Tummat kasvot kohtaavat //Kutsupeli Silkki ja Karhunkaataja//

//Otsikko tuli Tuulenkuiskeen ja Karhunkaatajan samantapaisesta värityksestä :D //

Oli myöhäinen ilta ja ilma enteili lumisadetta. Tuuli puhalsi navakasti ja puut taipuivat uhkaavasti kohti maata. Varjoista astui esiin tummanpuhuva, mutta myös vaaleaturkkinen susinarttu. Tuulenkuiske jolkotteli säätä uhmaten pitkin metsää. Se kulki aivan Nuormetsän lauman rajoilla, mutta sitä neiti ei tietenkään voinut tietää. Narttu oli päättäväisellä mielellä, se etsisi jonkun, ihan kenet tahansa, jolta voisi kysyä missä hän itse mahdollisesti oli. Tosin, Tuulenkuiske ei uskonut, että kukaan liikkuisi vapaaehtoisesti ulkona tällä säällä...

Huokaisten narttu kohotti tumman kuononsa kohti taivasta, jolle oli syttynyt muutama kimmeltävä tähti. Kova tuulenpuuska tarrasi sen turkkiin ja neiti sai käyttää kaikki voimansa pysyäkseen pystyssä. Vilusta värähtäen se pakotti itsensä takaisin liikkelle. Vaikka se rakastikin nimeään ja sitä kuvaavaa luonnonilmiötä, tämä tuuli ei oikeastaan kuiskinut.
Ei sinne päinkään. Pikemminkin huusi.