Ensivaikutelma ( Päättynyt )

(Elikkäs -Mex- Kauhun kanssa tänne ;) )


Tuuli kuljeskeli miettelijäänä satunnaisesti löytäämäänsä polkua pitkin. Tuuli oli ollut laumaan liittymisen jälkeen pelkästään tarkkailu linjalla. Se oli tarkkaillut pesäluolilla toisia susia ja niiden tapoja parin päivän ajan. Toisiin laumalaisiin se ei ollut vielä tutustunut. Hän tiesi vain Viiman. Mutta ensivaikutelma laumasta oli ollut hyvä.

Kovaksi tallottu lumi oli hieman liukas tassujen alla, mutta Tuuli ei huomioinut sitä juuri lainkaan. Se haisteli ilmassa olevia tuoksuja ja tutki maastoa. Kauas se ei viitsinyt vielä lähteä, vaan pysytteli melko lähellä pesäluolia. 'Pitäisi varmaankin jo tutustua muihin laumalaisiin...'
Tuuli (x3) tarttui hukan paksuntuneeseen turkkiin, joka tuntui mukavalta. Harmaa hukka lähti juoksemaan kieli pitkällä polkua pitkin. Horjahtaminen sai sen kumminkin hidastamaan vauhtiaan, ja lopulta pysähtymään. ''Pitää näköjään olla varovaisempi.' Se ajatteli ääneen toivoen samalla, ettei kukaan ollut nähnyt hänen kompurointiaan.

(Täältä tullaan )

Kauhu asteli saalistus mailla vikkelin askelin se pisti merkille reviirin rajat jotka olivat hyvin selvät. Kauhulle oli itsesetään selvyys että reviiriä suojellaan kun rajoilla päin liikku raja vartioiden lisäksi myös muut hukkaset. Kauhu pisti merkille uuden tuoksun jonka tuuli toi mukanaan lähistöltä. Kauhu valpastui ja hidasti askeleensa kyyristyen pusikkojen lomaan.

Pienehkö naurahdus pääsi hukan suusta kun se näki tulokkaan kompuroivan. Noh eihän Kauhun tapoihin kuulunut laumalaisilleen ivailla moisista kommeluksista vaan jätti asian sikseen ja lähti kulkemaan kohti Tuuli nimistä hukkasta.

" Tervehdys, taidamme kuulua samaan laumaan kun uskaliaasti näillä main liikut!? " Kauhu esitti totevaisen kysymyksen. ja nuuski uutta tuttavuutta.

Tuuli hätkähti ja käänsi päänsä kookasta tulijaa kohti. Hän muisti tuon suden pesäluolilta. Kauhu taisi olla suden nimi, jos hän oikein muisti.
''Kuulunha minä. Tutustuin juuri pesäluolien lähi ympäristöön. Olen ollut tähän mennessä vain pesäluolilla tarkkailijana, ja ajattelin että pitäisi vähän tutkia paikkoja, jotta osaa kulkea alueella.'' Se totesi toisen kysymykseen. Häntä heilahti iloisesti pari kertaa. Seura oli mukava yllätys, edes sen vähäksi ajaksi mikä toinen susi oli jo tuonut mukanaan.

Kauhu hymähti Tuulelle. " mukava tavata laumalaisia, olen Kauhu. " Herra esittäytyi ja heilautti häntäänsä ja lopetti toisen haistelemisen.
Seura ei tosiaan ollut pahitteeksi KAuhullekkaan, Herra joka oli pitkään pitänyt yksinäisyydetään ja matkailusta oli viimein päättänyt asettua aloilleen.

Kauhu heilautti häntäänsä ja isathti alas. Pakkas tuuli teki hyvää poitkähkölle turkille kun kylmyys pääsi osittain sen läpi. " Oletko kauan majaillut täällä ? " Kauhu lausahti ja jäi odotttamaan vastausta.

(Toivottavasti ymmärsin Kauhun kysymyksen oikein. >.<)

Tuuli oli muistanut toisen suden nimen oikein.
''Kuin myös, Olen Tuuli.'' Harmaa esittäytyi, ja samalla silmäili toista hukkaa. Tuuli istahti myös alas, kuunnellen samalla toisen kysymyksen.
''Ei, en ole. Olen tullut tänne melko vasta. Miten niin?'' Se kysyi. Viimeinen kysymys oli pelkästä uteliaisuudesta, eikä tarkoittanut sanoa sitä loukkaavasti.
Tuuli istui Kauhua vastapäätä korvat eteenpäin suunnattuina valmiina kuuntelemaan.

Kauhu nyökytti Tuulelle ja heilautti häntäänsä tyytyväisenä. Tosiaiseksi ensivaikutelma Tuulesta oli ollut hyvä eikä kinan merkkejä ollut näkyvissä. Ja miksi sellaisia oman laumalaisen kanssa n tulisikaan. " Kunhan kysyin, itsekkin olen lähi aikoina tänne tullut. Onko sinulla joitain tavoitteita laumamme suhteen? " Kauu kysyi vain ollakseen mukava ja tutustuakseen enemmän uuteen tuttavaansa.

KAuhun kirsusta kohosi höyryä sillä ilmasto oli viilentynyt huimasti, mitä pidemmälle päivä meni ja talvi etenisi sitä kylmemmäksi ilmakin tulsi. KAuhu tiesi että talvi oli rankkaa aikaa huolimatta siitä oliko kylmä tai ei. Kauhulle oli myös ilmi selvää että pian metsästystä kaivattiin urakalla. Varsinkin kun laumassa oleva narttu oli tiineenä.

Kauhun puolesta asia oli itsesttään selvyys että saalista haettiin sitten vaika väkisin. Senhän se oli luvannut viimallekkin.

''Tavotteita... Tavoittenani on vain, että olen jotenkin hyödyksi jollekkin. Arvoasteikolla korkealla olo ei ole välttämätöntä, mutta en halua olla pohjallakaan. Haluaisin myös joskus saalistusretkelle mukaan. Mitkä ovat sinun tavoitteesi?'' Tuuli vastasi todenmukaisesti. Kauhu vaikutti mukavalta, ulkonäkö ei aina kerro kaikkea. Suurikokoinen susi pystyisi nousemaan helposti arvossa.

Tuulilla alkoi olla jo kylmä, kaikesta istumisesta. ''Tuota... Täällä alkaa olla jo aika kylmä. Liikkuisimmeko vähän tässä samalla?'' Tuuli nousi seisomaan, ja katsoi Kauhua toiveekkasti.

Kauhu hymähti ja nousi seisomaan ravistaen tuuhea turkkiaan. " Liikutaan vain. " Se totesi ja lähti astelemaan eteenpäin olettaen että Tuuli tulisi mukana. " itsellänikään ei sen kummemmin ole tavotteita, lupasin viimalle että kun pääsen saalsitamaan en palaa tyhjin käsin. " kauhu naruahti ja jatkoi matkaansa.

Tosiaan kauhu ei aikonut jäädä omegagsi, eikäpä tuskin tavalliseksi laumalaiseksikaan, olisi vain ajan kysymys milloin herra kohentaisi asemaansa. Kauhun luonteeseen ei kuulunut tyhjän panttina seisoskeleva hukka, miltä se saattoi ulkopuolin näyttää. Ei se nin kumallista ollut. Kauhu saattoi näyttää rennolta ja massaan sulautuvalta sudelta mutta usein se ajoi omaa etuaan, mutta laumassa se ajoi lauman etua ja halusi kavuta niin korkealle kuin kykeni. Toistaiseksi suurinpia haaveita Kauhulla oli oma perhe, jonka perustaminen saattoi olla mahdotonta omeganna.

Kauhu toivoi pian tapahtuvan jotain, se kaipasi pientä aktiviteettiä kuten vaikeasti saatavaa saalista taikka sitten pientä kinan puoleista touhua kuten ovelan laumalaisien kanssa taistelua.
2
onko neidill.ä toivomuksia mitä haluat tehdä tai minne mennä "

Tuuli kiri Kauhun rinnalle. '' Tiedän mukavan paikan, jonka löysin tänään. Se on tässä aika lähellä. Sieltä löytää aika helposti hiiriä. Luultavasti niiden onkaloita on lähellä. '' Se vastasi Kauhun kysymykseen.
Tuulin teki mieli saalistaa jotakin. Hän oli nähnyt monesti jonkun hiiren tai jäniksen vilahtavan silmäkulmassa, hänen oltua läheisellä paikalla. Ajatus siitä, että se saisi jahdata saalista, sai mukavan tunteen Tuulin vatsan pojalle.
'' Onko se hyvä idea?'' Se kysäisi. Tuuli oli saanut sellaisen käsityksen, että Kauhu piti myös saalistamisesta. Mutta ei se olisi ensimmäinen kerta, kun hän oli arvioinut jonkun väärin.

Kauhu naurahti " Hiiriä, et sinä paljoa vaadi " Kauhu lausahti " Mennään vain, mutta hiiriä minä en syö. " Kauhu sanoi yhä naurahtaen. Kauhulle Hiiri olisi vain kehno jälkiruoka eikä niin muutenkaan välittän olemattomasta otuksesta. Sillä oli korkeintaan mukava leikkiä. Mutta herran tapoihin ei kuulunut leikkiä ruualla.

Kauh jatkoi matkaansa ja osotti Tuulen kertovan suuntansa,


8pahoittelen lyhykäisyyttä mutta tuli pika lähtö)

Tuuli naurahti toisen vastaukseen. ''Kyllähän karibut olisivat paljon parempi vaihtoehto. En edes muista milloin pääsin viimeksi saalistamaan kunnolla. Mutta näin talvella niistä ei näy jälkiäkään. Pakko tyytyä johonkin. Ennen laumaan liittymistä en aina löytänyt edes hiiriä. Se oli kurjaa aikaa. Mutta, se siitä. Tänne päin. '' Tuuli kertoi ja näytti tietä minne mennä.

Kauhu hymähti tyytyväisenä. Kyllä se tiesi että talvella oli vaikea saada saalista. " Aivan, karibuja ei helposti näe talvella mutta jotain vähän suurenpaa voisi kyllä olla talvella kuten teeriä taikka faasaaneja. Ne ovat maukkaista jos ovat pulkskakssa kunnossa. " Kauhu lausahti ja lähti kulkemaan Tuulen perässä tuon kertomaan suuntaan.

Pakkanen kiristyi hijalleen ja aamu vaihtui päiäväksi. Oli mitä luultavammin tulossa kylmä päivä. KAuhua kylmyys ei juuri tällä hetkelllä häirinnyt mutta talveksi oli odotettavissa useita kymmeniä pakkas asteita ja saalistus voisi olla vaikeaa.

KAuhu asteli eteenpäin kunnes Tuuli kiertoisi että olisivat perillä.

''Totta tuokin. En ole varma onko siellä paikassa muita saaliseiläimiä kuin hiiriä, sillä muita ei näkynyt viimeksi.'' Se sanoi. Kuulosti oudolta puhua pelkästä ''paikasta'' eihän sille mitään nimeä oltu vielä keksittykään.
Hengitys höyrysi pakkasessa. Ilma oli mukava, ei ollut liian kuuma eikä kylmä, nyt kun liikkui samalla. ''Olet siis hyvä saalistamaan?'' Kysymys oli enemmänkin toteamus, sillä Kauhun puheet ja lupaus Viimalle antoivat sellaisen käsityksen.
Tällä kertaa Tuuli varoi askeliaan liukkaalla, iskostuneella polulla. Vähän aikaa käveltyään Tuuli pysähtyi. ''Paikka'' oli pieni aukio jota reunustivat puut melko tiheästi. ''Olemme perillä.''

Kauhu nyökäytti päätään ja jatkoi matkaansa.
" Nini, no vaikea sitä on itse todeta mutta ei ole kukaan koskaan ilman salaistakaan jäännyt " KAuhu lausahti.
Kaksikko li saapunut "paikkaan" perille. Kauhu tutkaili paikkaa, että kykenisi toteamaan oliko paikalla mitänä muita eläimiä kuin hiiria. Oitis Kauhun kuonoon kantaustui haju minkistä.

Noh minkki ei ollut Kauhulle niitä lempi saalis eläimiä. Pieni otus oli vikkelä ja terävä hampainen eikä ollut mikään helppo saada mosita kiini. " Täällä on minkki tai useampi. " Kauhu totesi ja kulki kuono maassa pieniä jälkiä pitkin, jonka seassa oli Tuulen mainitsemien hiirienkin jälkiä. Paikka oli suojaisa eikä tuuli niin helposti päässyt sekaan. Ilma oli kyllä mukavan viileä ja sai hengityksen höyryämään, mutta kauhulla ei kuitenkaan ollut kylmä.

Kauhun mainitsiessa minkistä, Tuulikin alkoi seurata erilaisia jälkiä kuono maassa. Minkkien hajuja tosiaan oli. Hän ei ollut huomannut hajuja taikka jälkiä aikaisemmin. Jäljet mutkittelivat ja johtivat aina vain lähemmäs aukoin reunaa. Tuulin päästyä lumisen pensaan luo, hän haistoi jo minkin voimakkaasti. Tuuli pysähtyi ja yritti olla mahdollisimman liikkumatta. Hän näki pensaikossa jotakin, luultavasti itse minkin. Tuuli alkoi lähestymään otusta mahdollisimman hitaasti ja hiljaa.
Tumma minkki käänsi päänsä sutta kohti. Tuuli oli nähty. Nopeasti se lähti pakoon suoraan eteenpäin. Tuuli oli osannut odottaakkin jotain vastaavaa joten se lähti melkein samanaikaisesti jahtiin. Mutta sitä se ei osannut odottaa, että minkki tekisi äkisti käännöksen vasemmalle ja siitä takaisin päin. Nyt minkki juosta viipotti aukion reunaa pitkin toiseen suuntaan.

''Yksi tulee sinne!'' Tuuli huudahti. Hän ei ollut varma oliko Kauhu nähnyt minkkiä.

Sillä välin kun Tuuli oli jahdannut minkkiä mestari saalistaja oli odottanut vuoroaan. Se oli aikaisemminkni taistelut minkin takia pitkään ja oli oppinut että minkki täytyy yllättää jos sen haluaa louaaksi. Siinä välin kun tuuli huudahti että Minkki oli tulossa kauua kohti oli herra hautautunut lumeen ja pian kuulikin jo minkin lähestyvän. Se odotti hetken.

WHUM. Rotevan kokoinen uros loikkasi lumesta ja onnistui yllättämään minkin joka oli hätää kärsien juossut Tuulta pakoon ja arvaamatta joutunut yllätetyksi Kauhun kanssa. Keltasilmä murahti matalasti ja minkkin pyrki pakoon kauhu nappasi minkin suuhunsa ja sai hännästä kiinni sillä vikkelä terävkyntinen otus oli käpertynyt kerälle ja nyt parhaillaan pyristeli pakoon Kauhun suusta raapien tuon kuonoa kynsillään. Hampaat irvess kauhu ampaisi juoksuun kohti lähinpää puuta ja kolautti minkin puuhun.

Pian Kauhu iroitti oteensa ja minkki putosi maahan tajuttomana. " Se on yhä elossa" Kauhu totesi ja iski hampaansa uudelleen minkkiin nyt tosin sen pitkähköön kaulaan. Kruns..... Minkki oli pois päiviltä. Kauhu lipoi suupiemilään sillä pienet viillot pistelivät pakkasessa ikävästi. Veri hyytyi nopeasti mutta kipu sen sijaan ei.

Kauhu murahti katsahtaessaan minkkiin, napaten sen sitten suuhunsa ja palasi Tuulen luo. Minkki tipahti maahan lämpöisen veren valuen Kauhun hampaiden reijistä maahan, värjäten lumen. " Ole hyvä. " Kauhu lausahti lipoen yhä suupieliään haavojen takia. ei ollut järin järkevä vahingoittaa itseään Minkin takia, sillä minkissä ei kovin suurta määrää lihaa ollut syödäkseen. Mutta kyllä Tuuli siitä itselleen pienen aterian sai. Kauhu kun oli herras mies ja antoi narttujen syödä ensin.

" neiti on hyvä vain ja käy kiinni. " Kauhu sanoi ja istahti maahan. Se ehkä joutuisi selittämään Viimalle miksi kuonossa oli raatelu jälkiä, mutta Kauhu oli niin tottunut siihen että antoi asian olla. Herra nappasi maasta lunta ja söi sitä. Vettä kun oli vaikea saada täytyi vuorostaan syödä lunta. ei lumi mitään erikoisen hyvää ollut mutta kelpasi Kauhulle pahimmassa tapauksessa. Kauhu odotti Tuulen sanovan tai tekevän jotain.

Tuuli kääntyi takaisin päin ja näki juuri parahiksi kuinka Kauhu loikkasi minkin kimppuun. Vauhtia täynnä olevan ja hieman kivuliaan näköisen saalistuksen jälkeen Tuuli yllättyi täysin toisen antaessa saaliin vielä itselleen. ''Eikö sinun pitäisi syödä se? Sinähän sen sait kiinnikin.'' Tuuli kysyi ja katsahti minkin raatoon ja sen jälkeen toisen kuonoon. ''Kävikö kuonoosi pahasti?'' Se kysyi, ehkä jopa hieman huolissaan.

Kauhu naurahti yhä suupieliään lipoen. " Ei neito on hyvä vain ja syö. " Kauhu sanoi ja asettui makaamaan lumeen hieroen kuonoaan lumeen kipua lievittääkseen.

Tuulen kysyessä kuonosta Kauhu köhähti tyynenä. " Ihan hyvä tämä on, tämä on ainut huono puoli näissä pikku ötököissä. " Kauhu lausahti ja heilautti häntäänsä. Kuono alkoi voimaan jo paremmin.

Tuuli naurahti pienesti. Se nuuhkaisi minkin ruhoa ja alkoi repimään siitä palasia. ''Joskus sinun kohteliaisuutesi saattaa koitua vielä kohtaloksesi. '' Se sanoi puoliksi vitsillä, puoliksi tosissaan.

Minkissä ei tosiaankaan ollut paljon syötävää, mutta parempi se, kuin ei mitään. Ei mennyt paljoakaan aikaa, kun se oli jo syöty. Tuuli lipoi huuliaan, joihin veri oli roiskunut. ''Tällainen pieni välipala on mukava yllätys päivään.'' Se sanoi. Jos se olisi osannut, se olisi hymyillyt nyt leveästi.

Kauhu naurahti Tuulen kommentille. " Hah, älä luule että olen aina näin kohtelias. Tiedän milloin on syytä puollustauta " AKuha sanoi nauraen.

Kuten oli jo arvattavissakin Kauhulle mikään ei ollut niin yksinkertaista kun saattoi kuullsotaa. Kauhu oli usein herrasmies mäinen ja reilu. Mutta jos Tuuli olisi ollut Ovelan laumalainen taikka laumaton, olisi sille voinut käydä huonosti.
Kauhu on uskollinen laumalleen ja on hyvin tietoinen siitä että tuuli oli ollut pidenpään laumassa kuin kauhu. Mutta se ei tarkoittanut sitäkään että Tuuli olisi jollain tapaa poikkeus Kauhun silmissä. Kauhu ei ollut nälkäinen ja halusi tarjota toiselle vähän suuremman aterian kuin hiiren. Ei muuta.

" Kiitä onneasi että kuulumme samaan laumaan. " Kauhu totesi vitsikkäästi ja ihljeni.

Tuuli naurahti. ''mitä jos en kuulukkaan?'' Tuulin oli pakko kysyä.
Tuuli pystyi kutsumaan Kauhua melkein jo ystäväkseen. Toinen oli rauhallinen ja mukava, erittäin miellyttävä persoona. Tuuli tarkkaili ympäristöä. Muita heidän lisäkseen ei näkynyt, onneksi. Hän ei jaksanut olla kovin seurallinen tällä hetkellä. Kauhun seurassa tästä ongelmasta ei tarvinnut huolehtia. Hänen täytyi olla vain oma itsensä, eikä se vaikuttanut häiritsevän toista. Normaalisti hänen täytyi olla hieman varovainen mitä sanoi. Oli mukavaa olla vain mitä on.

Kauhu käänsi katseensa Tuulista taivalle ja pia ntakaisin. " Luulen että et haluaisi tietää mitä tapahtuisi" Kauhu lausahti rauhallisena. Se olisi aika päiviä sitten huomannut ettei Tuuli kuulu Viiman laumaan, jo aivan toisen hajun perusteella, kyllä laumalisen tunnistaa. Tai siihen vaistoon AKuh ainakin luotti.

Kauhun katse oli vilpitön ja rauhallinen, sillä ei ollut mitänä syytä olla päälle käyvä tai hyökkäävä. Kauhu katsahti hankeen jossa verisen minkin raato lojui. Kauhu hieraisi kuonoon tassullaan. Kuonoon tulleet haavat olivat jo vähän paremmat, mutta kuonon lyhyt karva ei peittänyt haavoja. Saattaisi Kauhu joutua selittelemään Viimalle mitä oli tehnyt ja missä. Kuuluihan johtajan olal tietoinen jos laumalainen on ottanut yhteen jonkun ei laumaan kuluuvan kanssa. Noh kauhu ei olltu tapellut kenekään muun kuin minkin kanssa. Eikä se aikonut sitä peitellä, kuka tahansa joka syööksyisi suin päin minkin kinppuu saisi osakseen jonkilaisia haavoja. Kauhulle nyt kävi näin.

" Mikä sai sinut valitsemaan juuri Viiman lauman?" Kauhu kysäisi

Tuuli katsahti Kauhun kuonoon. 'Ei pitäisi olla enään huolissaan, kerran toinen on sanonut olevansa kunnossa...' Se mietti. Tuuli tarkkaili toista sutta. Kauhu vaikutti rennolta ja rauhalliselta sudelta. Tuulilla oli tapana etsiä muista susista hieman itseään. Kauhulla se rauhallisuus oli yksi sama piirre, mikä Tuulilla.

Hetken aikaa oli hiljaista, ihanan hiljaista. Ei äänet olleet huono asia. Tuuli piti niistäkin. Mutta tietty hiljaisuus oli välillä mukavaa. Ei sitäkään jaksaisi koko aikaa, mutta kaikkea tasapuolisesti.
Kauhu kysymys rikkoi hiljaisuuden. ''Vaikea kysymys. En ole itsekkään varma miksi. Mutta valitsin tämän lauman, enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Entä sinä? Mikä sai sinut liittymään juuri tähän laumaan?'' Se kysyi.

"päätökseeni vaikutti moni seikka, se vähän mitä tiedän toisesta alfasta Ovelasta ei houkutellut minua, millään muulla tavoin kuin alfan paikkana. Kuulemani perusteella Ovela on vanha. Mutta sisälläni kuitenkin tunsin että Viiman lauma on minulle se oikea paikka. enkä ole hetkeäkään katunut valintaani. " Kauhua lausahti tyytväisenä.

Totta oli se olisi valinnut ovelan lauman vain koska olisi havitellut Alfan paikkaa mutta antoi asian olla ja siityi Viiman laumaan, ja näin se pysyi itse tyytyväisnä. Ovelalla tuskin olisi mitään annettavaa Kauhulle. Kokenut metsästäjä ei vaatinut toistaiseksi mahdottomuuksia ja viihtyi hyvin tällä hetkellä omegana.

Tuuli nyökkäsi vastaukselle. Se nousi ylös, ja ravisteli turkkiaan pöyheämmäksi. Tuuli jäi paikalleen haistelemaan ilmaa. Mitään erikoista hän ei havainnut.
Hetkeksi tuli taas hiljaista, välillä kuului vain pakkas tuulen ulina. Kumpikin mietti luultavasti omiaan. Tuuli istahti alas ja kiersi häntänsä ympärilleen. Hän katseli ympärilleen ja katse vihdoin pysähtyi puiden latvoihin. ''Kaunis paikka.'' Se ajatteli ääneen.