Veden liplatusta (( Kutsupeli: Trisha ja Koko ))

Päivä oli kauneimmillaan ja aurinko oli korkealla. Vihdoinkin milten kaikki lumi oli sulanut, mutta vain siellätäällä maleksi vielä muutamisen pientä kasaa. Järven jää oli alkanut sulaa, joten veden ääni kuului suloisena liplatuksena.


Mustaturkkinen naaras käyskenteli Järven rannalla ja ihaili kaunista maisemaa. Juuri hetki sitten Vesi narttu oli saanut syödäkseen kaksi makoisaa myyrää, joten nälkä ei kurninut enään Veden tyhjässä vatsassa. Sirolla naaraalla oli hieman kuuma helteessä, joten solakka naaras siirtyi hetken kuluttua puun varjoon hieman läähättäen. Viimeyönä se oli valvonut aikalailla, sillä sen kololle oli tullut outo uros rähinöimään. Siksi Vesi oli aika lailla väsynyt, mutta tomerana kuten aina. Naaras ei antanut toistem huomata väsymystään, sillä se ei halunnut koitua kenenkään vavaksi. Vaatimaton neito oli luonteeltaa, sitä ei sopinut kiistää.

(( Eli Trisha kera Kokon tänne ))

Koko ei yleensä liikkunut minnekään ilman Katalaa. Se tunsi olonsa melkeinpä ilkiöksi erkaannuttuaan näin kauaksi lauman rajoilta etsimään ruokaa. Vaan kukapa sitä nyt heti takaisin kaipaisi. Aivan yhtä hyvin se voisi jatkaa, kun oli tännekin asti vaellellut.

Siellä täällä hohtelevat lumikasat saivat kookkaan uroksen välillä leikkisäksi. Se loikki lumikokkareiden kimppuun ja levitteli riehuen lunta sinne tänne. Kun sen tuli kuuma, se kieriskeli kinoksessa ja jatkoi sitten matkaa. Järvi kimalteli kauempana ja jano ajoi kookasta, melkein valkoista urosta lähemmäksi. Se oli jo melkein rannalla, kun sen kirsuun kantautui outo tuoksu.

Toinen susi. Mutta ei se laumaan ainakaan kuulunut, nämä maat kun olivat puolueettomia. Koko ei kuitenkaan halunnut vaikuttaa uhkaavalta, joten se kyyristyi vähäsen ja alkoi pälyillä ympärilleen. Suuresta koostaan huolimatta uros ei ikimaailmassa halunnut satuttaa ketään. Laumaansa se kyllä puolusti ja tarvittaessa itseäänkin, mutta tällaisessa tilanteessa se kipittelisi mieluiten karkuun.

Vesi kuuli ääniä ja kääntyi heti ympäri. Sen mustat karvat olivat pystyssä ja se katsoi varautuneesti ympärilleen. Naaraan katse osui pian valkoiseen suteen. Tuoksun perusteella toinen oli uris, ja kuuluisi luultavasti johonkin laumaan.

" Kukas sinä olet ? " Vesi kysyi ja katsoi iloisella katseella vierasta sutta. Toinen oli hyvin kookas, joten toivottavasti se ei olisi hirvittävän agressiivinen. Silti naaras ei halunnut tuomita toista joten se heilautti mustaa häntäänsä ja tapitti toista kysyvällä katseella. Narttu piti muiden susien seurasta, mutta viihtyi myös yksin. Se oli entisessä laumassaan tottunut kulkemaan kahden suden, Naalin ja Ruusun, kanssa, mutta lähdettyään se oli tottunut yksinoleiluun. Osasihan neito metsästää ja tehdä koloja hätävaroiksi. Mutta olisihan se mukavaa liittyä johonkin laumaan.