Lähempää tuttavuutta (loppu)

Oli kulunut muutamia viikkoja Nahkan saapumisesta. Viima ei ollut vielä ehtinyt tavata Nahkaa sen kummemmin omilta velvollisuuksiltaan. Rajarikkojia oli viime vuosia enemmän, sillä ilmeisesti laakso oli vetänyt puoleensa laumattomia runsaammin. Aika oli kulunut saalistaessa riistaa sekä hätyytellessä tunkeilijoita reviiriltä. Viima vihasi näitä laumattomia, tulivat heidän alueelleen aikomuksinaan vain viedä ravintoa, josta muutenkin piti kynsin ja hampain taistella Ovelan lauman kanssa.

Punertava lehti tipahti mustalle, hieman takkuuntuneelle turkille. Pesäluolilla oli yllättävän rauhallista. Nuori Loska loikoili maassa ja haukotteli raukeasti. Viima kulki hitaasti Loskaa kohti. Nuori uros kellähti heti selälleen, ei siksi että olisi alfan nähdessään alistunut pelokkaasti, vaan siksi, että oli innoissaan innoissaan Viiman näkemisestä. Naaras kävikin näykkäämässä Loskaa poskesta. Loska ulvahti onnesta ja alkoi vääntelehtimään maassa. Viima ei jaksanut nuorta sen enempiä noteerata, sillä reviirien rajakierros oli vienyt voimia alfalta. Naaras etsi mukavan sammaleisen kohdan, johon kävi lepäämään ja laski päänsä etutassujensa päälle.

Nahka oli hetki sitten noussut omasta "yksityis" luolastaan. Se oli tehnyt päätöksen päivää aikaisemmin. Se aikoi lyöttäytyä lauman seuraan ja sen "täysiveriseksi" jäseneksi nyt, kun se oli seurannut sen elämää ja toimenpiteitä jonkin aikaa. Vaimeat, suhahtavat äänet ilmaisivat Nahkan askelista, jotka olivat erittäin varmat ja tasavälein tulevat. Nahkan askeleet kuitenkin saivat hieman muokkautuvan askelsävyn, kun tultiin lähemmäksi pääpesäluolia. Se kuitenkin kohottautui ja jatkoi varmana matkaansa. Tai ainakin se sille näytti. Sen sisällä kupli pelko, joka yritti kohota yhä ylemmäksi. Se oli silti lukittu uroksen sisään suureen kuoreen joka ei auennut.

Jonkin ajan kuluttua oli Nahka pääpesäluoilla ja samalla se huomasi Viiman hajun ja katsahti siihen suuntaan. Se lähti astelemaan Viimaa kohden, jonka oli huomannut sammaleilla. Silti se hidasti vauhtia huomatessaan Loskan. Se ei ollut varma uskaltautuisiko kulkea pidemmälle, mutta asteli silti. "Viima! Johtajatar, tai jotain. Miksi sinua saikaan kutsua?" Nahka sanoi ja loppu oli hieman pingottunut ja pelokas äänensävy, jossa sekoittui epävarmuus ja pelko. Silti Nahka jatkoi matkaansa vilkaisten varmasti Loskan suuntaan. "Viima, jos olen oikein ymmärtänyt itseäni, luulen olevani kykeneväinen liittymään laumaelämään kunnolla. Vaikka se olisikin hankalaa aluksi, lupaan yrittää. Kaikki on vain uutta." Lyhyesti sanottuna Nahka tahtoi saada sanat nopeasti ulos jotta pääsisi myös mahdollisimman nopeasti pois. Mistä sitä tietää, oliko se tehnyt virheen tullessaan Viiman luo vai olisiko tämän pitänyt tulla sen luo.

Alfa raotti silmiään. Kapenevat viirut avautuivat ja kelmeänkirkkat silmät loistivat keltaisuuttaan syysauringossa. Rentoutunut Viima tunsi olonsa yhä mukavemmaksi. Tämä oli ihanan rattoisa päivä. Kohta alfa kuitenkin nosti päänsä ylös. Korvat nousivat pystyyn uteliaana, sillä Nahka oli saapunut lähietäisyydelle. Viima lipoi huuliaan, viestittäen että uudella tulokkaalla ei olisi mitään hermoiltavaa alfan seurassa. Jostain kumman syystä Viima oli mieltynyt Nahkaan ensi tapaamisella. Sille muistuikin heti mieleen, miten ne olivat miltei heti tanssahdelleet leikin pyörteissä. Hymyntapainen virne nousi naaraan kuonolle ja se katseli avoimin mielin Nahkaa, jolla oli jotain kerrottavaa.

"Kutsu minua vain Viimaksi." Viima sanoi urokselle ja katsahti Loskaan, jota Nahka selkeästi hieman epäröi. Loska ei sen kummemmin välittänyt toisesta uroksesta, vaan järsi maasta löytynyttä puunjuurta ja murahteli itsekseen. Alfa loi taas katseen Nahkaan. Pää kallistui hieman vasempaan, kun Viima kuunteli, mitä toisella oli sydämellään. "No sehän on mukava kuulla, sittenhän voisin ottaa sinut mukaan joskus rajapartioon vahvistamaan reviirien rajoja tai saalistukseen, mikäli vain tahdot lähteä mukaani." Alfa haukotteli pienesti. Raukeus oli vallannut mielentilan saman tien, kun naaras oli päässyt lepäämään aloilleen. Viima nautti olostaan lepuuttaa koipiaan syysauringon loisteessa. Ja mikäpä sen parempaa, kun Nahka oli liittynyt seuraan, uros, josta Viima piti.

Nahka katsoi yhä epävarmana tuota sutta, Loskaa, joka aloitti puun juuren järsimisen. Nahka pelkäsi suuresti jotain tapahtuvan jälleen, mutta lauma oli alkanut voittaa sen luottamuksen. Se kääntyi katsomaan Viimaa tämän puhuessa jälleen. "Minäkö vahvistamaan reviiriä? Tai saalistamaan?" Nahka kysyi epävarman yllättyneenä. Saalistamaan se ei ollut ikinä, ei koskaan saanut lähteä entisessä laumassaan ja saanut siis hädin tuskin syödäkseen. Silti se oli saalistanut pien riistaa yksikseen tai äitinsä kanssa. "Se olisi vallan mainio asia! Tosin, en osaa varmaankaan saalistaa kunnolla." Viimaan uroksen luottamus ilmeni selvästi, mutta sen luottamus oli hajanainen. Jos Viima tekisi jotain yllättävää ja pelottavaa uroksen mielestä, kasvaisi pelko Viimaan ja siten koko tämän laumaa kohden suunnattoman nopeasti. Se, miksi Nahka luotti Viimaan, oli jotenkin mysteeri sille itselleenkin. Viima tuntui luottavan Nahkaan, huokuvan erinlaista elinvoimaa, kuin entisessä laumassa-

Alfa hymähteli Nahkan epäröinnille ja toisaalta niin säteilevälle olemukselle, kun se mainitsi ehdotuksen saalistuksesta tai rajapartiosta. Samalla, kun Viima oli maininnut reviirinvahvistuksesta, Loska ponkaisi pystyyn innostuneena. Naaras yritti toppuutella innokasta nuorta sutta, joka oli aina yhtä energinen ja innokas lähtemään pitkille rajapartiovaelluksille. Viima kuitenkin nääntyi Nahkan puoleen lempeästi. "Näin syksyllä ei kyllä ole hirveästi suurta riistaa, mutta voisimmehan toki lähteä katsomaan, josko löytyisi edes peuroja tai kauriita. Loska nimittäin ei osaa myöskään kunnolla saalistaa ja tarvitsisi siis petraamista." Viima virkkoi. Loska kumartui hieman ja näytti vieläkin innokkaammalta. "Nytkö siis pääsen harjoittelemaan suuremman riistan saalistusta?! Ihanko totta!!? Mennään jo!" Loska touhotti ympäriinsä.

Viima oli Loskalle luvannut vielä sopivan ajan tullen opettaa nuorta suuremman riistan saalistuksessa. Nyt olisi oiva hetki alkaa opastamaan, kun Nahkakin tarvitsisi ohjausta samassa. Alfa nousi istumaan ja katsahti Nahkaa rennosti, se yritti viestittää urokselle, ettei tällä olisi mitään pelkäämistä varsinkaan Viiman seurassa ja ettei Loskasta kannattanut ottaa paineita.

Nahkan sisukset täyttyivät kuplivasta odotuksen tunteesta. Mitähän tästäkin nyt tulisi? Nahka kääntyi katsomaan Loskaa seuraten sen liikkeitä hyvin tarkasti. Se tunsi olonsa turvatuksi Viiman seurassa, mutta se päätti tarkistaa erään asia. Se yritti joillakin eleillä näyttää Viimalle, että halusi vain tarkistaa jotain. Se ei ollut varma onnistuisiko. Katseensa Loskaan siirtäen se aseli muutaman askeleen lähemmäksi, laski päätään ja odotti jotain tapahtuvan. Jos Loska muuttuisi uhkaavaksi, saattaisi uros pelästyä ja niin sanotusti piiloutua Viiman toiselle puolelle. Mutta jos uhkaavia eleitä ei ilmenisi Nahka kääntyisi ja palaisi Viiman luo. "Minkälaista eläintä, öö... Riistaa te yleensä saalistatte tai metsästätte? Itse olen saalistanut muutaman jäniksen ja peltohiiriä." Se uteli sitten Viimalta laskien päätään ja hieman korviaankin. Se olisi nyt varma voivansa luottaa Loskaan yms. jos Viima oli läsnä.

Suurin muutos, mitä Nahkassa oli tapahtunut lyhyessä ajassa oli se, ettei se pelännyt jokaista tassunnostoa, kuten ennen. Nyt sen katse oli pidemmälle suuntautunut ja luottavainen. Silti sen vieraan varaisuus ei ollut kohdallaan, sillä se pelkäsi kaikkea vierasta ja uutta, mikä oli pelottavaa.

¤Onko Viiman uroskiintiö täynnä? Meinasin jos uusi uros hahmo tulisi Viiman laumaan.¤

((Tällä hetkellä ei ole minkäänlaista rajoituksia/kiintiöitä Viiman laumaan, eli saa laittaa sekä uroksia, että naaraita. :3))

Loska ei jaksanut jostain kumman syystä kiinnittää arkaan Nahkaan huomiota, vaan telmi puunjuurakkonsa kanssa, kuin se olisi mikäkin suuri saalis. Välillä nuorukainen poukki paikallaan ja kohta se jo murisi ja loikki "saaliinsa" ympärillä tehden äkkinäisiä syöksyjä.

Alfanaaras katsoi nuorukaisen touhuja sivusilmällä ja lispui taas päivittelemään sitä, miten olikaan joutunut nuoren hupsun suden palvonnankohteeksi. Viima kuitenkin kääntyi pikapuoliin Nahkan mielekkääseen seuraan. "Se riippuu täysin siitä, mitä on saatavilla. Jos on isompaan riistaan mahdollisuus, niin tietenkin otamme sen. Ajatellen toki muitakin laumalaisiamme.", naaras selvensi Nahkalle. Aina kannatti ottaa se riski, jos lähistölle oli eksynyt peura, niin ainakin yrittää saalistaa sitä. Vaikka peura olisikin terve ja hyvässä kunnossa, eivät sudet siinä mitään menettäisi yrittäessään kaataa tuota riistaeläintä.

¤Anteeksi kovasti tämä kesto! En edes muistanut että minulla oli täällä rooli... Nyt laitoin muistutuksen tänne, että muistan ensikerralla =) Mutta onko mahdollista tuoda Viiman laumaan tiineenä olevaa narttua esim.?¤

Nahka kallisti hieman päätään kuunnellessaan Viimaa. Uros oli jo pidemmän aikaa miettinyt miltä oikea saalistaminen tuntuisi ja nyt sillä olisi tilaisuus siihen. Mutta reviirinmerkkaaminen tai edes rajojen vahvistaminen tuntui uroksesta jotenkin vain niin kummalliselle ajatukselle. Sen entisessä laumassa rajat olivat aina häälyviä ja ne saattoivat jopa levahdella sinne tänne. Loskan murina kiinnitti Nahkan huomion samalla hetkellä ja se käänsi katseensa hieman säikähtäen kohti Loskaa. Hetken Loskan touhuja seuratessaan valtasi yhtäkkiä Nahkan mielen täydellinen leikkimisen halu. Se muisti miltä oli tuntunut leikkiä Viiman kanssa ja nyt sen teki mieli jälleen leikkiä, vaikka nyt Loskan tai Viiman kanssa. Se ei kuitenkaan haastanut kumpaakaan leikkiin, koska ei tiennyt mitä omegan paikalla saisi tehdä.

"Viima, milloin voisimme lähteä saalistamaan? Tai sitä reviiriä vahvistamaan?" Nahka kysyi jonkin ajan päästä Viiman puoleen kääntyen ja näyttäen innostustaan joka kolkalta; Jaloistaan, päästään, hännästään ja muutenkin ruumiiltaan. Kaikki oli Nahkalle uutta ja jännittävää, vielä kaiken lisäksi Nahkan lempeä, pentumainen ja omanlainen innostus pääsi Viiman ja nyt myös Loskan seurassa esiin. Mikä kunnia se olisikaan, jos Nahka todella pääsisi reviirejä vahvistamaan. Niin Nahka sen oletti ja toden totta se oli kunnia Omegan asemassa olevalle hukkaselle.

((Hopsan, etpä ole ainoa, joka unohti olevansa tässä roolaamassa x'D Eli itseltäkin unohtui :''D))

Viima katseli Nahkaa lauhkeasti. Ehkä heti ensimmäisenä ei kannattaisi lähteä millekään suurelle saalistusretkelle. Rajapartio voisi olla hyvä lähtökohta ja vaikka partioinnin yhteydessä katsoa pientä saalistusta ihan senkin takia, että näkisi miten Loska ja Nahka pärjäisivät. "Jos lähdetään ensiksi vahvistamaan reviirin rajoja eli rajapartioon", Viima virkkoi ja seurasi sivusilmällä Loskan touhuja. Heti, kun Viima oli maininnut 'rajapartio', Loska ponkaisi pystyyn valppaana. Se hölkytteli vakaasti Viiman ja Nahkan luo ja istui arvokkaasti Nahkan viereen. "Minä olen jo vanha konkari rajapartiossa. Olen käynyt lukuisilla reissuilla vahvistamassa reviiriä", Loska töksäytti hitusen ylpeänä.

Viima ei voinut, kuin tyrskähdellä huvittuneena nuoren uroksen letkautukselle. Olihan Loska ollut tiiviimmin rajapartiossa mukana, mutta ei nuorukainen silti mikään konkari ollut. Viima katsoi lempeästi Nahkaa. "Loska nyt on vain tuollainen höntti, ei kannata ottaa hänen puheitaan aivan todesta.", alfa korjasi Loskan höpinöitä. Nuori Loska laski päätään alas ja tuhahteli hieman harmissaan. Hän tulisi aina olemaan pelkkä penikka varttuneiden susien silmissä, vaikka ne olisivatkin vieraampia. Mutta spontaani nuorukainen ei jäänyt pitkäksi aikaa harmittelemaan alfan korjausta, vaan loikahti jälleen pystyyn ja alkoi innokkaasti liehumaan koko olemuksellaan Nahkan ympärillä.

"Öh... Okei." Nahka sanoi perääntyen hieman Loskan tullessa häseltämään vierelle. Nahka epäröi hieman Loskan touhuja, mutta luotti silti Viimaan siten, että toinen pitäisi huolen siitä ettei Loska aiheuttaisi sille mitään kohtausta. Huokaisten Nahka palasi perääntyneensä askeleet. "En uskonutkaan..." Nahka sanoi hiljaisesti katsahtaen Loskaa ja sitten maahan. Hieman korviaan takakenoon laittaen tuo näytti alistuneita eleitä, samalla siitä huomasi sen pelkäävän.

¤Anteeksi lyhyydestä¤

Viima huomasi uroksen vetäytyvän arkana Loskan tohinoista. Tuo pöljä nuorukainen ei todellakaan tiennyt, missä toisten rajat kulkivat. Alfa murahti painostavasti nuorelle urokselle. Loska pysähtyi aloilleen ja veti selkänsä kyyryyn. Häntä putosi oitis jalkojen väliin ja korvat luimuun. Se katsoi anteeksi anelevasti aflaansa ja hännän pää heilahteli hitusen melkein maata hipoen. Viima tyytyi tuijottamaan ja väläyttämään hampaitaan ikenien kera viestittäen Loskalle, että hullumainen tohina saisi nyt riittää. "Anteeksi, Loska on vielä niin nuori eikä tiedä milloin pitää lopettaa", mustaturkki vielä selvitti pelästyneelle urokselle alamaisensa käytöstä. Viima oli vetänyt ikenet ja hampaat piiloon saman tien, kun oli kääntynyt Nahkan puoleen.

Nahka säpsähti vielä enemmän Viiman liikkeitä ja painautui itse vielä alemmaksi, kuin Loska häntä aivan takajalkojen välissä se luimisti korvansa ja katsoi pelokkaasti Viiman toiselle puolelle. Sen ajatukset olivat sekavia ja pelokkaita, mutta Viiman kääntyessä Nahkan puoleen olematta enää uhkaava, uroksen korvat kohosivat hitaasti. Sen kyyry asentokin kohosi vähitellen, mutta sen häntä pysyi tiiviisti alaspäin suunnattuna eikä uros uskaltanut puhua mitään. Se käänsi katsettaan sivuun ja Viimaan takaisin. Loppujen lopuksi Nahka ymmärsi Viiman "raivostuneen", kuten Nahka sen näki, Loskalle, joka oli epähuomiossa ollut liian vilkas. Nahka oli ymmärtänyt Viiman eleet väärin menneisyytensä takia ja piti Viimaa nyt hieman epäluotettavana. Silti se uskalsi luottaa siihen, ettei toinen ainakaan sen kimppuun kävisi. Varuillaan, jalat harallaan ja häntä aivan tikkusuorana ja jäykkänä jalkojen välissä se oli valmis pakemaan.

"Tuota... Selvä." Uros empi selvästi sanojaan ja niistä kuulsi se sama pelko, mikä oli ollut esillä Viiman ja sen ensitapaamisella. Se sentään uskaltautui puhumaan Viimalle tämän "hyökkäyksen" jälkeen, mutta yleisesti se johtui uuden "hyökkäyksen" pelosta. Entinen lauma oli jättänyt selvät, pelottavat traumat tälle nuorukaiselle, mikä oli erittäin harmillista. Siitä olisi voinut tulla vaikka mitä muuta, kuin se, mitä se nyt oli.

Alfa katseli pää kallellaan Nahkaa. Se ei selvästikään oikein ymmärtänyt uroksen arkaa käytöstä, sillä Viimahan oli vain Loskalle ärähtänyt. Mustaturkki asteli lähemmäs Nahkaa ja tuuppasi hellästi kuonollaan uroksen poskea merkiksi siitä, ettei toisella olisi hätää ja ettei tämä ollut tehnyt mitään väärää. Näin Viima yritti valaa rohkaisua arkaan urokseen. "Olisitko valmis lähtemään kanssani rajapartioon. Voisin opastaa sinua laumamme tavoille," Viima kysyi ja lipaisi huultaan samalla. Alfa tahtoisi kovasti vahvistaa Nahkan itseluottamusta, sillä Viima näki kuitenkin uroksessa potentiaalisen suden.

((Siitä tulevasta pelistä, jossa Haukka tulisi ehdottamaan Viimalle laumattomien ja Viiman lauman yhteistyötä, niin tulisiko Nahka samaan rajapartioon Tuulin kanssa?))

"Tietenkin olen!" Nahka haukahti iloisesti ja ohimennen huiskautti häntäänsä niin isolti sivulle innosta, että miltei hipaisi Loskaa. Hieman siitä värätäen Nahka siirtyi sivummalle, muttei kauemmaksi Viimasta. "Voisimme lähteä vaikka heti!" Nahka oli todellakin innoissaan. Se ei ollut ennen kokenut mitään rajapartiota muistuttavaa ja tämä oli innostavaa ja jännittävää Nahkasta. Se halusi ilomielin päästä kokemaan jotain jännittävää ja tämä oli jännitävää.

Nahka oli siinä sivussa unohtanut pelkonsa ja innostus paistoi sen jokaisesta eleestä. Korvat ylhäällä, ilme valppaana ja häntä huiskien se tanssahteli vähän väliä ympäriinsä. Loskaa se ei enää huomioinut lähes ollenkaa, varoi vain osumasta tähän.

¤Sopiihan se. Ja hienon ulkoasun olet värkännyt sivuille. Pitäisi lukea vielä tekstit niin hyvä tulee¤

Viima hymähti tyytyväisenä. Tyytyväisyys johtui siitä, että se sai Nahkan olemuksen loistamaan. Suorastaan paistamaan kilpaa auringon kanssa. Tästä alfa oli erityisen iloinen. Tuo äskeinen pelokas ja arka susi oli muuttunut täysin erilaiseksi. Iloiseksi ja avoimeksi. Loskastakaan se ei enää näyttänyt välittävän. Varmuudeksi Viima toki jätti tuon ylienergisen ja keskenkasvuisen hukan tältä reissulta, johon Nahka tulisi mukaan. Olisi liian raskasta, jos koko ajan joutuisi tuota poukkivaa penikkaa paimentamaan Nahka-paran ravatessa karkuun.
"Hienoa, lähdetään huomenaamusti heti hyvin levätyn yön jälkeen", Viima totesi ja haukotteli kita ammollaan.

Nahkan silmät suorastaan paloivat innosta. Kukapa ei olisi palanut innosta, jos olisi saanut tietää pääsevänsä ystävänsä kanssa partioimaan jotain? Nahka oli tyystin unohtanut Loskan ja loikki itse puolelta toiselle, osaamatta pitää itseään kurissa. Se pettyi hieman, kun ei samoin tein lähdetty partioon ja laski häntäänsä hieman. Mutta Viiman sanoessa, että heti huomenissa ponkaisi häntä jälleen innokkaasti ylemmäksi. "Sopii mainiosti! Menenkin samoin tein..." Nahka vaikeni. Se oli innoissaan muttei nyt näyttänyt muuta kuin hämilliselle. Se katsahti Viimaa. "Missä minä voin nukkua. Olen viettänyt yöni muualla, kuin pääpesäluolilla." Nahka kysyi yhtä hämillisenä, kuin ilmeensäkin.