Tummat unet. Kutsupeli - päättyi kesken

Uni jolkotteli laiskasti, istahti sitten kaatuneen puun päälle ja huokaisi. Se oli väsyksissä kun oli taivaltanut taas pitkän matkan, nyt voisi hetkeksi nukahtaa.

Valkeaturkkinen pörheä susinarttu liukui makuulteen, ja laiskasti siitä kellahti kyljelleen. Siristellen silmiään, oli keskiyö. Kevyen haalea tuuli kävi hämärässä metsässä ja oli hiljaista, vain pari onnetonta heinäsirkkaa ääntelehti.

//sori hirveesti kestosta :/ //

Mustan harmaa ärtynyt uros jolkotteli rauhallisesti, tosin sen mieli ei ollut rauhallinen. Se halusi kostaa kaikille maailman susille.

Hiili mutisi itsekseen pilaten yön hiljaisuuden itseltään, se halusi juuri nyt levittää vihaa. Tuulen vire sai uroksen hiljenemään se haistoi toisen suden, ilmeisesti nartun. Hiili lähti katsomaan kuka täällä oli, se kulki miltei ääneti ja halusi yllättää toisen.

Tumma turkkinen uros sulautui tummaan yöhön ja se lähestyi vastatuulesta, joten toisen olisi vaikea tietää tarkkaan mistä Hiili tulisi tulemaan. Jonkin aikaa kuljettuaan uros näki valkea turkkisen suden puun rungon päällä, uros lähestyi toista muristen häntä pystyssä ja karvat pystyssä vilautellen valkoisia hampaitan. Uroksen ketaiset silmät näyttivät leijuvan ilmassa uroksen ollessa varjossa, sen olemus saattoi herättää pelkoa ja sitä Hiili yrittikin.

Myötätuuli ei ollut koskaan hyvä, ja nyt se oli kantanut Unen ominaishajun vieraan ja silminnähden myös ärtyneeseen suteen. Täysin tietämättömänä ja rauhallisesti hengittäen yön pimeydessä nukkui vieläkin valkeaturkkinen narttu. Mutta ei kauvaa.

Pian kuulukin ärtynyttä murinaa, ja nartun siristellessä silmiään ja viimein avatessaan ne. Seisoi kookas, pelottava ja niskavillat pystyssä uros joka vilautteli hampaitaan. Uni kierähti oitis selälleen, luimisti korvansa ja heitti häntänsä takastensa väliin alistuen. Etuset koukistettuina rukoili narttu ettei uros päästäisi sitä hengestään.

// Juu ei mtn :) //

Hiili katsoi kuinka nopeasti toinen heräsi. Hiiltä miellytti kuinka toinen alistui sille heti ja se lakkasi murisemasta, mutta olemus oli vielä hurja. Vaikka Hiili olikin veren humoinen ja ärtynyt, ei se silti sydämmetön ollut. Uros tuijotti pelokasta narttua häntä pystyssä ja pää korvineen pystyssä, sen niskavillat alkoivat laskeutua.
Jos narttu tekisi pienenkin virheen voisi se saada Hiilen kimppuunsa. Uroksen sai näyttämään vieläkin pelottavammalta sen naarmut mitä se oli saanut useissa taisteluissa. "Kuka olet ja mitä teet täällä?" Hiili kysyi murahtaen, se nosti vielä kerran ylä huulensa ja paljasti hampaansa.

Vieras ja agressiivinen uros vaikutti hieman rauhoittuvan, mutta Uni pysyi samassa paikassaan liikkumatti.
Surkean vingahduksen päästäen kuonostaan. Sitten tuo jo kyselikin nimeä ja että mitä narttu täällä teki. Vaikea kysymys tuo viimeine, koska itse Unikaan ei oikein tiennyt. '' Uni ja e... en erikoista. '' Narttu jäi sitten taas tuppisuuksi pitäen korviaan tiukasti luimussa.
Jos Uni ei peloissaan nyt makaisi selällään, osoittaisi se alistumistaan nuolemalla toisen suupieliä. Jokseenkin pentumainen käytös nartulla sen alistuessa.

Hiili kuunteli turhautuneena ja tuhahti sitten "vai niin" Hiili ei esitellyt itseään vielä, eikä varmaan esittelisikään milloinkaan. Urosta raivostutti, mutta Unen nopea alistuminen oli saattanut pelastaa sen hengen. Kuitenkaan Hiili ei ollut vielä varma halusiko se jättää tuon henkiin vai ei.
Jos Uni olisi nuollut urosken suupieliä, se olisi saattanut Hiilen murahtamaan varoittavasti. Hiili ei olisi edes sallinut toisen tulevan lähelleen. "oletko kenties jossain laumassa?" Uros kysyi pieni ystävällinen säväys äänessään.

Narttu pysyi paikallaan, ja kysymyksen kuullessaan pudisteli vain päätänsä.
Narttu ei uskaltanut kysyä urokselta samaa, se oli kauhusta lamaantunut.
Hämärässä narttu ei kunnolla erottanut sudesta kuin keltaiset ja hieman vauhkotkin silmät. Uni mietti pakoon juoksemista, mutta silloin uros saisi varmaan Unen kiinni ja silloin kävisi kalpaten.

// Äh lyhyt : / //

Uros nyökkäsi toisen puristellessa päätään vastaukseksi.
Hiili näki että toinen oli pelosta jähmettynyt ja se sai uroksen paremmalle tuulelle, kerta toinen oli laumaton voisi tämän antaa olla ei siitä tulisi pitkällistä iloa. Uros istahti, mutta piti kehonsa jäykkänä voidakseen tappaa toisen jos tämä tekisi jotain väärin. Toisaalta Hiilen teki mieli tappaa toinen kerta ei olisi edes saanut laumaa kimppuunsa, tällä nartulla oli kuitenkin onnea kun uros jätti tämän tekemättä.

// joo ei mitään täältäkin pukkaa lyhyttä//

Toisen laskeuduttua istumaan kierähti Unikin kyljelleen ja siitä tavallisesti makuulteen, tosin äärimmäisen varovasti.
Narttu piti katsettaan poissa uroksen silmistä, silmiin tuijottelu loi usei uhkaavan vaikutelman ja Uni ei halunnut sen takia päästä hengestään. Ei näin nuorena.

Hiili piti silmällä toista ja tuhahti tympeentyneesti. "Ajattelitko liittyä johonkin laumaan?" Hiili kysyi tylsistyneesti, sen olemus ei ollut tippaakaan ystävällinen.
Hiili olisi tavallisesti jo varmaan hyökännyt, varsinkin jos toinen ei olisi alistunut heti.

//lyhyt//

// No mennään lyhyillä :D //

Narttu pudisteli päätänsä, ja siirsi sitten katseensa toisen silmiin ja kysähti; '' Entä sinä? ''. Narttu siirsi sitten parin sekunnin päästä katseensa toisaalle, varovainen ja jopa pelokas ilme kasvoillaan. Mitäköhän tästäkin tulisi, Uni oli voimaton tuon uroksen edessä.

// joo//

Hiili rauhoittui ainavain enemmän ja tiesi ettei toisesta olisi vastusta sille joten sen ei tarvinnut äristä. Kuitenkin silloin kun Uni katsoi urosta silmiin se nousi nopeasti ylös ja mmurahti osoittaakseen ettei sietäisi nyt mitään yli määräistä. Sitten se kuitenkin vastasi murahtaen "En minä liity mihinkään hilseiseen laumaan eläessäni" uros ärähti sanojensa päätteksi.

Uros näytti rauhouttuvan, ja narttu suunnitteli edelleen karkausta.
Mutta sitten uros murahti ja nousi ylös, nartun silmissä se näytti todella uhkaavalta. 'Tilanteenhan piti rauhoittua!' mietiskeli Uni harmissaan ja kellahti kyljelleen tassut ojossa, alistuen jälleen kerran urokselle. Uni odotti että Hiili istuisi alas.
Narttu ei reagoinut toisen vastaukseen mitenkään, makasi vain maassa ja odotti.

Hiili otti yhden uhkaavan askeleen eteen päin ja seisoi siinä hetken, sitten se kuitenkin istahti taas alas. 'ei tuosta olisi vastusta, niin turha sitä on tappaa ei siitä olisi kuin hetken ilo' uros mietti hiljaa itsekseen, narttu oli pelastanut juuri itsensä hengen, olemalla heikon oloinen ja turhan oloinen.

Uros murahti jälleen varoituksensa vielä kerran ja rauhoittui sen oli vaikeaa hillitä itsensä, vaikka siinä onnistuisikin usein. Hiili tuijotti toista silmiin murhaavasti, miettien pitäisikö tämä tappaa.

Uni vinkaisi toisen murahtaessa, kuin olisi sattunut.
Mutta kierähti sitten mahalteen makaamaan, taittoi siivosti korvansa luimuun hetkeksi. Ja kaartaen ne sitten sivuille.

'' Ethän sinä aijo tappaa minua, herra? '' Uni aneli ja luimisti taas korvansa alistumisen merkiksi, tilanne oli ahdistava. Ja eniten narttu olisi vain tahtonut pinkoa pakoon.

Hiili katsoi toista ärtyneellä ja murhaavalla katseella, se ei vastannut toisen kysymykseen vaan tuntui olevan omissa maailmoissaan. Omissa maailmoissaan Hiili ei kuitenkaan ollut, se toijotti toista herkeämättä että voisi reagoida heti toisen liikkeisiin. Uroksen keho oli jännittynyt ja sen silmistä leiskui raivo, se kuitenkaan ei hyökönnyt.

Uros mietti hetken ja sitten se alkoi rauhoittua, se kävi rauhan merkiksi makaamaan ollen kuitenkin valmiina liikkumaan nopeasti. Se piti kehonsa jännittyneenä ja korvansa höröllään tuijottaen toista vielä hetken. Tumma turkki ei halunnut toisen näyttävän raukalta joten se rauhoittui, mutta oli silti tympeentynyt ilme kasvoillaan.

// Ehkä olisi parempi jättää kesken tämä peli, sillä Uni on lähtenyt laaksosta ja peli on jumittanut jo kohtuu kauvan. //

//varmaan//