Alkavan kevään kuhinaa - Kaikki alfaparin pennut tervetulleita -

Korsi istui vanhan, kaatuneen puunrungon päällä, ja kapsutti autuaallisesti takajalallaan toista kylkeään. Se örisi nautinnollisesti ja suupielet näyttivät siltä, että olisivat vetäytyneet hymyyn. Pennun kapsuttaessa kylkeään, kyljestä irtosi ruskeita karvahaivenia, ja ne leijailivat leppeän tuulen mukana läheisen kuusen oksille. Ilmeisesti tämä lisääntynyt valo ja nämä muutamat lämpimät päivät olivat saaneet Korren talviturkin päättämään, että nyt täytyi ruveta tekemään tilaa kesäturkille. Aika aikaistahan se oli, mutta Korrella oli niin paksu turkki, että sen lähtemiseen tietysti menikin hyvän aikaa.
Korsi laskeutui vatsalleen puunrungon päälle, ja jäi tähyämään ympäristöään tältä näköalapaikalta. Runko ei ollut kovin kaukana kotipeältä, mutta kuitenkin niin, ettei sinne saattanut nähdä, eikä sieltä kantautunut ääniä. Tutut tuokut vain leijasivat tuulessa. Korsi havainnoi metsää ympärillään ja toivoi, että olisi vahingossa yhyttänyt sieltä jonkin otuksen, joka kelpaisi saaliiksi. Sen mahassa tuntui siltä, että pieni sapuska olisi paikallaan, ja olisi hienoa saalistaa se aivan itse. Vaikka toki kotona varmaankin olisi jonkulaisia jätteitä, joilla nälästään pääsisi eroon, mutta se ei olisi yhtä jännää.

(( Voitta ja minä saavumme ))

Voitto juoksi iloisenä metsässä. Se huomasi sisaruksensa hieman kauempana ja lähti juoksemaan tätä kohti. Sen pieni tassu kuitenkin osui pieneen juurakkoon, ja pentu mätkähti maahan. Se tunsi kipua tassussaan ja pian punaista nestettä valui hieman sen käpälästä. Uros nuolaisi sitä pikaisesti ja suuntasi katseensa taas toiseen

( Vastaan nyt tähän, niin päästään jatkamaan, pelataan vaikka kahdestaan, muttamuutkin ovat tietty tervetulleita!)
Korsi huomasi veljensä, kun tämän tassu osui juurakkoon ja sai veljen kaatua mätkähtämään maahan. Korsi valpastui, ja katseli tarkkaavaisena maassa makaavaa veljeään, heilutellen häntäänsä pikkuisen puolelta toiselle. Sitten Korsi huomasi, että Voitto oli satuttanut itsensä niin pahasti, että lumelle vuosi sen etukäpälästä hieman verta. " Voi ei Voitto! sattuiko pahasti?" Korsi huudahti huolestuneena, ja jäi odottamaan veljensä vastausta.

Voitto tuhahti hieman säikähtäneenä ja osittain kivusta.


" Juu, sattui " Uros sanoi ja nuolaisi etukäpäläänsä. Veri maistui rautaiselta. Pentu katsoi harmistuneella katseella juurakkoa ja murahti sille.

" Typerä juuri !! " Nuori pentu huusi ja istahti maahan närkästyneenä..

Korsi ponkaisi alas tähystyspaikaltaan ja riensi kepein loikin hangessa murjottavan Voiton luo. " Älä suotta sille juurelle murise. Se ei tehnyt yhtään mitään. " Korsi sanoi lempeästi veljelleen koittaen peittää huvittuneisuutensa, ettei loukkaisi toista.
" Annas kun katson sitä jalkaasi lähempää" Korsi pyysi veljeltään katsellen tätä lempeän ruskeilla silmillään. Se kumartui vertavuotavan tassun puoleen, ja koetti lipaista haavaa kielellään. " Pääsetkö sinä kävelemään jalallasi ollenkaan?" Korsi sitten kysyi huolestuneena ja jäi pää aavistuksen kallellaan katselemaan onnettomuudestaan närkästynyttä Voittoa kasvoihin." Täytyykö meidän kutsua apua?"

Voitto tuhahti hieman ja luimisti korviaan. Se olisi halunnut kävellä, muttei voinut.

" Ei taida kävelystä tulla mitään. Kaipa minä jään tähän homehtumaan " Pentu sanoi osittain huvittuneena osittain taas ärtyneenä. Se ei ollut oikein ennen kokenut tällaista. Kipua, kokemattomuutta ja avuntarvetta. Kaikki oli pienokaiselle aivan uutta ja vierasta.

Korsi vaihteli hermostuneena painoaan jalalta toiselle useaan kertaan. Korvat painuivat niskaan luimuun ja pennun häntä sojotti suoraa kohti maata epävarmuutta osoittaen.
" Voi ei Voitto" Korsi sitten sanoi avuttomana. " En tiedä mitä voisimme tehdä? Mutta et sinä ainakaan siihen voi jäädä...kyllä sinut täytyisi jollain lailla saada kotipesille asti."
Korsi astui hieman lähemmäs veljeään, ja koetti pökätä sitä päällään kaulalle lohduttaakseen toista. Jollei Voitto antaisi tehdä niin, korsi jäisi paikalleen seisomaan.
Sitten Korsi katsoi voiton kipeää tassua ja sanoi pätevän kuuloisesti; " Minä tiedän ainakin sen, että vammoille tekee hyvää, kun ne pitää viileässä. Tökkää nyt ainakin se jalkasi lumen alle viilentymään, ensiavuksi!"

Voitto tuhahti ja teki työtä käskystä. Lumi teki haavale osittain hyvää, osittain lumi kirveli tassua.


" Ehkä sinun pitäisi mennä hakemaan apua... Vaikka Roihu emo... Tai Hetki " Pentu sanoi ja vinkaisi. Sen olisi päästävä liikkeelle nopsasti ja apu olisi todella tarpeen pikku pennulle. Kuka tahansa kävisi avusta, vaikka omega.


(( Sopisiko että sinun hahmosi hakee minun hahmoni Hunajan ? ))

( Juu! Korsi lähtee pesille, niin löytyköön Hunaja sieltä )

Korsi katseli huolestuneesti Voittoa. Sitten se nyökkäsi pontevasti, kun Voitto oli sitä mieltä, että Korren kannattaisi hakea pesiltä apua. Korsi oli asiasta aivan samaa mieltä.
" Minä menen heti...mutta pärjäätkö sinä varmasti sen aikaa?" Korsi huolehti, ja sen korvat liikehtivät levottomasti joka suuntaan, jääden lopulta päättämättömän oloisesti lerppumaan pään sivuille.
" Lupaathan, että kutsut apua heti, jos kuulet jotain epäilyttävää, tai jotain muuta tapahtuu. En halua, että sinun käy mitenkään kun jätän sinut siihen kiipeeliin yksiksesi!"
Näin sanottuaan Korsi kääntyi jo lähteäkseen, mutta jäi vielä tapittamaan Voittoa saadakseen tältä vastauksen.

Voitto nyökkäsi. Se pärjäisi kyllä, ja kustsuisi heti apua jos jotakin tapahtuisi.


----------------------

Samaan aikaan pesillä, Hunaja istuseli auringonpaisteessa tyytyväisenä. Se oli ollut viimepäivinä paljolti poissa Sysimetsän alueelta joten oli mukavaa olla taas lauman parissa.

Pesät olivat ihan likellä, ja Korsi juoksi matkan sinne aika haipakkaa, joten ei kestänyt kovin kauaa kun se jo oli perillä.
Pesillä oli hiljaista, eikä kukaan tuntunut olevan kuulolla, kun Korsi huhusi apua. Sitten tyttönen juoksi aivan pesäluolien eteen, ja sieltä se löysi Hunajan joka istuskeli mukavan näköisesti kevättalven auringossa.
" Hunaja! Minä tarvitsen sinun apuasi!" Korsi huudahti sille, ja jarrutti tämän kohdalla niin, että pesien edustalle jäiseksi matoksi tamppaantunut lumi sinkosi jääpölynä ilmaan sen kynsistä." Tai oikeastaan Voitto sitä tarvitsee! Se loukkasi jalkansa tuossa hetken matkan päässä, eikä pääse kävelemään...meidän pitäisi jotenkin saada se tänne pesille turvaan. Lähdetkö apuun?"
Korsi oli pysähtynyt kohtisuoraa Hunajan eteen, ja katseli sitä suoraa silmiin lempeän ruskeilla silmillään apua pyytävin katsein.
Oli hieman ronskia alle vuosikkaalta pennulta tuijotella sillä tavalla vanhempaansa, mutta Korsi oli alfaparin pentu, eikä se ollut tottunut nöyristelemään muita laumalaisia, vaikkei sillä ollutkaan minkäänlaista tarkoitusta pöyhkeillä kellekään.

Hunaja kuuli takanaan pennun huutoja.

" Tottakai tulen. Mutta älä sano minua Hunajaksi, kutsu minua Huudoksi " Uros sanoi ja lähti juoksemaan metsän puita. Olisi löydettävä Voitto hyvin pian. Ja pitäisi varmaankin kertoa Ovelalle tai Roihulle pallon laukkaantumisesta.


-------------------------

Voitto kyhnötti juuren vieressä ja tuhisi ikävystyneenä. Sitä alkoi jo väsyttää, mutta se yritti pitää silmiään auki.

Korsi jäi hieman hölmistyneenä katselemaan Hunajan...tai siis Huudon perään kun se lähti kuin ammuttuna metsikköön.
Noh, hyvä, että uros auttaisi, mutta olisihan Korsi näyttänyt sille paikan. Vaikka varmasti Huuto oli hyvä jäljestäjä ja muuta, niin tokihan Voitto olisi löytynyt paremmin Korren opastuksella...pentu pudisteli päätään ja lähti kipittämään omia jälkiään takaisin Voiton luo. Mikäs Korsi oli mitään sanomaan, kyllä aikuiset tietäisivät paremmin, pentu mietti, ja kiristi tahtiaan.
Korsi palasi takaisin kiipelissä olevan veljensä luo, ja häntäänsä heiluttaen riensi sen vierelle koettaen nuolaista tätä kuonon päästä lohdutukseksi jälleen, sillä Voitto näytti Korren mielestä hurjan surkealta. " Oliko kamalaa? Ilmeisesti pärjäsit ihan hyvin?"
Korsi huolehti, ja koitti lipaista uudelleen Voiton kuonoa.

Voitto katsoi sisarustaan hieman hämmentyneenä ja nyökkäsi. Apua oli siis tulossa.

-------------

Huuto (Hunaja) jolkotti pian kaksikon luokse. Se huomasi heti Voiton jalan ja nuuhkaisi sitä pienesti. Haava oli niin syvä, ettei pentu pystynyt varmaankaan kävelemään.

" Voitto, meidän on mentävä pesille ja antaa jalkasi parantua. Voin tukea sinun kävleyäsi pesille asti ja kutsun isäsi tai äitisi paikalle " Hunaja sanoi ja katsoi kysyvästi Korteen. Toki uorksen oli kysyttävä hieman lupaa saada auttaa toisen veljeä.

Korsi katseli Huutoon, joka ehdotti tuen antamista Voitolle. " Minusta se kuulostaa hyvältä" Pentu sanoi, ollen hieman hölmistynyt siitä, että Huuto tuntui ikään kuin kysyvän sen mielipidettä asiaan. Korsi ei ollut kokenut sellaista vanhempien susien taholta, mutta alfaparin tyttärenä se kyllä tulisi tutuksi moisen ilmiön kanssa. Tämä vain oli ensimmäinen kerta, kun näin tapahtui.
" Minä voisin tukea Voittoa toiselta puolelta, jos sinä tuet toiselta...miltä tämä sinusta itsestäsi kuulostaa Voitto?" Korsi puhui; kohdistaen ensin sanansa Hunajalle, ja sitten veljelleen. Se otti tilanteen ohjat, kun ne sen selvästikin odotettiin ottavan, ja oli oikein hyvillään tästä asiain tilasta; hykerteli hiljaa pienessä mielessään, tekemättä tästä kuitenkaan sen suurempaa numeroa. Korsi nautti saadessaan olla tärkeä.
" Matka ei tosiaan ole kovin pitkä, kyllä sinä jaksat sen" Korsi vielä vakuutteli Voitolle, ja heilutteli sille häntäänsä lempeästi.

.

Voitto tuhahti ja nyökkäsi. Se katsoi ensin hieman varautuneena Korteen; 'Oletko ihan varma' katseella ja sitten se katsoi Huutoon. Jaaahas.


-----

Huuto asetti päänsä alemmas tukeakseen pentua sen rinnuskelta. Nyt Voitto nystyisi varmaankin kävelemään Korren avustuksella.

" Hyvä Korsi, mene sinä vain tuosielle puolelle. Voitto on saatava pesille lepäämään " Uros sanoi ja varmisti ettei pentu kaatuisi mahdollisesti matkalla.

Korsi asteli veljensä toiselle puolelle, ja asettui niin, että olisi mahdollisimman tehokkaasti tukemassa Voiton askeleita eteenpäin. Täällä mistä sudet lähtivät liikenteeseen lunta oli jonkun verran, ja Voiton täytyisi vain yrittää rämpiä, mutta pesäkolojen luona hanki olisi tamppaantunut tiiviiksi, ja siellä olisi helpompi kulkea.
" Lähdetäänö sitten?" Korsi kysyi kehoitus äänessään. Samassa nuori neiti kavahti kauhuissaan taaksepäin ja vinkaisi säikähdyksestä, sillä kahden kuusen lomasta suoraa sen edestä ryntäsi esiin jokin musta ja selvästi vihainen olento, joka äänteli kiukkuisesti ja oli nähtävästi aikeissa iskeä Korren kimppuun. " Lintu!" Korsi parahti hölmistyneen' tajuttuaan, mikä tämä yllättäin ilmestynyt otus oli.
Se oli lintu, ja tarkemmin ottaen ukkometso, mutta metsosta Korsi ei ollut koskaan kuullutkaan, joten se ymmärsi vain ison ja vihaisen mustan linnun päättäneen hyökätä kimppuunsa, eikä asia oikein tahtonut sen päässä naksahtaa kohdalleen. Eivät linnut hyökkää susien kimppuun! Oli ehkä se, mitä Korren ajatusten sekamelskasta olisi saattanut saada selville, jos oikein olisi yrittänyt. Se oli mahdollisesti päällimmäinen ajatus, mutta tajuttuuaan elikon linnuksi Korren tajunnassa...jossain siellä...häivähti ajatus saaliista.