näytti epäonnistuneelta jo heti alussa.
No, olipa nuorukaisella ainakin jotain tekemistä muita laumalaisia odotellessa.

Itsekseen kuljeskellut Tähkä kuuli Vallan kutsun ja höristi uteliaasti korviaan. Hän oli kokenut pientä levottomuutta Kelmin seikkailujen takia, mutta nyt narttu uskoi nuorukaisen olevan Vallan seurassa. Nopeasti hän kiri vauhtiaan ja lopulta pyrähti juoksuun ääneen suuntaan.
Kesti jonkin aikaa ennen kuin Tähkä pääsi muiden luo. Paikalla oli Vallan ja Kelmin lisäksi Tuho sekä kaksi vierasta sutta. Vähäeleisesti paikalla olijoita tervehtien Tähkä asteli muiden luo. Etenkin uudet sudet varastivat nartun huomion, mutta ei hän unohtanut tervehtiä muitakaan omalla, ystävällisellä tavallaan.

Valta oli huomannut ilmeisesti Viiman hieman alakuloisen mielen ja olikin kysynyt, mikä narttua vaivasi. Viima käänsi katseen hetkeksi pois, mutta katsoi sitten Valtaan. Se uskoutuisi Vallalle, sillä Viimasta tuntui, että Valta osaisi antaa lohtua. Mutta tilanteen kuitenkin pysäytti muuan Tuho, joka oli saapunut paikalle eikä aikaakaan kun Tähkä-niminen susi oli myös läsnä. Viima katseli sudesta toiseen hivenen uteliaana. Tässä siis oli Vallan pieni laumanalku. Ehkäpä muutama susi saattoi vielä uupua paikalta, Viima otaksui.
"Olen Viima ja tässä on nuori Loska," mustaturkki esittäytyi paikalle saapuneille hukille.
Loska oli hyvinkin kiinnostunut paikalle tulijoista ja se meni tuttuun tapaansa tungettelevasti haistelemaan Tuhoa ja Tähkää.
"Pyydän anteeksi Loskan käytöstä, se on nuori vielä ja täynnä eloa", Viima pahoitteli, kun huomasi Loskan ylituttavallisuuden vieraita susia kohtaan. Loska taasen ei pahoitellut sitä mitä oli, vaan häntä korkealla liehuen se teki tuttavuutta.

( odotellaan lisää hukkia piakalle Kajo, Paju ainakin uupuvat Kirva ja Rikkosiipi xd )

Valta katsahti Tähkän joka saapui ja nyökkäsi tuolle tervehdykseksi. Valta ulavahti vielä pariin otteeseen että varmistaisi jokaisen laumaliasen olevan paikalla.
Valta katsahti viimaan ja astahti tuota kohti " Voimme puhua kahden myöhemmin jos haluat.? " Valta sanoi lohduttavasti Viimalle yrittäen sitten pukata tuota kuonollaan poskeen. VAlta osasi olla hellyyttävä ja ihanankin jos se vain tahtoi mutta osasi se pitää kuriakin jos siihen tulisi tarve. LAuma oli vielä kyllin pieni jotta sille tarvitsisi suuremmin mitään kuria pidellä. Nuoria susa tuntui olevan paljon ja se oli hyvä Vallan mielestä.
Hukka herra katsahti Loskaan joka läheni tuhoa. Tuhon reaktio voisi olla odotettavissa. Valta loi kuitenkin katseen poikaansa ja toivoi että tuo ei tyrisi jokaista tapaamista huonolla käytöksellä.

Tuho oli oppinut lyhyessä ajatssa että tulisi olla luama henkinen jatkossakin. Laumaan tulisi uusia jäseniä jotka kilpilisivat varasti toinen toistaan vastaan arvonimistä. tuho kuitnekin tiesi että se ei koskana betan sijalle pääsisi. toistaiseksi betan paikka oli vapaa, mutta beta nartun paikkaa oli tarjottu viimalle. Siitäkänä Tuho ei vielä tienynt mitään. Tuho katsahti loskaan joka tuli sitä lähemmäksi " olen Tuho metsästys joukon johtaja. RYhmääni kuuluu tällähetkellä Kirva niminen nuorukainen. " Valta snaoi selveentääkseen että mihin asemaan hukak herra kuului.

VAlta katsahti Tähkään ja Kelmiin " Olisko Kelmi innostunut metsäty joukoista? " VAlta kysäisi. Täytyihän sitä olal paljon metästäjiä ja päteviä sellaisia. Ehkä Kirva ja Kelmi eivät vielä olleet kyllin käteviä mutta oppisivat varmasti pian. " Entäs Loska haluaisitko sinä ? " Valta kysyi. toistaiseksi oli täytettävä puuttuvat jäsenet kuten beta pari jonka valta valitsiis varsin harkiten ketä tahansa se ei ottaisi paikalle. Se oli tarjonnut Viimalle Beta nartun piakkaa joten se piti siitä kiinni ja puhuisi asiasta Viiman kanssa myöhemmin oliko tuo halukas ottamaan paikan vastaan. Valta katsoi laumalisiaan arvostavasti siitä oli hienoa että sillä oli näinkin monta jäsentä lyhyessä ajassa ja moni nuoria ja hyväkuntoisia eikä näissä vanhemmissakaa ollut yhtään raajarikkoa. Huonomminkin voisi olla. mutta Valta ei vielä luovuttaisi se jatkaisi laumalisten kasaamista kunnes olisi kyllin suuri joukko susia valtausta varten.

Salamannopeasti Kelmi lopetti hajamielisen kauluksensa asettelun ja kohotti päänsä kysymyksen kohdalla. Hänkö metsästysjoukkoihin? Uros ponkaisi pystyyn häntä heiluen eikä tiennyt, ketä hänen olisi pitänyt katsoa pentumaisen iloisesti. Tähkää hän vilkaisi kuin anoen lupaa asiaan, Tuhoa hän katsahti nopeasti ja mietti mitä vanhempi uros mahtoi miettiä asiasta ja lopulta katse pysähtyi Valtaan. Tietenkin hän halusi mukaan!
"Tietenkin!" Kelmi haukahti innostuneena. Hän heilutteli häntäänsä ja vaikutti muutenkin siltä kuin olisi juuri saanut tietää elämänsä parhaimman asian. Ehkä niin olikin.
"Opin mielelläni lisää", hän lisäsi lähinnä Tuholle ja yritti käyttäytyä hieman hillitymmin. Uros ei ollut vielä juuri minkään ikäinen, mutta hänellä oli aikaa ja innostusta oppia lisää. Hän liittyisi enemmän kuin mielellään metsästysjoukkoon sen jälkeen, kun olisi kyllin vanha ja olisi oppinut tarpeeksi metsästämisestä.
"Minun puolestani Kelmi saa päättää", Tähkä huomautti sivummalta ja loi lähes äidillisen katseen nuorukaiseen. Kelmi oli hyvillään siitä, että hänelle annettiin kerrankin valta päättää omasta asiasta ja uros toivoi, että hän käyttäisi sitä hyvin.

// Tungen nyt tähän väliin. (: //

Ulvonta kiiri halki maan, kuului laajalle alueelle. Valpastuneena Rikkosiipi kuunteli tuota ääntä, ja varmistettuaan kyseessä olevan Valta, narttu haukahti lyhyesti Kirvalle. Nuori uros oli saman tien jalkeilla ja valmiina lähtöön. Sisarukset lähtivät reipasta juoksua kohti Valtaa. Uros oli kaiketi kutsunut jo useampaan otteeseen laumaansa, joten Rikkosiipi vastasi lyhyellä ulvahduksella, kertoen tulevansa piakkoin. Kirva juoksi reippaasti sisarensa edellä, loikkien välillä sivummalle. Rikkosiipi oletti kohtaavansa koko muun lauman, tietämättä lainkaan, mitä odotti tapaamiselta. Kirva ei moisista välittänyt, vaan loikki elämäniloisena kohti Valtaa ja muita.
Narttu kiihdytti nuoremman veljensä rinnalle, ja rinta rinnan kaksikko juoksi lähemmäs. Tuuli kantoi monenkin suden hajua, ja heti Rikkosiipi hidasti. Kirvakin hidasti vauhtiaan, mutta äärimmäisen vähän.

Kirva saapui lauman luokse ennen Rikkosiipeä, ja katseli ympärilleen häntä heiluen. Nuori susi astahti saman tien lähemmäs Viimaa, varsin tuttavallisena ja luottavaisena. Tässä vaiheessa Rikkosiipi oli jo jolkottellut paikalle, ja pieni murahdus kohosi nartun kurkusta. Kirva peruutti saman tien, jättäen Viiman rauhaan.
"Anteeksi, että meillä kesti. Olimme kauempana, emme meinanneet kuulla kutsuasi."
Rikkosiipi sanoi Vallalle. Liki saman tien susi kääntyi Viiman puoleen, heilauttaen häntäänsä varovaisesti.
"Anteeksi Kirvan käytös, veljeni on vielä nuori, eikä oikein ymmärrä, miten kuuluisi käyttäytyä muiden seurassa."
Narttu sanoi Viimalle, vilkaisten sivusilmällä Kirvaa, joka häntä heiluen tarkkaili muita. Piankos Kirva huomasi Loskan, toisen nuoren suden. Ja hetkinen, Kelmikin oli paikalla. Tässä laumassahan oli paljon nuoria susia, mikä oli Kirvan mieleen. Muutamalla loikalla susi lähestyi Loskaa, heittäen saman tien etupäänsä maahan. Kirva näki Loskassa loistavan leikkikaverin, kuten Kelmissäkin. Häntä heiluen susi haastoi Loskaa leikkimään kanssaan - mikäs sen parempi tapa tutustua, kuin aloittaa riehakas leikki!

Rikkosiipi tarkkaili Kirvaa sivusilmällä, valmiina puuttumaan veljensä käytökseen. Narttu kääntyi kumminkin pian muun lauman puoleen, katsoen jokaista vuoronperään.
"Minä olen siis Rikkosiipi, ja hän on veljeni Kirva."
Susinarttu esitteli sekä itsensä, että veljensä, sillä Kirva oli liian innoissaan keskittyäkseen mokomiin muotoseikkoihin. Rikkosiipi sen sijaan katsoi mielenkiinnolla muita, painaen kaikenmoisia seikkoja mieleensä. Tämähän olisi nartun lauma, nartun perhe. Paikalla olevista susista Rikkosiipi tiesi vain Vallan ja Tuhon, muita tuo ei ollut tavannutkaan, mutta eiköhän susi ajan myötä tutustuisi itse kuhunkin.

(( Eli saiccu tuolal ilmoitti että hänen ylitse sopii hypätä, niin heityin nyt vallan roolin tähän väliin. Saiccu roolikoon sitten kun on siihen itse valmis ja heittäköön roolinsaa mihin välini tahtookin. ))

Valta katsahti Kirvaan ja rikkosiipeen " Mukava että pääsitte perilel saakka. " Valta lausahti arvokkaasti kahdelle tulijalle.
" No, odotamme vielä hetken mutta tällä hetkellä meillä on tuhon metsästys ryhmässä siis Kirvan lisäksi Kelmi ja Lsoka? ymmärsinkö oikein että teistä kumpikni on halukas lisä tuhon joukkoihin. " Valta kysyi jokaiselta katseellaan.
Viiman hukka herra siirsi katseensa varsin uteliaasti. Tuohno suteen tulisi tutustua paremmin. olihan tuo tuntenut laakson kauemmin kuni VAlta ja tiesi varmasti paljon laaksosta ja sen asukeista.
" kuulin tuossa että tällä alueelal liikkuu myös toinen pieni lauma joka kerää jäseniä varsin tiuhaan tahtiin. Haluan siis että mahdollsiesti jokainen teistä kertoo tavatuille laumattomille että heille on mahdollisnen paikak laumassani. Emmehän halua että valtauskemme jää lyhyeksi ilman jäseniä laumaan tämän Haukan nimisen hukkasen ansiosta. taistoon emme rupea ennenkuni meillä on oma reviiri jota puollustaa, sihien saakka elämme siis vain kesekennäisest laumassa. Kysyttävää " alfa saneli ja vilaksii jokaista laumalaista.

Tuho tiiraili joaksita mulkoillen vierellä. SE ei pitänyt siitä että joutuisi opettamaan krivan lisäksi kahta muuta. noh eipä hukka nuorukaisella ollut valittamisen varaa. asiat voisivat olal huonomminkin. Laumassa oli hänen lisäkseen Alfa Valta, Metsästys ryhmän jäsenet Kirva, Loska ja Kelmi. Lisäksi laumaan kuului Rikkosiipi, Viima sekä Tähkä. ihan kiitteävä joukkio. ainakni Tuhon mielstä eihän aikaakaan ollut kyllin paljon kulunut heidän saapumisestaan.

Valta katsahti laumalaisiin jositap ysäytti katseensa Viimaan. " Haluaisni nyt tässä laumalaisten äärellä kysyä jokaiselta teistä, ja varsinkin sinulta viima. Halautko ottaa BEtan paikan vastaan sinusta on varmasti sihien. onko jollain sitä vastaan ? " valta lausui jälleen. oli monta kysymystä yhdessä läjässä. mutta vallan oli hoidettava homma ja mentävä eteenpäin. Valta katsoi viimaa kysyvästi odottaen tuon vastauta ottaen vastaan muiden mielipiteitä.

Kahden uuden suden yhtäkkinen ilmestyminen sai Tähkän hetkeksi jännittämään lihaksensa, mutta narttu rentoutui pian huomatessaan, että tulijat kuuluivat myös laumaan. Kelmi sen sijaan innostui etenkin Kirvan ilmestymisestä, ja pari kertaa uros vingahti silkasta ilosta. Hän olisi halunnut vastata nuorukaisen leikkiin kutsuun, mutta kuin ihmeen kaupalla pentu hillitsi itsensä ja pysyi aloillaan. Tähkä vaikutti päätöksen suhteen erittäin tyytyväiseltä.
"Kyllä", Kelmi vastasi mahdollisimman rauhallisesti ja aikuismaisesti. Nyt kun paikalla oli paljon susia, ajottain tuttu pikkuvanhuus nosti päätään. Sen lisäksi hän halusi osoittaa sekä Vallalle että Tuholle, että hän olisi hyvä lisä metsästämään ja varmasti hyödyllinen laumalle muillakin tavoin. Hän halusi todistaa, että nuoresta iästään huolimatta osasi olla avuksi ja käyttäytyä järkevästi.

Rikkosiivelle ja Kirvalle Tähkä heilautti ystävällisesti häntäänsä. "Olen Tähkä ja hän on Kelmi", narttu totesi nopeasti, ettei häiritsisi Vallan puheita. Sen jälkeen narttu käänsikin katseensa Valtaan, jolla vaikutti olevan asiaa.
Kummallakaan susista ei ollut mitään sitä vastaan, että Viimasta tulisi betasusi. Entisen laumansa alfan pentuina he olivat tottuneet melko korkeaan asemaan, mutta nöyränä sutena Tähkä oli valmis tyytymään alempaankin arvoon, kunhan hän ei aivan tallotuksi omegaksi joutuisi. Kelmillä sen sijaan saattoi olla melkoisia odotuksia omalta asemaltaan tulevaisuudessa, mutta sellaiset ajatukset lienivät useiden nuorien susien kunnianhimoisia haavekuvia. Valtaa hän silti kunnioitti ja kunnioittaisi kaikkia ylempiään, eikä siten ajatellut haastavansa Valtaa ikinä tämän laumasta.

Viima oli hieman häkeltynyt ja vaisu aluksi. Niin paljon uusia tuttavuuksia ja kuitenkin tapaaminen oli akuutti tilanne, jossa ei ehtinyt kunnolla tutustumaan. Viima asettui kuitenkin Vallan lähistölle, pitäen Loskan vierellä. Valta oli alkanut puhumaan ja oli esittänyt Viimalle erittäin kunniallisen kysymyksen. Mustaturkki oli erittäin hyvillään Vallan vilpittömästä luottamuksesta, jota se sai osakseen.
"Arvon Valta, olisin erittäin mielelläni betasi, jos sitä tahdot", Viima nöyristeli ja laski päänsä matalalle. Se luimisti hieman korviaan ja katsoi kulmien alta kunnioittavasti Valtaa. Loska taasen oli innoissaan tästä, Viima saisi hierarkiassa korkean paikan! Loskaa ei haitannut yhtään, mikä tämän rooli olisi laumassa, sillä nuori uros tiesi, että Viima pitäisi tästä kuitenkin huolta.

// Öääh, anteeksi aivan kamalasti tästä kestosta. En edes huomannut tämän pelin olevan vuorollani. Anteeksi! //

Kirva loikki takaisin Rikkosiiven luokse, ja istahti sisarensa viereen. Kirva oli jo parivuotias, mutta kasvanut yksin Rikkosiiven kanssa, eikä näin ollen ollut oppinut lauman käytöstapoja. Puhumattakaan rauhallisuudesta tai vastuuntunnosta. Kirva oli sählä, oli aina ollut, ja tulisi varmasti vielä kauan olemaankin. Vaan mikä Rikkosiipi oli veljeään käskemään, itsehän oli toisen kasvattanut. Ja itse oli pakottanut veljensä elämään ilman lauman suomaa turvaa. Vähintä, mitä susi siis saattoi tehdä, oli antaa Kirvan olla pentu niin kauan, kun mokoma sitä halusi.

Rikkosiipi kuunteli tarkkaavaisesti Vallan puhetta. Viima betaksi, se oli hyvä ja viisas veto, Viima osasi varmasti hommansa. Ja metsästysjoukkoihin laitettaisiin nuoret sudet, sekin järkevää. Ainakin pitkällä tähtäimellä - muutaman vuoden päästä laumalla olisi täysikasvuisia, voimakkaita ja erittäin taitavia metsästäjiä, kun jo nuoresta pitäen sudet kuuluisivat metsästysjoukkoihin.
Susinarttu ei kokenut välttämättömäksi sanoa mitään, joten seisoskeli hiljaa paikallaan, odotellen, olisiko Vallalla vielä jotakin sanottavaa. Nartulla ei ollut kysyttävää koskien alueen valtausta, eikä mitään Viiman betaksi asettamista vastaan. Miksi siis sanoa mitään turhaa, kun Valta saattoi puhua jostakin tärkeästä?

Tuho seurasi tilannetta viereltä kommentoimatta Viiman beta juttuun mitenkään se tiesi että sen sanat eivät paljoa painaisi vaikak sen mielipidettä kuuneltaisiinkin. se olisi itse ollut mielleään beta mutta siihen se ei koskaan pääsisi se tiesi sen. Eikä sillä ollut mitään Viimaa vastaankan varmasti pätevä susi betaksi miksi sitä kieltämään.

Valta sen sijaan katsahti laumalaisiin kenelläkään ei näyttänyt olevan mitään sitä vastaan että Viiamsta tuli beta. " Täten sitten ilmoitan jokaiselle että Viima on laumamme beta. Uskon että Viima sinä tiedät tehtäväsi ilman että minu tarvitsee niitä sinulel kertoa. Vastuusi on lähinnä suuri mutta apunasi toimii lisäkseni Tuho metsätys ryhmineen. " Valta lausui Viimalle ja loi tuohon kunnioittavan ja stävällisen katseen. Valta oli siitä erikoinen että se ei odottanut jokaisen laumalaisensa tässä vaiheessa kumartavan sati alistuvan sille välittömästi. se tiesi että se veisi aikaa ennenkuin jokainen tottuisi tilanteeseen siksi valta antoi laumalaisilleen osittain vapaat "kädet" kunnes reviiri olisi vallattu.
" Niin kauan kun Elämme hajanaisena ryhmänä ilman omaareviiriä en tule käskyttämänä teitä sillä tärkeintä meidän on nyt saada lisää jäseniä laumaan ja vallta sopiva alue mihin asettua. Jokaisen mielipidettä kuunnellaan ja ehdotuksia otetaan vastaan. Jos haluatte voitte varmasti etsiä Viiman ja ehdottaa hänelle asianne tieto tulee minulel perillä varmasti. " tuho saneli ja vilkaisi viimaan kysyvästi sopiko asia hänelle. Valta piti kovasti viimasta vaikka kantoikin huolta siitä että mitä jos Viiman entinen lauma tulee ristiriitaan Vallan kanssa ja taistelun sijaan Varpu menettää asemansa ja Viima palaa takaisin . menetys olisi Vallalle ja varmasti koko laumalle suuri mutta riskejä oli otettava. " lisäksi toivoisin että Sinä Tuho pidät huolta että metsästys joukkio on kyllin pätevä että selviämme talvesta. " Valta lausui sitten pojalleen.

Tuho tuhahti ja nyökkäsi " Lupaan sen. " Tuho vastasi ja katsahti ryhmänsä jäseniä kaikki olivat nuoria aivan kuten Tuhokin. Tuho oli sen sijaan kasvanut metsästyksen parissa ja täten oli taitava metsästäjä ja nyt sillä oli liuta oppiliata optettavaa talveen menssä. Se uskoi että asia hoituisi hyvin sillä Loska, Kirva ja Kelmi näyttivät uskollisilta sekä uteliailta oppimaan metsästyksen tiukat taidot. kelmin kanssa Tuho oli jo kerran käynyt metsästämässä ja toivoi täten että toinen muistaisi mitä tuho oli opettanut.

Valta ryhdisti itsensä ja katsahti jäseniinsä " Haluaako joku lisätä tai kysyä jostian jotain ? " valta lausui.

Viima oli hyvillään ja tuntui, että tämä pieni laumanalku olisi erittäin potentiaalinen ihan oman reviirin omaavaksi laumaksi. Loska oli siirtynyt Tuhon ja Tähkän luota ihmettelemään Kirvaa ja Rikkosiipeä. Se lähestyi tuttuun tapaan melkoisella ryminällä häntä viuhtoen vinhasti. Vallan kysymys oli mennyt kuuroille korville ja Viima tunsi hieman nolostuneensa. Naaras oli kuitenkin neuvokas ja vinkkasi Vallalle; "Uskon, että Loska lähtisi mielellään saalistajaryhmään. Nuorukainen on vain niin innoissaan tästä uudesta tilanteesta, ettei malta pysyä nyt paikoillaan. Olen pahoillani Loskan puolesta," Viima lisäsi lopuksi ja loi katseen Loskaan, joka liehui Kirvan ympärillä. Nuori hukka oli ilmeisen kiinnostunut toisesta nuoresta hukasta ja tunki kuonoaan uteliaasti lähemmäs Kirvaa. Viima kuitenkin haukahti ja kutsui Loskaa luokseen. Loska pyörähti ympäri loikkien Viiman luo. Mustaturkki pyysi Loskaa hieman rauhoittumaan ja vinkkasi Vallan kysyneen nuorukaiselta metsästysryhmästä. Loskan silmät kirkastuivat ja se katsoi haltioissaan Valtaa.
"Pääsisinkö minä oikeasti osaksi saalistusryhmää?" se vielä kysyi Vallalta ja tinttasi maata tassujensa alla paikoillaan. Loska ei ollut vielä päässyt kunnolla saalistamaan ryhmässä Viiman ollessa alfana edellisessä laumassa. Viima ei ollut ehtinyt perehdyttää nuoria aikuisia susia saalistukseen ryhmässä, sillä Varpu oli kiilannut ikävästi väliin vallaten lauman omakseen.

[ Tämä on nyt sitten nopea vastaus. ]

Jännittävä tunne valtasi Kelmin uroksen ymmärtäessä, että hän oli todella osa lauman saalistusryhmää ja pääsisi kenties pian oppimaan kunnolla saalistustaitoja. Koska uros oli vielä melko nuori, hänellä tuskin oli kovin suuri osa ryhmässä, mutta uros tekisi parhaansa. Hän ei pelännyt kokeilla omia rajojaan ja oli vain hyvillään, mikäli onnistuisi teoillaan vakuuttamaan Vallan ja Tuhon. Muista laumalaisista puhumattakaan!
Tähkä tyytyi seuraamaan tilannetta sivummalta. He olivat nyt tavanneet kaikki laumalaiset ja narttu oli tyytyväinen laumaan sekä siihen, ettei heidän tarvinnut enää olla kahdestaan ja yrittää siten tulla toimeen. Olo oli paljon turvallisempi näiden susien kanssa.

// Taas minä tätä peliä täällä jumitan. Anteeksi kovasti! //

Kirva seisoi rauhoittuneena Rikkosiiven vieressä. Suden teki kyllä mieli lähteä tutustumaan ja leikkimään Kelmin ja Loskan kanssa, mutta Rikkosiiven seesteinen rauhallisuus, sekä se lempeä komento, jolla sisar aina veljeään komensi, piti nuoren uroksen paikoillaan. Rikkosiipi saisi varmaan Kirvan kierimään ja ryömimään tahtonsa mukaan, mutta ei nartusta olisi käyttämään veljensä hyväuskoisuutta hyväkseen. Sen sijaan sisar valvoi Kirvaa aina, piti huolen että veljellä oli kaikki hyvin. Vaikkei Kirva tainnut aina edes ymmärtää, miten huolissaan Rikkosiipi oli veljensä hyvinvoinnista.
Narttu kuunteli Vallan sanoja, todeten ne viisaiksi. Lauma vaikutti muutoinkin potentiaaliselta, vaikka pieni olikin, sillä intoa riitti vaikka miten paljon - siitä nuoremmat sudet pitivät huolen. Ja laumalla oli Valta, hyvä alfansa, Viima, taitava beta ja Tuho, metsästysryhmän johtaja, joka opettaisi nuoret sudet metsästämään. Kaikilla oli paikkansa, ja ainakin tähän mennessä kaikki näytti toimivan. Talvesta kun lauma selviäisi, niin keväällä varmasti helpottaisi. Kesäaika tulisi olemaan helppoa laumalle, siinä vaiheessa nuoret sudet olisivat jo varmasti oppineet taitaviksi metsästäjiksi, joten ruokaa riittäisi.
Tuttu turvallisuuden tunne täytti jälleen Rikkosiiven mielen. Nyt nartulla oli lauma, lauma, joka huolehtisi ja auttaisi. Kirvalla olisi seuraa, nuori susi oppisi jälleen lauman tavoille, löytäisi toivonmukaan ystäviä. Kaiken kaikkiaan Rikkosiipi oli varsin helpottunut löydettyään itselleen ja Kirvalle lauman. Ja vielä näin hyvän sellaisen.

VAlta naurahti susimaiseslti Viiman sanoille " SE on hyvä asia kun ollaan innostuneita. " Valta sanahti viimalle tuon kommentoidessa Loskan innostuneisuutta. Ei valta pitänyt sitä pahana. Koska tiesi että se oli jokaiselle nuorelle sudelle uusi ja jännittävä tilanne oli Tuhokin aikoinaan ollut innostunut asiast. " Kyllä loska, jos vain haluat olet osa Tuhon saalistus ryhmää, tuho opastaa sinua kuten muitakin susia. talveen menessä teillä on varamsti tiukka aikataulu mutta älkää tressatko sitä muu lauma auttaa metsästyksessä talven aikana jos siihen tarve vaatii. " VAlta lausui Loskalle siirtäen loppua kohden katseensa jokaiseen metsätys ryhmään kuuluvaan suteen. Se oli ylpeä siitä että sillä oli näinkin hieno lauma koossa näinkin pienessä ajassa. Sillä oli taitava Beta Viima. ja oivallinen metsästys ryhmä.
Mitään valittamista hukalla ei ollut.

Loska ei tiedä miten päin olisi ollut, sillä tämä suuri kunnia olla saalistusryhmän yhtenä osana sai nuoren uroksen onnen kukkuloille. Viima katsoi tätä nuorukaista ylpeänä. Hänen nuoresta hukka-ottopennusta oli kasvamassa aikuinen susi jolla oli jo vastuuta. Tuleva beta ei osannut odottaa tätä päivää, vaikka tiesi sen tulevan joskus. Hän oli aina ollut kovin suojelevainen Loskan suhteen ja pitänyt tätä silmällä tuon tuosta. Mutta nyt Loskalla olisi aivan oma paikkansa uudessa laumassa. Viima oli totisesti ylpeä.

Mustaturkki tökkäisi Loskaa kuonollaan poskeen ja heilautti häntäänsä. Kellertävät silmät tavoittivat nuoren uroksen katseen. "Loska, olethan sitten kunnolla? Ja kuuntele vanhempia saalistajia, heillä on kokemusta. Koska minä en aina välttämättä pääse teidän mukaanne. Sinusta on kasvanut niin nopsaan aikuinen susi!", Viima sepusti lempeästi Loskalle, kuin tämän oma emo. Nuori uros taasen oli täynnä iloa ja onnea ja tuuppasi tassullaan naaraan rintakehää. "Ja sinusta on tullut herkistelijä-vanhus!" Loska huikkasi susimainen hymy korvissa ja puski kuonollaan Viiman kaulusta. Mustaturkkinen naaras otti hyväilyn vastaan ja hymähti Loskan vitsin heitolle. Naaralle tuli mieleen siinä samassa reviirikysymys. Missä he tätä pientä orastavaa laumaa kasvattaisivat?
"Valta, oletko vielä miettinyt reviiriämme? Tai siis, tällä laaksossa meille ei ole sijaa," Viima kohdisti kysymyksensä uudelle alfalleen.

Loskan innostus tarttui myös Kelmiin, joka hetken aikaa nosteli etutassujaan kärsimättömästi paikoillaan. Tähkä näki, että uroksen olisi tehnyt mieli loikata mukaan toisen nuoren suden ilonpitoon, mutta - yllättävää kyllä - sudenalku hillitsi itsensä. Edelleen hieman täpinöissään hän istahti Tähkän viereen ja vilkaisi narttuun näyttäen hymyilevän sudenhymyä tapahtumien ansiosta, ja Kelmin näkeminen niin onnellisena sai myös Tähkän entistä paremmalle tuulelle.

Nartun mielenkiinto palautui pian takaisin muihin laumalaisiin Viiman kysyessä Vallalta reviiristä. Samalla Tähkän mieltä poltteli yksi kysymys, ja hetken aikaa narttu näytti olevan kahden vaiheilla miettiessään, kysyisikö hän asian nyt vai myöhemmin. Toisaalta kysymys liittyi Viiman esittämään asiaan, joten hieman varovasti narttu käänsi katseensa Valtaan ja nuolaisi pikaisesti huuliaan.
"Entä kuljemmeko me laumana ennen omaa reviiriäkin?" Tähkä kysyi alfaltaan. Hän toivoi Vallan ymmärtävän kysymyksen oikein, sillä näin äkkiä hän ei osannut muotoilla sitä yhtään paremmin. Kysymyksen avulla hän yritti kuitenkin selvittää, eroavaisitko he jälleen pian omiin, lähinnä kahden suden ryhmiin ja tapaisivat jälleen myöhemmin kun uutta tiedotettavaa oli. Tähkälle kelpasi kumpi vain: hän oli saanut itseluottamusta elääkseen kahdestaan Kelmin kanssa jonkin aikaa etenkin nyt, kun lauman turva oli siellä taustalla, vaikkei aina läsnä. Toisaalta hänellä ei ollut mitään sitäkään vastaan, että pääsisi tutustumaan laumalaisiin paremmin ja elämään heidän kanssaan jo nyt, kun laumaa ei ollut.
"Tarkoitan, että eroammeko me tämän jälkeen ja jatkamme elämää vielä jonkin aikaa pienemmissä ryhmissä, kun reviiriä ei vielä ole?" narttu nopeasti tarkensi saatuaan omia ajatuksiaan kasaan asian suhteen.

// Tästä tulee nyt tälläinen pikapika vastaus. //

Kirva seisoi pakoillaan, liikahtamatta, mutta siltikin Rikkosiipi tiesi, miten nuori uros olisi halunnut loikkia ja telmiä. Ilmeisesti itseään paremmin hillitäkseen - ja sisarensa huomaamatonta komentoa totellakseen - Kirva istahti alas, katsellen pää kallellaan muiden touhuja.
Rikkosiipi kuunteli Viiman kysymyksen, ja sen jälkeen Tähkän, ja totesi, ettei ollut enää lisättävää. Tärkeimmät asiat tulivatkin jo ilmi - miten olisi reviirin laita, ja miten sitä ennen toimittaisiin. Tarkkaavaisena narttu odotti alfansa vastausta.
Kirvaa ei sen sijaan moiset asiat kiinnostaneet, nuori uros istui paikallaan, tarkkaillen Loskaa ja Kelmiä. Susi olisi niin halunnut leikkiä ja telmiä, mutta kun Kelmikin kerran hillitsi itsensä ja odotteli, niin Kirvakin päätti odotella kaikessa rauhassa. Varmasti leikin aika koittaisi vielä, ja olisihan nuorilla susilla aikaa riehua yhdessä vaikka läpi koko talven. Samassa laumassahan sitä oltiin!

Valta kaallisti päätään Viiman puhuessa reviiristä. Niin tilaa ei valla nlaumalle ollut laaksossa ei ollut tilaa. Niinpä valkea herramme oli hetken hiljaa miettien asiaa hetken mielessään. Tähkän esittämä kysys keskeytti urosken mietinnän mutta ei lainkaan pahasti. " Olen miettinyt jos ottaisimme reviirin laakson ulkopuolelta. ajattelin lähinnä aarnimetsää, siellä ei tunnu olevaan yhdenkänl auman jälkiä missään. Se valtaaminenkin saattaisi tapahtua ilman suurenpia taisteluja. Ja itse olin ajatellut että lähdemme tästä yhdessä koko lauman tuumin tarkastamaan aarniometsän sillä haluan reviirin olevan jokaiselle mieleen kaikni tavoin joten kuljemme sinne laumana ja pysymme laumana en kuitenkaan kiellä ketään kulkemasta yksin sillä niin kauan kuin varsinaista reviiriä ei ole olette vapaita liikkumaan kukin missäkin. Mutta kun lauman reviiri varmistuu toivoisin teitä aluksi pysyttelemään lauman aluella sillä saatamme saada musita laumoista uhkaavia vihollisia kuten olen aijemmin kuullut että laumattomien alueen lähistöllä Ovelan sekä Tämän uuden alfan lauman lisäksi Haukka liikkuu täällä hän voi kaivata reviirilleen laajennusta siinä samassa me voimme joutua kanssa käymiseen hänen laumansa kanssa. Varsinaisesti en tätä haukkaa oel itse vielä tavannut mutta selvitän asiaa parhaimmillaan. Sopiiko tämä kaikille ? " Valta puhui selvästi ja rauhan omaiseen tyyliinsä.

Tuho seisoi tyynesti paikallaan se oli saanut kylliksi tietoa laumatovereistaan vaikkei niitä vielä tuntenutkaan suuresti urosta huvitti että suurin osa lauman nuorista olivat samaa ikä luokkaa kuin Tuho itse mutta vaikuttivat huomattavasti lapsenmilisimmiltä ja kokemattomilta.

Mustaturkkinen naaras kuunteli tarkkaavaisena alfansa vastausta ja oli tyytyväinen tähän. Kuten Viima oli otaksunutkin alussa, Valta osasi täyttää laumansa odotukset. Aarnimetsä kuullosti hyvältä paikalta, vaikka naaras ei ollutkaan koskaan laaksosta poistunut. Nyt sekin olisi edessä ja Viima otti asian hyvinkin rauhallisin mielin. Toisin kuin Loska. Nuori hukka oli miltei pakahtua jännityksestä. He suuntaisivat alueille, jossa Loska ei ollut koskaan ollut. Edessä olisi siis suuri tutkimusmatka seikkailuineen! Loska huiskutti häntäänsä niin riehakkaasti, että meinasi läiskäistä sillä Kelmiä kuonolle.
Viima mulkaisi Loskaa hieman varoittavasti, että toinen pysyisi nahoissaan. "Varovasti nyt, Loska," naaras tokaisi ja sai osakseen hieman hämmentyneen katseen. Mutta sitten Loska tajusi katsoa hieman ympärilleen ja rauhoittua.

Viima siirsi huomionsa ja katseensa takaisin Valtaan. "Kuule Valta, sopisiko, että käyn vielä ennen lähtöämme katsomassa kaunista laaksoa, jossa olen koko elämäni asunut? Tulen kyllä mitä pikimmiten takaisin. Ajattelin vain, että tahtoisin jättää hyvästit laaksolle," Viima sopersi ja katsoi samalla anovasti alfaansa. Se olisi hyvin tärkeää Viimalle. Ja hän tahtoi tehdä sen yksin, omassa rauhassa.

((Mex, sopiiko sinulle, että tämän pelin jälkeen olisi seuraavanlainen peli, että Viima palaa laakson hyvästeiltä ja tuo mukanaan Valon, joka tahtoo tavata Vallan ja ehkä liittyä laumaan?))

Tähkä oli tyytyväinen Vallan vastaukseen ja ilmoitti mielipiteensä nyökkäämällä lyhyesti. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että he liikkuisivat nyt muiden laumalaisten kanssa: ajatus oli oikeastaan rauhoittava. Narttu oli jo pitkään toivonut muiden susien tukea ja turvaa, ja nyt kun sitä oli tarjolla, Tähkällä ei ollut mikään kiire omaan rauhaan.
Kelmi taas oli intoa täynnä kuunnellessaan Vallan puheita. Hän ei ollut viettänyt laaksossa kovinkaan kauaa ja oli joutunut jättämään synnyinseutunsa jo pienenä taakseen, joten sinällään ajatus reviiristä laakson ulkopuolella ei ollut hänestä outo tai erityisen jännittävä. Sen sijaan ajatus uudesta alueesta näiden uusien susien kanssa oli jännittävä, ja nuorukaisen oli jälleen vaikea pysyä nahoissaan - eikä asiaa helpottanut Loska, joka näytti myös innostuneen ajatuksesta. Kelmin oli vaikea hillitä itseään ja pysyä aloillaan.
Saatuaan rauhoitettua itseään Kelmi istahti jälleen alas ja käänsi uteliaasti katseensa Viimasta, joka oli juuri esittänyt kysymyksensä, Valtaan. Jos totta puhuttiin, niin uros itse olisi halunnut lähteä tutkimaan uutta aluetta mahdollisimman nopeasti.

// Öää, potkikaa minua yksityisviesteillä jos ei vastauksia kuulu, minä en ollenkaan muistanut tätä peliä. Anteeksi! //

Kirva istui paikallaan, näennäisen rauhallisena. Totuus oli kaikkea muuta - nuori, energinen susi halusi hyppiä ja pomppia, leikkiä ja riehua, purkaa energiaansa edes jotenkin. Vaan Rikkosiiven seisoskellessa rauhallisena rinnalla, ei Kirva tätä tehnyt. Nuori susi kunnioitti liikaa sisartaan, ja nyt, kun narttu kerran oli rauhassa ja omalla huomaamattomalla tavallaan komensi veljeäänkin rauhoittumaan, Kirva noudatti sisarensa käskyä. Susi rauhoitteli itseään, keskittyen kuuntelemaan muiden puheita. Leikkiä ehtisi myöhemminkin, mutta näitä sanoja ei uudestaan toistettaisi. Joten nyt kannatti kuunnella ja myöhemmin vasta leikkiä.
Rikkosiipi keskittyi alfansa puheeseen. Kuulosti hyvältä, lauman kanssa olisi mukava pysyä yhdessä, vaikkei aluetta vielä olisikaan. Narttu oli samaa mieltä Vallan kanssa, ja oli iloinen löydettyään näinkin hyvän lauman itselleen ja Kirvalle. Valta oli viisas alfa, halusi miellyttää laumaansa mutta piti kumminkin kuria. Loistavaa. Aarnimetsästä ei Rikkosiipi pahemmin tiennyt, mitä nyt vain hämärästi muisti vaeltaneensa sen läpi Kirva seuranaan. Kirva sen sijaan tiesi enemmänkin, olihan nuori susi ollut metsässä ennenkin, Tuhon kanssa, Tuhon opettaessa sudelle saalistusta. Kirvan häntä alkoi heilumaan, tuon muistellessa niitä ikivanhoja puita ja pehmeää sammalta. Sekä niitä eläimiä, jotka vaelsivat metsissä.

Rikkosiipi vilkaisi Kirvaa, kysyen. Kirva painoi päätään hieman alemmas, mutta häntä ei pysähtynyt, vaan heilui yhä puolelta toiselle. Rikkosiipi kuunteli muita, ja kun laumalaiset olivat esittäneet asiansa, narttu kääntyi jälleen veljensä puoleen.
"Onko sinulla jotakin kerrottavaa, Kirva?", narttu kysyi lempeästi. Nuori susi laski päätään yhä alemmas kuin häpeillen, kun oli omalla käytöksellään keskeyttänyt vanhempien susien tärkeältä kuulostavan keskustelun.
"Minä olen ollut siellä. Siis aarnimetsässä. Tuhon kanssa. Se on... hienoa seutua, ja siellä liikkuu paljon saalista", Kirva puhui hiukan epävarmana. Rikkosiipi yritti rohkaista veljeään puhumaan rohkeammin, mutta nuori uros ei sitä tehnyt. Se ihmetytti hiukkasen Rikkosiipeä, joka oli tottunut siihen, että uros oli aina höpöttämässä kaikesta kovaan ääneen ja kaikille. Mutta mitäs pienistä, ehkäpä tämä uusi tilanne näin monen suden keskellä sai Kirvan epävarmaksi. Nuori susi ei ollut tottunut laumaan, kun taas muut vaikuttivat tottuneen. Ehkä Kirva tunsi olonsa hiukan ulkopuoliseksi, ja pelkäsi, miten muut reagoisivat niin eristyksissä kasvaneeseen suteen. Kuin puollustellen veljensä näkökulmaa, Rikkosiipi astui Kirvan kylkeen kiinni, laskien oman päänsä veljensä tasolle. Lempeys katseessaan Rikkosiipi valoi veljeensä rohkeutta, ja niin Kirva jälleen kohotti päätään ja heilutti häntäänsä iloisesti. Ainakin Rikkosiipi olisi suden tukena.

Rikkosiivellä ei ollut enempää sanottavaa, joten susi odotti, mitä alfa vastaisi kenenkin kysymyksiin tai mielipiteisiin. Kirva sen sijaan heilutti jälleen häntäänsä, ja vaikutti siltä, kuin voisi rynnätä suin päin leikkiin. Nuoren suden epävarmuus oli jälleen kuin pois pyyhkäisty, ja energisyys oli pinnassa. Kirva kumminkin hillitsi itsensä, pakottaen itsensä istumaan maassa eikä ryntäämään täyteen vauhtiin ja leikkiin saman tien.

Valta kuutneli laumalaistensa puhetta katsoen vuoron perään jokaista ystävällsiesti. Viiman puheen kohdalla ja hymyili lempeästi " Tietnekin se käy. Teet kuten itse parhaaksesi näet. Tulet perässä aarnio metsään kun olet siihen valmis minä ja muut odotamme siellä. " Valta vastasi lemepän rauhalliseen ääneen viiman esittämään kysymykseen laakson hyvästelemisestä valta nimittäin tiesi että monilel tämä laakso oli synynin seutua eikä sitä halunnut oitis jättää, mutua näyttivät oelvan innoissaan reviiristä joten valta ei nähnyt mitään syytä perua asiaansa. Kun Kirvaa kehotettiin puhumaan siskonsa patistuksella valta katsahti uteliaasti nuorukaiseen joak kertoi sille aarnio metsästä. " Se kuullsotaa lositavalta kerrakseen. kaikki halukkaat tulevat siis mukaan ja ne jotka tuntevat tarvetta ja haluavat jäädä hyvästelemään laaksoa saavat sen tehdä tulevat sitten perästä paikalle. Kun reviiri on meidän kerron tarkkemin jokaisen osuudesta luamaan ja katsotaan onko uusia halukkaita jäseniä löytynyt. Sitten aloitammekin uurastusken talven varalle. katsastan paikan ja haluan jokaisen mielipiteen paikan päällä mahdollsiesta pesä alueesta ja reviiristä sillä haluan teidän viihtyvän reviirillä joten reviirin on oltava kaikkien mieleen. " valta puhui yhä lempeään hivenen alfamaiseen tapaansa.

Toisaalla tuho nousi seisomaan jäntevästi. Se oli tyytyväisenä saanut kuulla että kirva oli maininnut hänen nimensä jotain pennun päähn ol isisi jäänyt siitä reissusta. Tuho vilkaisi Kirvaan josta suutnasi katseensa Valtaan " Aarnio metsä on eläin kunanllsiesti vilkasta aluetta mutta otistaiseksi emme ainakaan havainneet siellä muiden susien liikketä saati jälkiä. eikä vahvaa lauman tuoksua tuntunut olevan kovinkaan lähellä. " Tuho puheli isälleen kuin lisätäksene tämän Krivan sanoihin. Niin kukaan ei odottanut että Kriva olisi puhellut mitään vastavaa kirva kertoi oman näkemyksensä asiata ja siihen oli valta tyystin tyytyväinen.

Valta nyökkäsi tuhon puheille " jos kenellkään ei ole kysyttävää, voisimme lähteä kohti aarni metsää Viima tekee sen mitä pyysi, ja ne mutu jotka haluavat hyvästellä laakson tekevät sen kuten itse haluavat. tämän jälkeen toivon j okaisen teistä sapauvan kyseiseen metsään ja toivon tietenkin että suurenpaa kisitaa ei tarvitsiis käydä tästä alueesta mutta varautukaamme kaikkeen. tehtävä voi olla helppo tai vaativa joka tapuksessa haluan teidän ajattelvan tämän positiivisesti kun omistamme reviirin kaikki pysyy meidän hallinassamme ja laumaa on helpomi pitää lähellään. " Valta puheli vielä ja loi jokaiseen suteensa katseen jolal tarkoitti lähinnä sitä että ketkä tulivat sen mukaan ja ketkä tulisivat perässä.

( Eli valta olisi lähdössä kohti aarnio metsää aloita nsinne pelin Reviirin tutustuminen jahka hoidan yhden pelin siinä välissä saicun kanssa jtoen pitäkää aarniometsään puanista pallukkaa silmällä XD )