Sudenkorento astuu varjostaan esiin. - jäässä-

Korento oli päivä sitten tavannut Vallan yöllisessä rajavahdissa, kaksikko oli jutellut niitä näitä kaalinpäitä ja hyvä tuuli oli vallinnut kokoajan.

Nyt Korento oli päättänyt tutustua myös muihin laumalaisiin paremmin, se oli kerännyt ajatuksiaan ja tutkinut reviiriä enimmäkseen ja nyt halusi sosiaalistua enemmän. Se halusi seuraa.

Ruusu oli menossa välleen rajoille päin varmistaakseen ettei Aarnimetsän lauman alueelle tulisi ketään kutsumatonta. Narttu tekitätä auttaakseen laumaansa.
Ruusu jolkotti pirteästi vaikka ikää hieman olikin enemmän, mutta narttu oli vielä hyvässä kunossa eikä vanhuus painanut sitä ollenkaan.
Ruusu oli tarkkaillut hiljaa syrjästä lauman elämää ja oli tyyty väinen lauma valintaansa, narttu piti lauman ilma piiristä ja sen alfasta.

//vähän lyhyt :( //

Korento oli uppoutunut ajatuksiinsa kunnes kuulsi kepeät askeleet. Toinen voisi olla joko vanhempi taikka nuorempi, ei sen ollut väliä. Mutta vanhempi susi saisi enemmän kunnioitusta kuin parivuotias nuorikko.

'' Hei , sinä siellä! '' Huikkasi iloisen haukahduksen kera Korento päästyään kuuloetäisyydelle, sen häntä heilahteli rennosti tervehtien. Narttu jolkotti toista kohti, sekin oli mitä parhaimmassa kunnossa ja sen askel oli vielä vaivattoman kevyt.

Ruusu kuuli iloisen tervehdyksen, narttu kääntyi äänen suuntaan ja tervehti iloisesti häntää heilauttaen. "Hei, kukas sinä olet?" Ruusu kysyi ystävällisesti, se oli kaivannutkin jo seuraa ja viimein sitä oli se saanutkin.
Narttu huomasi heti että kyseessä oli hieman vanhempaa ikää oleva narttu, tosin Ruusun ikä hipoi jo kuudetta ikä vuotta niin toinen vaikuttu järin nuorelta Ruusun mielestä. Ruusu odotti että toinen tuli lähemmäs ottaen vain muutaman askeleen toista kohti.

'' Olen Sudenkorento, entä sinä? '' Narttu askelsi toisen eteen istumaan, katse oli tyyni ja ystävällinen mutta korvien taaksepäin kääntyminen kieli hieman epävarmuudesta ja dominoimisesta.

'' Oletko kenties ollut kauankin laumassa? '' esitti Korento kysymyksen ja vilkaisi sitten maisemaa rennosti.

"Minä olen Ruusu, hauska tutstua" Ruusu sanoi ystävällisesti ja istahti rennosti alas kuivalle maalle. Ruusun korvat olivat uteliaasti höröllään ja se koitti saada ilma piiristä rauhaallisen ja mukavan.
Narttu katsoi toiseen pirteäs ja vastasi "No en kovin auaa, mutta jonkin aikaa... tulin loppu talvesta. Entä sinä?" Ruusu kertoi iloinen virne naamallaan, narttu oli tyytyväinen että oli vaihtanut laumaan ja maisemaa, se oli hyvin onnellinen täällä ja tulisi viihtymään täällä pitkään.
"oletko muuten huomannut jotain outoa ja huolestuttavaa keväässä?" Ruusu kysyi totisella äänellä.

'' Vai niin, selvä. Itse liityin laumaan pari viikkoa sitten. '' vastasi Korento ja siirsi katsettaan sitten hetkeksi maisemaan.

Toinen vaikutti mukavalta ja Korento siirsi katseensa suoraan toisen silmiin toisen esittäessä kysymyksen. '' Olen, ilmat ovat harvinaisen kuivia ja lämpimiä näin kevääksi. Toivottavasti kesästä ei tule kovin kuumaa, vaikka näillä näkymin tulee. Ja melko kuivakin. '' Mumahti sitten narttu jotain epäselvästi vielä jatkoksi, ja pudisti sitten päätään.

"olet siis aika uusi tuloskas" vatasi Ruusu iloisesti ja jatkoi sitten totisesti kesäsätä "niin, päivät ovat kyllä kauniita ja lämpimiä, mutta jotenkin tämä on liiaksi ja epäilyttävää" narttu oli huomannut jonkin aikaa että päivät olivat lämmenneet liian nopeasti ja kuiva keli huolestutti neitoamme.
"miten ole viihtynyt laumassa?" Ruusu kysyi sitten korvat höröllään, Ruusu halusi tutustua laumalaisiin perin pohjin.

//lyhyt :( //

'' Hyvinhän minä. Entä itse? '' Korento heilautti rennosti häntäänsä, painoi toisen hajuhiukkasia muistiinsa jotta jatkossa pystyisi yhdistämään hajun ulkonäköön ja nimeen.

'' Entä mitä mieltä olet Vallasta? Oletko pyrkimässä alfanartun paikalle? '' Ääni oli tyyni mutta nyt hieman pisteliäs ja syyttävä, se piti jokaista narttua kilpakumppaninaan.

"Hyvä, minä viihdyn vallan mainiosti." Ruusu sanoi se ei voinut kuvitella tätä onnea minkä se sai tultuaan vallan laumaan. Ruusu katseli toista ja koitti painaa mieleensä jokikisen yksityis kohdan Korennossa.

"Vallasta? No Valta on mukava, komea ja todella hyvä johtaja. Ja enn nyt tiedä kun on lisihan se kivaa, mutta minulla ei ole mitään sellaisia tunteita Valtaa kohtaan ainakaan vielä ja tuskin Valta näin uutta tulokasta rinnalleen haluaa, Hän haluaa varmaan jonkun vanhemman laumalaisen rinalleen" Ruusu vastasi sitten toisen esittämiin kysymyksiin tyynesti ja välin pitämättömästi. Ruusu ei tuntenut vielä mitään Valtaa kohtaan eikä muutenkaan pelkän alfa nartun paikantakia uskottelisikaan niin, vaan jos Ruusulla olisi tunteita Valtaan se näyttäisi ne eikä piitaisi siitä olisiko Valta läuman alfa vai omega vai ihan laumaton, se olisi silloin Ruusulle ihan yksi ja sama.

'' Vai niin vai niin. '' Hymähti Korento sitten. Sudenkorento vilkuili maisemaa ja pikkulintuja, mitäköhän nuokin linnut ajattelevat susista. Vai ajattelevatko ne ollenkaan? Korento mietti, mutta nyt ei ollut aika turhaan mietiskelyyn. Ja varsinkin kun se koski lintuja jotka visersivät, koivuihin oli tullut hiirenkorvia ja koko metsä oli saanut jo vihertävää väriä.

Korento suunnisti taas katseensa toiseen '' Entä oletko erityisen läheinen jonkun suden kanssa täällä laumassa? ''. Olihan nartun saatava selvää toisista laumalaisista, ehkä se löytäisi läheisen ystävän tästä laumasta. Lauma oli melko narttuvaltainen ja Vallalla oli siis paljon valinnan varaa, lempeitä tunteita ei Korennolla ollut vielä Valtaa kohtaan. Aika näyttäisi miten kävisi, eihän sitä hetkessä rakastuttaisi, ei. Joku muu ehkä havittelisi vain alfanartun paikkaa, mutta Korento havittelisi vain Valtaa puolisokseen jos havittelisi jo. Alfanartun paikka oli vain sivuseikka tavallaan.

Ruusu ihmetteli toisen kysymyksiä, mutta ei antanut sen häiritä itseään. Ruusu ei tiennyt mitä ajatella kun Naali oli tuolla jossai ja samoin Vesi, mutta Ruusu oli täällä laumassa eikä voinut lähteä tapaamaan ystäviään vaikka Ruusu olikin onnellinen täällä, se kaipasi silti ystäviään.
"No en kenenkään laumalaisen, mutta pari tällä hetkellä kaiketi laumattomien kanssa, ystävystyin heihin silloin kun olimme samassa laumassa." Ruusu kertoi, se tosiaan kaipasi Naalia ja Vettä, mutta se ei voinut kovinkaan kauaksi lähteä heitä etsimään. Ruusu oli myös ollut alla päin viime aikoina ja nähnyt painajaisia siitä kuinka hänen rakas ystävänsä oli pudonnut kielekkeeltä ja kuollut... ja vielääpä Ruusun takia, tuo oli lähtenyt etsimään Ruusua ja pudunnut. Ruusun päässä kummitteli tuo kaikki eikä se välillä meinannut saada siltä rauhaa. Ruuusu piti Vallasta omalla tavallaan, mutta ei hänellä mitään sen kummoisempia tunteita ollut, aika saisi tosiaan päättää tapahtumien kulusta. Valta saisi itse valita omansa, eikä Ruusu siitä ollut vielä ainakaan kiinostunut hierveästi

'' Laumattomia? Ei kannata kaveerata laumattomien kanssa kun on laumassa. '' Korento ilmoitti, sillä oli paljonkin kokemusta laumaelämästä ja sen hierarkiasta. Se tiesi konstit ja keinot miten päästä ryhmän alfaksi, sillä olihan se johtanut omaa ryhmäänsä. Tosin ehkä liian hyväsydämmestisestikkin kun oli joukkoon päästänyt vahingossa petturit.

Oltiin huomattu että moni hakeutui alfan huomioon, tosin Korento oli eksynyt sen seuraan yövaelluksellaan. Kaikki ilmeisesti taistelivat alfanartun paikasta, mutta moni tulisi pettymään.Kenties Sudenkorennollakin oli omat kunnioittavat ja tuttavalliset tunteensa Valtaa kohtaan jotka joskus voisivat kasvaa, mutta se oli ajan kysymys.

"Eivät he ennen olleet laumattomia ja me olemme kaikki hyvin läheisiä toisilleemme olimme samassa laumassa pennusta saakka ja olemme parhaat ystävät" Ruusu kertoi Naali, Vesi ja Ruusu kaikki kolme hyvät ystävät ja tietenkin Ukkonen, mutta tämä oli mennyt ikuisesti kuolleitten kirjaan.
Ruusu ei ollut johtanut ryhmää tai mitään, mutta se oli löytänyt paljon parempaa... Ystävät, niitä ei korvaisi mikään, vaikka olisivat ystävät nuo laumattomia olisivat ne silti ystäviä. Ruusu ei voisi hylätä ystäviään vain siksi että oli laumassa ja muut eivät, se vain esti heidän yhteiset hetket.
Ruusulla ei tunteita ollut Valtaan, se vain kuinnioitti tätä viisaana ja hyvänä sutena eikä vain siksi että tämä oli alfa Ruusu kunnioitti Valtaa tämän viisauden ja kokemuksen takia.

Sudenkorento oli siis makuulla ja risti nyt etusiaan kun toinen selosti ystävistään.

'' Kuule, lauman raja katkaisee ystävyyden aikanaan. Niin minullakin kävi, alfanartun paikalla ei ollut helppoa. '' Sudenkorento selosti lyhyesti. Narttu vilkuili taas pikkulintuja.

// Nyt on inspis jossakin hukkapiilos.

//joo ei se mitään//

Ruusu kuunteli tarkkaavaisesti, vaikka tiesikin tämän narttu ei oli halunnut jättää ystäviään. "minä tiedän sen, minä tiedän että lauma voi viedä ystävät. Mutta minä vain en voi unohtaa hetkessä ystäviä joihin olen luottanut koko ikäni, sitä paitsi minä tiedän että me vielä kohtaamme. Minun kuitenkin pitää asettaa arvo maailmassani heidän lauman jälkeen, lauma on minun kotini nyt. " Ruusu lausui tämän kaiken ja teki samalla tämän itselleen selväksi, lauma oli koti jota piti suojella ja huolehtia siitä. Nartun oli helppo ajatellam että, laumasta piti huolehtia kuin äiti jälkeläisistään.

Ruusu katsoi rajoille ja mietti 'tuolla jossain ovat ystävät, mutta minä olen täällä ja siksi minun tulee huolehtia lauman hyvin voinnista. Minun on pakko unohtaa.' Narttu käänti sitten katseensa taas Korentoon.

'' Miksi liityit sitten laumaan, jos ikävöit ystäviäsi? '' Kysyttiin terävästi, selvästi kuulusteltiin aika paljon Ruusua. Ensivaikutelma Ruususta oli hieman pöyhkeä ja hitusen tekopyhä, mutta Korennolla on tarkat vaatimukset ystäviensä suhteen.
Dominoiva nartunketale koki jopa nyt itsensä toisen yläpuolella olevaksi, arvoasteikossa.

'' Hmhh... tulee kuiva loppukesä, todella kuiva. '' Hymähdettiin ja vaihdettiin hieman takasten asentoa.

"minä liityin laumaan koska en halua olla yksin ja haluan olla jossain missä tunnen olevani kotona, laumattomana en kestä kauaa. Mutta miksi sitten itse olet liittynyt laumaan?" Ruusu puhui rauhallisesti, sitä alkoi pikku hiljaa ärsyttää tuo narttu vaikka ei sitä näyttänytkään. Narttu ei halunnut heidän välilleen mitään turhaa tappelua, koska se olisi vain ajan hukkaa ja typerää toimintaa.
Ruusu piti kasvonsa rauhallisina ja heilautteli häntäänsä ystävällisesti, vaikka se alkoi kyllästyi tuon nartun tyyliin. Se oli kuin olisi ollut korkeassakin asemassa ja niin kuin olisi niin oma hyväinen siitä. 'onneksi minulla ei ole tuollaista alfaa' Narttu ajatteli itsekseen.
"tästä kesästä tuleee tosiaan kuuma ja kuiva, olen huolissani lauman voinnista. Jos tulee tulipalo, voivat nuoret ja kokemattomat yksilöt eivät välttämättä selviä, samoin vanhat ja huono kuntoisemmat. Ja siksi meidän kaikkien on oltava siinä tapauksessa auttamassa toisiaan ja pysyttävä liekeistä erossa." Ruusu selosti, vaikka osa asioista saattoi kuulostaa päivän selviltä ne oli hyvä kerrata.
Ruusu vaihtoi asentoaan ja katsoi Korentoon.

'' Minä liityin koska halusin, ja tunsin tämän lauman perheekseni heti alusta alkaen. ''
Sudenkorento mulkaisi sitten Ruusun ohi tummakaarnaista puuta.

'' Älä puhu ja neuvo kuin olisit alfa, raja tulee vastaan. '' Sudenkorento huomautti toisen sepittäessä kuivuudesta ja metsäpaloista. Mokomakin yritti olla niin viisas. Pohjimmiltaan ystävällinen narttu ei nyt pitänyt tästä sudesta, mutta hillitsi itsensä hyvin.

"vai niin, tässä laumassa taitaa moni narttu haluta alfa nartun paikalle. Oletko itse kenties sitä samaa linjaa hakemassa?" Ruusu puhui huolettoman ystävällisesti. Narttu alkoi kyllästyä Korennon asenteeseen, mutta piti sen omana tietonaan.

"ai minäkö olen kuin alfa, no katso itseäsi täällä on sitten joku muukin joka on kuin alfa. Sinä olet tainnut olla joskus alfa narttu, mutta sinun on paras lopettaa alfa käyttäytyminen. Koska et ole enään alfa, se sinun pitää muistaa. Ei sitä kuitenkaan voi tietää vaikka sinusta tulee vielä joskus alfa, mutta siihen asti käyttäydy niin kuin kuuluu Viima ja muut korkeammalla ja alempana arvo asteikossa eivät välttämättä pidä siitä." Ruusu puhui toiselle ystävällisesti ja muistutti että tämä oli arvo asteikossa samoilla linjoilla kuin se. Ruusun ja Korennon välille olisi voinut syntyä kiista siitä kumpi on heidän välisessä asteikossa ylempänä, mutta ainakin Ruusu halusi välttää sen.

'' En. '' Vastattiin lyhyesti.

'' Älä näsäviisastele, minä tiedän paikkani. Ja oi kyllä, olin aikoinani alfa. '' Ei puhuttu sitten sen enempää. Ärtyneesti siirrettiin katse hetkeksi kauvas Ruususta. ' Laumalaisten välisiä riitoja ei katsota hyvällä... ' mietti Sudenkorento, ja siirsi tuiman katseensa Ruusuun takaisin. Ja pehmitti sen, siinä olikin kova työ. Ja sitten lausuttiin todellakin tekopyhä lause; '' Anteeksi, '' ja jatkettiin sitten '' olen hermostunut ilmasta. '' Sanottiin, tekaistu, rauhallista esittävä ilme naamallaan.

Ruusu ei vastannut toiselle enään hetkeen vaan katseli toista hetken arvioiden. Kun Korento tekaisi itselleen lempeän katseen, päätti Ruusu näyttää toiselle miten rauhallinen se osasi olla ja katsoi hetken taivalle rauhoittuakseen.

"unohdetaan äskeinen ja ollaan susiksi" Ruusu sanoi myötä tuntoisesti ja rauhallisesti, sen silmistä loisti ystävällisyys nartun katsoessa Korentoon. Ruusu otti rauhallisesti ja vastasi toiselle "minäkin olen pahoillani ja kai me kaikki hermoillaan joskus, kukin omista syistään." Narttu osasi rauhoittua, koska oli rauhallinen persoona ja yleensä tyyni. Ruusulla oli kuitenkin huonot päivänsä ja silloin narttua ei kannattanut suututtaa. Narttu näki kuinka toisen oli vaikea olla tyyni ja rauhoittui esimerkiksi, sekä rauhoittaakseen tilanteen.

'' Mm'm... ja varsinkin nyt. '' Lausahdettiin tyynesti.

'' Mitä jos kävelisimme yhdessä, katsomassa ettei täällä ole ketään ulkopuolista? '' Ehdotettiin, sama, tekopyhä katse ja tyyni ilme kasvoillaan. Korento ei tosiaan ollut sinut nyt tämän suden kanssa, mutta yritti käyttäytyä.

Ruusu katsoi Korentoon vaivautuneesti, sillä oli epäilyksiä tuota narttua kohtaan, mutta piti sen omana tietonaan ja oli kuin äskeistä ei olisi tapahtunut.

"mikä ettei" Ruusu sanoi ystävällisen huolettomasti, se esitti ehkä hieman helppo uskoista, vaikka sitä ei ollutkaan. Ruusu oli varautunut tuon suden lähellä, mutta lähti astelemaan tyynesti. Se odotti hetken, että korentokin lähtisi liikkeelle.

Sudenkorento hymähti ja lähti rennon näköisesti astelemaan, mutta silti se salaa jännitti lihaksiaan.

'' Niin milloinkas sinä tulit tänne laumaan? '' Kysyttiin kun ei muuta keksitty, turha tässä tuppisuina kävelisi kun Sudenkorento pystyi imemään tietoja toisesta nartusta.
Sittemmin vastauksen saatuaan - jos tuo edes vastasi - esitti Sudenkorento toisen kysymyksen. '' Miksi valitsit juuri Vallan lauman? '' Ääni oltiin tekaistu ystävälliseksi. Sudenkorento kiersi ison puun, ja palasi sitten taas Ruusun vierelle askeltamaan.