Päivä puuhui jotain! -loppu-

Kaneli leikiskeli ensimmäisten perhosten kanssa kauniina päivänä se oli lämmin ja niin kaunis. Kaneli juoksenteli ja pomppi herkeämättä, kunnes se kompastui omiin koipiinsa. Pieni pentu tömähti maahan ulvahtaen pienesti, mutta pian se jo juoksi taas perhosten perässä.
Hetken kuluttua sen nenään tuli tuttu tuoksu, mutta ei pikkuinen siihen sen kummoisemmin reakoinut ja jatkoi leikkiään. Kaneli kuitenkin kyllästyi nopeasti kun ei perhos jahdista tullut mitään tulosta ja sitten se istahti miettien "missä hän Varpunen ja Pääsky luuhaavat?" Kaneli kysyi itseltään ja jatkoi sitten itselleen puhumista "Pitäisiköhän etsiä heidät? Ainakin olisi hauskempaa" Kaneli totesi ja lähti lähemmäs pesiä toiveena löytää Pääsky ja Varpunen tai joku muu jonka kanssa tehdä jotain kivaa.

//sori kesto ja otsikko on huono :/ //

Viilto istuskeli pesillä tyytyväisen näköisenä. Se oli juuri jutellut Vallan kanssa, joten olo oli mitä mainioin. Aurinko paistoi ja pieni tuulenvire piti liian kuuman loitolla. Päivä oli täydellinen. Yhtäkkiä naaras huomasi pienen pennun töpöttelevän kohti Juurakkopesiä, mutta sehän oli Kaneli.

" Kas hei, vintiö ! Missäs sinä olet ollut ? " Viilto kysyi mahdollisimman lempeällä äänellä ja katsoi Kanelia. Naaras oli saanut pennun kasvatettavakseen alfansa pyynnöstä ja Viilto kasvattaisi Kanelista kunnon suden, sellaisen johon voisi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Kanelin saavuttua Pesille se kuuli tutun äänen, *Viilto* Kaneli sanoi mielessään ja tervehti tätä pikkuruinen häntä heiluen. "hei Viilto. Öö, en juuri missään" Kaneli vastasi Viilolle ystävällisesti, se oli iloinen kun joku taas huolehti siitä. Kaneli oli mennyt hyvillä mielin ottanut Viilon otto emokseen ja oli hyvin tyytyväinen valintaansa.
Viilon tehtävästä tulisi jokseenkin helpohko, koska Kaneli oppisi nopeasti asioita, mutta ei välttämättä ihan aina ota niistä mallia, vaan tekee niin kuin huvittaa.
Pikkuinen juoksahti Viilon luokse ja nuolaisi tätä poskelle pikkuruisella kielellään, sitten se istahti Viilon eteen ja odotti jos sen otto emolla olisi asiaa.

Viilto nuolaisi toisen korvaa ja pukkasi hellästi päällään toisen pientä päätä. Oli mukavaa kun oli joku joka rakasti sitä. Kanelin hellyys oli hyvää vsatapainoa Kuoleman tapaukselle ja olihan neito jutellut Vallankin kanssa juuri.

" No, miten sinulla on mennyt ? " Naaras sanoi ja katsoi toista lempeästi. Kaneli ja Valta olivat saaneet nartussa esiin sen lempeän puolen. Ennen se oli ollut äkäinen ja vihainen kaikille. Nyt se oli vain varautuvainen vieraita kohtaan. Se oli oppinut kertomaan tunteistaan ja sen se oli tehnytkin jo kertaalleen.

Kaneli otti mielellään taas huomiota ja emon hellyyttä vastaan, se oli ollut ala kuloinen viime aikoina koska se oli ajatellut liikaa oikeaa emoaan ja tullut siitä surulliseksi, mutta nyt sen ei tarvinnut ajatella sitä enään se oli onnellinen ja sillä oli joku joka huolehti ja joku jolle antaa rakkautta.
"minulla on mennyt hyvin viime aikoina. Oletko muuten nähnyt Pääskyä tai Varpusta?" Kaneli kysyi huolettomana, Kanelilla ei ollut mitään harmeja enään kun se oli saanut jotain takaisin siitä mitä oli menettänyt, mutta Viilto ei pystyisi ikinä ihan täysin korvaamaan tilaa Kanelin pikkuisessa sydämmessä, sitä tilaa mikä kuului kanelin emolle. Viilto pystyisi kuitenkin auttamaan Kanelia pääsemään uuteen alkuun ja olemaan kuin emo.
Pikkuisen silmistä loisti rakkaus ja huolettomuus.

Viilto hymähti ja katseli toista onnellisena. Varpusella ja Pääskyllä se tarkoitti varmaankin niitä kahta pentua. Naaras katseli ympärilleen.

" Näin Varpusen hiljattain metsässä leikkimässä. Kuljin ohimennen sieltä, kun olin ollut metsästämässä. Pääskstä en tiedä, ehkä hän oli Varpusen kanssa... " Viilto sanoi ja heilautti häntäänsä.

Kaneli katseli ympärilleen ja sanoi sitten "ok, en taida kuitenkaan viitsiä etsiä heitä juuri nyt, kun voisitä muutakin tehdä." Kaneli sanoi ja katsoi sitten jotain ruskahtava kirvavaa pusikossa, pikkuinen meni lähemmäs kasomaan mikä sellainen kirvava otus oikein oli. "mikäs tuo on?" Kaneli kysyi sitten, Kaneli oli jo niin lähellä otusta että olisi otus voinut purra pikkuista ja tuo otus oli vielä myrkyllinen käärme kyy, mutta kaneli ei tuntenut otusta ja aikoi koskettaa sitä.
Käärme sihisi ja Kaneli hieman pelästyi sitä, mutta uteliasuus sai sen koskettamaan sitä, mutta kerkeääkö Kaneli koskea käärmettä?

Viilto naurahti toisen kommentille. Yhtäkkiä se katsoi mihin pentu oli menossa. Ensin naaras ei nähnyt mitä Kaneli oli lhestymässä, mutta sitten tuli esiin käärme.

" KANELI SEIS ! ÄLÄ KOSKE SIIHEN ! " Viilto huusi ja nappasi pikkuisen pois ja äkkiä. Jos käärme olisi purrut Kanelia, olisi pennun elämä päättnynt hyvin äkkiä.

" Kaneli, tuo on Kyy-käärme. Se on myrkyllinen ja jos se pääsee puremaan sinua, elämäsi päättyy hyvin nopeasti " Naaras sanoi osittain toruvalla äänellä, osittain huolissaan. Se katsoi Kanelia silmiin ja huokaisi. Naaras asetti päänsä vasten toisen päätä ja nuolaisi Kanelin korvaa.

Kaneli oli juuri koskettamassa kyytä kunnes se kuuli huudon Viilos suusta ja sitten se nostettiinkin jo pois. Kaneli katsoi Viiltoon hieman kysyvästi kun jo saikin vastauksen kysymykseen.
"ai kyy-käärme, hui pelottava ja iljetävä mato. Tästä lähtien pidän käpäläni kaukaa tuollaisista otuksista" Kaneli sanoi pentu maisesti ja tapitti pikku silmillään Viiltoa, oli se vain hyvä ettei Kaneli ollut yksin, muuten pikkuinen olisi kokenut nopeahkon ja kivuliaan kuoleman. Pikkuisen mustille suupielille levisi pieni hymy ja se sulki silmänsä kun se tunsi Viilon posken vasten omaa pikuista poskeaan, sekä nuolaisun Kanelin korvissa. Pikkuinen nuolaisi Viilon poskea muutaman kerran. Sitten Kaneli mulkaisi kyytä ja murahti sille vihaisesti, pikku Kanelilla oli viel paljon opittavaa ja nähtävää tässä maailmassa.

Sitten Kaneli sai idean ja kiersi Viilon hännän luokse ja sitten puraisi sitä pienesi ja härnäävästi, sitten pentu hypähti taakse päin huvittavasti ja odotti pieni pentu mainen virne naamallaan. Pentu meni leikkin kutsu asentoon ja singahti sitten taas hieman taakse päin ja lähti juoksemaan.

Viilto tunsi puraisun hännässään ja tuhahti. Se kääntyi j lähti jolkottmamaan Kanelin perään. Naaras kierähti maassa ja heilutteli häntäänsä. Pian Viilto hypähti kohti Pentua aivan sen viereen, toinen luultavasti lähtisi taas juoksuun.

// Sori lyhyttä pukkaa //

Kaneli innostui oikein kunnolla kun Viilto yhtyi leikkiin, kun Viilto hyppäsi kohti Kaneli lähti juoksuun, pieni pentu juoksi sen mitä pienistään koivistaan pääsi. Kaneli oli onnellinen ja se paistoi selvästi pikkuisesta pennusta, se hyppelehti ja pomppi iloisesti. Pian Kaneli jo huusikin "yritäppä saada kiinni!" iloinen pennun huuto kaikui kohti Viiltoa.


//ei haittaa ja täältäkin lyhyt :( //

No, neiti lähti pennun perään ja hyppelehti itsekkin mukana. vasemmalta oikealle, ja oikealta vasemmalle. Sinne tänne, tänne sinne. Harmahtava turkki hulkahteli paikoittain ja Viillon häntä heilahteli kevät-tuulessa.

" Voih, en ikinä saavuta sinua " Neito sanoi osittain leikkisesta ja osittain sarkastisesti. Se saisi Kanelin kiinni hetkessä, mutta se ei halunnut viedä pennulta sitä iloa.

Kaneli hyppi ja hyppi, mutta sitä alkoi pikkuisen jo väsyttää ja sen vauhti alkoi hidastua. Olihan pennut vikkeliä liikeissään, mutta silti aikuiset olivat nopeampia ja kestävämpiä, Kaneli ei ikuisuutta jaksanut täysiä hyppiä, loikkia ja juosta siksi se alkoi väsyä.
Kun Viilto puhui Kaneli katsoi taakseen juostessaan eikä kauaa kulunut kun pikkuinen kompastui puun juuriin. "et niin" kaneli kerkesi sanoa ennen kuin kaatui. "Auts!" Kaneli huudahti ja heitti pienen kuperkeikan, mutta se nousi ylös nopeasti ja hyökkäsi juurakon kimppuun, repien sitä se koitti katkaista mokomaa juurakkoa.
Jonkin aikaa Kaneli jaksoi yrittää katkaista juurakkoa, mutta toivottomana se tuhahti juurelle ja istahti maahan tapittaen kiilu silmillään Viiltoon.

Naaras naurahti lempeällä äänellä ja tuli istumaan pennun viereen. Toinen tapitti sitä niin hellyttävästi.

" Älä turhaan juurakkoa revi. " Viilto sanoi ja kävi makaamaan maahan. Se oli ollut hieman samanlainen pentuna. Toin, naaras oli ollut tappelupukari. Aina haastamassa muita tappeluun ja uhonnut kaikille. Se oli rähissyt jo vuoenikäisenä itse alfallekkin. Tosin, se lähti entisestä laumasta iloisilla mielillä Hunajan kanssa.

Kaneli katsoi toiseen ja sitten juurakkoa ja tuhahti sitten hieman kiukkuisesti juurakolle ja sanoi sitten Viilolle "Mutta se kamppasi minut" Kaneli oli pentu maisen koston haluinen ja ärhäkkä pikkuinen.
Kaneli katsoi taas juurakkoon ja hypähti uudestaan sen kimppuun ja repi ja riuhtoi sitä.
Pikkuinen kuitenkin kyllästyi taas nopeasti ja kääntyi sitten Viilon puoleen, "oletko tavannut Surmaa?" Se kysyi pääkallellan uteliaasti ja sen kiiluvat silmät tapitti Viiltoa.

Viilto katseli toista huvittuneena. Voi tuota pennun uhmaa. Pennut olivat yleensä joko arkoja tai uhmakkaita ja Kaneli näytti hyvin rohkealta.

" Surmaa ? Näin hänet viimeksi kun kokoonnuimme pesille. " Naaras snaoi ja mietti. Surman mtsästysjoukkoihinhan se kuului...

"niin Surma, minusta hän on kiva" Kaneli totesi ja tapitti pikkuisilla silmillään Viiltoa. Pikkuinen oli niin onnellinen nyt ja tulisi olemaan pitkään Viillon kanssa. Pennun huolettomuus oli usein asia mistä kannatti ottaa mallia, miksi tressata jos ei tarvitse. Kaneli oli pikkuinen ja pippurinen pentu, sillä oli itse luottamusta ja ruhkeutta, mutta osasi sekin pelätä.

/sori lyhyt/

Viilto luimisti korivaan. Sitä alkoi huolestuttaa taas kuuma kesä ja sen tuoma mahdollinen metsäpalo. Saattaisi olla että se ei jatkaisi Kanelin kanssa kesän jälkeen. Jos palo tulisi, Viilto luultavimmin suojelisi ja ahdistaisi toisia pakoon ja kuolisi itse. Se ei kuitenkaan kerotnut murheitaan Kanelille.

(( Kun lupuksessa saattaa tulla se palo, suunnitelin että Vilto loukkaantuu vakavasti :3 Silloin Kaneli voisi vaikka luulla että sen 'emo' kuolee ja pentu suree valtavasti. Mutta sitten Viilto selviääkin :3 ))

Kaneli katsoi kuinka Viilto luimisti korvansa ja näytti huolestuneelta, "mikä hätänä?" Pikkuinen kysyi huolehtivan pentumaisesti. Kanelin silmät loistivat luottamusta, iloa ja uteliaisuutta, pikkuinen pentu oli luulut menettäneensä kaiken, mutta nyt sillä oli jotain hyvin tärkeää ja rakasta.
Kaneli oli vielä huoleton eikä osannut ajatella kesän kuumuutta muutenkuin että se oli iljettävän kuuma. Pikkuisen olo oli kuin paahdetulla leivällä ja se oli vähällä läkähtyä, se läähätti viilenntääkseen oloaan ja sen pikkuinen vaalean punainen kieli roikkui pienesti ulkona.

(( joo tuo on hyvä idea, saa Kaneli taas suruja puseroon kun oman emonsa menetti kon karhu tappoisen ))

Viilto katsoi Kanelia ja pieni hymy levisi sen huulille. e ei viitsinyt kertoa kaikkea, mutta jotakin oli pennun tiedettävä varmuuden vuoksi.

" Kaneli kuuntele nyt hyvin tarkasti. Kuuma kesä merkitsee kuivuutta ja se taas saattaa aiheuttaa metsäpalon, eli paljon tulta joka polttaa ja on vaarallista. Saattaa olla että kaikki laumasta eivät jatka enään tällä jos palo tulee, mutta sinä selviät. Pennut viedään pois sillon nopeiten. Joten jos näet kuumaa, liekkiä joka liikkuu juokse heti pois ja varoita muita. " Naaras snaoi ja asetti päänsä pennun pään viereen. Sitä huolestutti kovasti. Saattaisi olla että se joutuisi jättämään kaikki ille rakkaat sudet kesällä. Jos palo sattuisi tulemaan.

Kaneli katsoi Viiltoon ja kuunteli korvat höröllään, se kuunteli tarkasti ja painoi joka sanan mieleen. "Metsä palo" Kaneli toisti ja kuvitteli sitä, mutta se ei ihan nappiin osunutkaan, mutta pelottavan kuumuuden siitä kaneli sai. "niinkö, mutta miten sinun käy?" Kaneli kysyi hieman surulliseen äänen sävyyn, Kaneli tiesi hieman liiankin hyvin miten voi surra jotain asiaa, mutta ei se sille mitään voinut.
Kaneli tunsi ihanan lämpöisen tunteeen menevän sen sisällä kun Viilon pää tuli sen pään viereen, Kaneli oli ottanut hyvin vastaan otto emonsa ja se oli hyvä sen elämän laadun kannalta.

Vilto huokaisi. Tätä kysymystä se ei olisi hlunnut kuulla, mutta kaipa siihen olisi pakko vastata. Mutta miten Kaneli sen ottaisi ?

" Minä selviän. Minä lupaan " Naaras sanoi lempeästi. Saattaisi olla että Viilto joutuisi pettämään lupauksensa, mutta nämä sanat saattaisivat helpottaa Kanelin mieltä. Pentu oli kokenut kovia, ja siksi Viilto ei halunnut huolestuttaa tätä omilla murheillaan ja kysymyksillään.

Kaneli oli pentu maisen utelias, mutta uteliaisuus oli joskus hyödyksi, mutta joskus jopa tappava.

"No hyvä" Pikkuinen sanoi ja hymyili susi maisesti. Se katsoi Viiltoon ja lipaisi tätä sitten poskelle, Kaneliei tulisi kestämään jos se nyt menettäisi taas jonkun rakkaansa eikä se varmaan enään hyväksyisi kovin helpolla uutta, koska se saisi mieli kuvan että siitä tulisi kuitenkin taas nopeasti surua.

//lyhyt//

Viilto hymähti ja kiehnäsi päällään toisen päätä. Kaneli oli täyttänyt hieman sen sydämen aukkoja. Kun naaras halusi helliä jotakin oli Kaneli. Sille saattoi antaa ja siltä sai rakkautta. Velä olisi selvitettävä asiat Vallan kanssa. Mutta se ulisi omalla ajallaan. Alfalla oli kiireitä joten saattaisi olla että juuri nyt ei ollut sopiva aika...

// Samoin //

Kaneli oli iloinen ja niin huoleton pentu, vaikka olikin kokenut kovia elämässään. Pikkuinen tunsi jo olonsa niin turvalliseksi kun Viilto oli sen lähellä.
pian Kanelin vatsa olkoi murista ja se katsoi Viiltoon, sen vatsa murisi aika hiljaa vielä, mutta ei kauvaa kuluisi kun sen saattaisi Viiltokin kuulla.
"Viilto minun on hieman nälkä" KAneli sanoi ja hieman takerteli sanoissaan, se ei oikein tiennyt miten kerto asiansansa.

//lyhyt taas//