VAlta ja Tuho etsivät jäseniä laumaansa ( Vapaa) - Loppu-

Valkea kookas hivenen normaalia suurenpikin uros asteli rauhallisin askelin rajojen laumattomien puolella. se oli aistinut että paikalla oli kaksi muutakin laumaa, se aisti myös että toista laumaa hallitsi melko voimakas tahtoinen Viima, josta se oli kuullutkni joskus ja toista sen sijaan hallitsi vanha ja olettettavasti myös vahva viisas Uros, ovela. Ovelasta Valta ei ollut kuullut juuri mitään. se tiesi vain sen että näiden kahden laluma oli melko kookas jäsenmäärältään. eikä Valta aikonut ainakaan vielä mennää heidän alueelleen. Valta oli erikoinen herra. sen tapoihin kuuluu mitä erikoisenpia juttuja. kuten se jakoi laumansa selvästi ryhmiin ja arvot olivat vallalle tärkeitä. mutta se ei kutienkaan ollut tiukka pipoinen tai vastaava.

valkoista hukkaa seurasi perässä huomattavasti nuorenpi herra Tuho. Tuho oli kaksivuotias uros Vallan ainoa poika. Tuholle sen isä oli kaikk ikaikessa eikä mikään voisi erottaa kaksikkoa. Valta oli valmis luopumaan hengestään poikansa vuoksi kuten oli myös toisin päin. tästä huolimatta Tuho ei ollut Beta arvoltaan. Häntä ei luokiteltu mihinkään hän oli alfan jälkelänen joka meni ja tuli kuten halusi. Joskus Tuholel ol iannettu myös valtaa sen verran että se siais opettaa lauman pentuja metsästämään sen taidon Tuho kun osasi. siksi se usein liikkui metsästys ryhmässä etunenässä ja joshti muita saalistus mailla.

Kaksikko oli sapaunut laaksoon siinä toivossa että heidän kuulmeansa tieto pitäisi paikkansa. LAumattomia kuulemam liikkui täällä paljon. se sai Vallan liikkeelle. se halusi kerätä lauman ja jäädä laaksoon asumaan. Sen viisas katse etsi rajoilta nyt laumattomia hukkia omiin joukkoihinsa. Lauman kasaamisessa oli vaikeaa se että laaksossa oli päättäväisiä laumattomia jotka olivat päättäneet pärjätä yksinään. Mutta Valta ei luovuttanut. Valta aikoi toteuttaa päättäväisenä laumansa yhdessä poikansa kera.

Rajoilla ei juuri tällä hetkellä vallan ja Tuhon silmiin näkynyt yhtäkään sutta, mutta hajuja muista oli varsin runsaasti. Kaksikko liikkui hyvin rauhalliseen tahtiin siltä varalta jos toisia olisi tulossa tai menossa ohi. Vallan katse pysyi suoraa edessä sillä se tiesi että hänen poikansa toimisi hänen katseenaan. tunsihan tuo poikansa läpikotaisin. sillä välin Tuho kulki isänsä perässä ja katseli puolin ja toisin jos saattoi nähdä muita susa taikka vain saalista. Helpolla Valta ei luovuttaisi.

Surma oli ollut saalistamassa. Saaliiksi se oli saanut rusakon. Nyt se kantoi sitä pesälleen, tai pikemminkin Turren pesälle. Sen valkoinen kuono ja kaula olivat hieman punaisena verestä, kaikesta puhdistuksesta huolimatta.
'Tämän haistaa taatusti pitkälle'

Hetken käveltyään se havaitsi kaksi sutta edessä päin vähän matkan päässä. Surman uteliaisuus heräsi. Se tipautti rusakon maahan ja haisteli ilmaa. Vieras haju. Surma nosti rusakon ja lähti kävelemään susia kohti rehvakkaasti. Häntä pystyssä, korvat eteenpäin suunnattuna ja pää korkeana.

Mitä lähemmäs Surma pääsi, sitä selvemmin se näki sudet. Toinen oli suurikokoinen vaalea ja toinen oli pienempi ja tummempi. Pienemmästä ei olisi kauheasti vaaraa, mutta vaalea saattaisi olla paha vastustaja, mikäli toisesta tulisi syystä tai toisesta vastustaja. Aina kannatti miettiä eri mahdollisuuksia ja tilanteita. Se halusi tarkistaa nyt millä asialla nuo kaksi olivat.

Surma pysähtyi vähän matkan päähän, pitäen ryhtinsä hyvänä ja katseensa kahdessa vieraassa sudessa.

Valta oli jo pitkän aikaa haistanut vieraan suden ja veren hajun, mutta se ei ollut reagoniut mitenkään sillä oli ajatellut että saalis oli jo kaadettu ja sen luona olisi myös saalistaja itse. Tosin tämä saalistaja saapui heitä kohde.

Tuho pörhisti niska karvojaan varoittavasti isänsä perässä kävelessään

" Anna olla. " valta totesi varsin matalaan sävyyn ja tyynenä. Valta pysäytti askeleensa ja katsahti Surmaan. NArttunu joka kantoi suussaan ruskakkoa. Valtaa ei rusakko kiinnostanut vaan paikallinen neitoklainen. jokainen tiedon hiven tästä laaksosta oli Vallalle vain valtaa. Valta kaipasi osallisuja laumaansa mutta ei ollut vielä varma kelpuuttaisiko tuo surmaa joukkooihinsa, eikä ollut tietoinen siiätkään että halusiko tuo liittyä.
Valta katsahti poikaansa.

Tuho asteli isänsä katseesta kohti Surmaa häntä vispaten. " Olen Tuho, ja tuo tuolla on isäni Valta, kertoisitko meille msitä täältä löytäisi laumattomia susia " Tuho lausahti tyytyväisenä hivenen ylpeään sävyyn, mutta kutienkin ystävällisenä Surmalle.

Valta katseli taaenpaa tilannetta enenkuin itse liikkuisi kohti tuntematonta. Isän ja pojan välissä oli harvinainen side. side joka opetti toinen tositaan. Tuho tiesi isänsä katseesta mitä täytyisi tehdä. Ja taas Valta itse oli ylpeä pojastaan. Valta asteli ryhdikkäin askelin kohti Surmaa ystävällisesti tuota katsoen " Kuten Tuho jo ehtikni mainita olen Valta. Kuka sinä olet. " Valta sanoi. Sen tapoihin ei kuulunut nöyryyttää heti oitis muita. vaan se halusi näyttää oman luonteensa ensi käsittelystä. kauenpaa katsottuna suuri valkea susi saattoi vaikutta melko itsekkäältä ja vallan haluiselta mutta sitä se ei loppuen lopuksi ollut. Vallan rauhoittava katse pysyi Surmassa samalla kun uros painoi mieleensä neidon omias tuoksun. että muistaisi ensikeralla moisen.

Kaksikko jäi odottamaa nvastausta Surmalta ja Tuho katseli ympärilleen mikäli muita näkjyisi.

Surma tipautti rusakon maahan. Se heilautti häntäänsä rauhanomaisesti, pitäen kuitenkin ryhtinsä.
Se naurahti pienesti Tuhon kysymykseen. Ei kuitenkaan ivallisesti, pikemminkin huvittuneesti. "Laumattomia löytää täältä ei-kenenkään-maalta. En tiedä missä päin, koska kaikki elävät omillaan. Mitä teette sillä tiedolla?" Se vastasi ja kysyi heti perään.
Valta tuli mukaan keskusteluun. "Olen Surma" Se vastasi lyhyesti. Surma saattoi vaikuttaa vieraitten silmissä itsekkäältä tai koppavalta. Mutta ne jotka tunsivat Surman paremmin, tiesivät totuuden.

Jokin Vallassa muistutti Surmaa itseään. Mikä se olikaan, Surma aikoi sen selvittää. Tosin toisen rauhallisuus ei ainakaan ollut se yhdistävä piirre.

[ Talutan nyt ainakin Tähkän ja Kelmin tänne, kun Tähkä kaipailisi laumaa ympärilleen. :'3 ]

Kevät oli saapunut laaksoon ja kaunis ilma oli houkutellut Tähkän sekä Kelmin tutustumaan aluetta paremmin. He olivat matkallaan eksyneet jo melko kauas Turren pesältä, josta olivat aamulla lähteneet, mutta moinen asia ei näyttänyt kaksikkoa haittaavan. He olivat saaneet liikkua rauhassa ilman pelkoa muista susista, ja kenties juuri siksi Tähkä oli jopa yksinään rennompi kuin kertaakaan heidän laaksoon saapumisensa jälkeen. Narttu oli oppinut rentoutumaan myös Turren, Surman ja Roiskeen seurassa, mutta kahdestaan Kelmin kanssa liikkuessaan hän oli edelleen varovainen ympäristön takia.
Kelmi loikki edellä ja tutki ympäristöään pennun loppumattomalla uteliaisuudella. Hän haukahti pari kertaa, kävi härnäämässä Tähkää ja syöksähti nopeasti karkuun. Välillä Tähkä innostui jahtaamaan Kelmiä sen verran, että sai muutamalla pitkällä loikalla nuoremman kiinni ja kaatoi tämän ystävällisesti maahan. Kelmi usein uikahti tällaisissa tilanteissa, muttei suinkaan lopettanut leikkiään siihen vaan jatkoi jo pian samalla taktiikalla. Hän piti siitä, että joku leikki hänen kanssaan ja olivathan pennun taidotkin kehittyneet kevään aikana. Nykyään hän oli ketterämpi liikkumaan, johon vaikutti tietenkin sulanut lumi ja siten ainakin ajoittain helpompi maasto, jossa liikkua.

Tähkä oli unohtanut vahtia ympäristöä tarkasti, kuten hän niin monesti aikaisemmin oli tehnyt. Niinpä hänelle tuli täysin yllätyksenä, että kauempana seisoi kolme vierasta sutta - tai tarkemmin sanoen, kaksi vierasta. Sangen pian Tähkä huomasi Surman näiden vieraiden urosten seurassa ja narttu seisahtui saman tien aloilleen. Hän luimisti korviaan epävarmasti, veti hieman häntäänsä takajalkojen väriin ja murahti Kelmille, jotta pentu pysähtyisi ja hiljenisi. He olivat vielä muutaman kymmenen metrin päässä muista susista eikä Tähkä ollut varma, olivatko kyseiset sudet huomanneet heidät.

((okei Kajokin tulee nyt tänne))
Kajo tuli paikalle arastellen, eikä katso muita susia silmiin. Hän ei ollut ystävänsä Pajun kanssa tavannut kuin Vallan entuudestaan, joten hän jolkotti suoraan hänen luokseen.
"Päivää Valta, muistatko minua enää?" Kajo kysyi pää painuksissa ja hieman hermostuneena.

VAlta nosti katseensa kahteen nuoreen suteen tai pikemminkin yhteen aikusiseen ja yhteen pentuun jotka näyttivät myös olleen lähistöllä Surman lisäksi Surmaa Valta katsahti normaaliin tyyneen tyyliinsä yhä uudelleen. Valta kiinnostui oitis Tähkästä ja kelmistä. Ja kappas pian myös Kajo saapui paikalle.

Tuho pällisteli isänsä takaa Surmaa " ETsimme jäseniä laumaamme, yhdessä isäni kanssa. " Tuho vastasi surmalle huomatessaan että VAlta oli päättänyt lähteä tervehtimään Tähkää ja Kelmiä.
Valta asteli pitkin rennoin askelin tuota kaksikkoa kohti samalla kääntäen katseensa Kajoon " Tietenkin musitan, en minä mikänä huonomuisstinen alfaksi ole. " Valta lausahti vitsikääseen sävyyn. jatkoi kutienkin vielä askeleen verran matakaansa Tähkää ja kelmiä kohti. " Olen, VAlta. keitä te olette " VAlta lausahti lähinnä tähkälle ja tarkkaili Kelmiä hivenen omituisella tavalla. Kelmi teki VAltaan vaikutuksen jo pelkällä läsnä olollaan. Edes VAllan oma poika Tuho ei ollut saanut VAltaa koskaan tuntemaan saman kaltaista tunnetta mitä se nyt tunsi.
Valta kuitenkin lakkasi pian tarkkailemasta Kelmiä nostaen katseensa Tähkään. Se tiesi että Tuho hoitaisi puhumisen Surman kanssa sillä välin kun Valta tiedustelisi uusia tuttavuuksia. Vallale oli tärkeää saada laumaansa jäseniä joista oli todellista hyötyä, ja nartuista Vallan laumassa olisi montaakin hyötyä. Tosin Valta ei itse etsinyt kumppania. Se antoi kuononsa kuljettaa ja odotti nini sanotusti sitä oikeaa. Valta kun halusi vain yhden nartun josta tulisi sitten alfaparin täydentäjä. Tuho taas sen puoleen piti hetkutelusta jokaisen neitokaisen kanssa. Tosin surma näytti hivenne vanhemmalta Tuhono verrattuna joten tuo ei antanut itsetsään tälläkertaa sitä naisten naurattajan kuvaa.

Tuho seisoi Surma luona vilkuillen isänsä perään. Se oli tietoinern että Kajo kuului laumana joten antoi tuon ymmärtää oitis että Tuho oli tämä pikku pirulainen Vallan poika. " Haluaistkohan sinä kuulua meihin, näytät hyvä kuntoiselta ja kaikin puolin hyvältä metsästäjältä. min ävoisin tatjota sinulle mahdollisesti metsästys ryhmän johto paikkaa " Tuho sanoi surmalle ja katsahti Isänsä perään joka nyökkäsi pojalleen rauhallisena. kääntäen katseensa taksiin tähkään ja Kelmiin.

Kajolla olisi nyt vaihtoehtona joko mennä Tuhoa tervehtimään taikka jäädä Vallan kanssa tervehtimään Tähkää ja KElmiä.

( Paju ilmoittautuu mukaan.. )

Tuhkanharmaa narttu, Paju, hipsutteli paikalle kevyin, joustavin askelin. Se oli seurannut Kajoa, mutta jäänyt omille teilleen ja saanut toisen kiinni vasta nyt sen pysähdyttyä. Pajun korvat liikehtivät tiuhaan tahtiin sen huomatessa muutkin sudet paikalla. Nartun askeleet hidastuivat ja se lähestyi nyt muita kävellen, häntä hieman askelluksen tahdissa keinuen, mutta silti omana reippaana itsenään. Ensiksi se suunnisti Kajon luo, tuttukun tuo oli jo entuudestaan.
"Heih," Paju tervehti yleisesti kaikkia, "olen Paju"
Paju katsoi kutakin paikalla olevaa hieman kysyvästi.

Surma olisi voinut nyrpistää kuonoaan, mutta piti sen kuitenkin lähes perus lukemilla. Taas toinen "lauma" joka kerasi laumattomia. Tiesiköhän Turre jo tästä....

Tähkän ja Kelmin paikalle tulo, oli myös huono juttu. Turre oli sanonut hänelle että he haluisivat liittyä Haukan laumaan. Ja ihan yhtä hyvin nuo kaksi voisivat liittyä Vallan laumaan. Paikalle saapui vielä kaksi muuta sutta, jotka näyttivät olevan jo laumassa. "Todella hienoa!." Surma ajatteli sarkastiseen sävyyn.
Tuho ehdotti Surman liittymistä laumaan. Koska Tähkä ja Kelmi olivat paikalla, hän yritti olla ystävällinen, tai jos sitä niinkään voi sanoa. "Harkitsen aina tarkkaan mihin laumaan liityn. Minut täytyy vakuutta todella hyvin, jotta liittyisin." Se vastasi painottaen todella -sanaa. "Tiedän että minusta olisi paljon hyötyä monella tapaa ja juuri sen takia olen näin tarkka." Se sanoi.
Todellisuudessa Surma testasi minkälainen oli tämän uuden lauman johtoporras. Ehkä hän voisi saada hieman tietoja tuosta laumasta. "Mistä aijotte vallata alueenne?" Se kysyi. Tämä tieto kertoisi mitä mieltä Surma oli koko laumasta.

Kajo katseli kummastuneena Surmaa, tuntien ensiksi epävarmaa pelkoa joka vähitellen muuttui ärtymykseksi. Kajon mielestä tuo susi huokui ivaa jokaisella lauseellaan ja se sai nartun niskakarvat nousemaan hieman ylös. Kajo pidätteli murinaa sisällään ja odotti mitä Valta vastaisi, kiinnostihan kuitenkin häntäkin missä tulevaisuudessa elettäisiin.

Naadjan vuoro jäi ilmeisesti välisät niin Naadja voisit kirjoittaa tähän väliin xD

eli järjestys on Arcticafox -harinezumi-Nara Uusihanni-Naadja-Mex

Toisin kuin Tähkä, joka luimisti korviaan ja vetäytyi pari askelta kauemmaskin vieraan uroksen tullessa lähemmäs, Kelmi oli uteliaasti vastassa. Hänkin oli hivenen epävarma Tähkän käytöksen takia, joten pentu oli erityisen tarkkaavaisena ja valmiina toimimaan. Pienen sudenpennun häntä oli aavistuksen pystyssä ja vaikka hän ei katsonutkaan aivan suoraan vieraan urokseen, pennusta kuitenkin näki, että hän oli sangen itsevarma. Toisin kuin Tähkä, joka seisoi miltei pennun takana.
"Olen Tähkä ja hän on Kelmi", narttu vastasi hennolla äänensävyllä ja vilkuili mahdollisimman huomaamattomasti ensin urosta, ja sen jälkeen varovasti muita paikalla olijoita. Melko suuri vieraiden susien lukumäärä sai Tähkän varovaiseksi ja hermostuneeksi, eikä hän pitänyt tilanteesta.

Huomatessaan, että Vallaksi itseään nimittävä urossusi vaikutti ystävälliseltä, Kelmi astui rohkeasti lähemmäs haistelemaan. Hän kyllä teki selväksi sen, että oli vain pieni ja hupsu pentu, ja heilutteli hyvillään häntäänsä. Tähkä ei uskaltanut liikkua lähemmäs tai komentaa Kelmiä kauemmas Vallasta, joten lamaantuneen oloisena narttu vain seurasi sivusta pennun itsevarmaa, mutta viatonta käytöstä.

Tuho mittaili Surmaa katseellaan tarkasti. nähtävästi nartulla oli jotain mielessään Tuho ei kuitenkan maininut aatteistaan ääneen. " Aijomem vallata aluetta joko kahden lauman välistä taikka sitten vuorilta päin " Tuho vastasi surmalle teitäväisesti " On hyvä olal tarkka elinympäristöstään, enkä pakota sinua joukkoihimme, mutta olisi ilo saada kaltaisenne susi metsästys ryhmämme johtoportaaseen " Tuho jatkoi. Tuho jäi odottamaan surman reakstiota heilauttaen tervehdykseksi muilel paikalle tulijoille.

Valta sen sijaan katsahti tähkän reaktiota hivenen epäilevästi, narttu ei selvästikkään luottanut Vallan ystävlliseen ensi viakutelmaan ei valta sitä kyllä odottanutkaan. Kelmiä Valta sen sijaan katsoi yhä mietteliäänä. "Kelmistä tulee vielä isona hyvä susi " Valta mainitisi ohi mennen ja laski valkean kuonosa kohti kelmiä haastaen tuota leikkiin. noh ei nyt välttämätt äniin alfamaista käytöstä mutta VAlta piti Kelmin luonteesta jo ensi silmäyksellä tuossa pennussao li jotain. " Tähkään VAlta nsoti katseensa pianin takaisin " Mikäli teillä kahdella ei ole laumaa, ja sellaiseen haluaisitte minä voisin tarjota teille paikan laumastani " Valta lausahti ystävällisesti Tähkälle lähinnä, kelmi kun tuskin vielä osaisi tehdä päätöksiä lauman suhteen.

Paju seisoskeli tapojensa vastaisesti hiljaa paikallaan, aavistuksen varovainen ilme kasvoillaan. Tuon häntä oli lopettanut lähes ikuisen liikkeensä. Jokin tilanteen tunnelmassa veti Pajun hiljaiseksi, eikä narttu todellakaan tiennyt mikä. Paju silmäili rauhallisesti jokaista, kuononpää hieman väristen sen nuuhkiessa hajuja.

(Anteeksi kesto!)

Surma tuhahti pienesti. "Mahdatteko olla tietoisia, että täällä on eräs toinenkin lauma jolla on samat suunnitelmat kuin teillä?" Surma kysyi viileästi. Se ei pitänyt ajatuksesta, että koko laaksossa olisi kohta 4 laumaa. Ei täällä laaksossa niin paljon tilaa ollut! "Henkilökohtaisesti en pidä siitä, että laumattomilta viedään elintila. Täällä on jo kaksi todella suurta laumaa ei-kenenkään-maan ympärillä ja Haukka kerää laumattomia uuteen laumaansa. Täällä on kuitenkin susia, jotka eivät tahdo mihinkään laumaan syystä taikka toisesta. Lisäksi laumojen välliin jäänyt alue on todella pieni ja talvella on todella vähän saaliseläimiä. Suosittelen, että valtaatte alueenne muualta, vaikka sieltä vuorilta." Surma ei ollut varma, oliko ollut järkevää vain töksäyttää asiat tuolla tavalla, mutta mikä oli tehty, ei sitä voinut muuttaa. "Minulla ei ole mitään teitä vastaan, mutta teidän laumaanne vastaan kyllä on. Toivon että ymmärrätte mitä tarkoitan." Tällainen puhe ei ollut Surman tapaista, yleensä se turvautui voimaan. Tällä hetkellä paikalla oli vain liian paljon vihollisia. Olisi mielenkiintoista nähdä Tuhon reaktio.

Kajo katseli Surmaa avoimen inhoavasti, sitä ei lainkaan miellyttänyt Surman tapa puhua Vallalle. Narttu ei voinut olla murisematta hiljaa itsekseen, toivoen vain etteivät muut kuulleet.
Mikset valtaisi vain itse alueita vuorilta, se ajatteli nyreissään mutta piti suunsa visusti kiinni.

Vallan ehdotus selkeästi herätti Tähkän kiinnostuksen. Hän kohotti uteliaasti päätään ja silmäili nyt hieman rohkeammin urosta, muttei vastannut suoraan mitään. Sen sijaan hän mittaili ehdotusta, punnitsi sitä tarkkaan ja mietti mahdollisia huonoja puolia asiassa - hyviä puolia hän kyllä keksi kerralla useammankin. Heti jouduttuaan eroon entisestä laumasta, Tähkä oli vain haaveillut uuteen liittymisestä ja sitä kautta helpommasta elämästä. Hän oli valmis tarttumaan lähes mihin tarjoukseen tahansa.
"Kuinka suuri laumanne on?" Tähkä kysäisi. Häntä houkutteli ajatus suunnattomasti ja ilman Kelmiä hän olisi saattanut ilmoittautua vapaaehtoiseksi saman tien. Kelmin takia hänen kuitenkin täytyi olla varma siitä, että päätös oli oikea; pennun liikkeitä seuratessa näytti tosin siltä, että nuorukainen olisi enemmän kuin mielellään liittynyt Vallan laumaan. Hän pörräsi uroksen ympärillä, haisteli tätä uteliaasti ja heilutteli häntäänsä jatkuvasti. Kelmi näytti pitävän kyseisestä sudesta.

Valta ei häiriinytynyt Kelmistä lainkaan vaan kuutneli tätä vanhenpaa sorttia tuon puhuessa "Tällä hetkellä lalumassamme on poikani lisäksi, Paju sekä Kajo. olemme vasta tulleet tänne ja keräämme siksi luamaamme jäseniä ennen alueen valtausta pysyäksemme pystysäs " Valta puheli kääntäne katseensa poikaansa joka jututti surmaa parhaillaan.
-------
Tuho katsoi surmaa yhäkin tarkkaan. nartussao li jotain miksi Tuho halusi tuon ehdottomasti mukaan. " Meillä ei ole aikomsuta jäädä tälle alueelle, sillä oelmme tietoisia että täällä on myös juuri mainitsemiasi susia jotak eivät halua lauma elmään. Sikis keräämme luamaamme jäseniä ja valtaamme alueen joko vuorilta päin tai kahden suuren lauman väliltä. Se riippu aivan siitä millaisen lauman saamme kasaan. " Tuho mainitsi surmalle ja katsahti kahteen muuhun lauman jäseneen ystävällsiesti. Tuho kun ei ollut mikään ilkikurinen nuorukainen. vaan tuho nimen seo oli saanut sillä se sattui synytmään sinä yönä kun sen isä tappoi suuren lauman yhdessä muiden jäsenten kanssa sitä kutsuttiin tuhon päiväksi.

------
Valta antoi tuhon hoitaa surman kanssa puhumisen ja kiinnitti itse huomiota kahteen suteen Tähkään sekä kelmiin. toki VAlta huomioisi Pajun ja Kajon mikäli heillä olisi jotain sanottavaa alfalle.

Surma hymähti tyytyväisenä. Se sai uuden lauman jättämään ei-kenenkään-maan rauhaan. Se ei ainakaan näillä näkymin aikonut liittyä siihen, mutta ehkä jotain muuta... "Mitä sanoisit yhteistyöstä? En liittyisi teihin, mutta auttaisin teitä vaikka nyt esimerkiksi hoitelemaan vihollisia, mutta te vastalahjaksi autatte myös minua? Surma oli jo päättänyt estää ei-kenenkään-maan valloituksen, joten hän ei voinut tehdä muuta kuin hoidella asiat loppuun asti. Ja nyt hän voisi saada hieman tukijoukkoja taustalleen.

Kajo istuu maahan yhä niskakarvojaan pörhistellen, se vilkuilee Surmaa vihamielisesti ja miettii miksi Tuho tai Valta eivät ole jo puuttuneet sen ylimieliseen asenteeseen. Se ei silti uslatanut sanoa mitään, uusi jäsen kun oli. Kajo ei halunnut pakkeja laumasta heti alku erissä.

[ Arcticafoxin yli hypättiin? ]

Kun Kelmi oli aikansa haistellut Valtaa, pennun mielenkiinto siirtyi muihin paikalla oleviin susiin. Kaikki vaikuttivat melko rauhallisilta ja ystävällisiltä, joten Kelmi ei nähnyt mitään syytä, miksei hän voinut tutustua myös muihin. Niinpä hän lähti reippaasti kohti Kajoa, mutta päästyään lähemmäs kyyristyi hieman ja heilutteli häntäänsä innoissaan. Kelmi ei halunnut häiritä vierasta sutta liikaa, mutta uteliaisuus vei voiton ja pentu toivoi, että Kajo ei hermostuisi hänen yritykseensä tutustua.

Pieni lauma kuulosti hyvältä näin aluksi, vaikka mitä useampi susi, sitä paremmin he tietenkin voisivat puolustaa itseään. Tähkä miettikin sillä hetkellä lähinnä omaa arvoaan laumassa, sillä hän ei halunnut aloittaa suuren lauman omegana, sillä elämästä tulisi varmasti haastavaa. Kun laumalaisia oli vielä vähän, hänellä oli paremmat mahdollisuudet tavallisen laumalaisen elämään.
"Hyvä on", Tähkä aloitti hieman epäröiden, vaikka todellisuudessa hän tunsi suurta huojennusta sisällään. "Kenties me voisimme liittyä laumaanne, mutta ennen lopullista päätöstä haluan tietää lisää aikeistanne ja laumalaisista. En halua, että Kelmin tulevaisuus on mitenkään uhattu", Tähkä selitti rauhallisesti, mutta jo nyt nartun eleissä oli tietynlaista kunnioitusta, joita esiintyi itseään ylempiarvoisia kohtaan.

arcticfox voi roolata vaikka tähän väliin ? roolaan sitten hänen jälkeensä

Paju seisoi Kajon takana, muutaman metrin päässä. Se kurkotti hieman eteenpäin huomatessaan Kelmin tulleen lähemmäs. Nartun kuononpää värisi aavistuksen tuon nuuhkiessa varovasti ilmaa, korvat terävästi pystyssä mielenkiinnosta pentua kohtaan.

VAlta oikaisi ryhtiään puhuessaan Tähkälle. Tuo narttu änytti oikeasti olevan otsissaan ja halusi tietää laumasta lisää. no sehän kävi valkealle kookkalle susi herralle. VAlta nyökkäsi " Aikomuksenamme on kerätä tarpeeksi jäseniä että kykenisimme valtamaan alueen joko näiden Ovelan ja Viiman alueelta taikka sitten aivan jostain muualta. Mutta tämä ei-kenenkään maaksi kutsuttu ? alue ei keihdo minua suuresti joten tänne minä en halua jäädä. Ja mitä laumalaisiimme tulee heitä ei nyt ole vielä kovinkaan paljon Alfana toimin minä VAlta, ensinmäisen metsästys joukon johtajana toimii poikani Tuho, ja lauman jäseniä ovat Paju ja Kajo. muita meitä ei tällä hetkellä vielä ole. " Valta selosti omalla rauhallisella tyylillää keksittyen nyt lähinnä vain Tähkään.

Toisaallla taas Tuho katsahti Surmaa varsin uteliaasti * Olisi mahtavaa saada hänen kaltaisensa narttu joukkoihin, mutta hän ei taida olla niin helppo tapaus. * Tuho ajatteli ja heilautti häntäänsä kuunnellessaan Surman sanoja´. " Aivan kuinka neiti itse haluaa. Talven tullen voit tietenkin liikkua joukossamme jos haluat tai jos muutat mielesi niin olet tervetullut joukkoihimme. " Tuho lausui reippaasti käännähtäen katsomaan kahta laumalista jotka tönönttivät lähes vieretysten. Tuho oli lievästi ilkeä luonotinen mutta isänsä aikana se ei käyttytynyt niin sillä tiesi että isä voisi milloin vain heittää tuon hukkasen pihalle laumasta. ja sitä tuoh ei hlaunnut,

((Anteeksi!!! En huomannut että hyppäsin Arcticafoxin yli. Toivottavasti nyt roolaan oikealla vuorolla.. -.- ))

Surma hymyili tyytyväisenä. Jos jotakin tapahtuisi, se voisi aina liittyä laumaan. " Pidän sen mielessä. Oli erittäin mukava tavata teidät, Tuho, jos suonette anteeksi, minun täytyy vielä hoitaa asioita." Surma vastasi. Se vilkaisi kaikkia vielä kerran, otti rusakon raadon kitaansa ja lähti kävelemään rauhallisin askelin pois päin.

((Surma poistuu taka vasemmalle. Kiitoksia mielenkiintoisesta pelistä ^^))