Tuli vie hengen

Tuo varsin tutuksi tullut Turre oli siirtynyt vallan laumalaiseksi toimittaessaan omaa tehtäväänsä veljensä hyväksi oli ollut moneen otteeseen jäädä kiinni petturuudestaan siksipä Turre oli vähin äänin välttänyt alfan kutsun ja lähtenyt kohti haukan reviiriä se oli kuitenkin epäonnisena joutunut keskelle tulen tuomaa myräkkää, tuuli puhalsi kuumaa illmaa joka puoellta ja vanhan herran olo oli tuskainen kun ikäkin jo alkoi painaa päälle. Tuskistaan huolimatta turre pysrki pääsemään haukan luo ennenkuin se olisi liian myöhäistä huoli vihdoin löydestystä veljestä oli suuri. Turre joka menetti piakkansa Katalalle ei aikonut palata tuon komenneltavaksi vaan ajtkaisi elmäänäs kuten tähänkin asti. Haukak oli sen veli jua täten kunnioitti tuota aina.

jämäkä pohjosi tuuli puhalsi ilkeästi tulta kohti turrea jonka silmät pyöristyivät kauhusta äkillinen kuumuus ja nopeasti etenevä tuili poltti suorastaa nherran tassuja ja sai olonkin tuntumaan sietämättömältä niin turren voimatkin alkoivat ehtyä se oli juossut pitkään saavuttaakseen haukan mutta turhaan se oli loukussa. sitä ympäröi tuli meri joka ain tunkeutui lähemmäksi turre joka ei pelännyt kuolemaansa olihan se kerran ollut senkin partaalla niin turre pysähtyi ja katseli ympärilleen tuli liikkui kuin raivokas meri jonka turre oli ekrran elämssään nähnyt sen silmissä vilisi muistot nuoruudesta muistot menneestä muistot susista joista se todelal välitti. Turre tuo sekaisen harmaan ruskea varsin karhumaisen muodon omaava susi herra tiesi päivänsä olleen viimeinen. se katsoi pimenevään yö taivaaseen jonka tuli näytti värjäävän punallaan. turree ulvahti surumielisesti kerran ja vain sen kerran. tällä se toivoi saavansa haukalle yhteyden. ulvahdus kertoi kaipuusta ja kaiken loppumisesta ja ennenkaikkea rakkaudesta.

tuli meri alkoi ottaa itseään kiinni ja muosostaa todellisen ansa n turren ympärille jolloin pako olisi ollut mahdoton turre painautui tuskissaan maata vasten ikään kuin odottamaan kuolemaansa kunnes sen korvat värähtivät taka kenoon se kuuli jonkun huutavan joku huusi turren nimeä turre ei kyennyt enä änousemaan sillä sankka savu otti sen hengitykseen pahoin joten se yritti etsiä katseellaan huutajaa.

ketterä tummaalhäes musta turkkinen Ilo juoksi henkensä kaupalla kohti turrea " turre nouse ylös meidän on mentävä " ilo huusi hädissään kirjaimellisesti tuli hännän lla " TURRE ! " ilo toisti moneen kertaan saamatta vastausta. se yritti tarrata turresta kiinni niskasta raahatakseen tuon pois tulesta pelastaakseen itsensä sekä turren. nuori ilo oli nopea ja ketterä jalositaan mutta kuumusu oli sillekkin ilkeä porottava tuli tuli yhä lähemmäksin eikä ilo saantu turreen yhtetyyttä " TURRE NOUSE " lo huusi turren korvaan vilkuillen tulen etenemistä hädissään.

Turre nosti päätään " JUOKSE ILO JUOKSE MENE MENE HUAKAN LUO JA KERRO hänelle kerro hänelle että hänen veljensä on poissa kerro että vallan auma ei ole vihollinen kerro hänelle että se oli surma kerro käske hänen paeta laumansa kanssa pois tulen luota se ei saa viedä enä yhtään henkeä...... " turrehuusi ääni vapoisten ja hengittäen raskaasti ääni loppua kohden hiljentyen niin ettei ilo välttämättä saisi siitä selkoa.

Ilon silmät olisivat kyynelehtineet jos se olisi siihen kyennyt. Ilo nuolaisi turre poskelle kuullessaan tuon sanat ja ampaisi juoksuun koko kehollanasa se juoksi kunes saavuttaisi sen mitä oli atseimässä isäänsä. Katalaa ja nyt se halusi löytää myön Haukan. Ilo ei katsonut taakseen kuninka tuli meri valloitti kaikki sen minkä keksellä se oli hetki sitten ollut narttu vain juoksi.

Turre laski päänsä etustensa väliin ja sulki silmänsä se antoi musitojen vilistä silmissään se antoi hyvien muistojen säilyä ikuisesti sydämmessään. se ei välittänyt enää tulen kuumuudesta eikä se pelännyt enää tulevaa kipua joka johtiasi kuolemaan. turre tiesi kuolevansa se makasi liikkumattomana piakallaan.
kuumuus paheni jatkuvasti ja pian se poltti ruskean sävyistä turre puolin ja otisin uros ampaisi pystyyn kivsuta se ulvoi rähisi tuskissaan tuli tarrasi pian koko turren turkkiin ja täten poltti koko suden ruumiin. Turre joka oli liekkien peitossaa huusi ja ulisi juostessaan palaessaan kohti jokea jokea joka johdatti haukan lauman alueelle. Turre kuitenkin ehti hädin tuskin joen rantamaille kun sen ruumis antoi tulelle tyystin valllan jolloin Turren henki oli mennyt. Turre oli siirtynyt tuon puoleiseen jättäen jälkeensä vain ruumiinsa haukan lauman reviirin joen pientreelle. enää ei kuulunut ääniä vain pimeys jonka tuli valaisi kajollaan hehkuenn täydellistäkni täydellisenpänä omassa hiljaisuudessaan heinnänä katkeilujen ääni ja palamisen raksutus oli ainoa joka rikkoi hiljaisuuden. hiljaisuuden jolloin turren sielu pääsi susien taivaaseen.

Ilo jaktoi juoksemistaan yhä taakseen aktsomatta se juoksi kunens oli varma ettei tuli enää seurannut sitä. se pääsi reviirille kiertotien kautta ja nyt se oli matkalla pesille etsmään luamaansa.


Turre herra kiittää ja kumartaa kaikkia itselleen merkkittäviä susia :)