VAlta tuli tapamaan Haukkaa ( kutsupeli Calarma )

( eli ei toistiaseksi muita kuin Calarma kera Haukan. )

Valkea maa oli peittnyt ikäväksi kuljettavaksi kookas valkea uros kuitenkin tarpoi päämääräisesti kohti haukan reviiriä. Haukan ja Valla nreviiriä erotti Solan metsikön välissä oelva joki. Joki oli helppo ylittää koska se oli jäässä. lähes raskas rakenteinen varsin kookas ja korkea uros Valta pysähtyi joen omalle puolelleen ja mietti toivn miten ilmaisi haukalle tulsotaan. Sillä se tiesi että suoraan tosien reviirille talsiminen ei olisi suoratavaa varsinkni kun kyseessä oli kutienkin "sota" aika. Valta halusi tietää mikä oli haukan osuus kyseisessä asiassa ja samalla halusi tietää turresta tosin turre oli pieni murhe Vallan mielessä.

Valta kohotti valkean kuonensa kera msutan krisun kohti taivasta ja kumautti mojovan kutsun haukalle. ulvahduksessa oli pieni vivahde vilpittömyyttä jatäten valta kertoi että asia jonka takia hän oli tullut ei ollut hyökkäävä. Tai ainakni valta itse toivoi niin. tietenkään Valta ei voisi teitää millaista vastaan otta se olisi amhdollsiesti saamassa nuorelta alfalta mutta ken sitä tiesi ellei itse koittaisi. Vallan mielestä asian kykeni helpsoti sopimaan puhumallla sen sijaan kuin taistelemalla turhan päiväisesti ja vuodattaa kallis arvosita verta pitkin vlakeaa hankea. Ehkäpä siksi valta pysyikin alfan titelissään omassa maailmassaan sillä hän oli erillainen hän ei hallinnut pelkällä voimalla, viisaudella, kurilla vaan kaikella sillä.

Valta pysyttelisi omalla puoellaan kunens siasi vastausken haukalta joki kyllä kantaisi hukkasta joten se pääsisi kyllä lähemmäksikin jos tarve vaatisi mutta nyt se odotti tyystin vastausta tosielta alfalta.

Haukan hermot olivat kirkkaasti pinnassa. Ei ärtymyksestä tai vihasta. Ne olivat puhtaasti hermostuneisuudesta ja pelosta, jonka sodan pelko sai alfan sisuksista kumpuamaan. Edellisestä laumasta tulleet muistot pitivät yhä Haukkaa otteessaan ja nyt, kun se rajatarkistusretkellään kuuli hyvin läheltä, liiankin läheltä kutsun... No, alfa kiepsahti salamana ympäri jalat harallaan ja hampaitaan viholliselle paljastaen. Onneksi Valta ei nähnyt tätä reagtiota. Kutsu jatkui ja Haukka aloitti sen tulkitsemisen. Alfa käänteli korviaan ja havaitsi, ettei kutsu ollut hyökkäävä. Myötä tuuli toi Vallan ainokaisen tuoksun uroksen kirsuun ja lopulta kutsuja sai myöntävän vastauksen.

Haukan askel oli joutuisa, mutta epävarma, ei sellainen rento ja kaunis, kuten yleensä. Päästyään lähelle määränpäätä alfan kirsu aloitti automaattisen tarkistuksen. Onneksi oli myötä tuuli. Valta näkyi jo toisella puolen jäätynyttä jokea ja Haukka empi. Se seisahtui jään reunalle, mutta päätti sitten matalikkoon luottaen tallustaa joen keskelle, ei kenenkään alueelle olettaen, että Valta tekisi samoin. Jää oli vahvaa, eikä antaisi periksi, vaikka massaa oli paljon. "Tuletko yksin?" Haukka uteli epävarmana ja tähyili toisen olan taakse ja ympärille. Se tiesi kenelle puhui, muttei siinä tilanteessa kyennyt rauhoittumaan puhuakseen kohteliaaksi. Sen koko olemuksesta näki, että se oli huolissaan omasta, että laumalaistensa turvallisuudesta.

VAlta sai jonkin ajan kuluttua vastaukseksi myöntävän ja nyökähti epämääräisesti tisekseen ja ei menynt pitkäänkään kun Haukka saapuikin paikalle. Valta piti oelmuskensa alfamaisena mutta kuitenkin ilmaisten ettei olltu uhkä haukalle vaikak olikni tuon reviirin lähellä. Hyvin lähellä. " Tulen yksin. " Valta vastasi hauaklle ja astahti joen keskustalle tyynen rauhallisin elein. " Olen kuullut paljon ikävää tapahuvan, Haluaisin kuitenkin ensin kuulal itse sinula että oletko todelal osallisena tässä Veren vastaisessa ryhmässä mitkä oelskelevat ilemisesti lhäellä veren rajaa ? " Valta aloitti sitten aiheesta puhumisen vaikkei aihe ollut miluisa ainakaan vallale oli asiasta puhuttava.

Haukka tuijotti Valtaa epäileväisesti ja vilkuili yhä tuon taakse ja haisteli ilmaa. Pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi uskomaan toisen sepustukseen. Simmut suuntautuivat Valtaan ja sitten ne siristyivät. Väittikö toinen, että alfa oli osallisena Verenvastaiseen porukkaan? Ei, se ei todellakaan mennyt niin. Katalalta tulleiden tietojen mukaan Haukan laumalaisia oli remmissä, mutta oli ulkopuolisiakin.

"En todellakaan kuulu heihin," Haukka sanoi sitten ärhäkämmin kuin oli tarkoitus. Se nuolaisi huuliaan pikaisesti, ennen kuin jatkoi: "Olen hakemassa heistä liittolaista laumaani uhkaavia susia vastaan, sama vihollinen, katsos. Enkä todellakaan aio pitää heitä yhtään enempänä." Alfa korosti sanojaan painokkailla eleillä hampaillaan, hännällään ja korvillaan. Se ei todellakaan aikonut pitää ryhmää muuna kuin liittolaisena. Alfa siirsi katseensa hitaasti rennomman puolelle. "Mitä sinä aiot tehdä, jos syttyy sota? Minä suojelen laumaani viimeisen asti. Sitten vaikka liittoutumalla jonkun muun kanssa."

Valta pysyi järkkymättömänä paikallaan vaikak toinen ottikin asian hiemna liian henkilö kohtaisesti. " Niin arvelinkin, huhut siitä että olisit mukana olivat huhuja. On myös paljon mitä sinun on hyvä tietää. Olen kuullut että Minun laumastani joku tällä hetkellä tuntematon susi on puhunut sinusta Varvun laumalaiselle sinun valmistelevan hyökkäystä. Aluksi hän oli ilemisesti väittänyt kuuluvansa sinun laumaansa mutta aikoi kuulemma pettää teidät, tämä susi paljastui kuitenkin hajuni kautta vääräksi laumalaiseksi. tämä tarkoittaa sitä että halusin tai en joudun ottamaan vastuun sodasta jos sellainen syttyyä. ksoka miun laumani jäsen on aiheuttanut keneties sinulel harmia. Eli minulla ei taisa olla vaihtoehtoja kuin osallistua sotaan joko yksin luamani kanssa taikka sitten yhdessä jonkun muun kanssa. En mieleläni olisi ottanut osaa koko kisitaan koska minua ei VArvun reviirit tai mikään muukaan kiinnosta millään tavalla minulal on omani ja tyytyväinen olen siihen. " Valta puheli tyynen rauhallisena Haukalle ja tarkkaili toista ihan vain koska toinen alfa oli kyllin vahva ja terve hyökkäämään kuten olisi Valtakin. Tämä asia tulsii kutienkin selvittää enemmin tai myöhemin.
Turresta Valta ehtisi puhua loppua kohden.

Haukka kuunteli ja tuijotti. Kullanruskeat silmät olivat kertomuksessa mukana välillä siristyen, välillä laajeten. Loppuakohden alfan oli pakko vetää henkeä, jottei unohtaisi, miten hengitetään. "Väität siis, että laumassasi on petturi?" Kysymys lipsahti alfan suusta. Se nipisti suunsa kiinni, ettei kysyisi loppu osaa ja tarkkaili nyt Valtaa.

"Jos tahdot, voit osallistua taistoon, muuten aion hoitaa asian itse. En sekoita asiaan muita, paitsi omat lauman jäseneni ja vapaaehtoiset. En halua pakottaa ketään osallistumaan, siinä kaikki." Haukka sanoi sitten. Sillä ei ollut harmainta hajuakaan Vallan mielessä liikkuvista kysymyksistä koskien Turrea.

Valta kallsiti päätään haukan snaoille " En väitiä, mutta oeltan, mikään ei voi olla enää varmaa kaiken näiden huhujen jälkeen. sattumalta törmäsin tähän varvun laumalaiseen joka kertoi sitten tavanneensa suden joka oli kertonut oelvansa sinun laumasi jäsen, mutta tuoksui minulta. jtoen Minulla on tehtävää reviirilä ja selvittää pitääkö tämä paikkansa. joku haluaa pahaa sinulle mutta se en ole minä. Minä autan sinua taistelussa jos sellainen tulee eteen. Käytössäsi ovat siis miun lisäkseni metsätys ryhmäni ja luamna jäsenet betani saa jäädä hoitamaan nuoremmat pennut reviirilleni en halua sotkea heitä tähän. Toivon kutienkin että sotaa ei syttyisi. " Valta lausahti sitten pitäen yhä rehdin olemuksensa paikallaan välittämättä toisen ilmeistä juurikaan. VAllan ei tarvinnut pyytää apua haukalta mutta oli valmis ottamaan vastuun laumalaisensa teosta ja täten uhrasi itsensä laumansa haukan apujoukoksi mikäli huakka sen hyväksyi sen koommin se ei aikoisi sotkea itseään veren vastalaisuuteen.
" niin ja toinen asia mitä halusin kysyä koskee Turre nimsitä sutta. Tiedätkö kuka hän on ? " valta kysäisi sitten viimein.

Haukka nyökkäsi. Avun se ottaisi mielihyvin vastaan, vaikka luonne koettikin saada uroksen kieltäytymään. Silti hermoheikko suuntasi yllättyneenä katseensa takaisin Valtaan, vaikka hetki sitten se oli liehunut toisen reviirillä. "Tunnen. Hän on entinen betani. Kuinka niin?" Alfa uteli? Uros ei antanut sanoihinsa mitään muuta vivahdetta kuin yllättyneisyyden. Ei mitään merkkiä siitä, että Turre olisi yhä uroksen laumassa, eikä siitä, että Haukan silsällä velloi huoli ja pelko veljen puolesta. Asia oli kuitenkin pysyttävä salassa.

Vai oli turrella luurankona kaapissa haukan laumalaisuuteen liittyen entinen beta turre joka oli tällä hetkellä Vallan lauman omega " Sepä mielenkiintoista. Hän sattuu olemaan miun laumssani omegan paikalla tällä hetkellä. Mutta jokin tässä hukkasessa mättää. Sopiiko udella miksi hän on entinen betasi ? " Valta kysyi. se halusi tietää mitä peliä turre pelasi se oli pistänyt merkille paljon asioita turresta joihin se kaipasi nyt vastausta. haukan sanat saivat Valtaa epäröimään vian entsitä enemmän toisen syyllsiyyttä koko asiaan.
" voisiko tämä turre olla osa syyllinen tässä vallankumoiksessa ? " Valta lausahti sitten mietteliäänä.

"Vallankumouksessa?" Alfa uteli hämmentyneenä ja katsoi toista kummastuneempana. "Ja mitä entiseen betuuteen tulee, hän petti luottamukseni suunnittelemalla parin muun laumanjäseneni kanssa minun murtamistani. Hän tuli myöhemmin toisiin aatoksiin ja kertoi minulle kaiken. En enää luottanut häneen, joten häädin hänet pois." Haukka kertoi mahdollisimman totuudenmukaisesti.

valta kallisti päätään uudelleen " Vai niin, Onko tällä Turrella siis taipumus valehteluun, minun kannattaa siis olla varuillani hänen kanssaan ? " Valta kysäisi vielä sitten tottahan valtaa epäilytti pitää petturia laumassaan mutta sen tulisi jutella turren kanssa asiasta henkilökohtaisesti. " Tarkoitin Vallan kumoiksella tätä kahakkaa, siitä on puhuttu sotana, vallan kumoiksena ptikin rajoja en siis itse tiedä mikä tämän varvun reviirin kisitan takana todellisuudessa on. " Valta lausui sitten toki se halusi tietää missä mentiin mutta se oli hyvin vaikeaa.

Haukka katsoi Valtaa nyt epäileväisellä ilmeellä. Se ei tahtonut saattaa veljeään pulaan, mutta ei myöskään valehdella. "Ei... Hän valehteli minulle niin kauan, kunnes valtasin reviirin muualta, kuin laaksosta. Turre tahtoi vain pelastaa muut laumattomat joutumasta tilanpuutteeseen." alfa selitti sitten.

"Miksi se sinua niin paljon kiinnostaa?" Haukka päätti udella ihmettelevään tyyliinsä ja nyt oli sen vuoro kallistaa kaunista päätään.

" Koska mietin miksi hän matelee jalkojeni juuressa kuin olisi pahastikkin tallottu, lisäksi hän itse vaati olla omega eikä hän oel näyttänyt merkkiäkään siitä että aikoisi kavuta arvoisssa edes laumalaisen tasolle. Siksi kysyn " Valta lausahti sitten ja painoi mileensä Haukan sanat turressta. Ehkä Valan tulsii palata pian reviirille ja selvittää asiansa turren kanssa. " mutta ehkä minä palaan takaisin pesilleni, kutsut minua jos ja kun tämä sota tästä etenee niin saavun apuun kuten sovimem " Valta lausui sitten ja oli tekemässä lähtöä lellei toisella olisi mtiään sanottavaa.

Haukka nyökkäsi. Sillä ei ollut mitään lisättävää ja se oletti jo puhuneensa ohi suunsa. Silti uros pysyi hiljaa heilautti hyvästiksi häntäänsä. Matka jäänpoikki kesti vain hetken ja pian alfa(t) oli(vat) omilla reviireillään.

¤loppu?¤

VAlta kääntyi jäällä ja kulki kohti omaa reviiriään joka ei tosiaan ollut kovinkaan pitkällä. se kääntyi vielä kohti Haukkaa " me tappamme " se sanoi lepposiasti ja pian valkea kookas herra olikin jo kadonnut lumen sekaan ja pois haukan luota hoitamaan omaa osuuttaan laumassa.

( Eiköhän se ollut tässä juu ) XD