Valkea on maa - loppu

Lunta oli satanut päivällä niin paljon että maa näytti pelkältä valkoiselta.

Paarma käveli pohjoisessa vuoristossa koska oli saanut selkäänsä niin pahasti. Uors oli vieraillut Haukan reviirillä ja käynyt Ruosteen, yhden Haukan laumalaisen kimppuun. Silti Paarma oli verinen ja väsynyt.


Uros löysi pienen lammikon ja latki vettä himoissaan. Vesi maistui ihanalta. Niin raikkaalta ja puhtaalta. Paarma nuoli vuotavia haavojaan ja istahti maahan väsyneenä, nyt olisi hauska saada seuraa.


Aurinko oli jo laskussa ja sen kaunis valo hohti lumella. Paarman tassunjäljet erottuivat selvästi lumesta.

Orkidea oli jo jonkin aikaa seurannut vieraan suden tassun jälkiä, jotka erottuivat hyvin lumesta. Tämä ei ehtinyt kauaa niitä seurata, kun huomasin 20 metrin päässä urossuden. Orkidea jäi tuijottamaan sutta hiljaa. Se mietti uskaltaisiko mennä lähemmäs ja jopa alkaa puhumaan tuon tuntemattoman hukkasen kanssa.
Orkidea kallisteli päätään. Kauempana edessään oleva susi näytti olevan yksin ja rauhallisen näköinen. Tuskin se hyökkäisi kimppuun, naaras mietti. Hitaasti ja varovaisesti Orkidea lähti kävelemään tuota kiinnostavaa sutta kohti.

Pian Orkidea oli aivan lähellä sutta. Uskaltaisiko sanoa hei?, Orkidea mietti.
"A.. Anteeksi...", Orkidea aloitti varovaisesti. "Enhän häiritse sinua?"

Orkidea tärisi jännityksestä, mitähän susi vastaa?

Paarma kohotti päätään ja kääntyi katsomaan taakseen. Sen silmien eteen oli ilmestynyt valkoinen naaras.

Uros nousi seisomaan ja kohotti rintakehänsä. " Et lainkaan. Olin juuri toivonutkin hieman seuraa, mutta että valkoinen naaras. Heh !" Paarma sanoi ystävälliseen sävyyn.

Paarman harmaa turkki alkoi peittyä taas lumesta jota tuprutti taivaalta. Ruosteen ja sen tappelun jälkeen olo oli hieman voimaton, mutta oli sillä energiaa puhella tuon naaraan kanssa. Toinen näytti aralta, joten uros aloitti keskustelun.

" Olen Paarma. Uskon että neidilläkin on nimi ?" Se sanoi ja kallisti päätään.

Orkidea oli helpottunut, tuo uros, Paarma vaikuttikin ystävälliseltä.
"Juu, on minulla nimi, Orkidea", naaras sanoi hämillään. Lunta satoi taivaalta. Naaraan jo todella valkoinen turkki näytti vielä valkoisemmalta. Se katseli Paarmaa arvioivasti. Uroksella oli haavoja ja verta turkissa. "Mitä on tapahtunut? sinulla on haavoja!", Orkidea sanoi huolestuneesti katsoen Paarmaa.

Paarma nyökkäsi tyynesti.

" Kaunis nimi, Orkidea. " Se sanoi ja virnisti susimaisesti.

" Tuli hieman tappelua, lauman rajoista ja arvokkuudesta. " Paarma vastasi ja nuolaisi haavaansa. Ruosteen hampaat olivat tehneet pahaa jälkeä uroksen lihaan, mutta oli Ruostekkin saanut vammoja.

" Ne kyllä paranevat ennen pitkään " Uros vastasi ja heilautti häntäänsä.

(( Sori tuli lyhyt ;( ))

Kaunis, Orkidea mietti itsekseen, uros oli kohtelias, pelottavas kohtelias, se sanoo mitä toivoo, että se sanoo.
Orkidea istahti kylmään maahan. Se painoi päätään vähän alemmas. "Ei se nyt niin kaunis ole...", naaras sanoi vielä enemmän hämillään ja katsoi Paarmaa.



// Apuaa! Lyhyt kun ei tule mitään mieleen : ( //

Paarma naurahti naaraalle .

" kaunis, mikä kaunis. Nimesi ON kaunis Orkidea " Paarma nauroi ja lipaisi huuliaan.

Uros alkoi kävellä naarasta kohti. Valkea Orkidea näytti oikein sievältä ja sirolta. Voisi olla että ne tulisivat hyvin toimeen.

" Mistäs sinä muuten tänne vuoristoon tulit ? Miksi sinä täällä oleskelet ?" Herranen kysyi korvat hörössä. Sekin istahti lumiselle maalle. Uroksen hengitys muuttui höyryksi.

Orkideakin naurahteli vähäsen, "Hyvä on", se sanoi. Orkidea katsoi iloisesti Paarmaa.

Sitten Orkidean ilme muuttui hieman mietteliääksi ja se alkoi kertoa, miten oli päätynyt tänne.

"Vuosi sitten, kun asuin vielä laumassa riitelin usein veljieni kanssa. Yksi päivä meille tuli niin kamala riita, että päätin lähteä koko laumasta. Kuulin eräältä ystävältäni tästä paikasta ja lähti matkaamaan tänne, oli kyllä kamalan pitkä matka", Orkidea kertoi ja naurahti.
"Kun vihdoin saavuin tänne aloin kierrellä ja kaarrella ympäriinsä, niimpä löysin tänne", Orkidea jatkoi "..Ja nyt, löysin sinut",
Naaras kertoi ja katsoi Paarmaa. Orkidea sulki silmänsä ja avasi ne uudelleen;
"Miten sinä päädyit tänne?", se kysyi innokkaana.

Paarma kuunteli naarasta ja nyökkäili aina välillä.

" Jaa...No, minä ja siskoni Kide tapasimme vähän aikaa sitten. Kiersin paikkoja, ja jouduin tähän tappeluun." Uros vastasi ja katsoi haavojaan.

" Lopulta luovutin. En jaksanut tapella toisten mailla, joten suuntasin matkani tänne. " Paarma sanoi ja luimisti korviaan nolostuneena. Ei se yleensä luovuttanut niin nopeasti, mutta Ruosteen ja sen tappelu oli ollut liiankin raju ja hurja.


Vai oli Orkidealla huonot välit veljeensä...Eipä Paarmalla ja Kiteelläkään olleet hyvät välit pentuna. Mutta nyt asiat olivat toisin.

Orkidea kuunteli tarkasti Paarmaa ja huomasi tämän nolostuksen. "Ihan hyvä, että lähdit pois ettei käynyt pahemmin", Orkidea sanoi Paarmalle muka kannustavasti. "Kuulutko sinä ja siskosi mihinkään laumaan?", Orkidea kysyi kiinnostuneesti. "Tai siis.. Onko täällä edes susilaumoja? En ole tavannut vielä ketään muuta kuin sinua",
naaras jatkoi.



// lyhyt :((( //

Paarma luimisti korviaan kuullessaan naaraan kysymyksen. Sen sisar oli liittynyt laumaan, jonka jäsenen kanssa Paarma oli tapellut.

" Kyllä neiti hyvä. Laaksossa on monia laumoja, mutta minä en kuulu mihinkään niistä. Siskoni liittyi Haukan laumaan. Muita laumoja ovat; Varpun...Takoitan Veren lauma, Ovelan lauma ja Vallan lauma. Olen juuri nyt laumaton, mutta pitäsi kai liittyä johonkin. " Paarma sanoi ja katsoi Orkideaa silmiin.


Kaksikkohan voisi yhdessä yrittää laumaan. Takuuta pääsystä ei olisi, mutta aina voisi yrittää. Uros oli syntynyt laumaan, joten kokemusta sillä ainakin oli.

Saalistus kävi leikiten ja taistelut uros suoritti helposti. Myös pentujen kanssa uros tuli toimeen todella hyvin.

Orkidea nyökkäsi. "Minun olisi ehkä tarkoitus liittyä johonkin laumaan", se sanoi ja hymyili Paarmalle.
"Mihin laumaan aikoisit liittyä, jos liittyisit?", naaras kysyi. "Olisi mukavaa olla samassa laumassa kanssasi, Paarma"
Orkidea oli vain vähän aikaa sitten tutustunut Paarmaan, mutta luotti tähän silti. Paarma vaikutti rehelliseltä ja rennolta, oikein mukavalta ja herrasmieheltä.

Paarma mietti hetken ennen vastaustaan Veren laumasta se pysyisi kaunaka, se oli varmaa. Ovelan lauma oli niin suuri, että mahtaisikohan kaksikolla olla mahdollisuuksia siihen ?


" Voisi olla, että Valta ottaisi Meidät laumaansa. Hän vaikuttaa hyvältä sudelta. Haukan laumaan, en ajatellut mennä, tämän tappelun jälkeen. " Uros sanoi ja vinkkasi silmäänsä.


Paarma asteli lähemmäs Orkideaa ja hymyili hieman. Toinen vaikutti mukavalta ja oli kyllä kauniskin. Voisi olla että...Tai ehkä ei.


" Kuule...En haluaisi tungetella tai olla epäkohtelias, mutta, oletko parillisesti yksin ? " Uros kysyi hieman vaivautuneena.

Orkidea ihmetteli hieman Paarman ylällättävää kysymystä. "O-Olenhan minä", naaras sanoi änkyttäen. Orkidea oli samaan aikaan vaivautunut, vähän hermostunut, hämillään, nolona ja onnellinen. Orkidea koetti piilotellä ihmetystään hymyilemällä susimaisesti. "..Ja Vallan lauma kuullostaa myös mukavalta..", se sanoi viedäkseen aihetta muualle, mutta yritti pitää sen silti samana. "Voisimme todellakin pyrkiä sinne yhdessä", naaras lisäsi siihen.

Paarma nuolaisi huuliaan ja katsoi toista onnellisena.

" Hienoa ! " Se sanoi iloisena ja heilutti häntäänsä. Se oli rakastumassa, mutta vielä se ei tiennyt sitä itse.

Uros katseli naarasta innoisaan ja läähättäen hieman. Nyt sen unelma oli toteutumassa, se ehkä löytäisi seuralaisen itselleen.

(( anteeksi tuli lyhyt ;())

Orkideakin alkoi aivan huomaamattaan heiluttaa tuuheaa häntäänsä ja nousi ylös. Orkidea katsoi Paarmaa ja istahti jälleen maahan. "Hienoa, että se on hienoa!", Orkidea naureskeli.
Naaras oli vihdoin ystävystynyt johonkin, ellei ennemmänkin lähitulevaisuudessa. Ja se oli ehkä pääsemässä laumaan. Riemulla ei ollut rajaa.

Paarma alkoi pitää toisesta. Orkidea oli kaunis ja mukava. Jos kaksikko pääsisi laumaan, voisi tulevaisuus olla lupaava.

Tuo naarashan on aika...Ihana. Jos hyvä tuuri on myöten, voisi jotakin jopa tapahtua Uros mietti ja nuolaisi huuliaan.

Paarma siirtyi toisen viereen ja laittoi häntänsä Orkidea hännälle. Jos toinen ei pitäisi siittä, voisi uros lavastaa tekonsa vahingoksi. Mutta, jos valkoturkki ei panisi vastaan, voisi Paarma saada jopa kumppanin itselleen.


Uroksen harmahtava häntä liikkui nyt toisen valkoiselle hännälle. Uros hymyili itsekseen ja nuoleskeli huuliaan.

Orkidea hätkähti, kun Paarman häntä kosketti häntä. Naaras katsoi hämillään maahan, omia tassujaan.
Varovasti tämä yritti katsoa Paarmaa, mutta painoi päänsä pian takaisin alas.
"Ööh..", Orkidea alkoi änkyttää, mutta pitikin suunsa visusti kiinni, mitä muka voisi sanoa? Orkidea hymyili mielessään.
Tuntui mukavalta olla näin lähellä toista, mutta silti jotenkin pelottavalta, ei, ei pelottavalta.. Enemmänkin jännittävältä.
Orkidea koetti uudelleen nostaa päätään ja ottaa katsekontaktin Paarmaan.

Uros katsoi naarasta ja näki että toista ujostutti. Niimpä Paarma teki ratkaisevan liikkeen; uros tökkäsi omalla kuonollaan toista siten että sai katsekontaktin. Paarma katsoi Orkideaa lempeästi ja nuolaisi hieman toisen poskea.

" Ei hätää. " Harmaaturkki sanoi hiljaa toisen korvaan. Uros lopulta veti päänsä takaisin ja katsoi taivasta.

Sinistä näkyi pilvien alta, mutta aurinkokin pilkotti. Kaunista.

(( anteeksi lyhyt ))

Kun Paarma sanoi "Ei hätää", Orkidealle tuli todella turvallinen olo. Narttu katsoi Paarmaa ja huomasi, että uros katsoi taivaalle. Orkidea nosti myös katseensa ylös.
Lunta ei satanut paljoa ja se pieni määrä, mitä satoi näytti aivan hileiltä, kimaltelevilta hileiltä. Kauniin sinistä todellakin näkyi pilvien takaa ja aurinko värjäsi lumen kauniisti.

Orkidean sydän alkoi tykyttää, kun tämä mietti uskaltaisiko sanoa mitään, ettei rikkoisi kaunista hiljaisuutta.
"Täällä on..", Hän aloitti silkkisellä äänellä. "..Todella kaunista"
Ilma oli todellakin uskomaton. Juuri täydelline.

Paarma katsoi toista hymyillen.


" Alan pitää sinusta "

(( sori pitää mennä ))

Orkidea hymyili hetken, mutta katsoi sitten taas maahan. Sutta ujostutti hirveästi. Mitä nyt pitäisi sanoa? Voisiko vain olla hiljaa? Orkidea päätti olla vielä hetken hiljaa ja miettiä mitä sanoisi. Orkidea sulki silmänsä.
Paarma vaikutti oiken mukavalta, mutta kaikki meni niin nopeasti. "Minä...", Orkidea sanoi aivan vahingossa. Niin, sanoi mitä? Piti äkkiä sanoa jotain. Orkidea aloitti lauseen, muttei tiennyt miten loptettaa se.
Minäkin sinusta? Niinkö?

Orkidea oli hiljaa. Se ei tiennyt sanoakko tuota vai ei. Se ei tiennyt mitä tapahtui jos tuon sanoisi. Jos se olisi hiljaa..
Hiljaisuus olisi jonkin verran vaivautunutta. Mutta Naaraalla ei silti ollut rohkeutta sanoa mitään. Ujous vei voiton.



// Ei se mitään ^^ Minä lähden huomen aamuna kaverille yöksi :( Tulen sitten tiistaina takaisin.. //

Lumi hiutale leijaili taivaalta, ja suuntasi tiensä Paarman kirsulle. Uros säpsähti ja aivasti.

Paarma huomasi naaraan oudon käytöksen ja katsoi toista huvittuneena.

" Ei sinun tarvitse sanoa mitään " Uros sanoi lempeästi Orkidealle. Se asetti päänsä naaraan niskalle, että tahtoessaan narttu voisi nojata siihen. Nyt pelattiin valkoturkin ehdoilla, ei Paarman. Pallo oli nyt naaraalla.


Harmaaturkki heilutteli häntäänsä itsekseen ja tyytyväisenä. Orkidea oli mukava ja jos hyvä tuuri kävisi, saisi Paarma siittä elämän kumppanin.

Orkidea naurahti huvittuneesti kun Paarma aivasti. Se katsoi urosta hymyillen ja alkoi nojata tähän.




//Äää.. Kiire ;( //

(( Eipäs tuo mitään. ))


Paarma nojasi narttuun ja hymyili tyytyväisenä. Sen harmaa häntä alkoi heilua, ja korvat hörössä ja katseli lumeen joka kiilteli kauniin valkoisena. Uros oli todella tyytyväinen, ja olisi halunnut pusäyttää ajan tähän ja sassiin.


" Heh! Olen tainnut tulla riippuvaiseksi...Sinusta " Paarma hymähti ja nuolaisi valkoisen naaraan valkeaa poskea. Nyt kaksikko voisi olla yhdessä, ainakin vielä. Ja jos he pääsisivät samaan laumaan voisivat he jatkaa...Jos se naaraalle kävi.