Kiivautta ja kärkkäyttä / Loppu /

Metka jolkotteli joutuisaan tahtiin Surman lumihankeen jättämissä jäljissä. Sen suuret tassut eivät aivan sopineet Surman jälkiin, vaikkei Surmakaan mikään pikku jalkainen ollut. Kaksi naarassutta, valkea ja tumma, olivat edenneet jo hyvän matkaan pohjoisilta vuorilta alas. Ne olivat nyt joen törmällä, Varpun puolella jokea. Hukat olivat kuitenkin pysytelleet poissa reviirien rajoilta, vaikkeivät ne kaukana olleetkaan. Suuri järvi olisi jossain edessä; sen avaruuden saattoi jo aistia, vaikkei sitä vielä näkynytkään.
Metka oli tyytyväinen saatuaan matkaseuraa. Täällä ei-kenenkään-mailla oli taasen viimeaikoina ollut havaittavissa sellaista levottomuutta, ettei kookkaasta matkakumppanista ainakaan haittaa ollut.
Maisema oli kietoutunut utuun, ja laskeva aurinko näkyi pienenä kirkkaanpunaisena ympyränä sen keskeltä. Hetki oli hyvin kaunis. Ei menisi kauaa, kun valo vajoaisi auringon mukana horisontin taa, ja pimeys laskeutuisi laaksoon. Metka piti näistä hetkistä. Jonkin loppu, mutta myös jonkin uuden alku.
Metka oli hieman jäänyt Surmasta, ja harppasi tämän kiinni muutamalla loikalla;
" Toistaiseksi on ollut ainakin rauhallista. En tiedä, huomasitko sinä, mutta minusta tuntuu, että tuolla vielä hitusen etelämpänä on melkoisen iso susijoukko koolla, eivätkä ne taida kuulua kumpaankaan laakson laumoista" Se sitten sanoi Surmalle, kuono melkein kiinni tämän hännässä. Varmaan moni muukin Metkan lisäksi oli huomannut ne kokoontujat..ehkä laakson laumatkin, ja se tarkoittaisi sitä, että ne olisivat hyvin kiivaita puolustamaan rajojaan.

((Sori että vastaan vasta nyt. Yritin eilen, mutta migreeni pisti aika hyvin hanttiin. Mutta täältä me vihdoin tulemme!))

Surma kulki reippaasti eteenpäin. Sillä oli kiire takaisin Vallan alueille ja sitä huoletti, mitä sille sanottaisiin. Vaalea narttu vilkaisi nopeasti taakseen nähdäkseen tumman suden tulevan perässä. Surma oli mielissään matkaseurasta. Oli mukava kulkea jonkun kanssa. Matkantekokin tuntui sujuvan paremmin. Näitä ajatuksia ei tietenkään ääneen sanottaisi. Mitä hänestä sen jälkeen ajateltaisiin!
Surma päätti unohtaa moiset ajatukset siihen paikkaan ja keskittyä sen sijaan matkantekoon. Se ei kiinnittänyt mitään huomiota kauniiseen taivaaseen. Ainoa asia, mitä se ajatteli (matkanteon lisäksi) oli tuleva pimeys, kun aurinko laski. Pimeydessä se tunsi olevansa turvassa ja silloin se olisi myös rennompi.
"Yllättävän rauhallista, jos minulta kysytään. Ja havaitsin myös joukon laumattomia. Riskialtista noin suurella määrällä... Mutta kohta on pimeä ja heitä on hankalampi havaita. Pimeä on yllättävän hyvä suoja." Se pohti ääneen ajatuksiaan.

" Totta " Metka sanoi Surman edellisille sanoille ja nyökäytti suurta päätään niin, että korvat keinahtivat. Samalla sen kuono hilppasi Surman takapuolta. " Anteeksi, ei ollut tarkoitus töykkiä " Metka sanoi ja naurahti; " Olenpa minä kömpelö!"
Taival taittui taas hyvän matkaa. Järvi alkoi jo paljastua metsän takaa jääaavoineen ja hyytävine tuulineen. Kohta olisi päätettävä mennäkö jäiden yli, vai kiertää rantoja pitkin. Metkan mielessä pyöri tuo kummallinen susien kokous täällä raja-alueella, ja se puki mietteensä sanoiksi;
" Minua kyllä kiinnostaisi saada tietää, mitä ihmettä tuollainen määrä laumattomia hyörii täällä rajalla...onko sinulla asiasta minkäänlaista aavistusta?"
Samassa Metka luimisti korviaan ja nytkähti, sillä metsiköstä, aivan niiden läheltä, oli kuulunut rasahdus..." Höh" Narttu puhahti sitten itselleen. " Minä taidan olla hieman liian herkässä mielentilassa tänään" Se sanoi irvistellen ja jatkoi hieman huvittuneesti; "Mahtoikohan se lumen hyökkääminen säikyttää minut niin perin pohjin, etten pääse tunteesta eroon enää ollenkaan?"

( Korppi saapuu paikalle kun sitä kerran kaivattiin )

Tuo msuta hukaknen ehkei nyt niin järin kookas saati järin isokokoinen neitokainen joka oli hiljattain tavannut laumansa jäseniä eikä olltu lainkaan tyytyväinen. koko lauma oli täynnä velttoja pelkureita mtuta koska Korppi ei ollut alfa ei sillä olltu valtuuksia karkoittaa ehkä lauma tajuaisi kevään tullen ryhdistäytyiä. kärksä ja varsin kiivaskin neito havaitsi rajoilla liiekhdintää ja paljon, todelal paljon hajuja.
Pian Korpin katse suorastaan porautui rajoijen lähellä liikkuviin Surmaan ja Metkaan. Tokhian hivenen yliliioiteltu reaktio sai kropin liikkumaan entsitä tiheämmin ja nopeammin kohti kaksikkoa. varoittavasti se mulkaisi heitä " mitä ihmettä teette näin lähellä rajoja. ja hajustanne päätellen oeltte kumpainenkin eri lauman jäseniä.. " korppi äyskähti äänekkäästi. se pisti kyllä merkille kauenpana olven läjän laumattomia joissa osasta saattoi jopa tuoksua tuttu Veren ah tuon oman ihanaisen alfansa tuoksu. Noh tähän korppi kykenisi myöhemmin puuttumaan nyt se kuulsuteli kahta rajoilla iikkuvaa. Se teisi etät hyökkäämienn oli toistaiseksi tyystin turhaa eihän kaksikko olut rajoja rikkoneet. ainakaan vielä.

Surma tyytyi vain vilkaisemaan ja tuhahtamaan Metkalle, kun se törmäsi siihen yhtäkkiä. "Joskus varomattomuus voi koitua kohtaloksi..." Se sanoi. Sitten se vaipui omiin ajatuksiinsa. Metkan ajatukset saivat vaalean hukan yhtymään ajatuksiin. "Ehkä he yrittävät selviytyä talven yli yhdessä..." Surma pohti. Laumattomat eivät ilmeisesti olleet rikkoneet rajoja, sillä susi, joka nyt kulki heitä kohden, olisi luultavasti jo heidän kimpussaan. Ilmeisesti Veren laumaan kuuluva susi alkoi tiuskimaan heille. Surma pysähtyi ja kääntyi katsomaan vähintäänkin yhtä pahalla ilmeellä takaisin. Se nosti häntänsä jälleen ylös ja suoristi ryhtinsä vieläkin ylväämmäksi. Surma pystyi sanomaan heti kättelyssä, ettei pitänyt vieraasta. Se hymähti pienesti ja pirullinen hymy nousi sen kuonolle. "Mitä jos olimme saalistamassa?" Surma sanoi ei-niin-totuudenmukaisesti. "Ja kyllä, vaikka olenkin Haukan laumassa, saan silti kulkea ei-kenenkään-maalla miten lystään." Surma sanoi ja katsahti Metkaan merkitsevästi. Metka kyllä tiesi, että Surma oli Haukkaa vastaan ja se toivoi, että toinen tietäisi mitä hän ajoi takaa. Hyvällä tuurilla hän saisi usutettua nämä kaksi laumaa toistensa kimppuun, jos hän väittäisi olevansa Haukan laumassa.

Var....Veren rajojen suunnasta lähestyi tumma naarassusi nopeasti. Kohta se oli saavuttanut Surman ja Metkan, ja äityi äyskimään heille. Metka pysähtyi alalleen, ja seistä törötti siinä rennosti, katsellen tuota vierasta naarasta. Olipas se nyt riivaantunut heidän kulkemisestaan...Metka oli varma, että ne olivat Surman kanssa pysytelleet rajojen tällä puolen. " Rauhallisesti vain, emme aikoneet häiriköidä teidän rauhaanne sillä puolen mitenkään." Metka kehoitti Varpulaista, ja sitten se vilkaisi Surmaa, kun tämä jutteli, että kaksikko oli ollut saalistamassa...noh, mitä sen väliä mitä se sanoi, ja aika outoa olisi ollutkin, jos tässä olisi ruvettu selittelemään, että miten lumi oli hyökännyt rinteiltä susien kimppuun, kivi muuttunut karhuksi ja mitä kaikkea muuta vielä olikaan sattunut.
Siinä vaiheessa, kun Surma väitti rajoistaan huolestuneelle vieraalle että tämä kuului Haukan laumaan, Metkan vaaleat kulmatäplät hypähtivät hämmästyksestä otsalle, ja nartulta pääsi kevyt hymähdys. Noh, Surmalla lie syynsä moiseen, kertokoon sitten vaikka olevansa hornan tuutista, Metka mietti, ja sitten se ei voinut olla virnistämättä. Mokomakin takapiru koko hukka!
Metka oli hyvillään, että tämä rajavahti oli huomannut niiden kuuluvan eri laumoihin. Metkalla ei ollut mitään halua sotkeutua Surman kuvioihin, vaikka se tietyllä tavalla toisten asioiden pelaamisesta pitikin...mutta Metka ei tehnyt mitään toisia susia vastaan, vaan puolesta, ehkä hiukan ilkikurisesti, mutta Surma oli aiemmin puhunut sellaisella paatoksella Haukasta, ettei Metka uskonut sen motiivien olevan ilkikurisia tai hyväntahtoisia ollenkaan. Eihän se toki varma ollut, mitä Surma ajoi takaa.
Metka seisoi yhä alallaan, katse tässä heidän seuraansa tupanneessa nartussa, ja odotti mitä tuleman piti. Se ei sanonut enää yhtään mitään. Metkan mielestä sen omat asiat olivat sen, eikä kenelläkään ollut oikeutta niitä tulla tivaamaan, kun Metka kulki alueilla, joissa ei loukannut kenenkään reviiriä.

Korppi tuo varsin kärkäs neitokainen osoitti huoamttavasti enemmän surmalle mruhaavan ja pistävän katseensa. korppi pysyi itse omalla puoella reviiriä sillä hän knu tavallaan oli oemga ei hänellä olltu asiaa positua reviriiltä. tosin toki jos nämä kakasi rytyisivät oikeinkni hankalaksi korppi ktusuisi apua reviiriltä ja hykkäsiis. muutoin se ei suin päin kahden tiseään kookkamman suden kimppuun hykkäsi. " Vai saalistamass,a a ovatko nuo tuolla kauenpana samaa salaistus joukkiota teidän kanssanne. ja miski ihmeesäs yritätte liia nlähelle rajaa. Tiedätte miten teidän käy jos eksytte tänne. vaikak olsiitte kuni ka haukan laumalaisia taikka laumattomia taikka mistä vian " korppi äyskäili rajoilta omalla puoelllaan kylläkin. korppi oli katkera ja ilkeäkin jos tahoti niin muttak oska se oli oemgan ja se teisi millainen alfa häntä odotti pesillä hänen tuli toimia järkevästi.. sitä veren ei tarvinntu eplätä että korppi tuottaisi pettymystä lauman jäsenenä kuten oli moni muu jäsen nähtävästi tehnyt.
korppi painoi haukan nimen tiivisiti päähänsä ja suramnkin piirteet kyllä.

Surma ei katsonut vierasta sutta enään pistävästi, mutta nyt sen silmissä näkyi pienen pieni huvittuneisuuden pilke. Surma näytti hetken miettivän vastausta kysymyksiin, kunnes se vastasi. " Ollakko vaiko ei? Mitä mieltä olet?" Surma pohdiskeli aivan kuin asia ei olisi oikeasti sen tiedossa. Pohdiskelun perään se kysyi Metkalta, olisivatko nuo sudet heidän kanssaan. "Se, miksi olemme näin lähellä rajoja on kuulema salaisuus, mitä en saa sanoa. Emme halua eripuraa laumojen välille." Surma sanoi ja olisi kohauttanut olkapäitään, jos olisi voinut. Jos susilla olisi ammatit, Surma olisi varmaan näyttelijä... Tai ehkä palkkamurhaaja.

Vaalea narttu katsoi Metkaa sivusilmällään, kun Veren laumalainen uhmasi kuinka heille kävisi, jos he eksyisivät väärälle puolelle. Vaikka rajat olivat aina hiukan häilyväiset, oli kaksikko vielä kuitenkin selvästi rajojen ulkopuolella. "Tietenkin me tiedämme kuinka meidän käy, jos tulemme sinne. Siksi kaikki onkin niin salaista.." Surma sanoi ja oli kuin ei tajuaisi mitä sanoi. Jokainen voisi tulkita kommentin miten mielivät.
Odotahan vain, Haukka....

" Juu, Juu. Ei olla tulossa sille puolelle, kuten jo sanoin" Metka sanoi uudelleen, ja sitten se vilkaisi pikaisesti olkansa yli suuntaan, jossa iso laumattomien - tai ties keiden - joukko oli koolla. " Ymmärrän, että teitä siellä huolestuttaa, kun rajojen läheisyydessä on levotonta. Olisin itsekin tarkkana, jos olisin vaikkapa nyt sinä" Se sanoi, siirtäen katseensa jälleen Korppiin.
Sitten Surma puhui salaisuuksista sun muusta, ja Metka muljautti silmiään katsoen Surmaan pää hiukan kenossa . Metka katsoi parhaaksi irtisanoa itsensä tästä samasta yhteydestä, johon Surma ovelasti itseään näytti punovan. " Minulla henkilökohtaisesti ei ole mitään tekemistä noiden tuonne hetkeen matkaan kokoontuneiden susien kanssa, enkä ole perillä heidän puuhistaan" Metka sanoi, edelleen rauhallisesti.
Yö oli jo ottanut otteen illasta, ja hämärä oli valunut alas metsänpohjallekin, jonne se tuntui oikein sakkaantuvan. Se tiivistyi puiden juurilla, pensaiden ja kivien varjoissa, monenmoisissa koloissa ja painanteissa. Vielä ei kuitenkaan ollut aivan yö, joten säkkipimeys ei ollut ottanut laaksoa haltuunsa. Eikä siitä tietenkään susille koskaan säkkipimeä tulisikaan....yö oli susille aika, jolloin ne saattoivat monasti elää enemmän, kuin päivällä konsanaan.

Korppi kuunteli surman omituisia selityksiä. vai salaisuus Korpilel mikänä ei ollut salaisuus. tai nini se ainakin kuvitteli. se pysyi yhä omalla puolellaan kärkkäästi paikallaan seisten näyttäen uhkaavalta mikäli kaksikko siirtyisi vähääkin lähemmäs. " Vai salaisuus, tiedätkö miten tuon joukkion käy kun alfa saa tietää että rajoilla majailee läjä epmääräistä porukkaa. HUONOSTI " Se tokaisi lähinnä surmalle sillä se pisti merkilel että toinen susista ei halunnut sotkea itseään tuohon. Korppi oli pistänyt toistiaseksi merkille että Surma joka väitti kuulvuansa Haukan laumaan saattoi myös kuulua ryhmään joak oli kauenpana. pitikö Korpin todella ottaa selvää mitä rajoilla tapahtui knu muut lauman jäsenet eivät siihen kyennett. Ja jos surmaan sanaan oli luottamista saattoi tuo muukin joukkio kuulua Haukan laumaan. tämä tarkoittaisi sitä että haukan laumallao li jokin ongelma tai suunnitelma. jonka korpp ihalusi selvittää.
" Ja miksi ihmeessä haukan laumalainen tai laumalaiset ensinäkni ovat näin lähellä rajojamme. sinä piikittelelvä eläin varmasti osaat vastata siihen. jos kerran teidät miten käy kun tuppaatte tosien reviirille = " Korppi älähteli yhäkin lähinnä surmalle sillä msuta neito ei Metkasta saantu käsitystä että tuo aikosii tehdä äkillisiä liikkeitä ja hyökätä.

Surma vilkaisi Metkaa ja nyt se pyöräytti silmiään kommentoimatta asiaan mitään. Miksi pitäisi noin mielistellä, lepytellä tai mitä hyvänsä tuo olikin, vaikka he eivät olleet tehneet mitään väärää -vielä ainakaan.
Korpin ensimmäiseen uhoamiseen Surma heilautti häntäänsä rennosti. "Mutta eiväthän he näytä rikkovan rajoja? Jos käytte heidän kimppuun, tiedän sanoa Haukalle kuka on kaiken takana." Surma sanoi rennosti. Sille oli täysin sama, mitä muille susille vähän matkan päässä kävisi. Se tarkkaili Korppia samalla. Sitä ei tiennyt, jos toinen hyökkäisi kesken kaiken. Noin äksykin kaikenlisäksi. Surma tunsi tekevänsä ensikertaa hallaa oikein kunnolla Haukan laumalle ja oli siitä mielissään. Tämän takia hän voisi jopa lykätä hetken verran matkantekoa... Korpin seuraava kommentti oli oikein mieluisa Surmalle. Varsinkin 'piikittelevä eläin' -osan narttu pisti muistiin. Se otti kommentin kohteliaisuutena, vaikka sanojen alkuperäinen tarkoitus oli luultavasti aivan toinen. Surma oli miettivinään hetken. "Hmm.. Voin kertoa, sillä vaikutatte olevan huolissanne rajoista ja ajattelin muutenkin lähteä laumasta pian... Eli voit unohtaa aijemman kommenttini, se oli vain sitä varten, jotta olisin uskollinen laumalainen. Sille ei taida olla kohta enään mitään merkitystä. No kuitenkin he katsastavat mahdollisia lisäalueita kasvavalle laumalleen. Lisäksi he etsivät ravintoa, mitä meinaa olla liian vähän rajojen sisäpuolella. Uskoisin teidän rajojen olevan rauhassa ainakin vähän aikaa, mutta Haukka on varsin kiero susi. Ei voi koskaan mennä takuuseen, mitä se keksii aivan yhtäkkiä... Saihan se vallattua nykyisenkin, varsin huomattavan kokoisen, alueensa varsin helposti. Juuri sen kierouden takia häivyn laumasta." Surma kertoi pokkana suoraan omasta päästään.

Metka kuunteli tyynenä tätä erikoista sananvaihtoa. Surman puhuessa se heilautti korviaan, astui pari askelta taakse, ja kääntyi lopulta menosuuntaan, jääden odottelemaan alalleen olkansa yli katsellen. Jokohan toveri olisi kohta valmis jatkamaan matkaa?
Narttua ei liiemmin kiinnostanut mihin Surma pyrki...eihän Metkalle merkinnyt mitään se, mitä laumalaiset toistensa päänmenoksi keksisivät...kunhan se ei häiritsisi Metkaa millään tavalla, niin saivat muut temuta juuri niin, kuin lystäsivät.

Korppi kallsiti päätään huvittuneesti. " sinähän se vasta olet reilu lauman jäsen. mikä sinua sitten estää palmaasta alfasi luo ja kertoa kaiken hänelle. Voin tata että tuo tietoa ei jää miun korviini vain kaikumaan. Laumasi saa selkäänsä enenmmin tai myöhemmin, kunhan vain tajuat että tuo lauma tuolla rajoilla on pulassa. ja sinulle tiedoksi tämä Haukka tulee ottamaan pahasti kuonoonsa mikäli puhut totta. ihmettelen suuresti miten sellainen alfa pääsee edes niin korkealle että kykenee perustamaan lauman. säälittävää kerrakseen .2 korppi puheli yhä lähinnä surmalle se pisti toki merkille että metka ei olltu juuri puhuntu mitään joten toisesta ei taitaisi olla juuri häittaa. Korppi suuntaisi seruaavaksi alfans luo kertomaan uutiset. mutta ensin sen tuli varmsitaa että rajarikkureita ei olisi ja nämä kaksi hukaka katosiasivat kauas rajosita.

"Niin näytän olevan... Jos menisin ja kertoisin Haukalle tästä, mitä se sitä edes hyödyttäisi" Surma vastasi Korpille. Ei Surma ollut saanut mitään salaisia tai tärkeitä tietoja Veren laumasta. Naaras vilkaisi Metkaa, joka oli jo lähdössä. "Tehkää mitä lystäätte noille. He olivat varomattomia ja typeriä, kun tulivat huomatuksi..." Surma sanoi ja heilautti häntäänsä susi ryhmän suuntaan. "Jos totta puhutaan, minulla on pieniä kaunoja Haukkaa kohtaan. Siksi petän laumani." Surma sanoi tällä kertaa totuuden hiven sanoissaan ennekuin jatkoi: "Hän huijasi jopa omia laumalaisiaan, jotkut ovat vain niin typerän sokeita, etteivät näe huijausta." Tällä kertaa se puhui totuudenmukaisesti. Se oli nähnyt miten sen kahdelle ystävälle oli käynyt, kun he olivat liittyneet laumaan. Surma ei menisi siihen ansaan, ei todellakaan.
Nyt se kääntyi itsekkin poistuakseen, varsin tyytyväisenä aikaan saannoksiinsa. Se katsoi Metkaa. "Eiköhän lähdetä." Se sanoi ja lähti kävelemään reippaasti eteenpäin.

" No niin, mennään." Metka sanoi Surmalle, ja nykäisi itsensä liikkeelle vilkaisten vielä Veren laumalaiseen olkansa yli.
Metka loikkasi pari pitkää loikkaa eteenpäin. Se tuumi, että nyt olisi sen vuoro juosta edellä, koska Surma oli toiminut auraajana jo hyvän aikaa ennenkö ne törmäsivät tuohon rajavahtiin.
" Sinä se olet melkoinen konnankoukku koko hukka" Metka virnisti Surmalle ja jatkoi; " Joka kerta tavatessani sinut, olet keskellä jotain kummallista juonikuviota " Metka virnisti taas niin, että valkeat kulmahampaat vilahtivat, ja sen häntä heilahti laiskasti.
Tummaturkki mietti mielessään, että se piti Surmasta. Surma oli toki hiukan viileä, mutta erittäin mielenkiintoinen tuttavuus...ja aivan varmaa oli, että jos laaksossa tai sen ulkopuolella olisi jotain tietämisen arvoista meneillään, niin Surma olisi varmasti selvillä siitä, joten se olisi siis hyödyllinenkin tuttava.

Korppi mulkaisi pitsävästi kaksikkoa joka näytti tekevän lähtöä. hyvä niin ylimääräiseltä vuodatukselta säästyttiin ja nyt Korppi lähtiisi etsimänä Verta, alfaansa. tuon oli tiedettävä mitä rajoilla puuhattiin ja näisät surmalta kuullustia haukan aikeista. Varpun lauma ei ollut järin uuri ja jos haukan lauma hyökkäisi olisi lauman kohtalo huonossa kuosissa. Vaikka Korppi ja Veri olivatkin varsin voimakastahtoisia eivät he kaksin pärjäisi rajakisitassa kovinkaan pitklle. kun kaksikko olisi kyllin kaukana korppi siirtyisi lafansa luo pikimmiten.

( Korppi kiittää mielenkiintoisesta pelistä )

Surma nyökkäsi Metkalle ja kääntyi myös lähteäkseen. Metkan sanoille se hymyili susimaisesti vastaukseksi. "Sellainen minä olen.. Elämä olisi kovin yksitoikkoista ilman juonia..." Se letkautti. Nyt se oli pakahtua tyytyväisyyden tunteeseen, kun se oli onnistunut tekemään jotain suunnitelmiensa eteen. Surma ei ollut antanut nimeäänkään. Haukalla toivon mukaan kestäisi tovin verran aikaa saada totuus selville. Hyvällä tuurilla Haukka alkaisi epäillä omia laumalaisiaan, jos toinen saisi tietää tästä... Mutta nyt sillä oli jo uusi suunnitelma mielessä, mitä se alkoi pohtimaan ja mahdollisesti toteuttamaankin lähitulevaisuudessa. "Tänään oli sitten hyvä päivä... Lupaa, ettet kerro kenellekkään tästä.." Surma sanoi ja katsoi pimentyvää taivasta ja hätkähti pienesti. "Pidetään kiirettä." Se sanoi edellä kulkevalle Metkalle. "Päivä on jo loppumaisillaan ja olemme vasta tässä..."

((Surma kiittää ja kuittaa. Olipas mielenkiintoinen peli. ;D ))

" Mitäpä minä kertomaan, minun puolestani saat suunnitella toisten pään menoksi mitä lystäät. Todennäköisesti on meille laumattomille vain hyödyksikin, jos laumat kahisevat keskenään." Metka sanoi Surmalle ja virnisti jälleen. Se nopeutti askeleitaan, sillä Surma oli aivan oikeassa...susilla oli mennyt hyvän aikaa tuossa äskeisessä kohtaamisessa, eikä raja-alueella tehnyt mieli jahkata turhaan. Metkan pesäkolonen tulisi paljon aiemmin vastaan kuin Vallan reviiri, joten Surmalla eritoten olisi vielä pitkä matka taivallettavanaan.

- kiitos-