Viilto rintaan ja Surma saaliille

// Eli harinezumi tänne Surman kanssa. Tuo otsikko on taas niin hyvä (sarkasmia) -.- //


Aurinko porotti kuumana ja oli mutenkin lämmintä. Päivä oli kuumimmillaan ja Viilto läähätti kuusen juurella läkähdyksissä. Se oli jahdannut erästä kaniinia pitkään kuumassa ilmassa, mutta nyt sitä väsytti ja pahasti. Se tarvitsisi apua suureman saaliin kanssa ja toivoikin jonkun tulevan rajoille. Jonkun laumalaisen. Narttu oli juuri ajanut erään suden pois rajoilta, mutta onneksi toinen oli lähtenyt. Silti sitä hieman ketutti kun vieraat sudet tulivat metsästämään lauman reviirille.

// Here we come! :3 //

Aurinko oli kuuma. Sää oli kuuma. Surmalla oli kuuma. Nyt taisi sitten viimein olla kesä.
Narttu oli kuljeskellut auringossa jo jonkin aikaa rajoja tutkiessaan. Nyt se etsi sopivaa varjoa jossa jäähdytellä. Paksu turkki oli kevään myötä hieman ohentunut, mutta ei se vieläkään mikään ohut ollut, ei edes tarpeeksi ohut pitämään hukan hiukan viileämpänä. Pitkä kieli riippui sivulla kun se näki sopivan kuusen, jonka alla voisi olla viileää. Sen enempää miettimättä vaalea, maastosta tähän aikaan vuodesta hyvin erottuva susi suuntasi mahdollista levähdys paikkaa kohti.

Paikalle päästyään Surma huomasi, ettei ollut ainoa varjoa hakenut susi. Viilto niminen laumalainen näytti myös levähtävän kuusen alla. Surma katsahti suteen ja heilautti laiskasti häntäänsä tervehdykseksi. Sitten se laittoi varjon alle maaten ja huokaisi syvään. Nälkäkin alkoi pikkuhiljaa kalvamaan vatsaa.

// Ainiin... Tuo otsikko on aika nerokas.. ;3 //

Kuusen varjossa oli mukavan viileää ja jokunen hetki pieni tuulahdut helpotti kuumuutta. Viilto katsoi eteensä ja kukas se siellä lymysi.

" Sehän on Surma. No, mitäs sinulla ? " Naaras kysyi iloisen kuuloisella äänelä sillä tässä helteessä ei oikein riemukkalta kuulostaa. Mutta yritys oli kova. Viillon vatsassa kirni jo hieman ja siksi se jo haaveili kaneista, peurasta, hirvestä tai edes pienestä variksesta. Ruokaa... Hmmmm <3

[[ Kylläpäs olen viivyttänyt tätäkin. Anteeksi siitä. ]]

Surma oli hieman yllättynyt, että laumalainen puhui hänelle omasta tahdosta. Mikä tätä laumaa oikein vaivasi? Miten kaikki olivat sille niin ystävällisiä? Tai ainakin toinen yritti olla ystävällinen.

"Viilto... Hyvin minulla, kuten tavallista. Sinulla taitaa mennä aika hyvin myös, vai?" Se vastasi ja kysyi heti perään. Kaikki olisi täydellistä, kunhan ei olisi tätä kuumuutta.

// Eipäs minussaaan ole hoppuilevaa puolta ollut. Anteeksi pitkä odotus >////< //

Viilto huokaisi hieman, mutta suuntasi sitten katseensa taas Surmaan. " No, minulla menee normaalisti... Paitsi että olen rakastunut suteen jota en voi saada... Enkä haluakkaan. tai siis... Haluan että hän on onnellinen, en muuta " neito sanoi ja luimisti korviaan hieman. Se ei ollut tottunut puhumaan tällaisista asioista jokaiselle, mutta Surma oli sen metsästysryhmän johtaja, joten kaipa tälle voisi avautu hyvin mielin.

//Ei tuo mitään. ^^ Pääasia ette ihan kokonaan unohtanu. //

Surma kuunteli toisen huolia, ymmärtämättä kunnolla mitä toinen selitti, sillä Surma ei koskaa ollut tuntenut ketään kohtaan niin voimakkaasti. Oli hänellä ollut ystäviä, mutta eipä niissäkään ollut kehumista.
"Luottaminen ja välittäminen vain satuttaa. Luotat ja välität vain itsestäsi, niin selviät helpommalla..." Surma sanoi omasta kokemuksesta. Viillon olisi tultava vahvemmaksi. Jos tämä oppisi luottamaan vain itseensä, se onnistuisi. Laumalle vahvasta sudesta olisi hyötyä. "Tiedät varmasti, että heikot vain karsiutuvat pois. Niin se vain menee. Parempi olla vahva. Silloin saa elää ja silloin... silloin tiedät että ainoa ystävä olet sinä itse itsellesi."

Viilto nosti korvansa pystyyn ja katsoi Surmaa. Neito alkoi tuntea vahvaa ihailua Surmaa kohtaan, sillä jotenkin toisen sanat kuvastivat paljolti Viillon todellista luonnetta. Rakkauden myötä tosin oli Viilto pehennyt, mutta se luultavimmin kovettuisi jälleen itseensä. " Kiitos Surma, olen varma että et tuhlannut sanojasi turhaan " Viilto totesi ja röyhisti rinnustaan arvokkaasti, mutta ei leveilläkseen.

// Lhyttä ;S

Kappas! Viilto vaikutti odotettua fiksummalta. "Hienoa. Piristävää tavata susia jotka tajuavat mistä puhun." Surma sanoi ja väläytti ilkikurisen hymynsä. Surma itse oli jo aikoja sitten kovettanut itsensä. Se oli ystävänsä tavatessaan luottanut näihin, mutta jokainen oli pettänyt sen yksi toisensa jälkeen. Nyt se oli viileä ja etäinen susi, joka ajatteli vain laumansa parasta, ilman mitään sen suurempaa luottamusta toisiin susiin. Se luotti joihinkin laumalaisiin sen verran, että se uskalsi kääntää selkänsä näille ja tiesi, etteivät he hyökkäisi hänen kimppuun, mutta siinä se sitten olikin. Sillä oli vain se itse ja lauma. Ei muuta tai tai muita. "....Olet itsesi herra..." Se mumisi osan ajatuksistaan ääneen.