Suomukas reaktio //loppu//

Kyy oli uteliaana mennyt aamuvarhain katsomaan Vallan uusia reviirejä. Tämä alitti pienputouksen kohtaamispaikasta, sillä veden kuohuminen ja lorina toivat hukan vaistoa itseensä päin. Kuusikot ja koivut täyttivät aluksi näkökentän kunnes aukea kalliokko muutamineen puskineen sekä tietysti puoleensa vetävä putous oli näkyvissä. Linnut sirputtivat kevät sointujaan normaaliin tapaansa ja auringon häikäisemätön valo pilkisti koivun oksien lomasta.

Kyy katseli tyytyväisenä ympärilleen ja henkäisi syvään sisään ja sitten ulos.
Tämä istahti lämpimälle kivelle aivan putouksen viereen ja sulki silmänsä.

Surma oli matkalla pienen "vesiputouksen" luo. Veden lorina rauhoitti mukavasti mieltä ja siellä voisi olla rauhassa. Rajojen kiertely alkoi jo tuntumaan jossakin.
Päästyään lepopaikkaansa, Surma huomasi paikalla olevan jo susi. Surma huokaisi ja etsi itselleen hyvän paikan, pyörähti paikallaan muutaman kierroksen ja pisti maaten. Narttu piti toista silmällä. Laumalainen taisi olla Kyy tai vastaavaa... Hänen joukoissaan? Valkoturkki ei ollut saanut tilaisuutta tai aikaa selvittää koko metsästysryhmä touhua, joten nyt hän saisi varmistettua asioita edes hiukan...
"Sinähän kuulut minun metsästysryhmääni?" Surma kysyi yhtäkkiä. Se siitä luontevasta aloituksesta, mutta narttu vähät välitti. Tiedottomuus ei ollut Surmaa varten. Se halusi pysyä laumansa asioista täysin perillä

Kyy heilautti korvaansa, nosti päänsä tympeästi ja sanoi " Hmm..Surma?...kyllä kyllä minä olen..miksi kysyit?" Hukan häntä heilahti vain tieltä kontrollissa ja sitten uros puuskahti odotellen vastausta.

Surma oli mielissään, että oli muistanut oikein. "Kysyin siksi, koska tämä on hiukan epäselvää ja haluan saadan varmuuden asioista." Kuului lyhyt vastaus.
"Osaatko 'suositella' jotakin laumalaista, joka olisi tarpeeksi kokenut tähän ryhmään? Kaksistaan ei kuitenkaan kovin suurta saalista saada..." Tuhon metsästysryhmä oli nuoria varten. Hänen ryhmmässä täytyi olla jo sellaisia, jotka osasivat hommansa. Surma kysyi Kyyltä asiaa siksi, koska se oletti toisen tuntevan laumalaiset hiukan paremmin kuin se itse.

Kyy alkoi ajatella tarkkaan ja vastaasi pian mietitysti " Tähkä ja Ruusu. Vaikka volemmat ovatkin itseppäisiä niin he kaksi ovat kuitenkin melkein ainoat ei leikkisät laumalaiset." Hukkaa alkoi mietityttää enemmän ja tämä alkoi katsella Surman lävitse tyhjään tuijottavilla silmillä,kunnes tämä näki jonkin hyvin hauraan asian lähellään...

"Kangaskäärme.." ajatteli hukka mielessään ja väisti käärmettä rauhaqntahtoisesti.

Surma pohti saamiaan nimiä... Vai Ruusu ja Tähkä... Pitäisi miettiä asiaa. Surma upposi pohdintoihinsa, mutta palasi takaisin maanpinnalle, kun näki Kyyn liikahtavan. Vai käärme. Voisikohan sitä syödä? Surma oli jonkin matkan päästä, mutta nousi ja lähti katsomaan käärmettä tarkemmin. Narttu haisteli käärmettä, mikä sai sen luikertelemaan nopeasti kauemmas. Hauska otus. Se sai Surmalta jopa hännän heilautuksen. Surmalla ei ollut paljon kokemuksia käärmeistä tai muista matelijoista, sen takia se olikin utelias ottamaan niistä selvää.

Kyy havaitsi lisää käärmeitä ympärillään mutta ohitti ne nipin napin päästessään Surman luokse " Surma minä taidan..Mitä sinä teet,minne olet matkalla? "
Pian hukka lähti jolkottelemaan Surman perään ja näki tämän seuraavan Kyytä. " Voi ei" ajatteli Kyy mielessään ja alkoi nyt jopa kävellä huokauksen mukana " Kuin vahtisi pientä lasta" ajatteli jälleen uros itsekseen.

Surma kuuli kysymykset takanaan. "Seuraan ja tutkin näitä käärmeitä. En ole menossa minnekkään, kunhan seuraan näitä..." Surma mumisi, samalla kun se haisteli luikertelevia ja sihiseviä otuksia.
"Voiko näitä syödä?" Narttu kysyi kiinnostuneena. Surma kuuli takanaan huokauksen tapaisen ja kääntyi katsomaan Kyyhyn. "Sanoitko jotain?" Se kysyi samalla kun tutki käärmeitä joita oli tullut hiukan lisää. Muutama käärme näytti ei-niin-iloiselta. Pitäisiköhän varoitukset ottaa todesta?

Kyy katsahti eteensä ja sanoi " Hhm? ei en sanonut mitään..en sanoisi niinkään, jotkut ovat myrkyllisiä, jotkut eivät.Mutta älä missään nimessä vahingoita niitä!"
hukka yritti pysyä asian perässä epätoivoisesti samalla käärmeitä varoen.

Vesi lotisi, kynnet viilasivat kalliota ja useat horroksesta heränneet käärmeet sihisivät.

Vai osa oli myrkyllisiä... Eikä saanut missään nimessä vahingoittaa niitä. Kaikkea sitä.
"Tiedätkö sitten mitkä näistä ovat myrkyllisiä?" Surma kysyi, samalla kun se kuuli varoittavaa sihinää aivan läheltä. Surma päätti aivan omaksi parhaakseen väistää käärmettä. Hän oli aivan liian hyvä kuolemaan johonkin tuollaiseen.... matelijaan. Jos siis tuollainen mato voisi edes suden tappaa...
Käärmeitä oli runsaasti, mutta niitä ei voinut syödä... Mikä se sellainen diili oli?? Noista otuksista ei siis ollut mitään muuta kuin harmia. Surma liikkui hitusen käärmeistä poispäin, toisin kuin äsken se oli kulkenut lähes niiden perässä.

//tämä on sitten oikeasti fakta//

" Sen erottaa siitä että jos niiden silmässä on ohut viiru niin ne ovat myrkyllisiä,mutta! jos niiden pupillit ovat pyöreähköt niin ne ovat myrkyttömiä.
Isäni kertoi niin, hänen nimensä oli Iguaani. " Kyy hengästyi ja alkoi läähättämään, hän harvoin haukahtelee noin pitkää sinfoniaa kerrallaan.

Surma katsoi Kyytä epäuskoisesti.
Toinen taisi tietää näistä otuksista paljonkin... No olihan sudella käärmeen nimi, ei pitäisi olla mikään kamala yllätys. Lisäksi Kyy näytti olevan varsin puhelias, kun kyse oli käärmeistä...
"Taidat tietää noista aika paljonkin?" Surma sanoi itsestäänselvyyden ja katsahti erääseen käärmeeseen. Viirut... Surma astahti pari askelta kauemmas.

"Hmmm" hymjähti Kyy katsellessaan kärmettä silmiin. " Olin nuorena turhan innokas ja puhelias." Hukka katseli ylös ja nuuski ilmaa hetken kunnes katsahti pitkään ja hartaasti vakavan näköisenä Surmaa.

(( Potkaskaa ulos jos tungen väärään kohtaan :) ))

Sudenkorento oli vaaleaturkkinen naaras ja nyt se suuntasi katseensa lähellä touhuavaa kaksikkoa kohti.

'' Hei siellä! '' Huusi naaras kovaan ääneen mutta hieman varovasti, heti perään huikkasi '' Olen hyvissä aikeissa. ''
Seinäruusun sukuun, taino oikeastaan siskoksi luokiteltava naaras oli Seinäruusua hieman tummempi ja se seisoi rauhallisesti katsellen kaksikkoa, pian kumminkin naaraan valkeat tassut veivät sitä edemmäs pari metriä. Ilmahan oli leppoisa ja aurinko loi säteitä hukkien turkkeihin. Sudenkorento nosti hieman häntäänsä terhakkaasti ja piti korvansa edespäin suuntautuneina, se ei halunnut näyttää heikolta vaan määrätietoiselta ja vahvalta, mutta silti hyvätahtoiselta. Koska sitähän se oli.

Kyy katsoi taakseen ja huomasi tämän vaaleaturkkisen narttu hukan
ken oli nyt tulessa kaksikkoa kohti. Aluksi uros ei kiinnittänyt huomiota
siihen,mutta kun tämän edessä oli makoileva kerään kupsahtanut kyy-
käärme niin hän kauhistui ja karjaisi kovaan ääneen " VARO "

[[GAAH! Sori kestosta täälläkin... >___<''' ]]

"Vai turhan puhelias ja innokas..." Sitä oli vaikea kuvitella nykyisen olemuksen perusteella, mutta kait sitä susi muuttui olojen mukaiseksi. Omakohtaista kokemusta Surmalla oli tästä asiasta turhankin paljon.
Kolmas susi sai Surman huomion pois käärmeistä. Surma ei muistanut toista. " Kuka olet? " Se kysyi ja siirsi pistävän katseensa suoraan toiseen, mutta Kyyn karjaisu säikäytti jopa Surman. Narttu ponkaisi nopeasti kauemmas. Kuka olisi uskonut että toisesta lähtee tuollainen ääni.

'' Olen Sudenkorento. '' Esiteltiin itsensä.
Sudenkorennon silmäpari naulittiin käärmeeseen, samassa narttu kavahti pari askelta sivummas Kyyn huutaessa.

Sudenkorento silmäili nyt epäluuloisesti käärmettä, joka nosti päätänsä hiukkasen. '' Pelottava otus! '' Sudenkorent otti sivuaskelia sivummas, mutta silti enemmän kohti kaksikkoa.

// Anteeksi kesto ^^

Kyy vilautti hampaitaan ja katsoi raivoisasti Sudenkorentoa. Urosta epäilytti ja siksi tämä nosti rintaansa ja päänsätiukasti kohti toista näyttääkseen suuremmalta.Hän ei sanonut mitään..vain seisoi. Yhtäkkiä katse kääntyi kärmeeseen ja tämä hyppäsi ketterästi alas suoraan karvattoman olennon eteen.Olessaan tarpeeksi lähellä tämä ei enään katsonut käärmetä silmiin, näytti jopa siltä että hän olisi karttanut sitä. Massiivinen ja kiero katseeltaan tunnettu Kyy katsoi hetkeksi käärmeeseen ja vilautti kieltään muristen matalasti, pian käärme lyuikerteli sihisten tiehensä.

Uros huokaisi ja kääntyiSurman puoleen katsoen Sudenkorentoa epäillen edelleen.
"Olen Kyy..."

Surma vilkuili ympärilleen hieman, ettei olisi minkään käärmeen matkan tiellä. Sitten se kiinnitti katseensa jälleen vieraaseen. "Mitä teet täällä?" Se kyseli vieraalta. "Olet rikkonut lauman rajoja huomattavasti. Parasta löytyä jokin selitys... Tai muuten... saat tuntea virheesi nahassasi..." Surma uhosi. Se ei pitänyt siitä, että laumalaiset talsivat reviirillä miten mielivät. Eivät ne rajat tuolla muuten vain olleet.. Surma pörhisti hieman niskakarvojaan näyttääkseen suuremmalta. Nyt se tapitti vierasta ja odotti vastausta.

Sudenkorento vilkuili hieman varuillaan vielä tiehensä luikkivaa käärmettä.

Ja sittemmin vilkaisi Kyytä, ja sitten taas uhoavaa Surmaa. '' Älä nyt räyhää, olen liittymisaikeissa. '' Sudenkorento esitti tyynesti aikomuksensa.

// Oi, kuinka ihanan pitkä vastaus... //

Kyy katsoi Sudenkorentoa ja nosti päätään halveksuvasti vilauttaeen hampaitaan.
Tätä epäilytti toisen aikeet kunnes kuuli toisen olevan liittymisaikeissa.
Pian hukan rakenteesta tuli rento.Tämän häntä ja karvat laskivat hitaasti kunnes hän tuhahti ja katsoi kysyvästi Surmaa.Ikäänkuin " mitäs nyt tehdään?".

Käärmeiden sihinöitä kuului lähistöltä joka sai Kyyn rauhoittumaan.Moni käärme luikerteli hukkien ohitse ja lävitse alakautta.Empä tiedä mitetn muut siihen reakoisivat mutta Kyy ei piitannut.

Vieraan suden sanat ärsyttivät Surmaa, mutta kerran toinen oli liittymis aikeissa, nii se päätti yrittää rauhoittua. Se ei enää antanut hyökkääviä eleitä.. Nyt se oli vain jännittynyt ja tuijotti herkeämättä Sudenkorentoa. "Vai liittymässä. Miksi ottaisimme sinut laumaan?" Surma testasi mahdollista laumalaista ja vilkaisi Kyyhyn.

Surma yritti pitää naamansa peruslukemilla, vaikka hankalaa se oli, kun käärmeitä luikerteli joka puolella. Surma yritti ottaa oppia Kyyltä miten toimia, joka oli kuin ei mitään.


//Miten Sudenkorento liittyi laumaan? Pitäisikö Surman viedä vieras Vallan juttusille vai miten se liittyminen tapahtui? ;) //

// Voitaisiin vaikka tehdä sillain, että Surma saattaa Korentoa pienen matkan :) //

'' Olen kokenut laumasusi, enkä mikään nyhverö. '' Vastattiin ja heilautettiin häntää pari kertaa rennosti.
Sudenkorento siirsi katsettaan taas Kyyhyn, joka näytti hieman myös epäröivän.

Toivottavasti kaikki kääntyisi parhain päin, olisi ikävää aiheuttaa eripuraa jo nyt tulevien laumalaisten kanssa.

Kyy tuhahti murahtaen, hengitti syvään sisään ja rauhoittui Sudenkorennon suhteen.
Huomaamattaan murahdus oli riski käärmeiden ympäröimänä. Pian kuului pieni "Ngh!" ja niimpä sai tummaturkkinen pienen muiston erheistään kangaskäärmeen puremalla.

Takaisin asiaan..Kyy katsoi Sudenkorentoa silmiin hymyillen ja sanoi " Olen pahoillani äskeisestä.Olet vain hiukan vieras meille tuoksultasi..ei muuta "
Uros jopa heilautti häntäänsä näyttäen olevan harmiton sille tällä hetkellä.

// eeh... mulla tulee hirveän lyhyttä tekstiä..im sorry folks! //

[[Anteeksi kesto!]]

"Hyvä on..... Vaikutat tarpeeksi pätevältä. Valta päättäköön mitä tehdä sinun kanssasi." Surma sanoi ja kääntyi lähteäkseen. "Saatan sinut alfan luo." Se vilkaisi vielä kumpaankin suteen ja lähti kulkemaan varovasti käärmeiden seassa. Se oletti, että Sudenkorento tulisi perässä, kerran laumaan halusi. Kyylle se heilautti laiskasti häntäänsä hyvästiksi. Käärmeiden ohi päästyään se katosi pian puiden varjoon.

[[Jos päätettäisiin tämä, niin saataisiin vanhoja pelejä alta pois. ;) ]]