Uuden alun toivo

Ruusu oli jolkottelemassa Aarnimetsän lauman rajoilla, narttu oli vieläkin hieman huolissaan laumasta ja nyt sen mieltä vielä vaivasi Hiili joka uhkasi tapaa. Niin kauan kun Hiili puhkui kostoa saattoi olla koko lauma vaarassa, se vaivasi Ruusua syvästi. Ruusu kuitenkin itse kuolisi mieluummin kuin koko lauma.
Hetken oli narttu jolkotelut kunnes kuuli uikutusta, pienen pennun uikutusta. Ruusun mieleen tuli sen otto pennut ja se lähti varovasti kulkemaan ääntä kohti.
------------------------------------------------------------------
Samaan aikaan pieni pentu uikutti surkeasti, se oli eksynyt Seinäruusun ja veljensä Huurteen luota. Se koitti epä toivoissaan kutsua näitä susia, mutta vastausta ei kuulunut. Sen oikea emo Heinä oli menehtynyt tuli palossa ja kaksi Kaislan sisaruksista samoin, Huurteen ja Kaislan oli viime tipassa pelastanut Paarma ja Seinäruusu. Nyt pentu kuitenkin oli yksin.
Pian Kaislasta alkoi tuntua ettei se ollut yksin, sitä tarkkailtiin. Pikkuinen katsoi hädissään ympärilleen ja kysyi hiljaa "sinäkö siellä Huurre? entä Seinäruusu?" Pikkuinen tärisi pelosta.
-------------------------------------------------------------------
Ruusu tarkkaili hetken pennun puuhia ja nuuski ilmaa. 'Lähistöllä ei ole ketään, missähän pikkuisen vanhemmat ovat?' Ruusu mietti, se ei kuuli kuinka pentu kysyi jotain susia joista Ruusu ei ollut kuullut. Narttu astui esiin sanoen "ei ole kumpikaan, minä olen Ruusu, entä sinä? Missäs perheesi on?" Ruusun ääni oli äidillisen rauhallinen ja lempeä. Nartun äidin vaistot oli heräämässä jälleen, sen mieleen palautui kaikki sen vanhat otto pennut.
---------------------------------------------------------------------
Kaisla katsoi peloissaan saapunutta sutta, mutta pian se puhui "minä olen Kaisla. Minä en tiedä missä he ovat." pentu heilautti häntäänsä viattomasti, pikkuinen oli yksin.
---------------------------------------------------------------------
"hauska tutustua Kaisla" Narttu vastasi Kaislalle. Ruusu tiesi ettei lähistöllä ollut ketään, pentu oli yksin. Ruusu ei voisi jättää pentua tuohonkaan joten se täytyisi viedä pois täältä. Narttu ulvahti kysyvästi, jos vaikka lähistöllä olisi pennun äiti, isä tai joku. Ruusu ulvahtii toisenkin kerran, mutta turhaan lähistöllä ei ollut ketään. Ruusu mietti hetken, eihän se voinut vain marssia pennun kanssa lauman reviirille. Sen pitäisi puhua Vallan kanssa, Ruusu kuitenkin olisi valmis ottamaan pennun vastuulleen. Ruusu mietti mitä tekisi ja voisiko se ottaa tämän pennun, jos sen oikea emo ilmaan tuisi. Narttu ei tiennyt pennun olevan orpo, joten se ei tiennyt oikein mitä tehdä.
Hetken mietittyään Ruusu oli tehnyt päätöksensä ja sanoi "minä voin huolehtia sinusta jos sitä haluat?" Ruusun ääni oli kysyvä ja lempeä. Onneksi Valta oli lempeä alfa ja varmaan suostuisi ottamaan Kaislan laumaan, vaikka Ruusu oli alfa narttu ei se voinut päättää yksin laumaan liittyjistä.
-------------------------------------------------------------------------
Kaisla napitti Ruusua tuon mietiskellessä, se odotti kärsimättömänä että saisi tietää mitä toinen mietiskeli. Kun Ruusu sanoi voivansa ottaa Kaislan hoiviinsa, pikkuinen sanoi vain "okei" Kaisla ei tajunnut vielä kunnolla mistä toinen puhui, mutta se halusi seurata tuota narttua.
-------------------------------------------------------------------------
Ruusu nyökkäsi iloisesti Kaislalle ja sanoi "tule minun täytyy puhua Vallan kanssa" Narttu lähti astelemaan kohto reviirin keskustaa Kaisla pentu perässään.

-loppu-
/Kaisla on siis Ruusun huovissa ja he ovat matkalla tapaamaan Valtaa/