Päivä puuhui jotain! -loppu-

Viilto naurahti. Se katseli ympärilleen olisiko joku laumalainen tulossa, mutta ketään ei näkynyt. Kaipa Kanelille olsi hankittava jotakin pientä ennen kuin metsästäjät tulisivat. Mutta tästähän neito saikin idean...

" Kuule Kaneli. Minäpä opetan sinut metsästämään pikkuriistaa " Viilto sanoi ja heilautti häntäänsä. Pennulle olisi helpompaa saalistaa pieniä myyriä, jäniksenpoikia ja joskus pikkuisia lintuja ja muita pieniä nisäkkäitä. Kaneli oppisi varmasti nopeasti, ainakin Viilto uskoi niin.

Kaneli tapitti pikkuisilla sini silmillään Viiltoo ja sitten toisti "metsästämään... kiitoisaa." Kaneli sanoi inokkaasti ja heilautti häntäänsä. Kaneli oli ennen napannut vain kovakuoriaisia ja muita ötököitä, mutta jyrsiät olivat kiitoisa kohde ja siitä olisi haastetta ainakin alkuun. Kaneli oli nopea oppimaan, mutta aina se ei vaikuttanut siltä.

//lyhyttä pukkaa//

Viilto ohjasi Kanelin erään puunrungon taakse. Sitten narttu etsi katseellaan hetkisen verran liikettä ja pian huomasi neitonen pari myyrää noin viidenmetrin päässä kaksikon piilopaikasta.

" No niin kaneli. Jää sinä tähän. Minä ajan myyrän juoksuun ja sinä otat sen kiinni. Sopiiko ? " Viilto kysyi hiljaa ja kalisti päätään ja hymyili viekkaan näköisenä. Metsästys oli hyvä oppia, sillä jos Kaneli eksyisi laumasta, olisi sillä mahdollisuus ravintoon.

Kaneli meni Viillon mukana puunrungon taakse ja odotti Viilon etsiessä jostain liikettä. Kaneli otti mallia ja etsi myös jotain vaikka ei tarkkaan tiennyt mitä he etsivät.

Kun Viilto alkoi puhua ja kuunteli, "selvä" Kaneli vastasi heilauttaen häntäänsä vaikka ei tiennyt tarkkaan mitä tehdä, mutta kyllä se Myyrän kiinni uskoi saavansa. Mutta myyrän kiinni saannin jälkeen Kanelille saataisi tulla tietämättömyys, jollei sen metsästys vaistot(jotka ovat vielä heikommat) kertoisi mitä Kanelin pitäisi tehdä.
Metsästys tulee olemaan aina hyvin tärkeä taito ja siksi se on tärkeä oppia nopeasti.

Viilto lähestyi myyrää hiljaa puolikaaren muotoisella reitillä. Pian naaras seisoi aivan jyrsijän takanaja haukahti. Jyrsijä polo lähti onnettomaan juoksuun säikähtäessään suurta nelijalkaista oliota ja vikisi hämmennyksestä. " NYT KANELI ! " Viilto huusi ja haukahti pennulle kannustavasti. Toisen kannattaisi tähdätä niskaan tai keskivartaloon ensimmisenä. Silti naaras antoi kanelin keksiä parhaan tavan.

Kaneli katsoi Viilon menoa ja odotti kunnes oli Kanelin vuoro, pentu syöksyi myyrää kohti ja ensin se ei oikein tiennyt miten pitäisi toimia. Kuitenkin jokin käski Kanelia puremaan myyrää ja jonkin aikaa Kaneli jahtasi vikkelää myyrää ja sitten se otti sen pieniin hampaisiinsa, myyrä ei ollut kuollut vaan se sätki pennun suussa. Kaneli piti myyrän hampaissaan, mutta senverran kevyesti ettei myyrä kuollut, mutta ei se irtikään päässyt.
Kaneli katsoi Viiltoon kysyvästi, pitäen myyrään hampaissaan sen keski varatalosta. Pennulle saalistuksessa tulisi varmaan tarpeeksi lähelle pääsy tulisi olemaan vaikeinta, mutta suoraan päin juoksevan saaliin kiinni saanti oli jokseenkin helppoa. Pennulla tuskin olisi tarpeeksi kärsivällisyyttä päästä saaliin lähelle.

Viilto odotti että Kaneli saisi myyrän kiinni. Kun pennun leukojenvälissä sätki myyrä naaras heilautti häntäänsä ja jolkottu Kanelin luokse tyytyväisenä.

" Hyvä Kaneli ! Nyt taita siltä niskat. Pure sitä voimakkaasti niskankohdalta " Viilto opasti ja louskautti lekojaan esimerkkinä. Kanelilla ei ollut vielä niin paljoa puruvoimaa, utta kyllä pienriistalta niskat katkeaisivat pennun voimallakin. Viilto muisti ensimmäisen metsästyskertansa. Jänin oli ollut huippunopea ja Viilto oli saanut pahojakin kolhuja, muttei ollut luovuttanut. Aikuiset olivat jo huutaneet naarasta takaisin, mutta Viilto oli jukuripäinen ja jahtasi jänistä verissäpäin. Mutta kyllähän se rusakonkuvatus oli heittänyt henkensä.

Kaneli katseli kun Viilto tulisen luokse ja alkoi opastaa, se ei oikein tajunnut mitä tilanteessa tapahtui mutta silti se toimi käskystä.
Pentu laski myyrää sen verran että saisi paremman otteen ja piti sitä käpälällään paikoillaan. Pikkuinen otti myyrää niskasta kiinni ja sitten alkoi purra hampaitaan yhteen, myyrä sätki vimmatusti kunnes se lopetti kokonaan. Kaneli piti myyrää suussaan, mutta kyllästyi pian ja pudotti elottoman myyrän maahan.
Kaneli oli pääsyt helpolla ensimmäisessä myyrä jahdissaan ja olikin onnistunut hyvin.

Viilto seurasi Kanelin toimia ja heilutti häntäänsä ylpeänä. Kaneli oppisi nopeasti pienriistan metsästyksen ja kun pentu tulisi sopivaan ikään, saisi se osallistua suuremman riistan metsästykseen. " Loistavaa Kaneli ! Olen ylpe' sinusta " Naaras sanoi ja nuolaisi Kanelin poskea. Viilto tökkäsi myyrän pennun eteen, merkiksi että myyrän saisi syödä.

Kaneli alkoi pikku hiljaa tajuamaan mitä oli juuri tehnyt ja alkoi innostua, "tapoinko minä sen ja saalistinko minä?" Kaneli hihkaisi kun oli kuullut kehut ja sen häntä vispasi vimmatusti, se oli saanut mielestään parhaan huoltajan. Kaneli nuoli Viilon poske innoissaan ja sitten katsoi myyrään, se alkoi repimään myyrän turkkia irti ja sanoi "miksi näillä pitää olla turkki?" Kaneli kysyi jatkaen repimistä, pentu oli nähnyt joskus sen vanhassa laumassa kuinka aikuiset olivat ensin repineet turkia saadakseen liika karvoja pois.
Kaneli kuitenkin kyllästyi ja alkoi syödä antaamuksella. Se katsoi Viiltoon kiittävänä iloisesti ja jatkoi syömistä.

Viilto heilautteli häntäänsä ja katsoi toise repimistä. " Niillä on turkki samasta syystä kuin meilläkin. Lämmöksi ja niin edelleen. Turkki ei ole vain susien oikeus " Naaras sanoi huvittuneesti ja tapitti pennun repimistä.

Kaneli oppisi nopeasti ja mitä nopeammin sen parempi. Mtsästäminen oli tärkeä taito joka tuli oppia niin pian kuin mahdollista. Niin kauan kun Kaneli ei pystynyt kaatamaan suuria saaliita lauman kanssa, se saisi opetella metsästämään myyriä ja jäniksiä.

Kaneli oli vielä tietämätön siitä että sillä saattaisi olla vaikea elämä edessä, johon sisältyi paljon vaaroja ja opetuksia. Se teisi vain että sen elämä oli vielä onnellista ja turvattua. Se keskittyi muuten myyrään, mutta samalla se kuunteli Viiltoa. "mutta se on tiellä ja minusta se voisi olla vain meidän oikeus" Kaneli sanoi sitten keskeyttäen syömisen hetkeksi. Kaneli katseli hetken Viiltoon ja sitten söy myyrän loppuun, se nousi ylös ja venytteli nopeasti.

//lyhyt//

Viilto katsoi pennun puuhia hymyillen. Kanelin ajatusmaailma oli vielä pentumainen sillä eihän toisella olut ikääkään paljoa. Mitä vanhemmaksi Kaneli kasvaisi, sitä vastuullisemmaksi sen oli määrä tulla.

" Ehkä olisi hyvä niin. Mutta jos niillä ei olisi turkkia, ne kuolisivat eikä meillä olisi ruokaa " Viilto totesi ja heilautti häntäänsä. Päivä alkoi olla väsyttävä joten Viilto meni makaamaan pesien erääseen koloon. " Tule tänne Kaneli " narttu sanoi lempeästi ja heilautti päätään.

Kaneli oli vielä nuori, mutta silti se kasvoi hurjaa vauhtia ja se tulisi kasvamaan hyvin pitkälti sellaiseksi kun se kasvatetaan, mutta silti siinä pysyisi aina sen luonteenpiirteet jotenkin.

"niin, mutta miksi ne ei voi suojautua jotenkin muuten kylmältä? ja sellaiseslla minkä saisi nopeasti pois tai se ei häiritsisi meitä" Kaneli yritti vielä selittää, vaikka alkoi jo uskoa että oli hyvä kun myyrillä ja muillakin eläimillä oli turkki.
Kanelin häntä heilui iloisesti, mutta silti sitäkin alkoi väsyttää jo ja sen suusta karkasi haukotus. Sille ei tarvinnut moneen kertaan sanoa, vaan se juoksi pentumaisen iloisesti häntä heiluen Viilon luoksi ja kävi makaamaan samantein.

Viilto asetti häntänsä Kanelin ympärille ja asetti päänsä tämän vierelle. Näin pennulle tulisi luultavimmin turvallinen olo. Viilto katsahti ensin sivusilmällä ympärilleen, mutta sulki lopulta silmänsä. Päivä oli ollut viihdyttävä ja varmaankin uuvuttava Kanelille. Yleensä tämä leikki Pääskyn ja Varpsen kanssa, mutta tänään se oli tehnyt hieman töitä ja muuta sellaista. Kanelille rasitus oli kovempi kuin aikuiselle sudelle.

Kanelia ramaisi kovasti ja sitä alkoi nukuttaa entistä ennemmän kun Viilon häntä tuli sen viereen. Se ei voinut olla tuntematta oloaan hyväksi ja turvalliseksi Viilon vieressä, se katsoi vielä Viiltoon ja laski sitten päänsä ja meni pikkuiruiseen kippuraan laskien pään etusten viereen. Pian Kaneli pyöri vielä vähän saadakseen hyvän asennon ja alkoi vaipua uneen.
Jonkin aikaa kului ja pikkuinen oli jo täydessä unessa.

//mennäänkö aamuun vai lopetetaanko tähän??//

// Voidaan lopetella tähän, sillä minun pitäisi pelata Viillolla muutama peli tämän jälkeen :3 Kiitos ja kumarrus Susulle ^^//

//Joo sopiihan se ja pelataan taas joskus lisää :) ja Kiitos mukavasta pelistÄ//