Jälleennäkemisen iloa. ( Kutsupeli Dino kera Tulisilmän ^^ )

Tulisilmä samaan aikaan pettyi ja ilahtui Heinän aiheuttamasta keskeytyksestä. Uros kääntyi takaisin hieman ärsyyntyneenä toisen komentelusta.
"No mitä minun sitten muka pitäisi tehdä?" Tuli murahti. Tottahan se piti Heinästä, mutta silti moinen pompottelu alkoi pännimään yhtä jos toistakin, etenkin kun susi oli tottunut itsenäisyyteen ja oman itsensä herrana olemiseen. Sisimmässään Tulisilmä kuitenkin ymmärsi naaraan huolen pentujen ja itsensäkin puolesta, mutta tummaturkin ylpeys ei sen myöntämiseen riittänyt. Niinpä uros tyytyi vastausta odotellessa mulkoilemaan takaisin Heinään.

'' No ei mitään, lähde jo kalppimaan siitä ylpeytesi kanssa. '' Naaras turhautui aavistuksen ja sen kuulsi äänensävystä, ruskoturkki istuutui alas ja siirsi katseensa vihertävään kuuseen joka oli pelottavan massiivinen ja korkea. Tummanruskeat korvat painetaan luimuun nopeasti kun odotetaan että uros lähtee matkoihinsa, tosin toivottavasti Tulisilmä ei ottaisi Heinän käytöstä itseensä liikaa. Naaras ei oikeasti tarkoittanut mitään pahaa, mutta sitä ärsytti kun uroksen piti olla niin täynnä itseään.

Tulisilmän sisällä kuohahti Heinän sanojen myötä jälleen kerran kiukku, mutta tällä kertaa se oli samanlaista raivopäistä sulaa hulluutta kuin raivokohtaustenkin aikana. Uros luimisti korvansa tiukasti niskaansa vasten ja murisi hiljaa ja matalalta, juuri kuultavasti.
"Sinun sijassasi en välttämättä sanoisi tuollaisia, pentujen yksin kasvattaminen ei ole kovin mukavaa puuhaa, joten kannattaisi pysyä hyvissä väleissä niiden isän kanssa," Tuli lausui kylmästi, vaikka tiesikin sisällään ettei sen omatunto sallisi tehdä moista. Siitä huolimatta sen teki mieli ärsyttää Heinää niin paljon kuin vain pystyisi, hieman pelotellakin. Uroksen luonteen toinen, pahempi puolisko nosti päätään paineen alaisena. Tulisilmä käänsi tahallisen suurieleisesti jälleen selkänsä Heinälle ja lähti suorastaan piinaavan hitaasti astelemaan poispäin, kiukku sisällään kuohuen.

'' Minä sanon mitä haluan, Tulisilmä! Olen itse kasvanut vaikeissa olosuhteissa ja silti olen luonteenpiirteiltäni suhteellisen hyväluontoinen mielestäni! '' Heinä murahti jälkeenpäin sanojensa ja luimisti tummanruskeat korvansa tiukemmin niskavillojensa sekaan, siirsi katseensa Tulisilmän häntään. '' Ja minä pystyn mihin vain haluan, jos tahdon! '' Heinä tuikkasi perään ja ärtyneesti mutta samalla hermostuneesti lipoi huuliaan hitaasti, mutta lopettaisi jos Tulisilmä suuntaisi katsettaan narttua kohti. Heinä uskoi Tulisilmän tulkinneen väärin Heinän sanoman, se ei tarkoittanut että Tulisilmän olisi pitänyt lähteä ikiajoiksi.

Tulisilmä ärähti nyt jo täydellisen turhautuneena ja kääntyi takaisin Heinän puoleen.
"Luonteenpiirteisiltäsi suhteellisen hyvä?" uros toisti mahdollisimman halveksuvalla äänensävyllä. Ei, ei se kertakaikkiaan pystyisi pahimmassakaan raivossaan käymään nartun kimppuun, mutta uroksen luonto pakoitti sen tekemään edes jotain, vaikka sitten vain sanailemaan.
"Toisten nenille hyppivä, omahyväinen ja muita ajattelematon narttu sinä olet! En ihmettelisi itsekään jos tuollaisen kohtelun saatuani lähtisin ja jättäisin sinut kuin nallin kalliolle. Etkö lainkaan ajattele pentujasi?" Tuli tiesi olevansa epäreilu, ei senkään Heinään kohdistuva käytös ollut missään nimessä mallikelpoista, mutta sanat hyppelivät uroksen suusta pyytelemättä ja meitintäaikaa antamatta.

// Kaksikollahan menee nyt kovaa. 8D //

'' Minä en aijo pitää sinua ja sinun suurta egoasi kuin kukkaa kämmenelläni! '' Naaras räyhähti, adrenaliinivirtaus kohisi sen suonissa. Heinällä ei ollut onneki tapana hyökkäillä, toisin kuin sen veljellä Hiekalla. Heinä vilautti hammasrivistöään Tulisilmälle ikeniään myöten ja murahti, nuolaisi hieman hermostuneena hampaitaan ennenkuin laski ylähuulensa takaisin. '' Minun ei tarvi sietää sinun haukkumisia ja pomottelua! '' Naaras suorastaan loukkaantui toisen sanoista, ja paljon. Eihän se ollut mikään unelma puolisona, mutta Heinä itse ei voinut sille mitään että oli kärsinyt vaikeasta pentu-iästä ja että oli saanut huonommat tavat omakseen. Naaras käänsi selkänsä Tulisilmälle, vuoriston kivillä askelsi ylemmäs ja sopivan välimatkan Tulisilmään saatuaan jäi pienemmän kivirykelmän viereen istumaan. Heinän teki mieli itkeä, mutta ei halunnut siltikään. Itkeminen sai nartun näyttämään heikoltal, niin tietysti. Ainahan pitäisi olla vahva ja itsepäinen, Heinä ei suorastaan jaksanut. Sillä oli murheita jo nyt pennuistaan ja nyt vielä Tulisilmän, sen oman puolison, haukkumiset. Parin minuutin kuluttua valui sudenkyyneliä karvaisille poskille, toki ne hävisivät miltein heti karvan sekaan.

Tulisilmä kiukustui aina vain enemmän Heinän kääntäessä sille selkänsä mutta tyytyi vain virnuilemaan ivallisesti.
"Näkemiin siis narttuseni. Älä unohda mitä sanoin," uros sanoi juuri kuultavasti ja lähti sitten askeltamaan ulkoisesti tyynenä mutta sisimmässään kiehuen poispäin. Se ei todellakaan haluaisi nähdä Heinää aivan vähään aikaan äskeisten solvauksien jälkeen. Tottakai se tiesi itsekin omaavansa hieman turhan ison egon, mutta ei silti halunnut muiden huomauttelevan siitä sille. Tuli lisäsi vauhtia. Uros halusi nopeasti ja kauas. Päästyään pois Heinän oletetusta näköpiiristä se vaihtoi reippaan kävelynsä vauhdikkaaksi, maata tasaisesti rummuttavaksi juoksuksi. Nyt se todella tarvitsisi lisäaikaa päänsä selvittämiseen.

// Tämä tässä? Laitatkos tuonne yleisten asioiden puolelle ilmoituksen pennuista? Voit vaikka itse päättää sukupuolet ja näin edespäin. Nimet voidaan varmaan antaa pelaajien päätettäväksi, vai kuinka? //

(( Ajattelin että pidämme pennut itse? Jos vaikka syntyisi neljä pentua, yksi kuolisi ja vaikka yhden ottaisit sinä? Ajattelin itse ottaa kaksi, tytön ja pojun. ))

Heinä murahti jälkeenpäin ja lähti poispäin, jonnekin kauvas Tulisilmästä. Se ei haluaisi nähdä tulta enään, ainakaan aikoihin. Toisen haukkuminen ja huomauttelu oli saanut Heinän vihaiseksi ja surulliseksi, Nartun mielestä uroksella ei ollut varaa vähätellä pentujensa kantajaa. Heinä lähti reippaaseen laukkaan läpi maiseman.

// Lyhyt... Ja kai tämä on tässä. //