Uuden lauman alku [P] -loppu-

((Mex Korpin kera tänne, niin saadaan pennuille alku. Peli sisältää siis parittelua, joten teitä on varoitettu.))

Vaikka pesäluolilla ei ollut kuin muutama hukka, oli haju silti hyvin vahva. Oli se aika vuodesta, jolloin urossutten mielestä naarassudet tuoksuivat lumoavimmilta koko maailmassa. Varpu ei ollut poikkeus, vaikka alfa kovin yritti taistella mielihalujaan vastaan. Toisaalta, Varpulla oli kuitenkin suunnitelmana tuoda Korpin kera maailmaan omia verijälkeläisiään vahvistamaan laumaa. Alfauros oli levoton ja se ravasi ympäriinsä suurta kehää. Lähistöllä oli toki muutama narttu, mutta ne eivät Varpua kiinnostaneet. Alfa katsoi samalla, ettei kukaan lauman uroksista kiipeäisi näiden vähäpätöisten narttujen suosioon ja tekisi hallaa laumalle äpäräpennuillaan. Jos yksikin uros erehtyi liian lähelle naarasta, Varpu juoksi rähisten ja hampaat irvessä ajamaan "sulhot" kauemmas. Muutamia karvatuppojakin alfa joutui nyhtämään parista nuoresta kokelaasta, jotka eivät ymmärtäneet pysyä loitommalla.

Korppi joka oli aijjemin miettinyt päänsä puhki pentujen takia oli yhä sekaisini, mutta silti kevät oli tuonut neidon rintaan uusia tuntemuksia ja ensinmäistä kertaa sen elämässä se kaipasi uroksen läheisyttää. Mutta huvittavinta olikin se ettei kuka tahansa uros kiinnsotanut Korppia kuten susien yleisiin tapoihin kuului olisi se antanut varmasti kenet tahansa selkäänsä. Mutta ei Korpin päättäväisyys näytti hampaita muille kokelaille sen sijaan se pääsi pesäluolille saakka ja Veren nähdessään sen sisukalut suorastaan olivat sulaa vahaa. Korppi kun ei koskaan aijemmin ollut tuntenut mitään vastavaa ei koskaan oli tämä siksi sille uutta ja jännittävää. Vaikak se hieman ehkä pelkäsikin jäävänsä yksin pentujen kanssa jotka se oli luvannut synnytytää alfalleen. Noh kaikki jäi nähtäväksi mitne kääntyisi tämä tie ja kenen eduksi. Kevät toi näköjään myös alfan kulkemaan varpaillaan kuten moni muukin uros näytti ävlttelevän alfaansa ja lauman narttuja paljonkin ettei joutuis ialfan kynsiin. ymmärrettävää sinänsä. Ei korppikaan haluaisi jäädä alfansa kynsiin.
" hyvä ähuomenta arvon alfani " korppi sanoi säyseästi kuin kevät kukkanen konsonaan. Tosin mikään järin kaunis kukkanen tumam narttu ei olis tai ehkäpä olikin se oli ällistyttävän piikikäs, varsin pienikokoinen musta ruusu kesekllä verenpunaisten ruusjen. se oli nimittäin juurikni se musta lammas siellä missä sitä eniten tarvittiin. erikoinne luonteeltaan piikkikäs puhieiltaan äänekäs mieleltään.

Korppi oli ilmestynyt kuin tilauksesta konsanaan, sillä Varpu oli tätä odotellutkin omassa mielessään kovasti. Alfa ei kuitenkaan antanut sen näkyä itsestään, vaikka uroksella olikin pidättelemistä itsessään. Mielessään Varpu sätti jälleen itseään moisesta huonosta itsekontrollista. Se kuitenkin käännähti Korpin suuntaan nopeasti ja silmissä loistaen pieni innokkuus. Varpulle tämä kaikki oli varsin uutta ja mielenkiintoista, mutta samalla niin ristiriitaista. Uros soti koko ajan itseään vastaan ja sen tavanomaisessa leimuavan julmassa katseessa näkyi jotakin muutakin jos osasi oikein katsoa.
"N... Korppi!" Varpu sai suustaan.
Tilanne oli todellakin häiritsevä tietyllä tapaa ja Korpin huumaava tuoksu sai Varpun ajatuksenkulun entisäkin mutkikkaammaksi. Huomaamattaan Varpu oli nostanut häntänsä iloisesti pystyyn ja painanut leukansa kiinni kaulukseensa.

Korppi heilautti häntäänsä lepposiasti alfalleen " alat oppia alfaseni " se lausahti vitsikkäästi urokselle tarkoittaen että narttu sana oli jäänyt pois jota korppi oli ensitapaamisella pyytänytkin. Korpin keväinen olemus ja kiiman tuoksun saattoi haistaa kauaskin mutta nyt olivat alfa ja korppi kahden.
" miten olet voinut ? " Korppi kysyi sitten alfalsta ja pisti mekrille toisen katseessa jotian mystistä jota korppi itse ei ollut koskaan aijemmin nähnyt. Tunteet olivat mekoista sekamelskaa eikä neitimme oikein tienynt miten päin se olisi ollut. halusiko alfa käydä oitis hommin vai miten päin herra halusi asiansa toimittaa. ja miten sen jälkeen toimittaisiin.

Tunteiden ja ajatusten myllerrys muotoutui sekavaksi puuroksi Varpun mielessä. Se ei tiennyt, olisiko pitänyt alkaa lähentelemään vai miten. Uros kun ei ollut koskaan ennen paritellut. Alfa kuitenkin lähestyi omasta mielestään varmoin askelin kohti Korppia ja laski päänsä naaraan selän päälle, nuuhkien samalla mustaa turkkia. Hetken nuuhkittuaan, Varpu ujutti kuononsa kohti Korpin poskea ja nuuhkaisi. Sitten se kuitenkin vetäytyi murahtaen.
"Ottaa hermoille nuo nuoret urokset, mokomat onnenonkijat! Selkäänsä sietäisivät saada näinä aikoina! Ja muutama onkin saaanut jo, kun ei ole lotkauttanut korvaansa minun käskyilleni!" alfan ääni kumisi matalalla.

Hetken Varpu mietti, pitäisikö jättää pennut sikseen ja tyytyä vain värväämään toisaalta susia laumaan. Se hetki oli kuitenkin pian ja alfa huomasi itsekin pudistelevansa päätään moiselle, sillä Korppi oli nyt siinä hänen edessään, lumoavampana kuin koskaan aiemmin. Ei, kyllä Varpu saattaisi laumaan omia jälkeläisiään!

Korppi suorastaan kiehnasi kun alfa purrasi sen selkää pitkin. sepäs tutnuikni muakvalta. Noh kun alfa siirtyi puhumaan toisista uroksista laumssa korppi ksikaisi korvansa niskaa myöden. " Nini olen pistänyt merkille että varsin moni kuvittelee päsäevänsä sieltä missä aita on matalin. " Korpi totesi ja huomioi miten Varspu siirtyi kauemmaksi neitosestamme. Noh tämähän ei käynyt päinäs nyt ei olltu varaa peräätnyä. Korppi neitomme suorastaan siirtyi nojamaan takamuskellaan alfaansa vasten. eipä ollut neidollakkaan kokemuksia parittelusta saatikka mistään musutakaan ekvään tuomasta kummallsiesta tunteesta. Siinä samassa misäs korppi utnsi itsensä epävaramksi ja heikoksi tunsi se suunnatonta onnea ja iloa samanaikaisesti. joten se tyytyi olemaan vain hiljaa eikä kysellyt sen koommin enää mitään.

Korpin aloite sai Varpuun lisää itsevarmuutta. Kyllä hän tämän homman hoitaisi! Eihän hän olisi alfa eikä mikään, jossei parittelua taitaisi, sitä paitsi, se oli täysin Varpun vastuulla kaikki parittelut laumassa. Se ei totisesti antaisi näiden alempikastisten kojootinkuvatuksien lisääntyä ja heikentää laumaansa.
Varpu oli mielissään, kun Korppi lähenteli. Ilmeisesti Korppi oli myös valmis tähän. Uros nosti häntänsä ylös ja tökki kuonollaan mustaturkkia, joka ei antanut Varpulle perääntymismahdollisuutta. Tämä olisi hoidettava oikeasti nyt, ettei olisi liian myöhäistä. Turha jahkailu saattaisi kumota koko laumanuudistussuunnitelman.

Kun Korppi alkoi nojailemaan alfaansa, Varpu tiesi hetken tulleen. Se aluksi nosti toista etutassuaan toistuvasti Korpin selälle ilmaisten haluaan mennä pidemmälle. Leuka oli painautunut taas rintakehää vasten ja huulet olivat tiukasti yhdessä. Ikään kuin vaistomaisena refleksinä, Varpun lantio alkoi nykimään. Uros ei tosiaankaan tajunnut tilanteesta yhtikäs mitään, vaan antoi vaistonsa kuljettaa.

Korppi ei ollut täysin tietoinen siitä oliko valmis vai ei mutta kaiketi sen elimistö senkin tiesi kun alfa vain näytti innsotuvan neitosen liikkeistä ja kertoikin pian että aikoisi piakpuolin menna asian ytimeen. noh ei korpilla tainnut olla perääntymis vaihtoehtoakaan joten ei se alfaansa estellytkään. oli kaikki tämä sille uutta eikä korppi tienynt mitne päin se olis iollut mutta se tyytyi myötäilemään urosken liikekittä ja eleitä myöntävästi.
Operaatio tuskni tulis kestämään kauaa ja se olisi pian ohitse eikä korpin tarvitisis enää murehtia mitää sen ksuurenpi hetkeen. Tai mistäpä neito sen tiesi. Korpin katse pysyi varsin viettelevänä ja se seruasi urosta katseellaan häntä heilahdellen lepposiasti puolelta tosielle. katseesta Veri saatto ijo pistää emrkille että Korppi olisi valmis.

Pian Varpu kiersi nuuhkimaan Korpin hännäntyveä ja odotti, että mustaturkki siirtäisi häntäänsä sivummalle osoittaakseen olevansa valmiina paritteluun. Alfan mielessä kohisi. Sillä koko tilanne oli muutenkin uroksen mielestä jotenkin outo. Varpu tunsi itsensä heikoksi, mutta samalla niin voimakkaaksi ja suureksi alfaksi. Itse parittelu varmasti hoituisi nopeasti pois alta, tai näin Varpu ainakin uskoi. Vaan uros ei voinut vielä aavistaa vaistojensa sopukoista, että jälkimainingit lukitsisivat Korpin ja Varpun hetkeksi toisiinsa kiinni.

Korpin sisällä paloi ekrta kaikkiiaan mtiä kummallisin tunne. se oli yhtä aikaa tyytyväinen ja raivoissaan. Raivoissaan siksi että sitä hermostutti kok otilanne koska kaikki oli sille uutta mutta silti nini tyytyväinen että juurikin itse alfa oli halajanut hänet pentujensa äidiksi. Itsepäisyys ei juuri tällähetkellä näkynyt neitosesta millään mitalla kun alfa oli kyllin lähellä sen hätyli tyveä neitomme ikään kuin suostui kosintaan ja siirsi tuuhean hätnäsä sivuun kertoakseen eleillään että oli valmis paritteluun Tietämättäkään liankaan sitä että todella olisi pian kirjaimellisesti kiinni alfassaan eikä se kaikki päättysiikään siihen vaan jatkusii kenties vieläkin mutkikkaammin. Ehkä Korppilla oli muutama kuukausi aikaa ajatella pentujen syntymää ja niiden hoitamista ja itsestään selvää perhe elämää johon se oli halunnut Veren osallistuvan.
Niin se oli perjaateessa ollut ehtona koko touhuun ja veri oli hyväksynyt tämän. Kaikki oli kutienkin nähtävissä vasta tulevaisuudessa. Kun VEri olisi hoitanut hommansa mikä uskottavasti kävisi varsin noepasti säpsähtäisi Kroppi polo pientä totuutta tilanteessa. Eihän moienn parittelu itsesään mitään kipua tuottanut mutta äkillinen nalkkiin jääminen ja tyystin alfassa kiinni oleminen sai nartun jopa pieneen paniikkin kaikni pulin yrittäen peitellä tuntemuksiaan ja enenn kaikkea tunteita. tilanne oli korpin päässä varsin sekava eikä se tienynt miten se olii ollut.

Varpu nousi Korpin selkään ja aloitti parittelun. Sitä ei kauaa kestänyt, aivan kuin alfa oli laskelmoinutkin. Itse akti siis hoitui tovin kuluttua. Varpulle tuli kuitenkin pienoinen yllätys. Juuri kun uros oli laskeutumassa mustaturkin selästä, se huomasi jääneensä nalkkiin. Pienikin nykäisy tuntui ilkeältä ja alfa sadatteli mielessään. Kuinka kauan tätä kestäisi?
Yrittäen ottaa mukavemman asennon, Varpun nosti toista takakoipeaan naaraan takamuksen yli niin, että kummatkin olivat karvaiset takalistot vastakkain. Huuma oli kadonnut nopeasti alfan mielestä ja tajusi nyt tilanteen selkeästi ja sen, mitä juuri oli tapahtunut. Onneksi lähistöllä ei ollut muita susia ja Korppikaan ei yltänyt näkemään alfansa ilmettä, sillä Varpu oli raivoissaan. Itselleen. Sen ilmeestä selkeästi näki, että nalkkiin jääminen oli epätoivottu takaisku sillä alfa olisi itse parittelun jälkeen tahtonut livahtaa pois Korpin näköetäisyydeltä. Hän ei missään nimessä tahtoisi jäädä jaarittelemaan mistään pentu-unelmoinnista tai muusta, mitä Korppi sitten keksisikin.

Hetki jos toinenkin meni ja Varpu seistä jökötti ärsyyntyneenä paikoillaan vieläkin kiinni Korpissa.
"Miksi sinä et sanonut, että tässä voi käydä näin?! En olisi suostunut koko hommaan jos olisin tiennyt! Tämä on sinun vikasi, sinä minut tähän ajoit!", Varpu aukaisi kitansa vihdoin ja päästi ryöpyn turhautuneisuutta Korpin niskoille. Alfa oli niin kömpelö näissä asioissa, joten automaattisesti tämä syyti kaiken toisen osapuolen niskoille.
"....nartut...", kookas uros vielä mutisi perään.

Korppi joka oli tilanteestä lähes yhtä ymmällään ja lievästi santotuna paniikissa nalkkiin jäämisen johdosta ei paljoa ehtinyt oloaan kohenenlla kun alfa jo lähti syyttelemään neitoamme tapahtuneesta. Narttu joka koki tilanteen varsi tressavaksi ja teki epämiellyttävän heilahdusliikkeen mutta sia itse epämiellyttävän tunteen joten päätti pysyä paikoilaan. koksa Kropilla oli taipumus katsoa aina puhujaa silmiin se joutui ikäväkseen pettymään ettei se onnsitunutkaan nini helpsoti kun se oli ajatellut. Koska neitosemme ei nähnyt alfansa kasvoja tuo m urahti korva luimussa " Mistä hitosta sinä kuvittelit minun titävän tälläiset asiat, tämä oli ensinmäinne kertani enkä todellakaan ala kuuntelemaan tullaisia nyt enkä jläkeen päin saat itse kantaa kortesi kekoon loppuun saakka.... " korppi äyskähti alfalleen välittämättä siitä että uo ylipätään oli alfa. se puhui urokselle kuni vertaiselleen varsin napakasti sitä kiukutti ja ahisti yhtenään kun ei päässyt pois tilanteesta josta se olisi halunnut kadota hetkeksi itsekeen miettimään tapahunutta. Sillä ei kävisi mieleenkänä jäädä Veren kylkeen kyhnyttämään ja jaarittelemaan miten heillä olisi pian yhteinen perhe. koska korppi neitomme ei osanntu asiaa vielä ajatella niin. se vain ajatteli miten mahatavia jälkeläisiä varvun sekä korpin pennut olivat miten vahvoja ja persoonallisia yksilöitä he tulsiivat olemaan. tilanne tuntui jatkuvan ja jatkuvan.

Jos vain mahdollista, niin tällä hetkellä Varpun pään päällä olisi leijunut synkkä ukkospilvi salamoineen kaikkineen. Alfa murahti kiukustuneena mustaturkin vastapurkaukselle ja koitti liikahtaa eteenpäin, josko nalkki olisi jo hellittänyt. Vaan ei ollut ja nykäys vihlaisi ikävästi.
"No jos tuolle linjalle lähdetään, niin en itsekään ole ennen tätä tehnyt!" uros kähisi takaisin pahantuulisena.

Pikku hiljaa, kuitenkin aikaa vieden vielä tovin jos toisenkin, nalkki alkoi hellittämään. Varpu tunsi sen ja kiskaisi itsensä rajusti irti. Ja se jos mikä kirpaisi! Uros otti muutaman nopean askeleen takapuoli maata viistäen ja kierähti vetiselle hangelle puhdistamaan nivusiaan. Samalla alfa päästi syvää murinaa kurkkunsa perältä ja vilkuili silmät leiskuen Korppia.
"Uskallappas avata kitaasi tapahtuneesta!" alfa mutisi kuono koipien välissä.

Korppi joka tuhahti toivottomasti alfansa sanoille " Lakkaa liikkumasta satutat minua " narttu älähti kiukkuisena sekään ei enä äpitänyt tilanteesta liankaan se halusi vain olal yksin ainakni hetken. sen sijaan kun seistä toimeettomana paikallaan kiinni uroksesta eikä toivoakaan päästä sitiä eroon.

Kun tilanne vihdoin alkoi helpottua Korppimme suorastaan loikaksi kauas aalfastaan nuolemaan itseään kunens alfa avasi jälleen suunsa ja korppi joka oli jo valmiiksi huonolla tuuellla. " Ja sinä pidät huolesi sittä että tämä ei jää tähän " Korppi kivahti ikään kuni päälle käyvästi alfalleen vaikak neitoamme kiukutti se tiesi etät alfa oli yhtä sekaisin tilaneteesta kuin neitomme itsekkin. Kroppin onni oli että tämä ei tienynt että VEri oli astunut myös liekin joka oli vastaikään littynyt laumaan.
koko tilanne alkoi hiljalleen hellittää ja korppi nousi jällene jaloilleen lipoen suupieliään ja katahti alfaansa arvioivasti " Musita mitä lupasit " Se tokaisi sitten ja aikomuskenaan positua paikoiltaan hyvinkni pian kunens saisi tilanteen tasaantumaan.

Uros murahteli itsekseen ja nousi seisomaan. Se tuijotti Korppia, joka oli yhtä näreissään nalkkiin jäämisestä ja nyt tämä narttu jaksoi muistuttaa Varpun velvollisuudesta pentuihin.
"Kyllä, kyllä! Älä jaksa marmattaa!" Varpu tiuskaisi matalalla äänellään Korpille. Että tuo narttu oli välillä niin rasittava!
"Sehän oli sopimuksemme! Ja minä en sopimuksia riko! Vai epäiletkö sinä alfaasi?!" uros sylki sanoja suustaan kuono mutrussa.
Jos Korppi ei olisi alkanut muistuttelemaan Varpun sitoutumisesta pentujen kasvatukseen, alfa olisi jo luikkinut karkuteille omaan yksinäisyyteen kokoamaan itseään.

" En Epäile.. " Korppi tokaisi kiukkusiesti toiselle kun tuo alkoi mittelölimään snaoilal takaisin. aivan kun korppi neidon olotila ei olisi jo kyllin maahan lyöty ilman alfan syyttelyitäkin. Noh ei menynt kauaa kun itseään puhtaaksi sukinut Korppi nousi seisomaan neljälle jalalleen ja ravsiti turkkiaan ja katsahti alfaansa " En epäile sinua mistään, kunhan nyt vain halusin musituttaa asiasta tiuskimisesi sijaan enenkuni alat katua kaikkea... " korppi sanoi hivnene lempeämmin mitä oli aijemmin puhunut pieni närkästyneisyys kutienkin kaikui yhä neidon ääenssä tilnne ei ollut muakva eikä se taitaisi selaliseksi enää mututaukkaan. pieni aristava kipu oli yhä neidon takamusken puolella.
korppi katsahti vielä alfaansa " jos alfa nyt vain suo etät minä poistun paikalta oloni on epämukava "

Hurjistunut ilme pehmeni hieman Korpin pehmeiden sanojen myötä. Alfa silti tuijotti silmä kovana mustaturkkiin. Ja aivan kuin naaras olisi lukenut alfan ajatuksia, sillä tämäkin tahtoi tilanteesta pois omaan rauhaansa. Se sopi Varpulle varsin mainiosti, sillä se itsekin olisi tahtonut jo jolkottaa omaan rauhaansa.
"Senkun menet, itsekin painun matkoihini," Varpu sanoi tökerösti, mutta tarkoitti kuitenkin hyvää. Uros ei vain osannut tuoda sitä esille, vaan jurottavan uroon eleet olivat juurikin niin töksähteleviä kuin vain suinkin. Alfa kääntyi lähteäkseen ja vilkaisi vielä Korppia nopeaan. Ajatukset mylläsivät Varpun päässä ja tämä ehti jo miettiä, että minkälaisen sudenkuopan itselleen oli kaivanut suunnitelmiensa kanssa. Kookas uros käänsi selkänsä kokonaan ja jolkotteli sulan lumen roiskuessa tassujen alla.

((Ja sitten odottelemaan vaan pienokaisten syntymää! :D Ne voisi syntyä vaikka huhtikuun lopulla, sillä tähän peliin ja sen aloitukseen meni kuitenkin sen verta aikaa, että tämä ollaan voitu pelata hieman menneessä))

Korppi katsoi alfaansa joka tökäsytti että narttu olisi vapaapositumaan paikalta. Korppi seisoi kuitenkin paikallaan kunens alfa olisi lähtenyt. Ei se halunnut kuitenkaan täykeä olla vaikka sen mili oliskin tehnyt vain juosta paikalta ja kadota koloseensa. Korppi nyökkäsi alfalleen tuon katsoessa taakseen. Kipu oli hellittänyt huomattavasti kun tilanne oli loppunut tyystin. eikä Kroppi polo ainakan ihan heti halunnut tilanetta uusiakaan. mutta sihien tuskin oli tarvetta. Susi neito kipitti pian tiehensä omaan koloseensa jonka se oli pesältä itselleen löytänyt se sujahti ikään kuin kaikkien huomiota välttämättä kehenkään katsetta luomasta omiin oloihinsa ja sulki jopa silmänsä ryhtyen ajattelmaan mitä todella tunsi alfaansa kohden kaikki ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista mitä saattoi luulla. Korppi oli jo itsetään varsin rämäpäinen ja itsekekseinen ja mtiä Varpuun tuli ei se kauas ollut heittänyt tuonkaan luonen. tulevaisuus toisi tullessan tiedon taphtuvasta. nyt neitomme kuitenkin syventyi uinumaan lepposiasti pesä turvissa.

( jepsis teemme näin, jahka itse palaudun tuelvasta synnytyksestä joka mitä todennäköisemmin tulee tapahtumaan kolmen viikon sisällä ainakin toivon niin XD ja sen jälkeen sitten on se mystinen aika jonka käytän toipumiseen ja vauvan kanssa oelmiseen ja ylipäätän uuteen tilnteeseen sopeutumiseen. ja jahka tunen kykeneväni jälleen pelimaailmaan niin palaan tänne ja roolin mystiset asukit maailmaan )