Yhdessä aika kuluu - Mex - Keskeyetty

Maa kylpi lämpimän aamuauringon valossa, luonto oli hiljaa, lukuun ottamatta tuulen hiljaista suhinaa. Yksikään lintu ei laulannut, kaikki eläimet olivat rauhoittuneet kukin minnekkin; jotkun pesäkoloihinsa puuhun taikka maahan, joku luolaan taikka pensaikkoon. Kuitenkin yksi eläin uhmasi luonnon rauhaa - laumaton susi.

Hietaneilikaksi ristitty, sekavärisen turkin omaava narttu asteli jäntevin, kuitenkin varsin siroin askelein naiselliseen tapaansa laumojen rajoilla. Tuon tassut olivat kosteat lumessa kävelemiseen, häntä roikkui rentona alaviistossa samoin kuin kieli suupielistä. Vatsakin sudella oli täynnä, vaikka tuo olikin syönyt viime viikolla kunnolla lihaa, sen jälkeen satunnaisesti pieniä annoksia lihaa ja kasveja. Nyt neitonen oli pääasiassa etsimässä jotain puuhaa itselleen, juttuseura kelpaisi loistavasti.



// Lahjakkaan lyhyt aloitus. .____.''' //

ARvokkaasti ja varsin ylpeästi asteli rajojilla puolestsa välitätmän lauamton luihuhko uros Kina. HErraa ei vähät väliä kiinnostanut oliko hän jonkun alueella vai mutta pää osin se kutienkin asteli ryhdikkäänä ja hyvinkin komeana rajan laumattomalla puoella.
Herra ei varsinaisesti ollut komeaa sorttia varsinkin kun kasvoissa väkyi arpia elämän kohluilta sekä muita yksityis kohtia joihin utksin oli kommentoimsita.
Kina ei huomioinut lainkaan lähistöllä liikkuvaa hietaneilikkaa. herra kun oli ylpeä itsetään eikä siinä ohessa sitten huomioinut juurikaan muita.
Kinan tarkoituksena ei kutienkaan ollut olal töykeä se ei vain osaanut huomioida toisia sillä odotti muiden huomaavan hänet.

Hietaneilikka asteli omin, jäntevän suloisin askelinsa erään pensaikon luo, pysähtyen ja heilautellen keveästi häntäänsä. Samalla se tarkkaili katseellaan ympäristöä, yllättäen havaiten toisen suden kauempana. Nopeasti narttu painautui huomaamattomasti pensaan juureen makaamaan, tarkkailemaan vierasta urosta. Kun mielessään susi totesi toisen rauhalliseksi, kohottautui tuo takaisin seisomaan haukahtaen matalasti. Neilikan pää oli aavistuksen normaalia alempana, epävarmana uudesta ilmestyksestä.

Kirjavaturkkinen asteli muutamalla askeleella näkyyviin pensaikon takaa, katsellen toista seuraillen tarkasti toisen elekieltä, varmuuden vuoksi jos toinen esittäytyisi vaikka aggressiiviseksi tapaukseksi. Tummia huulia lipaisten uskaltautui ujo otus kysäisemään toisen nimeä. "Kuka olet?"

Kinalta olisi saattanut odottaa mitä vain vasta lausetta tuohonkin reaktioon, mutta herramme käänsi katseensa neitoon ja tuhahti tyynenä. " Olen Kina " se lauashti vasrisn sulavasti ja joksnekin ylpeästikkin. Mutta pian uroksen imgaon taso laski kun se käännähti narttua kohti haistelmaan tuota uutta tuttavaansa. Ujoksi Kina luokitteli toisen oitis, sen sia jotkenkin jo toisen olemuksesta luettua. Kina ei kuitenkaan antanut merkkiäkään siitä että kävisi toisten päälle tai olisi muutenkaan uhmakas " Kukas sinä mahdat olla" se kysyi uteliaana ja hyvän tuulisena.

Hietaneilikka painoi korvansa niskaan, silkasta kunnioituksesta uroksia kohtaan. "Olen Hietaneilikka." Narttu lausahti yksin kertaisesti, kohottaen keltaisten silmiensä katseen maasta uroksen kasvoihin, kuitenkin aluksi ainakin välttäen katsekontaktia.

"Taidat olla laumaton?" Susi kysäisi, kallistaen hieman päätään, tuuheaa häntäänsä heilauttaen. Samalla neidin katse kiersi uroksen varsin uljaassa vartalossa, jossa kyllä oli kehumista. Tuolle kyyläämiselle ei narttu voinut mitään, varsinkaan kun kevät oli tulossa, joka tietäisi seuraavaa kiima-aikaa, ja se vain oli susinaaraan luontainen vaisto etsiä itselleen sulhoa. Vaikka kuinka Neilikka halusikin haudata vahtaamisensa herrojen perään, ei tuo tuntunut onnistuvan. Kaikkea se kevät teettikin.

Kina nyökkäsi rauhallisesna " Niinhän minä olen, olen Kina ja sniä mahat olal laakson kaunenin neito " Uros leperteli kuten sillä oli taipumus leperellä kaikilel nartuille. Tämä kuitenin saattoi olla poikkeus herran elämässä ken tiesi mihin mentiin. ojsta allikkoon.

(pahoittelen lyhyttää )

"Nyt kyllä puhut omiasi, herraseni." Narttu kallisti päätään lausahtaen, laskien siron takapuolensa hangelle. Istuessaan Hietaneilikka antoi häntänsä heilua tyynesti, tarkastellen vasta päätä seisovaa Kinaa. "Hauska tutustua, Kina." Neilikka totesi, nuolaisten toista etutassuaan.

Aurinko oli alkanut paistaa entistä lämpimämmin, siivilöityen metsään kapeina valojuovina puiden ja niiden lehtien väliköistä. Kaksikko oli löytänyt varsin rauhallisen paikan, jossa tuuli varsin vähän, mutta tarpeeksi paljon saadakseen nartun karvan 'huojumaan' tuulessa.

Kina naurahti susimaiseen tapaansa " Vai puhun minä omiani, kerta se on ensinmäinenkin" Knia totesi ystävällisesti. " mikä saa sinut kulkemaan täällä ? " kina kysyi yhä ystävälliseen sävyyn. Kinan ystävällisyyteen saattoi olla syynä kevät, joka tuotta niin nartuille kuin uroksillekkin oman laista romantiikon tunnetta. Kiimaaika oli joillekin hyvinkin ilosita aikaa. Kina kuitenkin sattui pitämään tästä Neilikan ulkoisesta olemuksesta varsin paljon, joten halusi ehdottomasti tutustua moiseen paremmin.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Kina istahti itsekkin alas, ryhdikkäänä ja jäntevän näköisenä. tämä uros tuskin oli lähelläkään laakson komeinta sutta. " oletko kauankin ollut tässä laaksossa ?2 Kina kysyi ja hiljeni sitten.

"Itseasiassa, en tiedä. Ehkä.... sinä?" Hietaneilikka lausahti, vitsailevaan sävyyn. Oikeastikkaan neiti ei sitä tiennyt, vaiston varassa vain laaksoon kulkeutunut. "Mitäs itse mahdat touhuilla?" Narttu kysäisi, antaen katseensa kiertää uroksen tassuista tuon korvanpäihin. Komistus. Tuumasi Neilikka mielessään, hymähtäen susimaisesti.

" Tulin vasta. En ole kauaa täällä ollut. " Narttu vastasi, hieraisten kevyesti päätään kylkeensä. Tuuhean häntänsä Hietaneilikka heilautti vierelleen, laskien sen lepäämään jalkansa rinnalle.

Kina naurahti jälleen susimaiseen tapaansa. " Vai niin, taidat nyt itse puhua höpjä " se sanoi hyvinkin flirttaavaan tahtiin. Kina kun sattui olemaan omalaatuinen tien kulkija, ja tahtoessaan saattoi myös ottaa sen. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin jotain ihan muuta. Neilikka oli jotenkin erillainen kuin muut Kinan tapaamat sudet. pelkkä kauneus ei kertonut mitään mutta mitä kaikke kauniin kuoren alla oli. Sisällä saattoi olla tulta ja tappuraa tai sitten höyheniä ja romantiikka kenpä sitä vielä tiesi. Ei ainakaan Kina.

Maa teki sulamistaan hurjaa vauhtia, joak teki kulkemisesta osittain helpompaa osittain taas vaiekanpaa. Sillä sula lumi petti helposti alta ja joutui rämpimään suuremmissa paikoissaj oihin lunta oli kertynyt talvena aikana enemmän. solakan ruumiin omistava uros Kinalle tämän hetkinen ilmaston lämepneminen tuotti pienoista ongelmaa turkin kuraantuessa. Mutta tällä hetkellä herramme oli toistaiseksi hyvin siistissä turkki kuosissa. ei ylimääräisiä karvapalloja roikkumassa eikä sen koommin mitään kuraakaan näkynyt. Kina katseli tarkaavaisesti serualaistaan gja pisti merkille yhtä sun toista tuon ominaisuuksista. " Kunhan kuljesklen kun en muuta keksinyt, ehkä etsin juuri sinua " Se lausahti jälleen flirttaavaa ntahtiin. Flirttailu ja riidan haastaminen oli tämän uroksen pravureita. saattoi tuoda ongelmia tai sitten olla hyödyksi. Kina on itsenäinen mutta rakastava otus jos sitä itse tahtoo.

Hietaneilikka korjasi asentoaan, ravistellen paakkuuntuneet lumet pois turkistaan. Hirmu ikävää, ainakin nartun mielestä, kun lumi sulaessaan tuotti valtaisaa kaaosta - maa oli loskainen, osaksi inhottavan kurainen, se tuotti liikkumisellekkin vaikeuksia.

Laumaton ei voinut enää peitellä uteliaisuuttaan, vaan nousi seisomaan, ottaen muutaman siron askeleen lähemmäs urosta. Neiti painoi lähes kolmion malliset korvansa melkein niskaa vasten, kurottaen kapealla kuonollaan Kinan suuntaan, aluksi pyrkien nuuhkimaan tuon kuonoa ja poskea. Ystävän haju oli hyvä tallentaa varalle, ettei myöhemmin uudelleen tavattaessa tulisi väärinkäsityksiä.

Neilikan haistellessa Kinaa, tuon häntä oli jännittyneenä alhaalla, pääkin oli hitusen normaalia olempana. Narttu oli valmiina paljastamaan kurkkunsa ja heittäytymään kyljelleen, jos uros halusi ehdottomasti alentaa tuon 'itselleen'. Mitään ei neidillä todellakaan ollut sitä vastaan, yleensä tuo vain tunsi enemmän luottamusta toista kohtaan, ja tunsi olevansa turvassa, jos Kina niin toimisi. Mutta kaksikon suhde rakentuisi varmasti muutenkin hyväksi, vahvaksikin mahdollisesti vaikkei herra sitä tekisikään.

Kina nousi itsekkin seisomaan neilikan lähestyessä tuota. Se antoi toisen haistella itseään sillä se teki itse smaoin. Kina ei voinut olla aistimatta myöskään sitä että tämä neitokainen oli piakpuolin kiima ajassa. Noh Kinaa asia ei niin haitannut pikemminkin se ilahdutti sitä. herrasemme pukkais neitoa päällä kuin helliäkseen tuon leukaperiä.
Pian kuitenkin Kina yritti kallistaa nartun maahan alistaakseen ja vallatakseen tuon itselleen. Mikäli onnistuisi tuon kaatamisessa lysähtäisi tuo pian itsekkin maahan lähes toiseen kiinni kiehnatakseen siten että Kinan ominainen haju tarttuisi narttuun. täten Kina kertoisi jokaiselle että ätmä narttu olisi hänen. ja siihen ei paranisi koskea. sanoja tuo uros ei päästänyt suustaan lainakan

Pukkaisun jälkeen Neilikka kallisti päänsä siten, että tuon poski kosketti maata. Neito huomasi, että herra oli mahdollisesti huomannut jo aluillaan olevan kiiman, joka tänä vuonna oli alkanut jo varsin varhain. Uroksen kallistus yrityksestä kirjavaturkkinen kellahti aluksi kyljelleen, alkaen lipoa vaaleanpunaisella kiellään kirsuaan, alistumisen merkiksi.

Tuntiessaan toisen kiehnäävän vierellään, paljasti susi oman kurkkunsa, jännitti häntänsä osittain, muttei tuonut vatsan lähelle. Etutassut olivat tiiviisti, mutta siten etteivät peittäneet rintakehää. Koko ajan Neilikka säilytti katseensa uroksessa, sanaakaan sanomatta.

Kina kiehnasi minkä kerkesi, eikä narttukaan näyttänyt pistävän vastaan. Kina oli mielissään tilanteesta. Ei se veli sumu varmasti edes uskoisi koko juttua tapahtuvan, topinen kun oli huomattavasti massivisenpi ja komeanpi kuin Kina itse.
KInan kiehnatessa toista vasten. se pian kellahti vatsalleen lipoen suupieliään välillä yrittäen lipoa nartunkin supieliä. Kina kuitenkin rauhoittui pian ja katsoi narttua mahdollsiesti suoraan silmiin. " Hassua, tuskni tunnemme toisiamme, silti tuntuu hyvältä " Kina sanoi. Kina ei ollut mikään romantikko eikä kovinkaan hyvin sanojakaan muotoillut. Mutta sep ouhui suoraan joka saattoi olla hyväkin piirre.

Hietaneilikka ei pitänyt ollenkaan vastaan, eikä tehnyt elettäkään liikahtaakseen. Se antoi uroksen kiehnätä, nuolla susinaaraan suupieliäkin. Kuten Kina oli sanonut, myös narttu tunsi olonsa uroksen seurassa varsin hyväksi, oikeastaan, todella hyväksi. Hetken kuluttua herran sanoista, kierähti myös neiti vatsalleen, selkäänsä somasti notkistaen. Häntänsä Neilikka heilautti vierelleen, ummistaen hiemaan toista keltaista silmiäänsä, kallistaen päätään uroksen suuntaan tuota katsellen.
" Hassua todellakin." Narttu sanoi, näyttäen hymyilevältä.

"Oletko mistä tullut ätnne" Kina aloitti keskustelun, se halusi tustua tähän itselleen omineensa narttuun. Tosin tapahtuma kävi vähän vääränä järjestykseen mutta eipä tuo Kinaa haitannut se ei kuitenaan halunnut sikaa säkissä, joten halusi tuntea narttua paremmin. Vaikak se tuskni muuttaisi tuon mielipidettä millään tavalla.
Kina katsoi toisen klellertävini silmiin uteliaasti jopa susimaisesti hymyillen. " anteeksi että kysyin neitoseni, mutta mikä saa sinut makoilemaan kurassa tälläisen rentun kanssa " Kina kysyi virnistäen tyylikkäsäti.

" Varsin läheltä, laakson ulkopuolelta. Varsin pienen puoleisesta metsästä, jota tuskin kukaan tuntee. Syrjäinen paikka, katsos." Neilikka lausahti ynähtäen tyytyväisenä. Jos narttu olisi ollut ihminen, se olisi nauranut uroksen uudemmalle kysymykselle. "Se renttu, tietenkin." Neitonen tokaisi, pyrkien sitten nojaamaan päällään Kinan kylkeen. "No, miksikäs itse kurassa makoilet?"

Kysymys oli hyvä, miksi Kina makoili kurassa, yleisesti nini ylpeä itsetään makoili kurassa lähes tuntemattoman nartun noijailemalla. Kina ei kuitenkaa nvastannut siihen mitään, vaan pyrki lipaisemaan narttu kuonosta. Hetken hiljaisuuden jälkeen " Mietippä sitä " se totesi varsin viekkaasti.
Kinalal ei tosiaan ollut tapana makoilla kurassa saati vähääkään kiehnata siinä. normaalisti se olisi vältellyt sitä mutta nyt jokin oli toisin. Kinaa ei häirinnyt kura. ei vielä. Kina antoi toisen nojata itseensä. usimamt nartu karttoivat Kinan kaltaista luikkua itseään ylistävää urosta, mutta itai Neilikak olla toista mieltä.

Hietaneilikka ei enää sanonut mitään, vaan yritti aloittaa nuolemaan Kinaa uroksen leuanalta päätään kallistaen. Tuon kaiken narttu teki näyttäen herralle, että oli myöntynyt tuon 'alaiseksi', ja antaisi tuon tehdä itsellään mitä halusi. Niin sanotusti, Neilikka oli valmiina alkamaan Kinan marionetiksi, jos tuo vain tahtoisi.

Laumaton kellahti takaisin selälleen, paljastaen jälleen kurkkunsa ja vatsansa. Tällä kertaa kirjavaturkkinen liimasi häntänsä vatsaansa myöten, osaksi. Samalla neitonen yritti peitellä voimistuvaa kiimaansa, jota se saisi kestää muutamat seuraavat päivät.

Kina sai osuutensa toisen lipaisuista ja hymyili susimaiseen tapaansa tuolle. Kinalla oli mahdollisuus siihen mitä moni uros saattoi näihin aikoihin haluta. varsinkin laumassa se ei ollut mahdollsita kuin betalla ja alfalla. Mutta Kinaa ei käkyttänyt mikään eikä kukaan vain hän itse oli itsensä herra. Kina nousi seisomaan ja asteli lähemmäksi narttua päästäkseen kiehnaamaan tuon kaulaa vasten.
Kina kuitenkin lopetti äkillsiesti toimintansa ja katsahti narttua.
" haluan sinun tietävän että haluan enemmän kuin vain kiima aikasi " kina snaoi jälleen hyin suorasanaisesti nartulle mutta sen katseo li hellä ja rauhallinen joten sitä ei voinut tulkita väärin. Kina katsoi toista nyt kysyvästi.

Narttu ummisti keltaisia silmiään, nauttien pienen hetken tuon kiehnäyksestä kaulaansa vasten. Yllättyneenä, aavistuksen järkyttyneenä Neilikka avasi silmänsä, kuitenkin ymmärtäen uroksen asian, jolloin tuo helpottui pienoisesta, nopeasta väärinkäsityksestään huolimatta.
" Tottakai, saat vaikka koko elämäni. " Laumaton sanoi tunteella, nousten seisomaan vakuuttuneena herran vierelle. Näin vahvaa kiintymystä näin lyhyessä ajassa ei ollut Hietaneilikka koskaan tuntenut, eikä tämä voinut olla kiiman syytä. Tämän tunteen oli pakko olla aitoa.

Narttu katsoi hyväksyvästi, tosissaan, kuitenkin lempeänä seisten urosta. Nopeasti, rauhallisin elein tuon katse kiersi nopeasti uroksen läpi, kunnes narttu itse ravisteli turkkiansa puhtaaksi mudasta ja muusta maasta tarttuneesta.

Kina katsoi narttua vakavasti muttal empeästi. " Hyvä" se lausahti tiosen vastaukselle ja oli tyytväinen että oli saanut iteselleen Neilikasta puolison. näin lyhyessa jassa ei monikaan uskoisi tiomivan näin nopeasti. " takaa nettä et tule koskaan näkemään nälkää tai tuntemaan kylmyyttä " no johan heitti uros itsensä romanttisesksi. Kina kiersi narttua ympäri hymyillen. " etsitään jokin vähemmän kurainen paikka jossa voimme yöpyä ja ehkä voisit siellä synnyttää pentummekin, jos sellaisia kanssani haluaisit joskus. " Kina sanoi hymyillen.

Narttu ei enää lausahtanut mitään, lähti vain nyökytellen kävelemään uroksen vierellä, joka aloitti yöpymispaikan etsimisen. Kuitenkin, Kinan lepertely & pennuista puhuminen sai Neilikan punastumaan, mikä oli vallan harvinaista.

Kevyillä, hieman jolkottavilla askeleilla laumaton erosi hetkeksi puolisostaan, kun meni toisaalle katselmaan näkyisikö mukavaa, vaikka karhun hylkäämää pesäkoloa. Mitään ei ainakaan vielä ollut havaittavissa, joten neitonen jatkoi etsimistään, kuitenkin pian pysähtyen. " Näkyykö mitään sopivaa?"

Kina etsi sopivaa paikkaa. " katso olisikohan tuolla pouiden juruikoissa jokin hyvä paikka " Kina kysyi neidoltaan ja lähti jolkottelemaan sitä kohti. kolo näytti sopivalta ja suoojaisalta kahdelle tai useammalle sudelle.

Susinaaras jolkotti kevein, varsin siroin askelein takaisin puolisonsa luo. Hetkessä laumaton totesi kolon hyväksi, ja astelikin sisään häntä tyynesti heilahdellen. Kolossa ei ollut kuraista taikka lumista, kuivaa ja ilma kiersi varsin hyvin. Ilta oli vasta tummenemassa, yöhön olisi siis vielä aikaa.

Kuitenkin yksi asia häiritsi luolassa sutta: ilma vaihtui suhkot hitaasti, ja luola ei ollut loppujen lopuksikaan kovinkaan laaja. Tämä ei ollut hyvä juttu kiiman kannalta, koska Hietaneilikka ei nyt tahtoisi sotkea sitä tähän, koska Kinalla oli päätös valta kaikkeen. Narttu oli lupautunut ja suostunut uroksen omaisuudeksi, ja sopimus on sitova.