Turvaa ja tutustumisia. -Loppu

[[Rat ki Rani vihdoin tänne!! ]]

Kaksi nuorta sysimetsän laumalaista oli paennut liekkejä pakoon ja olivat päätyneet pohjoisen vuoristo alueelle, lähelle laumansa reviiriltä. Tämä kaksikko oli Muisto sekä Hohto. Hohto kulki tapansa mukaan edellä ja Muisto jäljessä. Hohto yritti valita mahdollisimman turvallisen reitin. Narttua painoi pieni syyllisyys, kun se oli jättänyt veljensä yksin. Tietenkin tuo tohelo oli joutunut hankaluuksiin ja satuttanut itsensä. Ajatuksen voimasta nuori hukka vilkuili välillä ympärilleen mahdollisia liekkejä etsien ja välillä taas veljensä suuntaan, pysyisikö tämä perässä.

Muisto ei ajatellut mitään erikoista kulkiessaan siskonsa perässä. Sen häntä riippui rennosti selän jatkeena ja korvat olivat hieman eteenpäin suunnattuna. Sen pää oli arka ja kipeä palovammoista, mitä se oli aijemmin saanut. Karvattomat kohdat olivat karun näköisiä, mutta ei niin pahoja, mitä voisi ensi silmäyksellä olettaa. Nuori uros luotti siskoonsa täysin ja seurasi toista, eikä kiinnittänyt ympäristöönsä juurikaan huomiota.

[[Anteeksi tuhannesti kestosta!! ]]

#Rat ki Rani tulee vihdoin.#

Muisto ja Hohto eivät olleet ainoita, jotka olivat paenneet laaksossa raivoavaa metsäpaloa vuoristoon. Kuura, joka oli viettänyt kesäänsä tutkimalla laakson reviirien ulkopuolisia alueita saadakseen selville elinympäristönsä kuten oli elämänsä alkutaipaleella oppinut, oli myös paennut tätä suurta kauhua kohti kivikkoisia huippuja, jotka kohosivat kohti taivasta.

Uros oli näet arvellut, että mikäli välttelisi tiheikköjä, palon kohtaamien vaara ei vuorilla olisi järin suuri, sillä eihän siellä ollut paljoakaan palavaa.

Kuura oli asettunut lepäämään suuren kivenlohkareen varjoon, kun haistoi kahden suden lähestyvän juuri siihen suuntaan, missä uros itse oli. Ajatus ei kuulostanut järin houkuttelevalta, ainakin mikäli tuo kaksikko kohtaisi sen valmistautumattomana. Niinpä valkea kohottautui jaloilleen, pinnisti aistinsa ja yritti kaikin tavoin saada selville mitä oli tulossa.

Yhtäkkiä matkan päässä olikin susi. Mistä se yhtäkkiä ilmestyi? Hohto jännittyi saman tie, vaikka välimatkaa oli vielä jonkin verran. Muisto huomasi tämän ja kurkkasi hermostuneena samaan suuntaan mihin hänen siskonsa katsoi. Hohto suoristi ryhtinsä ja yritti nuoresta iästään ja pienestä koostaan näyttää isolta, ettei heidän kimppuunsa kannattaisi hyökätä. He jatkoivat matkaansa vierasta kohti ja toivoivat, että toinen ei olisi vihamielinen. Muisto vilkuili hermostuneesti mutta uteliaana vierasta sutta, joka lähestyi pikkuhiljaa. Hohto varmisti, että se pysyisi Muiston ja vieraan välissä.

Hohdon suunnitelma ei oikein toiminut. Kun kaksikko pääsi kohalle, Muisto pysähtyi haistelemaan vierasta. Hohto seisoi valmiina toimimaan, mikäli toinen tekisi äkkiliikkeitä.

Kuura seurasi kahden suden ilmestymistä tuntien olonsa hieman huolestuneeksi, vaikka tiesikin ainakin yhden asian: se ei ollut minkään lauman reviirillä ja tiesi olevansa riittävän varmajalkainen vuorilla kiipeilemiseen, mikäli tarvetta pakoon tulisi. Niinpä se tuli hieman tulijoita vastaan ja pysähtyi sitten, ennen kuin lähestyi liiaksi. Kaksikon tultua lähemmäksi valkea tuli siihen tulokseen, etteivät nämä näyttäneet järin uhkaavilta, mikä sai myös Kuuran itsensä hieman rentoutumaan.

Koska tulokkaita kuitenkin oli kaksi ja Kuura oli yksin, uros näki parhaaksi vetää korvansa niskaan alempaa asemaansa osoittaen. Paikalle tulleen uroksen ryntäys valkeaa kohti sai suden hieman huolestumaan, mutta kun tämä näytti sittenkin vain aikovan ottaa selville Kuuran ominaishajun, susi rauhoittui. "Tervehdys", uros totesi.

Vieraan hukan tervehdys tuli yllätyksenä. Toinen ei vaikuttanut vihamieliseltä, päinvastoin. "Terve! Oletko sinäkin paennut tulta?" Muisto kysyi, paljastaen samalla kaksikon syyn olla karun vuoriston rinteeillä. Uros heilutti häntäänsä ja se näytti nyt jo itsevarmemmalta kuin hetki sitten. "Tuli on vaikea uhka. Sitä todella kannattaa varoa.. Sen kimppuun ei voi hyökätä puolustautuakseen..." Hohto jatkoi veljensä puheita. Vieras ei näyttänyt kovin ruhjoutuneelta. Tämä taisi tietää jo asiasta, mutta kuka sitä tietää varmasti... "Mihin laumaan kuulut?" Muisto kysyi. Se ei haistanut mitään tiettyä laumaa ja sen takia kysyi. Nyt, kun se oli liittynyt Sysimetsän laumaan, tuntui sen mielestä luonnolliselta, että kaikki olisivat myös jonkun lauman laumalaisia. "Mepä olemme Ovelan laumalaisia!" Muisto selitti innoissaan ja ylpeänä. Se röyhisti oikein rintamustaan. "Niin... Emmekä enään mitään omegoja." Hohdon oli pakko mainita. Se oli erityisen tyytyväinen asemaansa nyt, kun omega-ajat olivat takana. "Minä olen Muisto ja tuo vähän yrmy on Hohto, minun siskoni" Muisto kertoi. " En minä ole yrmy! Mutta kuka sinä olet?" Hohto puolestaan kysyi. Kumpikin jäi hiljaa ja liikkumatta katsomaan vierasta ja miten toinen vastaisi.

Kuura hieman hämmentyi tästä purkauksesta. Moinen sanatulva sai suden ihmettelemään viirasiko tulijoilla kenties päästä vai mistä oli kyse, mutta kysymykset vaikuttivat kuitenkin aivan asiallisilta, vaikka ne höystettiinkin toissijaiselta vaikuttavin yksityiskohdin. "Jotain sinne päin", uros tuumasi vastaukseksi tiedusteluun tulta pakenemisesta. "Olin laakson pohjoisosissa kun palo syttyi, ja näin paremmaksi väistyä vuorille välttyäkseni tutustumasta liekkeihin lähemmin."

Valkea pakitti varmuuden vuoksi pari askelta kuultuaan etteivät toiset olleet aivan alhaisessa asemassa laumassaan, siltä varalta että nämä päättäisivätkin uroksen olevan liian röyhkeä. Oli parempi säilyttää pieni etäisyys, susi tuumi ja painoi samalla tiedonmurut mieleensä. Muisto ja Hohto. "Nimeni on Kuura, enkä kuulu toistaiseksi mihinkään laumaan. Te olette siis Sysimetsästä. Millainen lauma se on?" Kuura kallisti päätään ja katseli kaksikkoa uteliaana.

Erityisesti Muisto innostui, kun vieras vastasi kysymyksiin, mitä he olivat esittäneet.
"Vai millainen on Sysimetsän lauma? Turvallinen. Kun vertaa muihin, mitä me olemme kuulleet, niin Sysimetsän lauma on välttynyt kaikista kahinoista. Lisäksi se on varsin suuri lauma. En sitten tiedä, kuinka moni on selvinnyt hengissä tulipaloista... Alfa on varsin iäkäs, mutta sitäkin kokeneempi ja viisaampi." Hohto kertoi oman näkemyksensä. "Ja kaikki on tosi mukavia. Paljon mukavampia, mitä siinä yhessä laumassa, joka hääti meidät pois, kun muka oltiin liian lähellä niitä." Muisto lisäsi omanlaisensa version ja heilutti häntäänsä. Sen korvat oli suunnattu vierasta kohti ja se kuunteli tarkasti, mitä toinen vastaisi. "Lyhyesti sanottuna meidän mielestä valitsimme oikein, kun liityimme Ovelan riveihin." Hohto sanoi ja riiputti kieltään ulkona ja näytti aivan kuin se olisi hymyillyt. "Oletko sinä ajatellut liittyä johonkin laumaan? Mitä mieltä olet mistäkin laumasta?" Hohto kysyi mielenkiinnosta. "Laumattomana varmasti kuulee kaikenlaista eri laumoista, mitä laumalaiset eivät..." Narttu jatkoi.

"Vai niin", Kuura vastasi niukkasanaiseen tapaansa kuunnellessaan susien selostusta laumastaan. Se päätteli jo tähänastisen lyhyen tuntemisensa perusteella, että Hohto oli kaksikon järkevämpi osapuoli. Sysimetsä vaikutti varteenotettavalta vaihtoehdolta, vaikkakin Muisto oli sangen hengästyttävä tuttavuus. Kuura ei reagoinut tämän ilmeeseen, piti vain suutaan hieman raollaan jäähdyttääksen oloaan ja antoi korviensa pysyä taakse vedettyinä.

"Selvitän tilannetta", uros sitten vastasi Hohdon kysymykseen. "Jos löydän sopivan lauman, yritän liittyä siihen. Jos en, jatkan varmaankin matkaani. En ole vielä varma mitä mistäkin laumasta pitäisi ajatella, kuuntelen eri laumojen jäsenten mielipiteitä." Kuura mietti tapaamiaan susia ja tunsi hienoisen inhonvärähdyksen ajatellessaan tapaamistaan Rinnemetsän suden kanssa. "Jostain syystä jokainen pitää omaa laumaansa parhaana. No, kai se on ymmärrettävää. Onko Sysimetsään helppo päästä?"

"Jokainen pitää omaa laumaansa parhaana, koska se on kaikista sopivin itselle. Sudet ovat erilaisia ja niin ovat laumatkin. Täytyy vain löytää itselle se sopivin." Hohto pohti ääneen. Niin se taisi olla, kuka nyt liittyisi itselle ei-parhaimpaan laumaan? Sehän olisi vain itselle hallaa.

"Ovela oli tosi tarkka!" Muisto kerkesi vastaamaan ensimmäisenä Kuuran kysymykseen siitä, oliko laumaan helppo päästä. "Lauma on aika kookas, mutta laumalaisia otetaan kyllä, jos heillä on jotakin annettavaa laumaan." Hohto jatkoi hieman enemmän selventävällä tavalla. Luonnollisesti; kuka nyt haluaisi turhia susia vain notkumaan nurkkin ruoat syömään. "Tällä hetkellä pyrkivät sudet tutkitaan erityisen tarkkaan, kun ruoka on niin vähissä palojen takia. Eli ei kovin helposti." Hohto mietti.

Kuura kuunteli mietiskellen vastausta laumaanpääsymahdollisuuksista. Tosin uros arveli olevansa kelpo lauman jäsen miltei mille hyvänsä laumalle, pystyihän se hankkimaan ruokansa hyvin ilmankin laumaa, mutta varmahan asiasta ei tietenkään voinut olla ennen kuin kokeili. Ovelan lauma kuulosti sinänsä varteenotettavalta vaihtoehdolta, joskin niitä oli muitakin. Oli harkittava mikä olisi parasta. Oli myös harkittava, millä olisi miellyttävin reviiri, sillä miksipä Kuura tahtoisi laumaan, jonka alueista ei pitänyt?

"Niin, sehän on selvä", Kuura tuumi. "Ruoka on tärkeää, eikä laumaa saa päästää kasvamaan niin suureksi ettei sitä riitä kaikille." Tämän asian susi ymmärsi, ymmärsi totisesti. Olihan se koko ikänsä joutunut painimaan juuri tämän pienen yksityiskohdan kanssa - ruoka. Ilman ruoan vähyyttä se ei nyt olisi täällä, tässä laaksossa - tai tällä hetkellä tietysti tätä laaksoa ympäröivillä vuorilla. Uros mietti oliko sillä vielä jotain kysyttävää laumasta, mutta päätti sitten, että oli saanut jo selville kaiken mitä lauman jäseniltä uskalsi kysyä. Nämähän voisivat vaikka suuttua, mikäli sisäisiä asioita utelisi liikaa.

#Äsh, aivoni ovat jäässä.#

//Anteeksi jumalattomasta kestosta o__o'' //

Muisto ja Hohto nyökkäilivät toisen sanoille. Kuura pääsisi taatusti haluamaansa laumaan; olihan se fiksu ja vaikutti kokeneelta kuin vanha susi. Lisäksi toinen kantaisi taatusti kortensa kekoon, mitä tuli ruuan hankinnassa. "Pääset taatusti juuri siihen laumaan mihin haluat." Hohto kommentoi ja Muisto teki iloisen murahduksen ja haukahduksen yhdistelmän ja heilautti häntäänsä ilmoittaakseen olevansa samaa mieltä Hohdon kanssa.

Yhtäkkiä jostain kauempaa kuului vaimea kutsuhuuto, mikä sai molemmat sudet jähmettymään paikoilleen kuuntelemaan. Heidän oli aika lähteä. Hohto ampaisi ensimmäisenä liikkeelle. "Me lähdemme nyt. Onnea lauman hankinnassa!" Muisto jäi kuitenkin vielä sanomaan, ennen kuin yritti kiriä välimatkan siskoonsa kiinni.

//Kaksikko kiittää ja kuittaa. Kiitoksia pelistä. :) //

Hohto esitti mielipiteensä ja Muisto myötäili sitä, mihin Kuura vastaukseksi heilautti häntäänsä kun ei nähnyt tarpeelliseksi sanallista toteamusta vastineeksi antaa. Ei asia loppujen lopuksi ollut niin tärkeä että sitä olisi kannattanut kommentoida, ja koska se ei voinut olla yhtä varma menestyksestään, se ei viitsinyt sitä kaksikolle ilmaista. Nämä näyttivät olevan niin vakuuttuneita valkoturkista, ettei mokomaa kuvaa viitsinyt särkeä.

Kutsuhuuto sai myös Kuuran höristämään korviaan, joskin eri syystä kuin Muiston ja Hohdon. Se nimittäin huolestui äänestä. Vaikka tämä kaksikko olikin mukavan tuntuinen, oli tuskin luultavaa että kaikki mahdolliset kohdattavat olisivat yhtä suosiollisia. Oli syytä yksinäisenkin uroksen poistua maisemista. "Kiitos", se totesi vastaukseksi Muiston sanoille ennen kuin luikahti kivikkoon ja jatkoi sieltä matkaansa.

#Mitäs viiveestä, kunhan homma kuitenkin saatiin pakettiin. :3 Kiitos sinulle, enhän minä yksinäni jaksaisi pelata.#