Sudenkorento astuu varjostaan esiin. - jäässä-

Ruusu tunsi olonsa jotenkin epämukavaksi ja ahdistuneeksi Korennon seurassa.

"talven lopuilla, mutta sinä varmaan olet uusimpia tulokkaita" Ruusu vastasi rauhallisesti, se oli todellisuudessa varuillaan vaikka olikin ulkoisesti tyyni.
Kun Korento esitti toisen kysymyksen Ruusu vastasi hieman kummeksuen toisen kysymystä "No olin ennen Ovelan laumassa, mutta se ei tuntunut kodilta ja lähdin sieltä. Kuljeskelin ja löysin Vallan, sitten päädyin liittyä tähän laumaan. Se tuntui paikalta, joka on koti ja täällä on mukavia susia" Ruusu selitti toden mukaisesti, se oli täällä onnellinen ja tyytyväinen alfaansa, sekä laumaan ja sen kotiin. Katseli tarkkaavaisesti ympäristöä ja sen selkä piitä karmi Korennon teko ystävällisyys, se arveli että tästä olisi vielä jotain harmia.

'' Mm'm.. kyllä. '' Vastattiin nyökäten.

Tummasta silmäkulmastaan vilkuiltiin välillä Ruusun tekemisiä, mutta nämä vilkuilut, niitä ei helposti huomannut. Sillä Sudenkorento ei jäänyt kuin sekunniksi katsomaan toista varmistaakseen, ettei Ruusu tuijottanut, tai muutenkaan yrittänyt mitään. Vaikka Sudenkorennosta Ruusu vaikutti rauhalliselta sudelta, mutta kaikki olisi voinut olla vain hämäystä.

'' Vai niin, minkälainen Ovelan lauma on? '' Kysyttiin hieman mustat suupielet taakse vetäytyneinä.

Ruusu ei katsonutkaan Korentoon kuin välillä ohimennen, narttu katseli ympäristöa tyynesti ja kuunteli toisen puheita. Narttu ei edes huomannut toisen vilkuiluja, eikä kiinnittänyt oikein väkyvästi huomiota toisen puuhiin. Se katsoi muutaman kerran toiseen ohimennen ja askelsi rauhallisesti eteenpäin.
Kun toinen kysyi Ovelan laumasta Ruusu huokaisi ja alkoi kertoa "No se lauma on suuri, hyvin suuri. Siellä tunsin oloni hieman ahdistuneeksi, vaikka yleensä viihdyn isossakin porukassa ja kai siellä tuli vain liikaa muistoja mieleen. Mutta minusta alkoi tuntua että siellä tulisi olemaan vaarallista ja liikaa taisteluun ajautumisia. Minäkin ajauduin muutamaan kertaan taisteluun vaikka en tiennyt miksi. Muutenkin se alfa ja lauma piti sisällään jotain josta minä en pitänyt ja jotain outoa." Ruusu kertoi laumasta omasta näkö kulmastaan ja lisäsi vielä "ja tämä on minun näkemykseni" Ruusu heilautti häntäänsä rauhallisesti, se osoitti samalla olevansa tyyni ja ystävällinen.

Sudenkorento taivutti niskaansa hieman, ja siirsi katseensa puiden lomasta taivaalle. Jota näkyi suhteellisen hyvin suurten puiden lomasta, siinä kaksikon kävellessä edespäin.

'' Ai, en olekkaan niin tiennyt Ovelasta ja sen laumalaisista. '' Pudotettiin sitten katse hetkeksi Ruusuun.

// Anteeksi lyhyttä... ;( //

Ruusu kulki rauhallisesti korennon vierellä ja katsoi toiseen kunnolla tuon puheista, Ruusu hieman ihmetteli kun toinen oli liittynyt laumaan vaikka ei tiennyt muista laumoista paljoakaan. Ruusu oli tyytyväinen että Korento oli Aarnimetsän laumassa, mutta oli aina yllätys nartulle kun liittyi tietämättä muista laumoista.
"Vai niin" Vastasi narttu Korennolle ja katsoi jälleen muualle. Ruusu heilautti häntäänsä jälleen muutamaan otteeseen ja nuuski ilmaa.

Läheisestä puskasta lähti rusakko kuin ammuttu, ja Sudenkorento säpsähti. Mutta kokosi itsensä nopeasti, todeten huvittuneesti; '' Kyllä on vikkeliä eläimiä. ''

Sudenkorento kiersi taasen pari puuta, ja lipaisi sittemmin mustia ja aistikkaita suupieliään. '' Oli hauska tavata, mutta minä joudan nyt täyttämään tyhjänä ammottavaa vatsaani. '' Naurahdettiin sittemmin, katseltiin Ruusua suupielet hymyyn vetäytyneinä.

Ruusukin säikähti hieman, mutta rauhoittui nopeasti huomatessaan jänön pinkovan jo aika kaukana. Ruusu hymähti huvittuneesti ja totesi "niinpä ovat" Ruusu hymyili tyytyväisenä.

Kun Korento ilmoitti lähtevänsä, vastasi sille ystävällinen ja iloinen ääni "sitten tiemme eroavat, sillä minä ajattelin jatkaa matkaani rajoilla. Mutta oli mukava tutustua, jos tarvitset apua vaikka isomman saaliin kanssa, voit kutsua vaikka minua." Ruusu heilautti häntäänsä ystäväällisesti ja lähti kohti pohjois rajoja. Narttu kääntyi vielä katsomaan Korentoon ja sanoi "hei, sitten" Ruskea silmäinen narttu katsoi hetken Korentoon ja odotti jos toinen halusi vielä sanoa jotain.
Pian kuitenkin Ruusu lähti jolkottamaan pois päin ja katosi näkyvistä.

//loppu?//

'' Pidän mielessä. '' Sudenkorento hymyili takaisin ehkä se sittenkin piti Ruususta.

'' Hei, nähtäillään! '' Huikattiin vielä karvaisen olan yli ja sitten lähdettiin täyttä laukkaa sisemmäs reviiriä, häntä suorana ja korvat terhakkaasti pystyssä.

// Yap, kiitos mielenkiintoisesta pelistä :3